En vain ymmärrä miten romaanin voi lukea päivässä kokonaan

Riippuu aika paljon romaanista. Jotain Dan Browneja voi lukea vaikka kolme päivässä.

Ihmisillä on eri lukunopeuksia. Kyllä minä saan irti kirjoista ihan tarpeeksi, vaikka luenkin nopeasti. Helposti menee romaani päivässä.

Luin Lumen tajun putkeen. Siihen meni päivä ja osa yötäkin.

Sitä ei voinut jättää kesken.

Mä olen nopea lukija, menee kirja päivässä. Ei toki mikään 700 sivuinen.

Miksi lukea romaaneja, kun on hyviäkin kirjoja?

Tunnissa lukee rauhallisella tahdilla noin 60 sivua, jos kysymys on tavallisesta romaanista eikä mistään vaikeatajuisesta tajunnanvirtasepustuksesta. Esim. 300-sivuisen romaanin lukemiseen menee 5 tuntia, joten kyllä sen hyvin voi lukea saman päivän aikana, jos on paljon vapaa-aikaa.

Yleensä näillä ihmisillä on lievä autismi tai aspergerin syndrooma, se tarkoittaa että he ovat jollain alueella lahjakkaita (lukemisessa) mutta toisilla alueilla heikkoja (sosiaaliset taidot).

Olen hidas nautiskelija. Kerran tosin hotkaisin 3 romaania iltapäivän ja illan aikana.

Itellä taitaa ”ennätys” olla vajaa 500 sivunen kirja päivässä. Kyllä kun se kirja vie mukaansa niin menee yhdeltä istumalta helposti ilman että huomaa edes ajan kuluvan (:

Vierailija kirjoitti:

Tunnissa lukee rauhallisella tahdilla noin 60 sivua, jos kysymys on tavallisesta romaanista eikä mistään vaikeatajuisesta tajunnanvirtasepustuksesta. Esim. 300-sivuisen romaanin lukemiseen menee 5 tuntia, joten kyllä sen hyvin voi lukea saman päivän aikana, jos on paljon vapaa-aikaa.

Yksilöllistä, lukunopeus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea romaaneja, kun on hyviäkin kirjoja?

Eikö kaunokirjallisuus mielestäsi ole hyvää kirjallisuutta?

Yleensä nämä tyypit lukee helppoja kirjoja, jotka ei vaadi keskittymistä. Minä sen sijaan luen vain älykästä kirjallisuutta ja saatan jäädä jonkin virkkeen äärelle maistelemaan sitä kuin hyvää viiniä ja luen saman kohdan useampaan kertaan ihaillen kielen sointia ja nyansseja. Tällaiseen esteettiseen kirjallisuusnautintoon eivät kykene nämä, jotka kuluttaa kirjoja kuin hampurilaisaterioita.

Olen tosi nopea lukija ja kesälomalla saatan lukea 3 kirjaa päivässä, tietysti kirjasta riippuen. On hyvin mahdollista, että koen kirjat eri tavalla kuin hitaammin ja paneutuvammin lukeva. Omaa lukutapaa taitaa olla aika mahdotonta muuttaa. Osa on varmaan luonteen ja temperamentin tulosta ja osa ihan sitä, että sattuu olemaan todella hyvä tekninen lukutaito.

Yksi minulle tyypillinen asia on se, että luen mielellään samoja kirjoja uudestaan, jos niistä on jäänyt "hyvä muisto" aikaisemmilla lukukerroilla.  Minusta on aina tuntunut kummalliselta, että joku ei halua lukea uudestaan kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä tyypit lukee helppoja kirjoja, jotka ei vaadi keskittymistä. Minä sen sijaan luen vain älykästä kirjallisuutta ja saatan jäädä jonkin virkkeen äärelle maistelemaan sitä kuin hyvää viiniä ja luen saman kohdan useampaan kertaan ihaillen kielen sointia ja nyansseja. Tällaiseen esteettiseen kirjallisuusnautintoon eivät kykene nämä, jotka kuluttaa kirjoja kuin hampurilaisaterioita.

Onko tämä sitä parodiaksi kutsuttua tekstilajia?

Suht kevyttä tekstiä menee jopa sata sivua tunnissa. Ei kai tuohon mitään aspergenia tarvita, ehkä enemmänkin vaan paljon harjoitusta riittävän nuorena.

Englanninkielisen linnunradan käsikirja liftareille kanssa kyllä sitten meni pitkään kun kirjailijalla oli varsin laaja sanavarasto ja paljon viittauksia eri kulttuurin juttuihin.

Mulla on ongelma, että luen mielessäni ääneen. Siis en vaan jotenkin osaa kääntää sitä sisällä kuuluvaa ääntä pois ja se luonnollisesti hidastaa lukemista. Miehellä ei tätä vitsausta ole ja hän lukee minua huomattavasti nopeammin. 

Lukunopeuteen liittyy myös kirjoitetun tekstin sujuvuus ja mukaansatempaavuus.

Esimerkiksi Karin Slaughter, Michael Connelly ja Tess Gerritsen kirjoittavat pääsääntöisesti helposti luettavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä (joo, jenkkihömppäromaaneja).

Sitten esimerkiksi Tami Hoagia olen yrittänyt kokeilla, mutta ei vaan pysty. Pitkäveteistä ja hankalaa luettavaa.

Dostojevskin tuotanto menee n. viikonlopussa, koska on niin vetävää kamaa, murhia ja mielisairautta. Sofi Oksasta saa tankata sitten kuukauden päivät eikä pääse ensimmäistäkään sivua loppuun saakka. On se niin kuraa.

No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.

Jotkut kirjat on vain pakko lukea nopeasti loppuun. Kahta sorttia: Jos kirja ei ole kovin hyvä, mutta riittävän kiinnostava jotta haluan tietää, mihin siinä päädytään, luen aika huolimattomasti ja nopeasti. Toisaalta myös erittäin hyvän kirjan saatan lukea samalla tavalla, jos en millään malta laskea sitä käsistäni. Se pitää sitten lukea jonain päivänä vielä uudelleen, hitaammin. Tai sanotaan, että sen saa lukea vielä uudelleen, ja edelleen on jotain uutta tiedossa.

Keski-ikäiset, jos lukeminen tökkii, käykääpä kokeeksi optikolla! Mun lukunopeuteni ja kykyni keskittyä tekstiin paranivat huomattavasti, kun sain ekat lukulasini. (Tiimarilasit ei mulle riitä, on sen verran muitakin ongelmia näkemisessä.)