Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset "tunnustaa tunteensa" ihastukselleen?
03.12.2017 |
Voiko olla mitään vaivaannuttavampaa ja epäromanttisempaa kuin joku epävarma "mulla on tunteita sua kohtaan" -änkytys?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Miksi pyytäisit anteeksi tunteiden puutetta? En mä ainakaan pyydä, jos mulla ei niitä ole.
Hienoa että sinä osaat antaa rukkaset pelkällä olankohautuksella. Useimmille meistä on vaikea tilanne, kun joutuu antamaa pakit ystävälle tai muuten mukavalla henkilölle. Siksi on kohteliasta tehdä aloite hienovaraisesti, oksentamatta koko tunnelatausta sen kohteen syliin yhdellä kertaa.
Millä tavalla se aloite sitten pitäisi tehdä? Entäpä, jos sitä toista nolostuttaa oma käytöksensä seurassasi ja haluaisi sen vuoksi "selitellä" käytöstään myös siksi, ettei sinusta tuntuisi kiusalliselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina sanonut ihastuksen kohteelle kun hetki on sopiva että "olen ajatellut sinua paljon". En mitään tunteista. Se saa naiset kysymään että miksi. Sit mä kerron. Enkä silloinkaan puhu tunteista. Toimii hyvin.
M36
Mä en kyllä ihmettelis, että miksi? Kuinka hiton monta syytä tuollaiseen lauseeseen oikein voisi olla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Mä en kysyisi treffeille siksi, että jos toista ei sitten mun seura kiinnostaisikaan suhteeseen asti, niin en tuhlaisi aikaani häneen. Koska tunteeni tunnustan vain jos itselläni niitä jo on. Ja myös jos olen tilanteessa, josta tilanteen luonteesta johtuen toinen saattaa olla hakeutumatta jatkuvasti seuraani, mutta en ole varma, mistä syystä. Mulla on ikään kuin siinä vaiheessa jo liian paljon pelissä, mennäkseni treffeille katsomaan. Jos toinen EI OLE ollut kiinnostunut minusta, ja tunteista tietäminen inhottaa, en usko hänen koskaan voivan rakastaa minua.
Minä taas en uskaltaisi vastata myöntävästi tyypille, jolla on niin paljon pelissä, ettei treffailu ja tutustuminen riitä vaan pitää heti saada varma vastaus rakkaudesta.
Niin eli et tuntisi samoin. Miksi ihmeessä jakaisin tunteitani kaltaisellesi paskalle? Jos se, kenestä mä välitän ei välitä minusta niin en mä häntä tartte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Mä en kysyisi treffeille siksi, että jos toista ei sitten mun seura kiinnostaisikaan suhteeseen asti, niin en tuhlaisi aikaani häneen. Koska tunteeni tunnustan vain jos itselläni niitä jo on. Ja myös jos olen tilanteessa, josta tilanteen luonteesta johtuen toinen saattaa olla hakeutumatta jatkuvasti seuraani, mutta en ole varma, mistä syystä. Mulla on ikään kuin siinä vaiheessa jo liian paljon pelissä, mennäkseni treffeille katsomaan. Jos toinen EI OLE ollut kiinnostunut minusta, ja tunteista tietäminen inhottaa, en usko hänen koskaan voivan rakastaa minua.
Minä taas en uskaltaisi vastata myöntävästi tyypille, jolla on niin paljon pelissä, ettei treffailu ja tutustuminen riitä vaan pitää heti saada varma vastaus rakkaudesta.
Olin itse hiljattain vastaavassa tilanteessa ja se ihastunut osapuoli. Itse ymmärsin hyvin sen ihastukseni kohteen reaktion (joka oli "ei kiitos") ja minulle olisi periaatteessa riittänyt pienikin "murunen" sitä hyvää eli vaikkapa tapaaminen hänen kanssaan olisi tehnyt mut todella onnelliseksi ja kiitolliseksi. En edes olettanut, että hän kokisi samoin minua kohtaan.
Lähinnä kerroin siksi, kun häpesin omaa käytöstäni ja lisäksi pelotti se, että hän käsittää käytökseni väärin, jos en kerro sitä todellista syytä taustalla. Noh, pieleenhän se meni kuitenkin, mutta ei tarvitse ainakaan jossitella yhtä paljon kuin muuten pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Miksi pyytäisit anteeksi tunteiden puutetta? En mä ainakaan pyydä, jos mulla ei niitä ole.
Hienoa että sinä osaat antaa rukkaset pelkällä olankohautuksella. Useimmille meistä on vaikea tilanne, kun joutuu antamaa pakit ystävälle tai muuten mukavalla henkilölle. Siksi on kohteliasta tehdä aloite hienovaraisesti, oksentamatta koko tunnelatausta sen kohteen syliin yhdellä kertaa.
Vaikka välitänkin jostakusta ei se oikeuta häntä syyttämään mua mun tunteista. Miksi olisin että anteeksi etten pidä sinusta, koska kun en niin pitäisi, niin miksi sitä itkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Tää on niin totta. Se että "tunnustat tunteesi" niin annat aika ison vastuupallon sille toiselle, että nyt ollaan sitten vakavasti liikkeellä.
Kaikkein noloimpia on nämä että neuvotaan vaikka jollekin työkaveriinsa ihastuneelle että "tunnusta hänelle tunteesi". Eli ihan puun takaa yhtäkkiä heitetään tunnepallo, "ota koppi". Se on vaivaannuttavaa molemmille osapuolille. Fiksumpi olisi tehdä se kiinnostus ensin selväksi vähän epäsuoremmin, tunnustella maaperää, pyytää vaikka ulos. Kyllä meidän kulttuurissa toi ymmärretään kiinnostukseksi.
Eli ei tosiaan aleta tunnustelemaan niitä tunteita jos toisella ei ole edes mitään hajua missä mennään. Muutenkin tuo "tunnustaminen" kuulostaa kuin olisi jotenkin syyllinen ja olisi salaillut jotain. Eri asia jos selvästi ollaan jo vähän pidemmällä tutustumisessa ja voi sitten vaikka sanoa jotain tunteistaan mutta ei "tunnusteta" niitä kuin jotain salattua murhaa.
Niin, itse jos on vakavasti ihastunut ei jaksa armollisesti odotella, josko kelpaisi toiselle, vaan haluaa asian heti selväksi, välitätkö minusta jo, vai etkö? Jos et niin omat tunteeni eivät ole salaisuus, mikä ongelma se niiden kohteelle nyt muka on?
Vierailija kirjoitti:
Ei me ainakaan mistään tunteista lätistu, alettiin vaan pikkuhiljaa suunnitella tulevaisuutta.
"Ostetaanko talo ja tehdäänkö lapsia? En susta vielä millään tunnetasolla tykkää, mutta ei kai se noita suunnitelmia haittaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Mä en kysyisi treffeille siksi, että jos toista ei sitten mun seura kiinnostaisikaan suhteeseen asti, niin en tuhlaisi aikaani häneen. Koska tunteeni tunnustan vain jos itselläni niitä jo on. Ja myös jos olen tilanteessa, josta tilanteen luonteesta johtuen toinen saattaa olla hakeutumatta jatkuvasti seuraani, mutta en ole varma, mistä syystä. Mulla on ikään kuin siinä vaiheessa jo liian paljon pelissä, mennäkseni treffeille katsomaan. Jos toinen EI OLE ollut kiinnostunut minusta, ja tunteista tietäminen inhottaa, en usko hänen koskaan voivan rakastaa minua.
Minä taas en uskaltaisi vastata myöntävästi tyypille, jolla on niin paljon pelissä, ettei treffailu ja tutustuminen riitä vaan pitää heti saada varma vastaus rakkaudesta.
Niin eli et tuntisi samoin. Miksi ihmeessä jakaisin tunteitani kaltaisellesi paskalle? Jos se, kenestä mä välitän ei välitä minusta niin en mä häntä tartte.
On näitä nähty miehiä ja naisia, joille olet paska, kun et heti anna täyttä vastakaikua heidän suurille tunteilleen. Sitten alkaa kosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Tää on niin totta. Se että "tunnustat tunteesi" niin annat aika ison vastuupallon sille toiselle, että nyt ollaan sitten vakavasti liikkeellä.
Kaikkein noloimpia on nämä että neuvotaan vaikka jollekin työkaveriinsa ihastuneelle että "tunnusta hänelle tunteesi". Eli ihan puun takaa yhtäkkiä heitetään tunnepallo, "ota koppi". Se on vaivaannuttavaa molemmille osapuolille. Fiksumpi olisi tehdä se kiinnostus ensin selväksi vähän epäsuoremmin, tunnustella maaperää, pyytää vaikka ulos. Kyllä meidän kulttuurissa toi ymmärretään kiinnostukseksi.
Eli ei tosiaan aleta tunnustelemaan niitä tunteita jos toisella ei ole edes mitään hajua missä mennään. Muutenkin tuo "tunnustaminen" kuulostaa kuin olisi jotenkin syyllinen ja olisi salaillut jotain. Eri asia jos selvästi ollaan jo vähän pidemmällä tutustumisessa ja voi sitten vaikka sanoa jotain tunteistaan mutta ei "tunnusteta" niitä kuin jotain salattua murhaa.
Niin, itse jos on vakavasti ihastunut ei jaksa armollisesti odotella, josko kelpaisi toiselle, vaan haluaa asian heti selväksi, välitätkö minusta jo, vai etkö? Jos et niin omat tunteeni eivät ole salaisuus, mikä ongelma se niiden kohteelle nyt muka on?
Epätoivoisuus on aina turn off. Tämän kun sisäistät, niin ehkä joskus saat sen suhteenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tunteita" vierittää vastuun tunteista niiden kohteen niskaan, vaikka tämä ei niitä haluaisi. "Lähtisitkö treffeille?" on reilumpi tapa kertoa asia - julkistamatta heti tunteiden syvyyttä. Ei ole ihastumisen kohteen tehtävä toimia onnettoman ihastujan terapeuttina tai pyydellä anteeksi omien tunteidensa puutetta.
Tää on niin totta. Se että "tunnustat tunteesi" niin annat aika ison vastuupallon sille toiselle, että nyt ollaan sitten vakavasti liikkeellä.
Kaikkein noloimpia on nämä että neuvotaan vaikka jollekin työkaveriinsa ihastuneelle että "tunnusta hänelle tunteesi". Eli ihan puun takaa yhtäkkiä heitetään tunnepallo, "ota koppi". Se on vaivaannuttavaa molemmille osapuolille. Fiksumpi olisi tehdä se kiinnostus ensin selväksi vähän epäsuoremmin, tunnustella maaperää, pyytää vaikka ulos. Kyllä meidän kulttuurissa toi ymmärretään kiinnostukseksi.
Eli ei tosiaan aleta tunnustelemaan niitä tunteita jos toisella ei ole edes mitään hajua missä mennään. Muutenkin tuo "tunnustaminen" kuulostaa kuin olisi jotenkin syyllinen ja olisi salaillut jotain. Eri asia jos selvästi ollaan jo vähän pidemmällä tutustumisessa ja voi sitten vaikka sanoa jotain tunteistaan mutta ei "tunnusteta" niitä kuin jotain salattua murhaa.
Niin, itse jos on vakavasti ihastunut ei jaksa armollisesti odotella, josko kelpaisi toiselle, vaan haluaa asian heti selväksi, välitätkö minusta jo, vai etkö? Jos et niin omat tunteeni eivät ole salaisuus, mikä ongelma se niiden kohteelle nyt muka on?
Et sinä ketään tuolla tavalla löydä. Vaikka kohde tykkäisi sinusta, hän ei ole juuri samaan aikaan juuri yhtä vahvasti ihastunut. Näytä ihastuksesi, mutta anna hänelle mahdollisuus tutustua sinuun ja luoda valeanpunaisia unelmia omaan päähänsä ennen kuin vaadit vastausta. Jos hän suostuu toisille treffeille, sitten saa jo tunnustaa koko ihastuksen syvyyden, kuhan jätät häiden suunnittelun hieman myöhempään.
Minä taas en uskaltaisi vastata myöntävästi tyypille, jolla on niin paljon pelissä, ettei treffailu ja tutustuminen riitä vaan pitää heti saada varma vastaus rakkaudesta.