Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsen saisi nukkumaan
1v.9kk vuotias kyseessä. Lapsi on nukkunut 6kk ikäisestä asti omassa huoneessa, tätä ennenkin aina omassa sängyssään. Tuolloin 6kk vanhana siirsimme hänet samaan huoneeseen sisaruksensa kanssa ja lopetin yöimetyksen ja tästä eteenpäin alkoi nukkumaan täysiä öitä. Jos heräsi yöllä niin riitti että kävi vain koskemassa selkään ja hän jatkoi uniaan. Lapsi on aina mennyt nukkumaan itsekseen, ei nukutettu vaan laitettu vain iltatoimien jälkeen sänkyynsä ja sinne on nukahtanut, joko heti tai pienien höpinöiden jälkeen. Jossain vaiheessa, vähän alle vuoden ikäisenä, alkoi yöt häiriintymään ja tällöin pidimme yhden yön tassutusunikoulun, joka toimi.
Nyt on kuitenkin noin 5kk nukkunut erittäin huonosti. Vain muutamia öitä mahtuu joukkoon että olisi nukkunut koko yön tai jos herännyt niin käynyt helpolla uudestaan nukkumaan. Nyt meidän illat menee niin että lasta nukutetaan noin tunti joka ilta ja hän herää useita kertoja yössä. Joudumme välillä ottaa häntä myös väliimme nukkumaan johon kyllä rauhoittuu yleensä mutta tällöin vanhempi lapsemme käy huoneessamme 1-5 kertaa yössä ja ihmettelee miksi hän joutuu nukkumaan yksin.
Nukutuksemme iltaisin on tassutusta/pistäytymistä. Jos olemme 1-4 minuuttia pois huoneesta niin hän karjuu koko tämän ajan. Eikai tätä unikouluakaan loputtomiin voi jatkaa kun se ei edes toimi. Olemme myös kokeilleet että toinen vanhemmista on nukahtamisen ajan lastenhuoneessa. Tällöin lapsi ei huuda mutta nukahtaminen kestää paljon pidempään vielä ja hän alkaa pelleilemään sängyssään. Joskus myös kun otamme lapsen väliimme yöllä niin vaikka rauhoittuu niin saattaa alkaa pelleilemään. Tällöinkään me aikuiset emme tietenkään nuku. Emme kyllä nuku silloinkaan kun hän nukkuu välissämme koska kokoajan tulee potkuja tai headshotteja ja pyörii kuin hyrrä välissämme.
Lapsi saa varmasti virikkeitä päivän aikana tarpeeksi, iltarutiinimme on kunnossa ja lapsi on väsynyt jo iltapesujen aikana.
Neuvolasta olen kysellyt neuvoja, mitään uutta en ole sieltä saanut. Samat ohjeet mitkä voin itse googlettaa ja lauseen "kyllä se lapsi sitten joskus nukkuu". Ihan kiva mutta me olemme väsyneitä nyt. Onko paljonkin tällaisia uniongelmallisia lapsia ja olisiko jotain toimivaa ratkaisua/vinkkejä ongelmaamme? Onko joku paikka mistä apua voisi pyytää ja saada? Alkaa tuntumaan henkisesti ja fyysisesti tämä kohta puolen vuoden unettomuus enkä kykene tämän vuoksi enää olemaan niin hyvä äiti kuin voisin olla.
Kommentit (57)
Nakkaat sänkyyn ja sammutat valot.
Itelle korvatulpat.
Miten vanhemmilla on nykyään aikaa pelleillä lasten kanssa joka asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos vastauksista taas! Luin ne kaikki ja taas tuli voimia lisää. 💪 Lapsi nukkui viime yön pitkästä aikaa omassa sängyssään koko yön. Heräsi kyllä yöllä mutta emme luovuttaneet ja pidimme varmaan n.35-40min kestävän unikoulun. Nyt tänään lapsi meni nukkumaan omaan sänkyynsä niin että vain kerran alkoi huutamaan ja mies kävi siellä vain laittamassa peiton ja sitten nukahti. Hallelujah! Toivotaan että (ilmeisesti oikein) hoidettu unikoulu toimisi nyt ja lapsi nukkuisi taas paremmin jonkin aikaa. Muistan että esikoisellemmekin jouduimme pitämään aina tasaisin välein yhden yön, n.30min, tassutusunikouluja jotka taas auttoivat nukkumaan paremmin. Sormet ristissä täällä että parempi kausi alkaisi nyt.
Meille ei mitenkään sovi se että lapsi/lapset nukkuvat sängyssämme tai edes huoneessamme. Minä ainakin olen ilmeisesti niin herkkäuninen että tuntuu että olen koko yön hereillä kun isompikin lapsi pyörii niin paljon että heräilen siijen suhinaan ja rapinaan. Siksi meillä vaihtoehtona on vain se että lapset nukkuvat eri huoneessa kuin aikuiset. Minulle ei olisi väliä vaikka kaikki sängyt olisi ängetty samaan huoneeseen jos se auttaisi meitä nukkumaan paremmin mutta kun se toimio meillä juuti päinvastoin.
Käyn edelleen lukemassa ketjua aina kun kerkeän niin laitelkaa vaan lisää viestejä ja neuvoja! Parasta vertaistukea!
Ap
Ihana kuulla, toivottavasti taas pitkä hyvien unien jakso teille tiedossa :)
T. Pehmolelulle höpöttelijän äiti
Ps. Tulitte mieleen kun käytiin ikeassa, sielä on aivan ihania pehmeitä isoja pehmoleluja myynnissä.
Ihana! ♥ Isommalla lapsella onkin Ikean koira unileluna, pitää varmaan pienemmällekkin sellainen hommata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nakkaat sänkyyn ja sammutat valot.
Itelle korvatulpat.
Miten vanhemmilla on nykyään aikaa pelleillä lasten kanssa joka asiassa?
Nykyään lapsia kohdellaan enemmän kuin tasavertaista ihmistä? Ajat muuttuu kun asioista tiedetään enemmän.
Ap
Neljän erilaisen nukkujan äitinä sanoisin tähän että pieni lapsi tarvitsee nukkumaanopetteluun SELKEYTTÄ. Sitä ei ole se että silloin tällöin otetaan viereen että pelleily loppuu ja sitten tassutellaan ja välillä huudetaan erilaisia aikoja. Pitäkää kiinni jostakin linjasta, se luo turvaa lapselle. Sanotte hyvää yötä, olette vierellä sen aikaa kun parhaaksi näette (aina saman verran!) ettekä puhu enää mitään lapselle. Pidätte tästä kiinni ettekä lähde hötkyilemään lapsen reaktioiden mukana.
No jos sinä olet se herkkäuninen, mene itse eri huoneeseen nukkumaan ja jätä mies lasten kanssa samaan makuuhuoneeseen yöksi? Seksiin tms tämä tuskin vaikuttaisi, ei teillä taida nytkään olla sitä yöaikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faija kirjoitti:
Saattaa kuullostaa viimeiseltä keinolta.. Mutta meillä oli 2 vuotta unettomia öitä ja loppujen lopuksi lapsi ja vanhemmat molemmat olivat väsyneitä ja koko ajan kaikilla univaje.
Lääkäri ehdotti melatoniinia ja aloitimme antamaan 1/4 1mg melatoniinia iltaisin. Ennen 4 tunnin nukuttaminen vaihtui 20 minuuttiin ja nyt menty kohta 2 vuotta näin, lähes kaikki ongelmat ratkaistiin tuolla ja lääkärin mielestä annostus on niin pieni ettei sillä ole juurikaan merkitystä lapsen kehitykseen.
Kokeilkaa viikko ? Huom. Melatoniini on siitä hyvä että ihmisen kroppa tuottaa sitä itse, joskus voi olla että kroppa ei tuota sitä tarpeeksi niin pieni lisä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä :) Melatoniinia ei voi yliannostaa joten se on lapselle turvallinen.
Pidän tämän mielessä ja tutkin asiaa taas kun epätoivo valtaa!
Ap
Ei melatoniini ihan turvallinen välttämättä lapsilla ole. Eläinkokeissa on tullut esiin hidastunutta kasvua ja kehityksen viivästymää rotilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos vastauksista taas! Luin ne kaikki ja taas tuli voimia lisää. 💪 Lapsi nukkui viime yön pitkästä aikaa omassa sängyssään koko yön. Heräsi kyllä yöllä mutta emme luovuttaneet ja pidimme varmaan n.35-40min kestävän unikoulun. Nyt tänään lapsi meni nukkumaan omaan sänkyynsä niin että vain kerran alkoi huutamaan ja mies kävi siellä vain laittamassa peiton ja sitten nukahti. Hallelujah! Toivotaan että (ilmeisesti oikein) hoidettu unikoulu toimisi nyt ja lapsi nukkuisi taas paremmin jonkin aikaa. Muistan että esikoisellemmekin jouduimme pitämään aina tasaisin välein yhden yön, n.30min, tassutusunikouluja jotka taas auttoivat nukkumaan paremmin. Sormet ristissä täällä että parempi kausi alkaisi nyt.
Meille ei mitenkään sovi se että lapsi/lapset nukkuvat sängyssämme tai edes huoneessamme. Minä ainakin olen ilmeisesti niin herkkäuninen että tuntuu että olen koko yön hereillä kun isompikin lapsi pyörii niin paljon että heräilen siijen suhinaan ja rapinaan. Siksi meillä vaihtoehtona on vain se että lapset nukkuvat eri huoneessa kuin aikuiset. Minulle ei olisi väliä vaikka kaikki sängyt olisi ängetty samaan huoneeseen jos se auttaisi meitä nukkumaan paremmin mutta kun se toimio meillä juuti päinvastoin.
Käyn edelleen lukemassa ketjua aina kun kerkeän niin laitelkaa vaan lisää viestejä ja neuvoja! Parasta vertaistukea!
Ap
Ihana kuulla, toivottavasti taas pitkä hyvien unien jakso teille tiedossa :)
T. Pehmolelulle höpöttelijän äiti
Ps. Tulitte mieleen kun käytiin ikeassa, sielä on aivan ihania pehmeitä isoja pehmoleluja myynnissä.
Ihana! ♥ Isommalla lapsella onkin Ikean koira unileluna, pitää varmaan pienemmällekkin sellainen hommata.
Ap
Miksi vajaa 2-vuotiaalla huonosti nukkuvalla lapsella ei ole unilelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin lapsen viereen nukkumaan kun en jaksanut ruveta nukuttelemaan noin 2-vuotiaasta. Nyt luen hänelle iltasadun ja sen jälkeen valot pois makuuhuoneesta, ja makaan hänen vieressään siksi aikaa että nukahtaa. Yleensä siihen menee noin minuutti. Oikeasti. Sitten lähden katsomaan telkkaria ja syön itse iltapalan. Lapsi nukkuu aamuun asti, herännyt muutaman kerran alkuyöstä mutta rauhoittunut kyllä pian uudestaan nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nakkaat sänkyyn ja sammutat valot.
Itelle korvatulpat.
Miten vanhemmilla on nykyään aikaa pelleillä lasten kanssa joka asiassa?Nykyään lapsia kohdellaan enemmän kuin tasavertaista ihmistä? Ajat muuttuu kun asioista tiedetään enemmän.
Ap
Älä sitten valita.
Koiranpennunkin saa opetettua koko perheen kingiksi, jos hyppää palvelemaan joka uikahduksesta.
Jos sulla on hoidettavana itsesi, koti, työ, muutama lapsi, koira ja vaikka vielä iäkäs vanhempi, sä et voisi omistautua palvelemaan 2-vuotiaan oikkuja 24/7. Mitä teet, jos jäät yksinhuoltajaksi? Tai sinä itse tai joku perheenjäsen joutuu onnettomuuteen, vammautuu tai joutuu moneksi viikoksi sairaalaan? Tai näännyt uupumuksesta? Talo palaa?
Silloin selviää, mikä on oikeasti pakollista ja mikä ei. Sänkyyn, tutti suuhun, nalle kainaloon ja unta kupoliin joka iikalle. Jos tenava valvoo huutaen yhden yön, seuraavana se varmaan jo nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nakkaat sänkyyn ja sammutat valot.
Itelle korvatulpat.
Miten vanhemmilla on nykyään aikaa pelleillä lasten kanssa joka asiassa?Nykyään lapsia kohdellaan enemmän kuin tasavertaista ihmistä? Ajat muuttuu kun asioista tiedetään enemmän.
Ap
Älä sitten valita.
Koiranpennunkin saa opetettua koko perheen kingiksi, jos hyppää palvelemaan joka uikahduksesta.Jos sulla on hoidettavana itsesi, koti, työ, muutama lapsi, koira ja vaikka vielä iäkäs vanhempi, sä et voisi omistautua palvelemaan 2-vuotiaan oikkuja 24/7. Mitä teet, jos jäät yksinhuoltajaksi? Tai sinä itse tai joku perheenjäsen joutuu onnettomuuteen, vammautuu tai joutuu moneksi viikoksi sairaalaan? Tai näännyt uupumuksesta? Talo palaa?
Silloin selviää, mikä on oikeasti pakollista ja mikä ei. Sänkyyn, tutti suuhun, nalle kainaloon ja unta kupoliin joka iikalle. Jos tenava valvoo huutaen yhden yön, seuraavana se varmaan jo nukkuu.
Tekisi ehkä hyvää kokea jokunen todellinen vastoinkäyminen. Sekä minä että sisareni oltiin alle 5-vuotiaina useampaan otteeseen sairaalassa. Olen kiitollinen, että oltiin. Muuten toinen meistä olisi kuollut ja toinen eläisi koko lailla erilaista elämää.
Sairaala-ajan jälkeen ylellisyydeksi riitti se, että sai yöpyä kotona oma perhe samassa asunnossa. Sairaalassa sai hoitoa, mutta se sattui, pelotti ja paljon sai maata yksin. Silti lähistöllä oli kilttejä tätejä, jotka kävi tuomassa ruokaa ja juttelemassa. Kehotettiin olemaan reippaita, koska oltiin sairaalassa jotta parannuttaisiin.
Luuletko, että sairaalassa käydään hyssyttelemässä minuutin välein?
Ajattelet ettei se sinua koske?
Jos et ole vielä huomannut, niin elämässä kelle hyvänsä voi sattua mitä vain koska vain.
Joskus jälkeenpäin tajuaa, että olisi voinut pingottaa jonkun pikkuasian takia hieman vähemmän.
Sen yleensä tajuaa kantapään kautta sitten, kun kohdalle osuu oikea koettelemus.
Silloin ymmärtää, että asiat olivat oikeastaan todella hyvin.
Tässä sulle mietittävää.
Mutta jos haluat juosta läpi yön taaperosi palvelijana kuvitellen että pakko, niin sen kun.
Vierailija kirjoitti:
Neljän erilaisen nukkujan äitinä sanoisin tähän että pieni lapsi tarvitsee nukkumaanopetteluun SELKEYTTÄ. Sitä ei ole se että silloin tällöin otetaan viereen että pelleily loppuu ja sitten tassutellaan ja välillä huudetaan erilaisia aikoja. Pitäkää kiinni jostakin linjasta, se luo turvaa lapselle. Sanotte hyvää yötä, olette vierellä sen aikaa kun parhaaksi näette (aina saman verran!) ettekä puhu enää mitään lapselle. Pidätte tästä kiinni ettekä lähde hötkyilemään lapsen reaktioiden mukana.
Ensimmäinen järkikommentti.
Huh kun oli yhtä h-vettiä yöpyä kylässä, jossa tanssittiin yö taaperoiden tahtiin. Kun ipanat alkoi huutaa kolmelta yöllä, äiti nousi kiltisti ja sytytti valot kuin päivä olisi ollut. Tenavat riehuivat villeinä ympäri olohuonetta huutaen täyteen ääneen ja ne kaikkein meluisimmatkin lelut oli vapaassa käytössä. Vielä tarjoiltiin mehua ja keksejä. Äiti nuokkui sohvalla kuin puolikuollut. Hänellä oli raskas päivä edessä ja takana, mutta lapset toki saisivat nukkua vapaasti päiväuniaan.
Ajattelin että olen joutunut hullujen huusholliin. Ei kai pieni lapsi voi tietää, että yöllä ollaan hiljaa sängyssä, ei syödä eikä leikitä, jos aikuinen ei näytä esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.lla taitaa olla itsellään nukkumiseen liittyvä käsittelemätön trauma.
Pienikin lapsi oppii, että yöllä havahtuu välillä hereille, ja sitten on vähän aikaa hereillä, ja nukahtaa uudelleen. Siinä ei ole mitään vaarallista. On turvallista nukahtaa ja turvallista olla valveilla.
Mutta takuulla heräämistä oppii pelkäämään, jos vieressä on heti paikalla aikuinen silmät renkaina ja tympääntyneen tai väkinäisen lempeän näköisenä lohduttelemassa, kuin jotain kamalaa olisi tekeillä.
Ei lapset näe aina painajaisia. Ei herääminen ole vaarallista.
Laita joku Taru sormusten herrasta trilogian videoista pyörimään, kyllä se pian nukahtaa, ei siinä pysy Erkkikään hereillä. Tai vaikka Hobbitin tosi pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh kun oli yhtä h-vettiä yöpyä kylässä, jossa tanssittiin yö taaperoiden tahtiin. Kun ipanat alkoi huutaa kolmelta yöllä, äiti nousi kiltisti ja sytytti valot kuin päivä olisi ollut. Tenavat riehuivat villeinä ympäri olohuonetta huutaen täyteen ääneen ja ne kaikkein meluisimmatkin lelut oli vapaassa käytössä. Vielä tarjoiltiin mehua ja keksejä. Äiti nuokkui sohvalla kuin puolikuollut. Hänellä oli raskas päivä edessä ja takana, mutta lapset toki saisivat nukkua vapaasti päiväuniaan.
Ajattelin että olen joutunut hullujen huusholliin. Ei kai pieni lapsi voi tietää, että yöllä ollaan hiljaa sängyssä, ei syödä eikä leikitä, jos aikuinen ei näytä esimerkkiä.
Siis tä?! Tuo ei kyllä ole normaalia eikä tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nakkaat sänkyyn ja sammutat valot.
Itelle korvatulpat.
Miten vanhemmilla on nykyään aikaa pelleillä lasten kanssa joka asiassa?Nykyään lapsia kohdellaan enemmän kuin tasavertaista ihmistä? Ajat muuttuu kun asioista tiedetään enemmän.
Ap
Älä sitten valita.
Koiranpennunkin saa opetettua koko perheen kingiksi, jos hyppää palvelemaan joka uikahduksesta.Jos sulla on hoidettavana itsesi, koti, työ, muutama lapsi, koira ja vaikka vielä iäkäs vanhempi, sä et voisi omistautua palvelemaan 2-vuotiaan oikkuja 24/7. Mitä teet, jos jäät yksinhuoltajaksi? Tai sinä itse tai joku perheenjäsen joutuu onnettomuuteen, vammautuu tai joutuu moneksi viikoksi sairaalaan? Tai näännyt uupumuksesta? Talo palaa?
Silloin selviää, mikä on oikeasti pakollista ja mikä ei. Sänkyyn, tutti suuhun, nalle kainaloon ja unta kupoliin joka iikalle. Jos tenava valvoo huutaen yhden yön, seuraavana se varmaan jo nukkuu.Tekisi ehkä hyvää kokea jokunen todellinen vastoinkäyminen. Sekä minä että sisareni oltiin alle 5-vuotiaina useampaan otteeseen sairaalassa. Olen kiitollinen, että oltiin. Muuten toinen meistä olisi kuollut ja toinen eläisi koko lailla erilaista elämää.
Sairaala-ajan jälkeen ylellisyydeksi riitti se, että sai yöpyä kotona oma perhe samassa asunnossa. Sairaalassa sai hoitoa, mutta se sattui, pelotti ja paljon sai maata yksin. Silti lähistöllä oli kilttejä tätejä, jotka kävi tuomassa ruokaa ja juttelemassa. Kehotettiin olemaan reippaita, koska oltiin sairaalassa jotta parannuttaisiin.
Luuletko, että sairaalassa käydään hyssyttelemässä minuutin välein?
Ajattelet ettei se sinua koske?
Jos et ole vielä huomannut, niin elämässä kelle hyvänsä voi sattua mitä vain koska vain.
Joskus jälkeenpäin tajuaa, että olisi voinut pingottaa jonkun pikkuasian takia hieman vähemmän.
Sen yleensä tajuaa kantapään kautta sitten, kun kohdalle osuu oikea koettelemus.
Silloin ymmärtää, että asiat olivat oikeastaan todella hyvin.Tässä sulle mietittävää.
Mutta jos haluat juosta läpi yön taaperosi palvelijana kuvitellen että pakko, niin sen kun.
Monet "ennen vanhaan" sairaalaan joutuneet lapset ovat itse asiassa traumatisoituneet pahasti, luultavasti juuri siksi, että joutuivat eroon vanhemmistaan ja hädän hetkellä ei lohdutettu. Kaikki tieto, mikä nykyään lapsen kehityksestä on olemassa, tukee sitä, että lasta ei pidä jättää yksin itkemään. (ei tarkoita, että pitäisi heti ensimmäisesti äännähdyksestä juosta lapsen huoneeseen, mutta näinhän ap ei ole tehnytkään).
Olen pahoillani sinun ja siskosi puolesta tuosta sairaalakokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljän erilaisen nukkujan äitinä sanoisin tähän että pieni lapsi tarvitsee nukkumaanopetteluun SELKEYTTÄ. Sitä ei ole se että silloin tällöin otetaan viereen että pelleily loppuu ja sitten tassutellaan ja välillä huudetaan erilaisia aikoja. Pitäkää kiinni jostakin linjasta, se luo turvaa lapselle. Sanotte hyvää yötä, olette vierellä sen aikaa kun parhaaksi näette (aina saman verran!) ettekä puhu enää mitään lapselle. Pidätte tästä kiinni ettekä lähde hötkyilemään lapsen reaktioiden mukana.
Ensimmäinen järkikommentti.
Huh kun oli yhtä h-vettiä yöpyä kylässä, jossa tanssittiin yö taaperoiden tahtiin. Kun ipanat alkoi huutaa kolmelta yöllä, äiti nousi kiltisti ja sytytti valot kuin päivä olisi ollut. Tenavat riehuivat villeinä ympäri olohuonetta huutaen täyteen ääneen ja ne kaikkein meluisimmatkin lelut oli vapaassa käytössä. Vielä tarjoiltiin mehua ja keksejä. Äiti nuokkui sohvalla kuin puolikuollut. Hänellä oli raskas päivä edessä ja takana, mutta lapset toki saisivat nukkua vapaasti päiväuniaan.
Ajattelin että olen joutunut hullujen huusholliin. Ei kai pieni lapsi voi tietää, että yöllä ollaan hiljaa sängyssä, ei syödä eikä leikitä, jos aikuinen ei näytä esimerkkiä.
No tällaisella sekoilulla ei kyllä ole mitään tekemistä sen kanssa, että yritetään lempeästi opettaa lapsi nukkumaan, eikä hylätä yksin itkemään.
Alue: Aihe vapaa
Ihana kuulla, toivottavasti taas pitkä hyvien unien jakso teille tiedossa :)
T. Pehmolelulle höpöttelijän äiti
Ps. Tulitte mieleen kun käytiin ikeassa, sielä on aivan ihania pehmeitä isoja pehmoleluja myynnissä.