Parisuhde on mun mielestä todella kummallinen konsepti
Että yhtäkkiä mun elämääni ilmestyisi joku ihminen, joka haluaisi viettää elämäänsä juuri mun kanssa. Miksi ihmeessä kukaan sellaista haluaisi? En keksi yhtäkään hyvää syytä, paitsi korkeintaan sen, ettei ole parempaakaan vaihtoehtoa eikä jaksa olla yksinkään.
Kommentit (13)
Onko kukaan muu miettinyt samaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu miettinyt samaa?
Ap
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muu miettinyt samaa?
Ap
Eipä oikeastaan. En minä ainakaan näe siinä mitään ihmeellistä ja päätellen siitä, että suurin osa maailman ihmisistä pariutuu jossain vaiheessa, ei näe kovin moni muukaan. Ei sitä voi eikä tarvitse selittää tai perustella, se vain on ihmisille luontainen homma se parisuhde. Ei se kaikille sovi ja sekin on luontaista, sellaiset elää sitten sinkkuina. Mutta parisuhde ei muutu oudoksi tai huonoksi vain koska se ei ole kaikkien juttu.
Minä taas en keksi yhtään hyvää syytä ajatella sitä mitenkään erikoisena asiana.
Minä en halua enää parisuhdetta. Mutta seksihalut ne kai aikoinaan saattoi miesten kanssa yksiin, hirveä kiima ja halu ja sitten rakkauskin - mutta aina olen ilmaissut rakkauttani hyvin fyysisesti. Vaikea oli asua erilläänkään, jos yhtymisiä oli useita vuorokaudessa. Silleen sitä parisuhteeseen ajautuu, jos testosteroni ohjaa. Minua naisena on ohjannut oksitosiinia enemmän. Mutta enää ei. Ja hyvä niin.
N57
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua enää parisuhdetta. Mutta seksihalut ne kai aikoinaan saattoi miesten kanssa yksiin, hirveä kiima ja halu ja sitten rakkauskin - mutta aina olen ilmaissut rakkauttani hyvin fyysisesti. Vaikea oli asua erilläänkään, jos yhtymisiä oli useita vuorokaudessa. Silleen sitä parisuhteeseen ajautuu, jos testosteroni ohjaa. Minua naisena on ohjannut oksitosiinia enemmän. Mutta enää ei. Ja hyvä niin.
N57
Yök.
Kukaan ei onneksi halua viettää elämääsi juuri sinun kanssasi, mutta toisaalta, jonkinlaisesta yhtymisestähän sinäkin kai olet saanut alkusi, vai oletko? Ehkä olet viettänyt lapsuutesi ja nuoruutesi kahdestaan äitisi kanssa (tai huostaanotettuna), kun isäsi ei ollutkaan parisuhdeihminen vaan hylkäsi koko perheen?
Minun perseenreikä on kummallinen konsepti. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei onneksi halua viettää elämääsi juuri sinun kanssasi, mutta toisaalta, jonkinlaisesta yhtymisestähän sinäkin kai olet saanut alkusi, vai oletko? Ehkä olet viettänyt lapsuutesi ja nuoruutesi kahdestaan äitisi kanssa (tai huostaanotettuna), kun isäsi ei ollutkaan parisuhdeihminen vaan hylkäsi koko perheen?
Mun vanhemmat on olleet vuosikymmeniä naimisissa enkä todellakaan ymmärrä miksi.
Ap
Onhan se ihmeellinen ja ihana asia siinä mielessä että tuollaista tapahtuu että on vierellä sellainen ihminen jota ilman ei halua elää. rakkaus on ihanaa mutta samalla myös pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei onneksi halua viettää elämääsi juuri sinun kanssasi, mutta toisaalta, jonkinlaisesta yhtymisestähän sinäkin kai olet saanut alkusi, vai oletko? Ehkä olet viettänyt lapsuutesi ja nuoruutesi kahdestaan äitisi kanssa (tai huostaanotettuna), kun isäsi ei ollutkaan parisuhdeihminen vaan hylkäsi koko perheen?
Mun vanhemmat on olleet vuosikymmeniä naimisissa enkä todellakaan ymmärrä miksi.
Ap
Todennäköisesti ihan vain koska rakastavat toisiaan? Tuliko sellainen mieleen? Jos kumpikaan ei ole upporikas ja toinen golddiggeri, niin ainoa syy pysyä läpi elämän yhdessä on joko kiintymys tai läheisriippuvuus. Mikä noista on mielestäsi todennäköisin?
Jaaha