mitä tehdä kun uhmaikäinen kiroilee kun suuttuu?

tosin kokeili toistamiseen ja sen koommin ei oo

kiroillut.

tuhman puhumistaan, käännyn selvästi omiin hommiini ja en noteeraa koko lasta. Hetken päästä taas muistutan positiivisesta tavasta, jos sinulla on äidille asiaa sano: äiti saisinko mehua kiitos, se on oikein kauniisti sanottu. Jos lapsi kuitenkin pyytää jotain mihin en voi suostua, sanon, kiva kun osasit noin hirmuisen hienosti pyytää (teen siitä numeron!!!) aivan kyllä äiti nyt on iloinen hienoa!! Mutta mehua ei voi nyt ottaa, koska on just ruoka aika, saat kyllä vettä jos on kova jano. Ja vaikka pidän lasta sylissä tai jotakin muuta ekstraa samalla. Haluatko pillin, juotko tuttipullosta (jos käytössä) katsotko samalla ikkunasta tsm. JOssakin voi tulla vastaan.

Karsitte ensiksi omasta puheestanne kirosanat pois (myös miehen...), sillä millä perusteella te kiroilette, mutta lapsi ei saa...?

ei uskota.



Ensin kielletään useampaan otteeseen ja selitetään miksei saa kiroilla.



Seuraava askel on, että mennään sylkemään kirosanat vessanpönttöön ja vedetään vessa.



Ja jos ne kirosanat ei pysy siellä pöntössä, niin sitten ne pestään saippualla viemäriin.



Kolmesta lapsesta yksi on päässyt viimeiseen vaiheeseen kerran, kahden muun kohdalla kirosanat ovat pysyneet pöntössä.

me emme kiroile lasten kuullen, joten eivät ole lapsetkaan koskaan kiroilleet (meidän kuullemme). Ekaluokkalainen on tosin kertonut osaavansa kaikki kirosanat...

Ei tarvitse kuin kerran kuulla, niin se tarttuu mieleen. Meillä rakennuksilla tuttu mies kirosi kerran ja kaksivuotias toisteli ja maisteli sanaa haltioituneena vaikka kuinka monta kertaa. Seuraavan tilaisuuden tullen muisti itsekin, mitä sanotaan, jos homma ei luista. Mutta ei ne kirosanat nyt minusta niin vaarallisia ole. Kuuluvat suomenkieleen, vaikka ei itse niitä viljellä ja ei lastenkaan anneta kiroilla. Mutta siis ei lapsia voi purkissakaan pitää, jotteivat vaan opi rumia sanoja.