Mies 38v, ei lapsia, ei puolisoa, asuu yksin. Mielipide?
Kommentit (38)
Järkevä. on ymmärtänyt olla tunkematta kättään paskaa ja itkee kitkuttaa muka perheenä mis ei oikeasti ole mitään enää 3 vuoden styylamisen jälkeen ja jos lapsia, niin ei ole enää ikinä mitään. Itse 40v mies ja jätin ihanan perhw-elämän taakse.. Loppu vatsakivut, vtutus, kiukuttelu, kyttääminen ja muu ihana asia..
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia? Entä jos vain ei halua lapsia?
Sinkku ja lapsia on mielestäni 100x huonompi juttu. On tehty lapsia ja päädytty kuitenkin sinkuksi. Epäilyttävää.
Sinkkumies
Ihan normaali, anna mennä vaan. Voi kyllä olla vähän haastava tapaus sitoutumaan. Samanlainen oli mun mies, kun tavattiin. Ihan tavallinen, mutta ei ollut ollut pitkässä suhteessa koskaan. Olin varma, että jokin on vialla, mutta en ole vielä hoksannut mikä. Nyt 8 vuotta naimisissa. Ei ollut aiemmin vaan tarvetta sitoutua vissiin. Hyvä elämä, työt, naisia, kavereita, harrastuksia, kaikki kunnossa, juhlia, jne.
Tosin minä sanoisin lapsellisia yksinhuoltajiksi yms. En sinkuiksi, minulle se edustaa jotain muuta..
(Single, yksin, ei vastuita muista)
Sinkkumies
Miehen veli. 37v. Todella hyvä tyyppi, fiksu, hyvä työ, hauska. On seurustellut yhden naisen kanssa muutaman vuoden, muuten sinkku. Voisin huoletta suositella ystävilleni. En tiedä miksi ei seurustele, käsittääkseni haluaisi.
Ja jos nyt vielä arvon kommentoijat kertoisitte, että miksi yksinäinen mies on aina mielestänne homo, niin iltani olisi pelastettu. Kiitos.
Noiden tietojen perusteella en vielä lähtisi tekemään mitään päätelmiä. Ja jos hiljaa mielessäni tekisinkin, en sanoisi kellekään ja olisin valmis tarkistamaan päätelmäni heti, jos tulee lisää tietoa.
Olen lähes tuon ikäinen mies. Perhettä tai lapsia en ole koskaan halunut. Pidän omasta vapaudestani. En jaksaisi asua kenenkään kanssa. En jaksa etsiä naisia, enkä sitoutua. Ei ole niin suurta tarvetta seksiin tai parisuhteeseen. Olen kyllä seurustellut, mutta näin jälkeenpäin nuo seurustelusuhteet tuntuvat virheiltä. Olen akateeminen ja päihteetön. Baareissakaan en käy.
Itse olen 46vuotias mies. Ja viihdyn todella hyvin yksin. Poikani on täysi ikäinen. En halua enää sitä helvettiä, mikä tulee kun asuu naisen kanssa.
Varmaan ihan hyvä tyyppi, jonka kanssa voi mennä saunaan, ottaa pari bisseä ja jutella maailman asioista.
Jos ei ole lapsia tuossa iässä niin en tutustu. Liian outoa.
Ottaisin mielellään. Saisi keskittyä parisuhteeseen eikä yrittää mitään uusioperhekuvioita.
Ei vaikuta minusta mitenkään oudolta , enemmän oman tiensä kulkijalta. Miksi pitäisi olla kumppani tai lapsia?
Vierailija kirjoitti:
homohippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottava. Jäänyt elämän kelkasta. Epäonnistuja. Outo.
Määrittelehän meille _kelkka_ sellaisena kuin sinä sen näet. Ja vielä: onko 38-vuotias onnettomassa parisuhteessa räpiköivä kahden lapsen isä sitten mielestäsi menestyjä, jos hän sosiaalisten paineiden vuoksi pitää ulkoisia kulisseja pystyssä?
Mielestäni epäonnistuja on se, joka täysin sisällöttömien elämäntilanneseikkojen perusteella lokeroi toiset. Epäonnistunut nimeonomaan siksi, ettei ole aikuiseen ikään mennessä ymmärtänyt irrottautua homehtuneista "oikein elämisen" käsityksistä.On, koska on onnistunut yhdessä elämän perusasioissa. Tuo yksinäinen mies ei ole sitä tehnyt.
Kyllä esim. missä tahansa nuorten keski-ikäisten tapahtumissa tuollaista yksinäistä katsellaan pahalla silmällä. Hän on poikkeus, outo ja häntä on helppo syrjiä. Miksi katsella ihmistä, joka ei ole onnistunut elämään oikein?
[En ole se, jolle kommentoit] Tadetaan sitten liikkua aivan eri piireissä. Ensinnäkäänse, että noin 38 vuotiaana asun yksin ei takoita sitä, että olisin jotenkin erityisen yksinäinen. Tällä hetkellä olen sinkku mutta aivan hyvin voisin seurustella naisen kanssa, jolla on oma koti (mahd. jopa lapsi tia lapsia) eikä minulla olisi välitöntä tarvetta housua ja kiirehtiä asumaan hänen kanssaan saman katon alle. (Oli hänellä lapsia tai ei). - En elä ajatuksella, että "oikea" tai jotenki arvostettavampi elämä koittaisi jos alkaisin asua kumppanin kanssa yhdessä
Omissa ympyröissäni ei olla kovinkaan kiinnostuneita siitä kuka asuu ja kenen kanssa. Enemmän ollaan kiinnostuneista siitä, että miten hoitaa työnsä ja velvollisuutensa. Tosin en muista, niiden onnistumiseen olisi jouduttu omalta osaltani puuttumaan. - Toki joskus olen kuullut huomautuksen, että pitäsi osata varoa burn outtia ja levätä. Jonkun kerran olen saanut huomauksen suomenkielen taidostani. Suomekieli ei ole helppo.
Töissä he joilla on esim lapsia ovat toki toisinaan esittäneet toiveita, että voisivat lomailla lasten loma-aikoihin. Mutta en muista, että tästäkään olisi koskaan tullut isompaa ongelmaa. Jos itse ehdottaisin voisinko saada pitää Jouluaaton seudun vapaana, niin se varmasti annettaisiin minulle vapaaksi yhtälailla.
Yritän vapaa-ajallani mm. nähdä niin muualla asuvia sisaruksien perheitä, vanhempiani ja kummilapsiani. (Olisi mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan enemmän sen sijaan nyt huomaan lapsettomana lahjovani heitä sisarusten lapsia ja erityisestikummilapsiani, ehkä vähän tuhankin paljon).
Yksinasumiseni ei ole estänyt minua harrastamasta sekä liikkuen milloin itsekseni juosten tai hiihtäen, mutta myös seurassa. Tykkään lueskella. Matkustan ja kuljen niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Olisi se toki toisinaan kiva, jos joku odottaisi kotona ja olisi iloinen saapumisestani. Tai suunnitella yhteisä reissuja tai vaikka istua vain yhdessä sohvalla. Mutta ihan hyvää ja laadukasta arkea minusta voi viettä näin sinkkunakin, eikä tämä mielestäni katso ikää.
Ehkä, jos tai kun saan väitöskirjani valmiiksi minun täytyy siirtyä elämäntaito-oppaiden pariin, vai osaisiko joku kertoa, mitä nyt sitten tarkoittaa, että en ole osannut elämääni oikein kun asun noin 38 vuotiaana yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuseri.
Mikä tekee hänestä luuserin? Jos ei ole liian ujo tai homo ja sen takia sinkkuna, on hän melko älykäs mies, kun ei ole ottanut naista riesakseen. Saa vapaana tehdä, mitä haluaa ja on tilivelvollinen vain itselleen.
Olen lähes tuon ikäinen lapseton ja naiseton mies pienellä paikkakunnalla ja kyllä minua katsotaan vähän kummasti. Veikkaisin, että pitävät hulluna tai homona.
Ehkä ne ovat kohteliaampia syitä kuin sen pohtiminen, oletko vain totaalinen vätys, libidoltasi zombi tai aivan liian arka.
ps. otin kaltaisesi miehen erehdyttyäni pitämään mielen avoimena. No, nyt ihmettelen vielä enemmän, onko tuo sitten loppujen lopuksi sekä homo että hullu. Näillä näkymin tuo on kohta taas lapseton yksinäinen kylän mies. Sittenpä vasta on kyläläisillä pohdittavaa, miksi homo kiusaa naisia. vai onko se vain liian hullu pystyäkseen pitämään sellaisesta kiinni.
yksinäinen heteromies kirjoitti:
Ja jos nyt vielä arvon kommentoijat kertoisitte, että miksi yksinäinen mies on aina mielestänne homo, niin iltani olisi pelastettu. Kiitos.
Veikkaisin näin epäiltynä, että se ettei seurassani koskaan näy naisia vaan korkeintaan miespuolisia kavereita, niin jepp, homo mikä homo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko hyvin surullinen tapaus tai sitten hyvin asiansa hoitanut fiksu mies. Mutta kyllä se vähän surullisen puolelle menee.
Saisko vähän perusteluja tähän? Onko itsellinen, yksin elävä nainenkin 'vähän surullinen tapaus'?
Yksin elävä mies on automaattisesti onneton ruma luuseri, joka ei naista saa. Yksin elävä nainen on taas vahva ja itsenäinen nainen, joka ei miestä kaipaa eikä tarvitse. Vedän tähän vielä masturboinnin. Mies, jolla on keinovagina on täysin onneton luuseri, mutta nainen, jolla on hieromasauva on moderni, vahva ja itsenäinen nainen. Näin se vain menee. Eikö olekin hienoa, miten tasa-arvoinen tämä yhteiskunta onkaan?
Olen lähes tuon ikäinen lapseton ja naiseton mies pienellä paikkakunnalla ja kyllä minua katsotaan vähän kummasti. Veikkaisin, että pitävät hulluna tai homona.