Lue keskustelun säännöt.
En vain ymmärrä miten romaanin voi lukea päivässä kokonaan
Mulle menee varmaan joku viikko helposti siihen. Saako noin nopeasti luettuna mitään tunnetta siitä irti vai vain yhden "päänahan" taas lisää?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.
Kuten joku muukin ketjussa kirjoitti, minäkin luen kaunokirjallisuutta sivun minuutissa. Siinä vauhdissa kyllä katse irtoaa tekstistä ja sitä ehtii mietiskellä välillä, mutta tuo on keskivertovauhtini. Asiatekstejä luen nopeammin, kun haluan vain hoitaa homman pois, enkä nautiskella kielestä. Luen tavallisesti tunnin kaksi päivässä, mutta jos on todella kiinnostava kirja ja hyvät olosuhteet lukemiselle, luen kyllä sen 500 sivua reilussa kahdeksassa tunnissa. Silloin pitää tietysti olla vapaapäivä, eikä muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.
Onko sinulla jonkinlainen luki-vaikeus? Minulle 60 sivua tunnissa tavallista romaanitekstiä (kokeilin aikaa juuri pöydällä olevalla Paul Austerin 4321-romaanilla) on juuri sellaista rauhallista lukemista, jossa oikeastaan luen sanoja mielessäni ääneen. Jotain dekkaria voin hyvinkin ahmia 100 sivua tunnissa, jos haluan nopeasti saada selville, kuka on murhaaja. Mutta tämä jälkimmäinen ei enää minustakaan ole mitään paneutuvaa lukemista.
Pääasia on, että lukee, vaikka hitaamminkin.
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.
Oletko vahtinut jokaisen lukijan olan takana ja kuulustellut näiltä kirjan sisältöä, kun oikein faktaksi väität? Kannattaa muistaa, että esim. fonttikoko vaihtelee kirjasta toiseen aika reilusti ja sen myötä se, miten paljon tekstiä on yhdellä sivulla. On täysin eri asia lukea vaikka Dickensiä pienellä präntillä kuin pari Agatha Christien dekkaria suurehkolla ja selkeällä fontilla.
No pöh. Ite luen helposti päivässä 1 - 10 kirjaa, jos siis on vapaapäivä. Luen suomeksi ja englanniksi.
Toisaalta harmittaa lukea niin nopeasti, lomalla olisi kiva kun yksi kirja kestäisi vaikka viikon.
Yläasteella pääsin tietämään että olen nopea lukemaan, meillä oli joku lukunopeustesti ja minua pilkattiin valehtelijaksi sen jälkeen.
Kirjastossa kysyttiin teininä kanssa onko meillä joku typerä kilpailu kuka lainaa eniten.
En siis halua kertoa mikä on "ennätykseni" luettuja kirjoja per päivä, koska sitä ei kuitenkaan uskota ja ruvetaan pilkkaamaan.
Mutta asiatekstejä lukiessa / opiskellessa tämä on hyvä ominaisuus, muutoin harmittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tule yleensä kellotettua lukunopeutta, mutta hyvää, kauan odottamaani kirjaa en uskalla aloittaa työpäivän päätteeksi illalla, koska aamuherätyksestä tulee tyly , koska kirjaa ei voi laskea kädestään. Joskus olen tietoisesti siirtänyt lukemisen aloittamisen perjantai-iltaan, että saa lukea hyvällä omallatunnolla. Ja kyllä luen reippasti ja ajatuksen kanssa tai en ollenkaan. Voi mennä kolmekin keskivertokirjaa päivässä esim.joulun aikaan.
Mä luen keskivertoa romaania hiukan vajaa 100 sivua tunnissa ja vaikeampiakin tekstejä n. 60 sivua tunnissa. Olen ihan tarkoituksella teini-iässä kehittänyt lukunopeuttani koska ahdistuin siitä miten paljon maailmassa on luettevaa jamiten vähän yhdessä elämässä on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nopea lukija, menee kirja päivässä. Ei toki mikään 700 sivuinen.
Ilman taukoja?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näillä ihmisillä on lievä autismi tai aspergerin syndrooma, se tarkoittaa että he ovat jollain alueella lahjakkaita (lukemisessa) mutta toisilla alueilla heikkoja (sosiaaliset taidot).
Älä höpötä. Lukisit sinäkin jotakin, ettet tarvitsisi kompensoida tietämättömyyttäsi ja huonoa itsetuntoasi omatekoisilla teorioilla. Lukemaan oppii lukemalla, ei siinä muuta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia ja lukevat/sisäistävät/keskittyvät eri tavalla. Toista on vaikea ymmärtää oman itsen kautta. Kannattaa kysyä ja ennen kaikkea kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä tyypit lukee helppoja kirjoja, jotka ei vaadi keskittymistä. Minä sen sijaan luen vain älykästä kirjallisuutta ja saatan jäädä jonkin virkkeen äärelle maistelemaan sitä kuin hyvää viiniä ja luen saman kohdan useampaan kertaan ihaillen kielen sointia ja nyansseja. Tällaiseen esteettiseen kirjallisuusnautintoon eivät kykene nämä, jotka kuluttaa kirjoja kuin hampurilaisaterioita.
Jiisus, mikä yökötys. Hyi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.
Jotkut ihmiset lukevat nopeasti. Paljon lapsena lukeneet kuuluvat usein tähän ryhmään. Jokaista sanaa ei tarvitse tankata erikseen.
Olen äikänope. Luen noin sata sivua helpohkoa tekstiä (eli esimerkiksi jotain tavanomaista fiktiota) tunnissa. Näin ollen romaani tulee luettua muutamassa tunnissa. Kun oli vähän toisella kymmenellä, luin usein monta nuortenromaania viikossa, ja lukunopeuteni kehittyi tuolloin.
Kun aloitin opehommat yli 20 vuotta sitten, luokan nopeimmat lukivat suunnilleen samaan tahtiin minun kanssani jo seiskaluokalla. Nykyään oppilaat ovat hyvin hitaita lukemaan, koska eivät ole saaneet harjoitusta. Mitä hitaammin oppilas lukee, sitä huonommin hän yleensä myös ymmärtää.
Hitaampaa lukemista vaatii hyvin erikoinen, tyyliltään haastava fiktio. Tai sitten tietoteksti, jossa on paljon uutta asiaa. Jos jotain perusdekkaria pitää kahlata hitaasti, niin ei ole hääppöinen lukija. Mutta harva on nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä tyypit lukee helppoja kirjoja, jotka ei vaadi keskittymistä. Minä sen sijaan luen vain älykästä kirjallisuutta ja saatan jäädä jonkin virkkeen äärelle maistelemaan sitä kuin hyvää viiniä ja luen saman kohdan useampaan kertaan ihaillen kielen sointia ja nyansseja.
Aivan samoja asioita voi kokea lukiessaan vaikkapa vanhoja Jerry Cottoneita. Ne vasta olivat rikkaita detaljeissa, vivahteissa ja nyansseissa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä tyypit lukee helppoja kirjoja, jotka ei vaadi keskittymistä. Minä sen sijaan luen vain älykästä kirjallisuutta ja saatan jäädä jonkin virkkeen äärelle maistelemaan sitä kuin hyvää viiniä ja luen saman kohdan useampaan kertaan ihaillen kielen sointia ja nyansseja. Tällaiseen esteettiseen kirjallisuusnautintoon eivät kykene nämä, jotka kuluttaa kirjoja kuin hampurilaisaterioita.
Kaikkien ei tarvitse lukea samaa lausetta monesti ymmärtääkseen lukemaansa...
Varhaisteininä oli yksi kesä, kun kirjoja meni 4-5 tuumaa per "työpäivä." Iltasella sitten oltiin ulkona kavereitten kanssa, kun ne tuli jostain "hoidoista" missä vanhemmat piti niitä työpäivän aikana.
Riippuu romaanin paksuudesta, fontista ym. tekijöistä, mutta kyllä jonkun perusdekkarin lukee helposti illassa, jos aikaa vaan muuten on. Satakunta sivua tunnissa on ihan normaali lukunopeus. Vieraalla kielellä lukeminen on useimmilla vähän hitaampaa.
Äiti lukee useamman kirjan päivässä, jos ei ole muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä voikaan lukea päivässä. Tämä on ihan fakta. Minua jotenkin väsyttää kun aina tulee niitä tyyppejä jotka väittävät lukevansa jonkun 500 sivua päivässä. Jumalauta ei se vain ole mahdollista, tai sitten meillä on fundamentaalisti eri käsitys siitä mitä *l-u-k-e-m-i-n-e-n* tarkoittaa kognitiivisella tasolla. Oman käsitykseni mukaan se että liikuttaa silmiään salamannopeudella sivujen vaihtuessa muutaman sekunnin välein ei ole lukemista. Se on jotain muuta.
Jos ihminen on tottumaton lukija tai hänellä on lukihäiriö, hänen pitääkin lukemalla lukea. Sen sijaan ihmisellä, joka on tottunut lukija ja jolla ei ole lukivaikeutta, prosessi on hyvin automatisoitunut. Kun minä näen sanan, olen lukenut sen. Näin ollen luen nopeasti. En tarvitse lukemiseen tosiaan muuta kuin sen, että liikutan silmiä nopeasti. Tosin sivu nyt ei yleensä tule ihan muutamassa sekunnissa luetuksi.
Voin lukea noin 200-300 sivuisen romaanin päivässä, joskin tämä vaatii jo sellaisen kirjan, joka todella motivoi lukemaan. Koen lukevani ajatuksen kanssa, tarkoittaen sitä että en lue kirjaa juonivetoisesti vaan keskityn myös esimerkiksi kielellisiin ja rakenteellisiin ratkaisuihin. Luen sekä kirjoitan työkseni ja olen hyvä keskittymään, mikä varmasti vaikuttaa lukunopeuteen.