kiusaaminen koulussa, seurauksena omien haaveiden roskiin heittäminen

Kuinka rankkaa se kiusaaminen on? Ainahan ne asiat ei selviä ihan helpolla, jos ikinä. Ei välttämättä se motikaan heti palaa, jos ei kiusaaminen lopu kuin taikaiskusta..

Älä kuitenkaan anna jäädä sänkyyn murehtimaan, se tuskin auttaa.

Okeasti sä mietit lapsen harrastusta, kun hän on koulukisattu ja sitä myöten tainnut sairastua masennukseen tai lievemmillään johonkin ahdistukseen? Tämä stoori ei valitettavasti muhun uppoa, kiusaamisen alettua lopettanut harrastuksensa? Eli kauanko sitten oikeasti?

Mitä kiusaamisen puuttumiseen on tehty? Mitä apua teinille haettu?

Kerro nyt vähän tarkemmin. Ja kyllä, harrastuksia voi aina jatkaa myöhemminkin, vaikka ei siitä ammattia tulisikaan.

Erittäin harva saa harrastuksesta ammatin, varsinkaan sellainen joka pärjää "ihan hyvin". Nuori tarvitsee nyt ensisijaisesti apua masennukseen. Ammatinvalinnan aika on myöhemmin.

Teini-iässä tuollainen on muuuten ilman kiusaamistakin tosi tavallista että on kausi jolloin harrastukset loppuu eikä mikään kiinnosta. Useimmat eivät sitä harrastusta enää uudelleen aloitakaan.

Minusta sitä harrastusta ei nyt ensisijaisesti kannata miettiä vaan ihan rauhassa antaa pojan pitää siitä katkoa. Tärkeintä olisi saada ensin kiusaaminen kuriin ja jos poika tarvitsee sen lisäksi jotain apua jo syntyneisiin traumoihin niin sitten apua niihin. 

Tärkeää on olla aktiivinen kiusaamisvyyhdin selvittämisessä, se auttaa selviämään paremmin henkisestikin. Tulee sanoa selkeästi, mikä on oikein ja mikä väärin ja kummassa osapuolessa ongelma piilee. Kunpa nuoret oppisivat nykyäänkin ajattelemaan itsenäisesti, riippumatta siitä muuttaako "lauma" ajattelutapaansa. Vanhemmat voivat ainakin näyttää hyvää esimerkkiä osoittamalla tervettä itsetuntoa, vaikka Irma tai Pertti katsoisivat pitkään kun tehdään meidän perheelle sopivia ratkaisuja. Noh.

Kiusaaminen on alkanut vasta syksyllä. Vielä kesällä harrastus oli koko elämä, nyt kokee itsensä huonoksi, eikä pysty enää harrastukseensa. Ja tottakai pelkään että tekee virheen jos nyt tunneryöpyssä lopettaa harrastuksen, kun se on ollut se joka on ollut aina etusijalla ja tärkein.  Joten kyllä, olen huolissani siitä onko virhe heittää se eniten iloa elämään tuottanut asia hukkaan, kun syy siihen näyttää olevan vain yksi idiootti, joka on keksinyt herkän lapseni sopivaksi kiusaamisen kohteeksi. Muu luokka ei kannusta kiusaajaa, joten mulla on vahva tunne että tästä päästään yli, eikä nyt kannata tehdä suuria päätöksiä, kun vyyhti lähti purkautumaan..

Uskon että parin viikon, kuukauden päästä tilanne on jo eri, silloin voisi ottaa aika rankasti päähän jos paikka talenttiryhmässä annettaisiin jollekin toiselle.

ap

Ok, ap ei ymmärrä, kuinka vakavaa kiusaaminen onkaan, jos jo kahden viikon päästä uskoo, että lapsensa on taas kuosissa ja ongelmat selätetty. Kannattaa toki siihen valmentajaan olla yhteydessä, jotta tietää lapsesi tilanteen. Saattaa osata auttaa teiniäsi, tai sitten ei, riippuu hänen kyvyistään.

Onko tää kiusaaja mukana harrastusryhmässä? Vai onko vaan koulussa ongelmaa? Jos kiusaamista on vain koulussa, niin eikö harrastus olisi nimenomaan sitä hyvää vastapainoa ja itsetunnon kohotusta ja muiden kaverien kanssa touhuamista ja siksi kannattaisi jatkaa. Ne talentti/ammattikuviot kannattaa pitää aikalailla hillittyinä, koska ne toteutuvat harvoilla ja tärkeämpää olisi ne muut hyödyt, mitä harrastuksesta elämässä on. Joskus tuossa voi olla taustalla myös se, että lapsi on itse huomannut, että ei ehkä olekaan se kaikkein taitavin eikä hänestä ehkä olekaan ammattilaiseksi ja kyvyt tai kiinnostus ei riitä siihen panostukseen, mitä ne haaveet oikeasti vaatisi. Tai kuvittelee, että te haluatte hänestä ammattilaisen ja itse ei oikein koekaan niin? Nää on joskus aika monimutkaisia vyyhtejä. Mutta ehkä nyt tässä välissä ei myöskään harrastusta kannata kokonaan lopettaa. Nythän on muutenkin varmaan joulutaukoa tulossa, jos pari viikkoa treenaa vähän silloin tällöin ja keväällä aloittaa uudella tsempillä. Valmentajaan voi varmaan olla myös yhteydessä ja kertoa asian taustoja sopivasti rajaten, että on kuitenkin samalla viivalla näissä kuvioissa.

Kiusaaja ei ole samassa harrastuksessa. Siksi nimenomaan hirvittää lopettamisajatus, kun ne oikeat kaverit on harrastuksesta, tapaa niitä vapaa-ajallakin. Kyllä koulukavereitakin on, mutta ne eivät ole niin tärkeitä kuin harrastuskaverit.

Lapsen parasta ja jaksamista tässä ajattelen. Ja kiusaaminen on tosiaan nyt vasta paljastunut, ja siihen on heti puututtu. Mä uskon että tilanne tästä selviää ennen kevättä, kun nyt on nostettu kissa pöydälle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ok, ap ei ymmärrä, kuinka vakavaa kiusaaminen onkaan, jos jo kahden viikon päästä uskoo, että lapsensa on taas kuosissa ja ongelmat selätetty. Kannattaa toki siihen valmentajaan olla yhteydessä, jotta tietää lapsesi tilanteen. Saattaa osata auttaa teiniäsi, tai sitten ei, riippuu hänen kyvyistään.

Jos tämä kiusaaminen on vasta tänä syksynä alkanut ja on vain yhden kiusaajan työtä, kyllä tuo lapsi voi päästä siitä hyvinkin nopeasti yli jos kiusaaminen saadaan loppumaan. 

Sitäkin kannattaa miettiä että onkohan kyse sittenkään ihan pelkästään kiusaamisesta. Tuo teini-ikä on vaikea ikä muutenkin ja nuoren minäkuva muuttuu. Usein on vaiheita joissa mikään ei kiinnosta ja on huono itsetunto kun vanha lapsen identiteetti hajoaa mutta uuttakaan ei ole vielä syntynyt. 

Ja sellainenkin vaihtoehto on, että entä jos poika oikeasti kokee ettei kyvyt enää tällä tasolla riitä? Jos näin on, se voi johtua joko siitä että ne ei oikeasti riitä ainakaan ammattilaistasoon asti, tai sitten on niin että nyt täytyisi treenaamiseen laittaa uusi vaihde päälle. Erityisesti hyvin lahjakkailla joskus käy niin että homma menee aika helpolla johonkin asti, ja sitten kun tulee vastaan harrastuksen taso jossa pitäisi ihan oikeasti treenata tosissaan, tulee olo että ei pysty eikä osaa eikä ole lahjoja. 

Vierailija. 
</p>

<p>Ja sellainenkin vaihtoehto on, että entä jos poika oikeasti kokee ettei kyvyt enää tällä tasolla riitä? Jos näin on, se voi johtua joko siitä että ne ei oikeasti riitä ainakaan ammattilaistasoon asti, tai sitten on niin että nyt täytyisi treenaamiseen laittaa uusi vaihde päälle. Erityisesti hyvin lahjakkailla joskus käy niin että homma menee aika helpolla johonkin asti, ja sitten kun tulee vastaan harrastuksen taso jossa pitäisi ihan oikeasti treenata tosissaan, tulee olo että ei pysty eikä osaa eikä ole lahjoja. [/quote kirjoitti:

voi näinkin olla. ja yksi syy on että laji on "tyttömäinen", tosin aiemmin poika ei ole välittänyt vaikka siitä on naljailtu. Kyseisen lajin parista löytyy kyllä muitakin ammatteja kuin ammattiurheilija, ne ammattiurheilija haaveet on jo vähän historiaa. Haluaa kuitenkin työskennellä kyseisen lajin parissa, ja se on ihan realistista. Älkää kysykö lajia, en kerro, muuten tulee liian tunnistettava teksti. Ja kiusaaminen on alkanut tosiaan nyt yläasteella, poikani on koulunsa nuorin, vielä hetken 12-vuotias. Mutta kiusaajia on tosiaan vain yksi (ja yksi kannustaja)

ap

Murrosiän alkaminen varmaan vaikuttaa myös. Se voi tehdä myös herkemmäksi naljailulle. Voimia teille, murrosikä on rankkaa aikaa ilman kiusaamistakin.

Lapsi oikeaan psykoterapiaan yksityispuolelle, ei lääkkeitä vaan psykoterapiaa. Lääkkeillä on vaikeita sivuvaikutuksia, joista osa voi jäädä pysyviksi.