Oikeasti köyhät lapsiperheet eivät saa jouluapuja.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät lapsiperheet ovat itse itsensä siihen suohon ajaneet. Lasten teko on valinta, etenkin ison perheen ja lemmikkien hommaaminen. Vahinko ei käy 7 kertaa. 

Suomessa on ilmainen koulutus, yhtään lapsiperhettä ei ajeta sillan alle tai puuvajaan asumaan, on tuet ja lähes ilmainen terveydenhoitokin neuvoloineen päivineen. Täällä ei ole oikeasti köyhiä, eli heitä jotka asuvat slummeissa ja tonkivat ruokansa milloin mistäkin roskiksesta. Lapsille on koulutus, ei tarvitse tehtaisiin painua töihin. Suomen köyhät elävät kuin kuninkaalliset maailman köyhiin verrattuna.

Turha kerjätä sääliä, että perheen äiti on masentunut ja isä työttömänä. Nämä pitää huomioida siinä kohtaa kun aletaan lapsia väsäämään. Onko resursseja huolehtia jos jotain meneekin pieleen? Ehkä yhdestä tai max kahdesta lapsesta on kunhan ei tee typeriä ja lyhytnäköisiä valintoja kerta toisensa perään. Yleensä vielä ne loput 3-5 mukulaa ovat syntyneet tämän "masennuksen" ja pitkäaikaistyöttömyyden aikana. Mitä helvettiä heitä auttamaan, itse ovat soppansa keittäneet. Jatkuva apu vain ruokkii kerjäämistä ja kannustaa jatkamaan samaan malliin.

Oppiipahan edes lapset syy-seuraussuhteet mitä valinnoista seuraa.

Tämä!! Ei täällä oikeasti edes tiedetä mitä köyhyys on!

Onhan tuolla jouluapua-kartallakin näitä "perheeltä puuttuu VIELÄ" -päivityksiä. Siis on luvattu jo kasat kaikkea mutta halutaan vetää tappiin asti irti kaikki mikä lähtee. 

Jos ei ole varaa hankkia lapsille edes alushousuja tai sukkia (kirpparilta saa lähes ilmaiseksi), ei rahaa ruokaan eikä shampooseen eikä  mihinkään ja tehdään vaan lisää lapsia niin olisiko noiden lasten jo parempi asua jossain muualla kuin siinä ikuisessa köyhyydessä (ja tarkoitan nyt myös henkistä köyhyyttä)jossa vanhemmat hädin tuskin kykenevät huolehtimaan edes itsestään, taloudellisesti eivät sitäkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, minä olen ollut työtön kolmen lapsen yksinhuoltaja ja koskaan ei ole jäänyt niin paljon käyttö rahaa kuin silloin vaikka asuimme uudehkossa 100 neliön kämpässä hyvällä alueella. Nyt käyn töissä ja lapsista enää yksi asuu kotona, eikä todellakaan jää niin paljon rahaa käyttöön kuin aikaisemmin vaikka asumme vaatimattomalla alueella kaksiossa. Laskekaapa huvikseen paljonko tukia saa esim useamman lapsen kanssa tukia. Minä olen sitä mieltä myös, että köyhiä lapsiperheitä ei ole.

Köyhiä suurperheitä tai yh-perheitä ei ole, vain elämäm koululaisia vanhempia. Köyhiä 2-3 lapsen perheitä on.

Ei pidä paikkaansa, köyhiä yhden lapsen perheitä voi olla mutta jos lapsia on enemmän niin tuet ylittää jo reilusti pakolliset menot. Ja aivan sama onko elämäm koululainen tai mikä tahansa niin toimeentulotuen ansiosta minimi tulot ovat samat kaikille.

Jouluapukartalta: "Perheessä sairastellaan ja ollaan Kelan armoilla."

Kelan armoilla? Jossain Intiassa voi puhua että on vaikka säiden armoilla kun ei ole slummihökkelissä kattoa mutta enpä käyttäisi tuota ilmaisua Kelasta, aivan kuin se olisi välttämätön paha. 

KELA Gold mahdollistaa varsin mukavan elintason sellaisellekin joka ei eläissään esim. töitä tee. 

Ottamatta nyt kantaa nimenomaan tuon perheen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhiä lapsi perheitä ei edes ole suomessa, sillä tukia saa lapsille todella reilusti. Enemmän huolissaan olen yksin olevista sinkuista ja vanhuksista, heille kun ei apua heru mistään.

Hitto kun olet väärässä! Olen siitä elävä esimerkki lapsineni.

Jos olisin vanhus niin näin sairaana saisin kotisiivouksen, nyt en saa. Paljon, paljon muuta!

Nuoreni asuu omillaan ja saanut sosiaalitoimesta rahallista avustusta todellisen pakonedessä hyvinkin, kun taas minua pompotellaan kun en kuulu muka minnekään kun on joko vammaispalvelun asiakas ja siellä taas sanotaan, että asia kuuluu lapsiperheiden sosiaalitoimeen. Tehty räikeitä virheitä ja sosiaaliasiamiehen mukaan tehtävä nyt kantelu.

Sinänsä kurjaa kun kantelun aikana kaikki säilyy ennallaan ja käsittely kestää vuoden.

Lapsillani ei ole lastensuojelullista hätää niin ei auteta. Oikeasti tarvitsisin apua ja ainakin jonkinlaisen tukiperheen muodossa, jotta saisin joskus levätä. 4 vuotta hakenut, en ole saanut. Leikkauksiin en pääse ja olen todella sairas (sairastuin nuorimman syntymän jälkeen 6:een eri sairauteen ja lapseni sairastui diabetekseen).

Tukiverkostoa ei ole, asuvat ulkomailla tai ovat kuolleet. Valvon ja seuraavankin yönä mitattava lapsen sokereita kun lääkitystä muutetaan. Omat sokerit pielessä.

Vanhuksilla on palvelusetelit vaikka ja minne. Minä tahtoisin joskus saada nukkua pari yötä hyvin! Tai edes yhden!

Vanhukset ostavat siivouspalvelua, jalkojen hoitoa ym palveluseteleillä ja oma mummonikin, omaishoitaja papalleni kehui kuinka ei edes ehdi kaikkia seteleitä tuhlaamaan ja jäänyli paljon.

Niin. Minä en pääse liikkumaan, mutta kukaan ei siivoa minulle, vaikka lääkärinlausuntoja on asiasta kun asiasta. Kun minut leikataan niin saan hukkua paskaan lapsineni kun toipuminen vie 3 kk ja toinen leikkaus olisi suunnitteilla perään ja siinä sama juttu. Plus muita leikkauksia. Olen sairaseläkkeellä ja liian nuori moneen apuun.

Lapset liian hyvin huolehdittuja saadakseni apua. Kunnainoa mitä elämässä teen on se, että yritän huolehtia lapset ja kodin.

Voin kertoa kuule lisääkin, mutta olet niin väärässä.

"Äiti vaatekoko 54/56 ....

Perheessä muutama kissa jos joku haluaa niitä muistaa"

45/45 Eikö lapsesi voi käydä esim. auttamassa siivoamisessa, jos asuu jo omillaan ja muutenkin auttamassa. Outoa, jos ei auta sairasta äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhiä lapsi perheitä ei edes ole suomessa, sillä tukia saa lapsille todella reilusti. Enemmän huolissaan olen yksin olevista sinkuista ja vanhuksista, heille kun ei apua heru mistään.

Hitto kun olet väärässä! Olen siitä elävä esimerkki lapsineni.

Jos olisin vanhus niin näin sairaana saisin kotisiivouksen, nyt en saa. Paljon, paljon muuta!

Nuoreni asuu omillaan ja saanut sosiaalitoimesta rahallista avustusta todellisen pakonedessä hyvinkin, kun taas minua pompotellaan kun en kuulu muka minnekään kun on joko vammaispalvelun asiakas ja siellä taas sanotaan, että asia kuuluu lapsiperheiden sosiaalitoimeen. Tehty räikeitä virheitä ja sosiaaliasiamiehen mukaan tehtävä nyt kantelu.

Sinänsä kurjaa kun kantelun aikana kaikki säilyy ennallaan ja käsittely kestää vuoden.

Lapsillani ei ole lastensuojelullista hätää niin ei auteta. Oikeasti tarvitsisin apua ja ainakin jonkinlaisen tukiperheen muodossa, jotta saisin joskus levätä. 4 vuotta hakenut, en ole saanut. Leikkauksiin en pääse ja olen todella sairas (sairastuin nuorimman syntymän jälkeen 6:een eri sairauteen ja lapseni sairastui diabetekseen).

Tukiverkostoa ei ole, asuvat ulkomailla tai ovat kuolleet. Valvon ja seuraavankin yönä mitattava lapsen sokereita kun lääkitystä muutetaan. Omat sokerit pielessä.

Vanhuksilla on palvelusetelit vaikka ja minne. Minä tahtoisin joskus saada nukkua pari yötä hyvin! Tai edes yhden!

Vanhukset ostavat siivouspalvelua, jalkojen hoitoa ym palveluseteleillä ja oma mummonikin, omaishoitaja papalleni kehui kuinka ei edes ehdi kaikkia seteleitä tuhlaamaan ja jäänyli paljon.

Niin. Minä en pääse liikkumaan, mutta kukaan ei siivoa minulle, vaikka lääkärinlausuntoja on asiasta kun asiasta. Kun minut leikataan niin saan hukkua paskaan lapsineni kun toipuminen vie 3 kk ja toinen leikkaus olisi suunnitteilla perään ja siinä sama juttu. Plus muita leikkauksia. Olen sairaseläkkeellä ja liian nuori moneen apuun.

Lapset liian hyvin huolehdittuja saadakseni apua. Kunnainoa mitä elämässä teen on se, että yritän huolehtia lapset ja kodin.

Voin kertoa kuule lisääkin, mutta olet niin väärässä.

Ja sinun jo poismuuttanut nuoresi ja ne muut muksut eivät siivoa.... koska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhiä lapsi perheitä ei edes ole suomessa, sillä tukia saa lapsille todella reilusti. Enemmän huolissaan olen yksin olevista sinkuista ja vanhuksista, heille kun ei apua heru mistään.

Hitto kun olet väärässä! Olen siitä elävä esimerkki lapsineni.

Jos olisin vanhus niin näin sairaana saisin kotisiivouksen, nyt en saa. Paljon, paljon muuta!

Nuoreni asuu omillaan ja saanut sosiaalitoimesta rahallista avustusta todellisen pakonedessä hyvinkin, kun taas minua pompotellaan kun en kuulu muka minnekään kun on joko vammaispalvelun asiakas ja siellä taas sanotaan, että asia kuuluu lapsiperheiden sosiaalitoimeen. Tehty räikeitä virheitä ja sosiaaliasiamiehen mukaan tehtävä nyt kantelu.

Sinänsä kurjaa kun kantelun aikana kaikki säilyy ennallaan ja käsittely kestää vuoden.

Lapsillani ei ole lastensuojelullista hätää niin ei auteta. Oikeasti tarvitsisin apua ja ainakin jonkinlaisen tukiperheen muodossa, jotta saisin joskus levätä. 4 vuotta hakenut, en ole saanut. Leikkauksiin en pääse ja olen todella sairas (sairastuin nuorimman syntymän jälkeen 6:een eri sairauteen ja lapseni sairastui diabetekseen).

Tukiverkostoa ei ole, asuvat ulkomailla tai ovat kuolleet. Valvon ja seuraavankin yönä mitattava lapsen sokereita kun lääkitystä muutetaan. Omat sokerit pielessä.

Vanhuksilla on palvelusetelit vaikka ja minne. Minä tahtoisin joskus saada nukkua pari yötä hyvin! Tai edes yhden!

Vanhukset ostavat siivouspalvelua, jalkojen hoitoa ym palveluseteleillä ja oma mummonikin, omaishoitaja papalleni kehui kuinka ei edes ehdi kaikkia seteleitä tuhlaamaan ja jäänyli paljon.

Niin. Minä en pääse liikkumaan, mutta kukaan ei siivoa minulle, vaikka lääkärinlausuntoja on asiasta kun asiasta. Kun minut leikataan niin saan hukkua paskaan lapsineni kun toipuminen vie 3 kk ja toinen leikkaus olisi suunnitteilla perään ja siinä sama juttu. Plus muita leikkauksia. Olen sairaseläkkeellä ja liian nuori moneen apuun.

Lapset liian hyvin huolehdittuja saadakseni apua. Kunnainoa mitä elämässä teen on se, että yritän huolehtia lapset ja kodin.

Voin kertoa kuule lisääkin, mutta olet niin väärässä.

Minä sinuna tekisin lastensuojelu ilmoituksen itse itsestäni, koska selvästi olet kotipalvelun ja tilanteen kartoituksen tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhiä lapsi perheitä ei edes ole suomessa, sillä tukia saa lapsille todella reilusti. Enemmän huolissaan olen yksin olevista sinkuista ja vanhuksista, heille kun ei apua heru mistään.

Hitto kun olet väärässä! Olen siitä elävä esimerkki lapsineni.

Jos olisin vanhus niin näin sairaana saisin kotisiivouksen, nyt en saa. Paljon, paljon muuta!

Nuoreni asuu omillaan ja saanut sosiaalitoimesta rahallista avustusta todellisen pakonedessä hyvinkin, kun taas minua pompotellaan kun en kuulu muka minnekään kun on joko vammaispalvelun asiakas ja siellä taas sanotaan, että asia kuuluu lapsiperheiden sosiaalitoimeen. Tehty räikeitä virheitä ja sosiaaliasiamiehen mukaan tehtävä nyt kantelu.

Sinänsä kurjaa kun kantelun aikana kaikki säilyy ennallaan ja käsittely kestää vuoden.

Lapsillani ei ole lastensuojelullista hätää niin ei auteta. Oikeasti tarvitsisin apua ja ainakin jonkinlaisen tukiperheen muodossa, jotta saisin joskus levätä. 4 vuotta hakenut, en ole saanut. Leikkauksiin en pääse ja olen todella sairas (sairastuin nuorimman syntymän jälkeen 6:een eri sairauteen ja lapseni sairastui diabetekseen).

Tukiverkostoa ei ole, asuvat ulkomailla tai ovat kuolleet. Valvon ja seuraavankin yönä mitattava lapsen sokereita kun lääkitystä muutetaan. Omat sokerit pielessä.

Vanhuksilla on palvelusetelit vaikka ja minne. Minä tahtoisin joskus saada nukkua pari yötä hyvin! Tai edes yhden!

Vanhukset ostavat siivouspalvelua, jalkojen hoitoa ym palveluseteleillä ja oma mummonikin, omaishoitaja papalleni kehui kuinka ei edes ehdi kaikkia seteleitä tuhlaamaan ja jäänyli paljon.

Niin. Minä en pääse liikkumaan, mutta kukaan ei siivoa minulle, vaikka lääkärinlausuntoja on asiasta kun asiasta. Kun minut leikataan niin saan hukkua paskaan lapsineni kun toipuminen vie 3 kk ja toinen leikkaus olisi suunnitteilla perään ja siinä sama juttu. Plus muita leikkauksia. Olen sairaseläkkeellä ja liian nuori moneen apuun.

Lapset liian hyvin huolehdittuja saadakseni apua. Kunnainoa mitä elämässä teen on se, että yritän huolehtia lapset ja kodin.

Voin kertoa kuule lisääkin, mutta olet niin väärässä.

Kuulostaa siltä, että lasten olisi parempi asua muualla.

Nämä on kyllä ihan uskomatonta luettavaa. Selityksiä selitysten perään. Ja aina, ihan aina sama virsi. Helvetisti lapsia, osa jo täysi-ikäisiä. Lemmikkejä ruokittavaksi kun ei riitä muka edes lapsille ruokaa. Pitkäaikaistyöttömyyttä ja jos on puoliso, hän sairaseläkkeellä. Lapsia pykätty lisää, vaikka tilanne on jo ollut huono. Lapset yllätys yllätys, aina erityislapsia. Ainakin muutama. Niin miksiköhän?

Satun olemaan paljon tekemisissä sairaseläkehakijoiden kanssa. Siinä jos jossain kyynistyy ja on auennut silmät sille miten loputtoman tyhmiä ihmisiä maa päällään kantaa. Täysiä tomppeleita, kaiken elämässään sohlaavia. Ei mitään kykyä tehdä yhtäkään järkevää päätöstä tai nähdä mitään epäkohtia omassa toiminnassa, jolloin elämä menee aina uudelleen ja uudelleen solmuun. Nämä ihmiset eivät monesti edes ymmärrä mistä kiikastaa, vaikka miten rautalangasta vääntää. Ja sitten ollaan masentuneita ja ruinataan eläkkeelle. Polvet ei kanna kun on kymmenen normaalipainoisen verran laardia, yskittää kun pitää polttaa, syytellään valtiota ja sätitään kun oma elämä on kurjaa kun porvarit kyykyttää. Niin.

Älkää antako näille mitään. He saavat jo valtiolta kaiken. Tietäisittepä mitten paljon sitä rahaa näihin syydetään ja kaikki valuu hukkaan. Ainoa ruumiinosa, johon rasitusvamma ei koskaan iske on käsi. Se kyllä ojentuu ketterästi kerjäämään ja kuppaamaan kaiken mitä joku keksii edes puolittain ääneen ajatella.

Lastensuojelun maksusitoumuksilla ostetaan uusia vaatteita kolme kertaa vuodessa.  

Vierailija kirjoitti:

45/45 Eikö lapsesi voi käydä esim. auttamassa siivoamisessa, jos asuu jo omillaan ja muutenkin auttamassa. Outoa, jos ei auta sairasta äitiään.

Ei voi kun on todella sairas itsekin. Yritän auttaa häntä näissä mistä hakea mitäkin kun itselläni meni vuosia hukkaan kun en tiennyt.On se kun joillekin terveille lasun asiakkaille kustannellaan joulusiivoja ja terveet lapset päivähoidossa jne.Sitten illatkin kotona on perhetyöntekijä, jotta äiti pääsee harrasteleen eli kaljalle.Itse muistan joulun kun olin 2vkoa 40asteen kuumeessa eikä kukaan tullut käymään kaupassa, vaikka pyysin.Lähellä oli vain kallis Siwa ja pieni valikoima. Siinä vanhin kävi meille kaupassa ja tyttö 2 kertaa raapotti isot ostokset bussilla kauempaa. Pienimmät oli silloin niin pieniä, etteivät ulkoilleet yksin, joten joutuivat olemaan 2 vkoa sisällä. Ahkeria, ihania lapsia minulla on, mutta tilanteeni on kestänyt vuosia kun olen apua pyytänyt, joten jos olisin aina turvautunut lapsiini niin heillä ei olisi lapsuutta ollut näinä vuosina.On tilannettamme ihmetelty paljon. Kunhan tästä paranisin niin vien asian eteenpäin, että tähän epäkohtaan herättäis. Loppujen lopuksi pienellä avulla saisi paljon aikaan, kuten viikottainen siivous huomioitaisiin tuessa ja saisimme maksusitoumukset apteekkiin ja kelataksiin kun kuuluvat menoina perusttt:een (jäämme 15e plussalle, joten voin tehdä hakemuksen vasta kun sairaskulut menevät miinukselle. Usein saan tuen silti jälkikäteen. Lääkekatto täyttyy jo maaliskuussa, samoin matkakatto jos pääsen kaikille käynneille ja ostamaan reseptilääkkeet. JOS. Kuiteissa on alkuvuonna kiinni satoja euroja eli mun tulisi voida säästää sivuun minimiksi katsotusta tuesta n.300€/kk. Kun saan ne takaisin, on jo uudet kulut. Muillakin sairauksia) ja ammattikoululaisen jotain menoja otettais huomioon tai edes 2 lapsen koulumatkat. Ammattiin opiskeleva ei ole vielä oikeutettu opintoetuuksiin ja hankittavina on koulukirjat, työkengät, matkakulut, harjoittelupaikan ruokailuun eväät ym. Hän yrittää auttaa, kuten kauppakäynti,mutta opiskelu pitää laittaa edelle, että hänen tulevaisuus olisi hyvä. Kun minut päästään leikkaamaan, en saa 6vkoon kulkea edes autolla, ellen mene paaritaksilla. Miten ihmeessä hoidan kaiken? Kun apujärjestelmiä on niin eikö tilanteeni ole sellainen mihin ne nimenomaan kuvittelisi olevan tarkoitettu?Nuorimmille hoitopaikka kun olen sairaalassa ja kotiuduttuani apu kotiin. Nytkään en yllä edes kynsiä itseltäni leikkaamaan. Papallani kävi jalkojen hoitaja palvelusetelin turvin. Minut on kuitenkin todettu vakavasti sairaaksi ja vammaiseksi, eläkkeellä ja silti vedän arkea mitä ei moni tervekään vetäisi. Olen sinnikäs. Olen vienyt lapseni lääkärin käynnille, vaikka ollut kuumeessa ja toimenpiteen jälkeen pyörätuolissa. En valita. Haluan vaan ihmisten tietävän. En juo, en polta. Muutimme pieneen kolmioon,jotta vuokra oisi mahd vähän ja asun nyt neljän lapsen kanssa kolmiossa. Tämä on kuulemma 20€ liian kallis ja tulisi muuttaa halvempaan tai ei vuokraa huomioida. Juuri kun pääsin lähemmäs kauppaa ym. Emmekä ainakaan pienempään voi muuttaa . Apuvälineetkin vie tilaa.

Paljon olen minäkin lukenut noita surkutarinoita "köyhiltä lapsiperheiltä" ja pääosin vaikuttaa, että turhasta nitisevät. Takapuoli ylös ja hommiin. Hitto, että toivon pääseväni leikkauksiini ja jos tapahtuisi ihme niin pääsisin minäkin töihin. Menisin viivana tekemään mitä vaan pystyn! Olen onneksi säilyttänyt tositteet ja todisteet aivan kaikesta. Kun lähden viemään asiaa eteenpäin, pystyn todistamaan aukottomasti kertomani ja vastaamaan kysymyksiin. Niin monesta nitinä-jutusta lehdissä ja netissä paljastuu aina jossain kohtaa aukko mihin asianomaiset voisivat itse isosti vaikuttaa. Näin epäiltäisiin ensin meidänkin perheen kohtalossa olevan, muttei ole. Jonain päivänä voitte lukea kaiken koettelemuksistamme jostain. Olen sen itselleni luvannut, että niin teen ja se on samalla lupaus itselleni siitä, että me myös selviämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45/45 Eikö lapsesi voi käydä esim. auttamassa siivoamisessa, jos asuu jo omillaan ja muutenkin auttamassa. Outoa, jos ei auta sairasta äitiään.

Ei voi kun on todella sairas itsekin. Yritän auttaa häntä näissä mistä hakea mitäkin kun itselläni meni vuosia hukkaan kun en tiennyt.On se kun joillekin terveille lasun asiakkaille kustannellaan joulusiivoja ja terveet lapset päivähoidossa jne.Sitten illatkin kotona on perhetyöntekijä, jotta äiti pääsee harrasteleen eli kaljalle.Itse muistan joulun kun olin 2vkoa 40asteen kuumeessa eikä kukaan tullut käymään kaupassa, vaikka pyysin.Lähellä oli vain kallis Siwa ja pieni valikoima. Siinä vanhin kävi meille kaupassa ja tyttö 2 kertaa raapotti isot ostokset bussilla kauempaa. Pienimmät oli silloin niin pieniä, etteivät ulkoilleet yksin, joten joutuivat olemaan 2 vkoa sisällä. Ahkeria, ihania lapsia minulla on, mutta tilanteeni on kestänyt vuosia kun olen apua pyytänyt, joten jos olisin aina turvautunut lapsiini niin heillä ei olisi lapsuutta ollut näinä vuosina.On tilannettamme ihmetelty paljon. Kunhan tästä paranisin niin vien asian eteenpäin, että tähän epäkohtaan herättäis. Loppujen lopuksi pienellä avulla saisi paljon aikaan, kuten viikottainen siivous huomioitaisiin tuessa ja saisimme maksusitoumukset apteekkiin ja kelataksiin kun kuuluvat menoina perusttt:een (jäämme 15e plussalle, joten voin tehdä hakemuksen vasta kun sairaskulut menevät miinukselle. Usein saan tuen silti jälkikäteen. Lääkekatto täyttyy jo maaliskuussa, samoin matkakatto jos pääsen kaikille käynneille ja ostamaan reseptilääkkeet. JOS. Kuiteissa on alkuvuonna kiinni satoja euroja eli mun tulisi voida säästää sivuun minimiksi katsotusta tuesta n.300€/kk. Kun saan ne takaisin, on jo uudet kulut. Muillakin sairauksia) ja ammattikoululaisen jotain menoja otettais huomioon tai edes 2 lapsen koulumatkat. Ammattiin opiskeleva ei ole vielä oikeutettu opintoetuuksiin ja hankittavina on koulukirjat, työkengät, matkakulut, harjoittelupaikan ruokailuun eväät ym. Hän yrittää auttaa, kuten kauppakäynti,mutta opiskelu pitää laittaa edelle, että hänen tulevaisuus olisi hyvä. Kun minut päästään leikkaamaan, en saa 6vkoon kulkea edes autolla, ellen mene paaritaksilla. Miten ihmeessä hoidan kaiken? Kun apujärjestelmiä on niin eikö tilanteeni ole sellainen mihin ne nimenomaan kuvittelisi olevan tarkoitettu?Nuorimmille hoitopaikka kun olen sairaalassa ja kotiuduttuani apu kotiin. Nytkään en yllä edes kynsiä itseltäni leikkaamaan. Papallani kävi jalkojen hoitaja palvelusetelin turvin. Minut on kuitenkin todettu vakavasti sairaaksi ja vammaiseksi, eläkkeellä ja silti vedän arkea mitä ei moni tervekään vetäisi. Olen sinnikäs. Olen vienyt lapseni lääkärin käynnille, vaikka ollut kuumeessa ja toimenpiteen jälkeen pyörätuolissa. En valita. Haluan vaan ihmisten tietävän. En juo, en polta. Muutimme pieneen kolmioon,jotta vuokra oisi mahd vähän ja asun nyt neljän lapsen kanssa kolmiossa. Tämä on kuulemma 20€ liian kallis ja tulisi muuttaa halvempaan tai ei vuokraa huomioida. Juuri kun pääsin lähemmäs kauppaa ym. Emmekä ainakaan pienempään voi muuttaa . Apuvälineetkin vie tilaa.

Paljon olen minäkin lukenut noita surkutarinoita "köyhiltä lapsiperheiltä" ja pääosin vaikuttaa, että turhasta nitisevät. Takapuoli ylös ja hommiin. Hitto, että toivon pääseväni leikkauksiini ja jos tapahtuisi ihme niin pääsisin minäkin töihin. Menisin viivana tekemään mitä vaan pystyn! Olen onneksi säilyttänyt tositteet ja todisteet aivan kaikesta. Kun lähden viemään asiaa eteenpäin, pystyn todistamaan aukottomasti kertomani ja vastaamaan kysymyksiin. Niin monesta nitinä-jutusta lehdissä ja netissä paljastuu aina jossain kohtaa aukko mihin asianomaiset voisivat itse isosti vaikuttaa. Näin epäiltäisiin ensin meidänkin perheen kohtalossa olevan, muttei ole. Jonain päivänä voitte lukea kaiken koettelemuksistamme jostain. Olen sen itselleni luvannut, että niin teen ja se on samalla lupaus itselleni siitä, että me myös selviämme.

Nyt otat yhteyttä sinne lasten suojeluun ja pyydät apua.