Miten lapsen saisi nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi on nyt 2 v. Tuossa iässä hän alkoi heräämään pissahätään. Teimme niin, että otimme potan sängyn viereen, ja autoimme hänet aina yöllä potalle. Sen jälkeen hän pystyi jatkamaan uniaan heti. Hän oppi yökuivaksi nopeammin kuin päiväkuivaksi, alle 2- vuotiaana jätettiin vaipat kokonaan pois.

Tarkistakaa, onko lapsen kaikki hampaat puhjenneet. Tuollainen levottomuus voi johtua kivusta, kun takahampaat puhkeaa. Jos näin on, niin Panadolia sitten nukkumaan mennessä.

Lapsella saattaa olla kausi, että hän kaipaa enemmän turvaa ja huomiota. Ehkä voi yrittää löytää päivisin lisää hetkiä pitää sylissä. Muistakaa, että hän on vielä tosi pieni! Huudattaminen rikkoo hänen turvallisuudentunnettaan ja luottamusta vanhempiin.

Lapsella on tullut kaikki hampaat joten siitä ei ole kyse. Ei ole allergioita ja korvat putkitettu joten korvatulehdustakaan ei ole. Joskus oli korvatulehduskierre ja silloin lapsi itseasiassa nukkui hyvin.. Luulen että kyse ei ole kivuista kun rauhoittuu kuitenkin useimmiten viereen.

Ap

Minä tekisin kanssa niin että roudaisin sängyt makkariin. Jos ei molemmat mahdu niin ostaisin esim pienen kerrossängyn.

Meillä oli jossain vaiheessa kaksi lastensänkyä makkarissa. Uni meni sisustuksen edelle.

20 v mennessä on jo aika paljon opittu, hieman kärsivällisyyttä. Sitten helpottaa. 

Minä en olisi jaksanut tuollaista yöllä hyppelehtimistä. Me nukuttiin koko perhe hyvin kun lapsi nukkui meidän kanssa. Joskus 4-5-vuotiaana hänellä oli vaihe, jolloin nukkui välillä omassa sängyssä. Mutta varsinaisesti hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen vasta vähän ennen kuin täytti 10 vuotta. 

Otsikko on kyllä klassikko. Vielä aikuisten lasten äitinäkin uuvahdin täysin kun muistelin tyttären koliikkia😑

Vierailija kirjoitti:

Ei tuon ikäisen pidä antaa pompottaa vanhempiaan. Laita vaikka rattaisiin nukkumaan vyöt kiinni ja anna huutaa niin paljon kuin haluaa huutaa. Aika nopeasti lapsi oppii mikä on homman nimi, eli että tuollaisesta ei hyödy mitään eikä huutamalla saa tahtoaan läpi.

Toivon että sinulla ei ole lapsia

Nuijanukutus. Toimii takuulla.

Tai jos ihan tosissaan ollaan niin liuottakaa veteen melatoniinia/unilääkettä ja antakaa ennen nukkumista. Kumma jos ei nuku.

Tsemppiä! Ohjeita ei oikein ole, mulla kaksi lasta rupesi kunnolla nukkumaan noin kolme vuotiaana. Nukuin usemman vuoden patjalla lastenhuoneen lattialla (mies oli reissutöiden takia harvoin kotona) ja sieltä hyssyttelin kun heräilivät sata kertaa yössä. Itse jaksoin hieman paremmin kun ei tarvinnut nousta ylös joka yö monta kertaa.

Kuopus sitten nukkui kuusi kuukautisesta omassa huoneessaan ilman mitään ongelmia, en ollut oikeastaan ymmärtänytkään, että sellaisiakin lapsia on olemassa. Rutiinit, ulkoilut ym olivat kaikille samat, toiset näemmä vaan on huonompia nukkujia kun toiset.

Olen jälkikäteen miettinyt, että miten selvisin niistä ajoista järjissäni. Nykyisin lapset ovat jo teinejä ja ongelma on ennemmin se, että niitä ei saa sängystä ylös.

En tiedä, oletko ap linjoilla vielä, mutta kerron silti.

Eli meidän lapsella oli upea hyvinnukkumisen kausi välillä 1v4kk-2v0kk. Takapakkia tullut enemmän tai vähemmän sen jälkeen. Olen todennut, että keskellä yötä oma hermo ei pidä ja johdonmukaisuus ei oo huipussaan. Kaikki omaan sänkyyn talutukset ja muut on kokeiltu ja turhiksi todettu. Totesin, että yöllisiä kasvatustoimia tärkeämpää on kaikkien uni. Parhaiten on auttanut se selkeä sääntö, että illalla kaikki menee omaan sänkyyn nukkumaan ja yöllä voi tulla viereen jos tarvii. Tämä käydään iltaisin läpi, ja tieto tästä tuntuu jo rauhoittavan lasta. Lapselle on tärkeää, että on kuitenkin edes se vieressänukkumisen mahdollisuus. Nykyään harvoin tulee viereen, sitten on kausia (esim. vauvan synnyttyä), kun tuli useammin, mutta menneet aina ohi. Nykyään (3v) hiipii silloin tällöin jalkopäähän nukkumaan niin ettemme edes herää itse ja nukkuu siellä huomaamattomasti. Jos saisitte sänkynne viereen esim. varavuoteen, johon voisi tarvittaessa tulla, niin ois enemmän tilaa?

Meillä uhma ilmeni n 2 v iässä nukkumisen vastustamisena. Ei siihen mikään auttanut. Huusi ja raivosi vaikka tunnin klo 22.30-23.30 ja nukahti lopulta itkien äitin ja isin sängyn viereen lattialle. Heräsi yöllä ja alkoi riehumaan että minä tahdon iltapalaa/vettä/pissalle/sohvalle/kattoo telkkaria/iskän paikalle/äitin päälle/päiväkotiin/mummolle/ihan mihin vaan. Kesti pari kuukautta. Ei siltikään olla enää saatu nukahtamaan itsekseen vaan kulutetaan vieressä ja nukkuu välissä. Tsemppiä sinne, väsymys on kamalaa. Meillä on nyt n 3 vuotiaana vasta alettu nukkumaan edes joskus heräilemättä...

Jos en nyt ihan väärin muista, niin toinen lapsistamme meni suunnilleen samalla kuviolla, eli noin parivuotisena alkoi nähdä painajaisia, joten heräili usein. Ilmeisesti tuossa iässä lapsi alkaa prosessoida asioita eri tavalla.

No tilanne helpotti, kun otimme hänet meidän väliin nukkumaan. Heräilyt jäivät vähemmälle ja kun vietiin suoraan meidän sänkyyn, niin nukahtikin helpommin. Ilmeisesti tiedosti, että vanhemmat ovat kohta vierellä.

Hmm..meillä meni päinvastoin eli vauvana/taaperona nukutettiin ja myöhemmin jäivät helposti itsekseen nukahtamaan, eli ei ole käytännön kokemusta, mutta itselle kyllä tulee mieleen että ottaisin varmaan molemmat lapset väliaikaisesti vanhempien huoneeseen nukkumaan tavalla tai toisella.

Ihan oikeasti, alle 2-vuotias ei pelaile mitään ihmissuhdepelejä (ei ainakaan siten kuin me aikuiset ne ymmärrämme).

Vierailija kirjoitti:

Nukkumisjärjestelyistä oikea on se jossa kaikki nukkuu mahdollisimman hyvin. Jos olette puoli vuotta pomppineet pitkin yötä ja ottaneet kantapäätä naamaan, eikä homma vain toimi, niin olisiko aika siirtää lapsen sänky teidän huoneeseen? Ei lapsen tarpeita ja toiveita kannata ottaa haasteena valtataisteluun, vaan tarpeina ja toiveita - aikuinen tekee toki päätöksensä ajatellen kokonaiskuvaa, mutta ei se päätöksestä väärää tee jos lapsikin sitä toivoi.

Tämä oli hirveän hyvin sanottu!

Meillä auttoi juuri tuo, että omaan sänkyyn nukahdetaan mutta viereen saa tulla jos herää. Ja jos tulee viereen niin ei saa temppuilla vaan pitää olla hiljaa ja yrittää nukkua, muuten takaisin omaan sänkyyn. Joskus on jopa niitä öitä ettei herääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukkumisjärjestelyistä oikea on se jossa kaikki nukkuu mahdollisimman hyvin. Jos olette puoli vuotta pomppineet pitkin yötä ja ottaneet kantapäätä naamaan, eikä homma vain toimi, niin olisiko aika siirtää lapsen sänky teidän huoneeseen? Ei lapsen tarpeita ja toiveita kannata ottaa haasteena valtataisteluun, vaan tarpeina ja toiveita - aikuinen tekee toki päätöksensä ajatellen kokonaiskuvaa, mutta ei se päätöksestä väärää tee jos lapsikin sitä toivoi.

Niin että lapsen sänky meidän makkariin? Mitenkäs vanhempi lapsemme? Hänen sänkynsä ei meidän huoneeseemme mahdu. Itse ajattelen että en silti haluaisi luovuttaa kun toive olisi kuitenkin että lapsi taas oppisi nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen, eikä siinä olisi mitään kummallista. Kiitos vastauksesta.

Ap

Voi toki olla että yöheräilyt eivät vielä aiheuta teille nyt niin merkittävää haittaa tai että joku muu ässä on vielä vetämättä hihasta, joten tämä ratkaisu ei ole teillä vaivan väärti, sinä tottakai olet perheenne asiantuntija ja minä vain vieras nettiarvailija! Kuitenkin johdonmukaisuus ei ole sitä ihan äärettömyyksiin, on olemassa vaihe jossa se muuttuu joustamattomuudeksi, aikuisen uhmakkuudeksi ja typeryydeksi - toivotaan ettei teidän tartte puskea niin pitkälle.

Jos kuitenkin jouduisitte joskus tekemään muutoksia nukkumisjärjestelyihin tämän tai jonkun toisen lapsen kohdalla niin älä menetä toivoasi. Lapset oppivat yhtä sun toista vielä ensimmäisten elinvuosiensa jälkeenkin. Ei lapsi esim. kolmevuotiaana ole saavuttanut sitä kypsyyttä, taitotasoa ja psyykkisen itsesäätelyn osaamista jolla on pärjättävä lopun ikää, en tiedä mistä se kuvitelma näissä yksinnukkumisasioissa tulee (vaikka hyvin ymmärrän vanhemman toiveen unirauhalle nyt eikä viiden vuoden päästä!). Vanhemman lapsen kohdalta joutuisitte päättämään veivaisitteko sängyt niin että hänelläkin olisi mahdollisuus nukkua aikuisen kanssa vai toteaisitteko että nallekarkkeja jaetaan tilanteen mukaan ja ikä ja osaaminen tuo sekä odotuksia että vapauksia - ei kai isosisaruksille muutenkaan systemaattisesti jaeta samaa palvelua kuin pienemmälle tarvitsevalle vaan sanotaan että osaat kyllä.

Toivon kuitenkin että löydätte perheellenne sopivammam ratkaisun, koska tää ei selvästi ollut se teille oikea :)

Ihme että näin ylimielinen ja piikikäs paasaus on saanut näin paljon yläpeukkuja. Kertoo jotain palstamammoista?

-Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukkumisjärjestelyistä oikea on se jossa kaikki nukkuu mahdollisimman hyvin. Jos olette puoli vuotta pomppineet pitkin yötä ja ottaneet kantapäätä naamaan, eikä homma vain toimi, niin olisiko aika siirtää lapsen sänky teidän huoneeseen? Ei lapsen tarpeita ja toiveita kannata ottaa haasteena valtataisteluun, vaan tarpeina ja toiveita - aikuinen tekee toki päätöksensä ajatellen kokonaiskuvaa, mutta ei se päätöksestä väärää tee jos lapsikin sitä toivoi.

Niin että lapsen sänky meidän makkariin? Mitenkäs vanhempi lapsemme? Hänen sänkynsä ei meidän huoneeseemme mahdu. Itse ajattelen että en silti haluaisi luovuttaa kun toive olisi kuitenkin että lapsi taas oppisi nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen, eikä siinä olisi mitään kummallista. Kiitos vastauksesta.

Ap

Voi toki olla että yöheräilyt eivät vielä aiheuta teille nyt niin merkittävää haittaa tai että joku muu ässä on vielä vetämättä hihasta, joten tämä ratkaisu ei ole teillä vaivan väärti, sinä tottakai olet perheenne asiantuntija ja minä vain vieras nettiarvailija! Kuitenkin johdonmukaisuus ei ole sitä ihan äärettömyyksiin, on olemassa vaihe jossa se muuttuu joustamattomuudeksi, aikuisen uhmakkuudeksi ja typeryydeksi - toivotaan ettei teidän tartte puskea niin pitkälle.

Jos kuitenkin jouduisitte joskus tekemään muutoksia nukkumisjärjestelyihin tämän tai jonkun toisen lapsen kohdalla niin älä menetä toivoasi. Lapset oppivat yhtä sun toista vielä ensimmäisten elinvuosiensa jälkeenkin. Ei lapsi esim. kolmevuotiaana ole saavuttanut sitä kypsyyttä, taitotasoa ja psyykkisen itsesäätelyn osaamista jolla on pärjättävä lopun ikää, en tiedä mistä se kuvitelma näissä yksinnukkumisasioissa tulee (vaikka hyvin ymmärrän vanhemman toiveen unirauhalle nyt eikä viiden vuoden päästä!). Vanhemman lapsen kohdalta joutuisitte päättämään veivaisitteko sängyt niin että hänelläkin olisi mahdollisuus nukkua aikuisen kanssa vai toteaisitteko että nallekarkkeja jaetaan tilanteen mukaan ja ikä ja osaaminen tuo sekä odotuksia että vapauksia - ei kai isosisaruksille muutenkaan systemaattisesti jaeta samaa palvelua kuin pienemmälle tarvitsevalle vaan sanotaan että osaat kyllä.

Toivon kuitenkin että löydätte perheellenne sopivammam ratkaisun, koska tää ei selvästi ollut se teille oikea :)

Ihme että näin ylimielinen ja piikikäs paasaus on saanut näin paljon yläpeukkuja. Kertoo jotain palstamammoista?

-Ei ap

Ehkä siksi että se ylimielisyys ja piikikkyys on omassa nupissasi? Tässä vastattiin ap:n esittämiin kysymyksiin perustellen, tsemppaavasti ja alleviivaten että ap itse tietää mikä heille sopii eikä vastaus sitä muuta tai ole tarkoituskaan.

Meillä oli tuollainen lapsi. Olen vasta nyt vuosia myöhemmin alkanut epäillä että tuokin saattoi johtua refluksista, jota ei tutkittu lainkaan, todettiin jossain sivulauseessa.

Saattaa kuullostaa viimeiseltä keinolta.. Mutta meillä oli 2 vuotta unettomia öitä ja loppujen lopuksi lapsi ja vanhemmat molemmat olivat väsyneitä ja koko ajan kaikilla univaje. 

Lääkäri ehdotti melatoniinia ja aloitimme antamaan 1/4 1mg melatoniinia iltaisin. Ennen 4 tunnin nukuttaminen vaihtui 20 minuuttiin ja nyt menty kohta 2 vuotta näin, lähes kaikki ongelmat ratkaistiin tuolla ja lääkärin mielestä annostus on niin pieni ettei sillä ole juurikaan merkitystä lapsen kehitykseen.

Kokeilkaa viikko ? Huom. Melatoniini on siitä hyvä että ihmisen kroppa tuottaa sitä itse, joskus voi olla että kroppa ei tuota sitä tarpeeksi niin pieni lisä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä :) Melatoniinia ei voi yliannostaa joten se on lapselle turvallinen.

Hei kiitos vastauksista taas! Luin ne kaikki ja taas tuli voimia lisää. 💪 Lapsi nukkui viime yön pitkästä aikaa omassa sängyssään koko yön. Heräsi kyllä yöllä mutta emme luovuttaneet ja pidimme varmaan n.35-40min kestävän unikoulun. Nyt tänään lapsi meni nukkumaan omaan sänkyynsä niin että vain kerran alkoi huutamaan ja mies kävi siellä vain laittamassa peiton ja sitten nukahti. Hallelujah! Toivotaan että (ilmeisesti oikein) hoidettu unikoulu toimisi nyt ja lapsi nukkuisi taas paremmin jonkin aikaa. Muistan että esikoisellemmekin jouduimme pitämään aina tasaisin välein yhden yön, n.30min, tassutusunikouluja jotka taas auttoivat nukkumaan paremmin. Sormet ristissä täällä että parempi kausi alkaisi nyt.

Meille ei mitenkään sovi se että lapsi/lapset nukkuvat sängyssämme tai edes huoneessamme. Minä ainakin olen ilmeisesti niin herkkäuninen että tuntuu että olen koko yön hereillä kun isompikin lapsi pyörii niin paljon että heräilen siijen suhinaan ja rapinaan. Siksi meillä vaihtoehtona on vain se että lapset nukkuvat eri huoneessa kuin aikuiset. Minulle ei olisi väliä vaikka kaikki sängyt olisi ängetty samaan huoneeseen jos se auttaisi meitä nukkumaan paremmin mutta kun se toimio meillä juuti päinvastoin.

Käyn edelleen lukemassa ketjua aina kun kerkeän niin laitelkaa vaan lisää viestejä ja neuvoja! Parasta vertaistukea!

Ap

Faija kirjoitti:

Saattaa kuullostaa viimeiseltä keinolta.. Mutta meillä oli 2 vuotta unettomia öitä ja loppujen lopuksi lapsi ja vanhemmat molemmat olivat väsyneitä ja koko ajan kaikilla univaje. 

Lääkäri ehdotti melatoniinia ja aloitimme antamaan 1/4 1mg melatoniinia iltaisin. Ennen 4 tunnin nukuttaminen vaihtui 20 minuuttiin ja nyt menty kohta 2 vuotta näin, lähes kaikki ongelmat ratkaistiin tuolla ja lääkärin mielestä annostus on niin pieni ettei sillä ole juurikaan merkitystä lapsen kehitykseen.

Kokeilkaa viikko ? Huom. Melatoniini on siitä hyvä että ihmisen kroppa tuottaa sitä itse, joskus voi olla että kroppa ei tuota sitä tarpeeksi niin pieni lisä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä :) Melatoniinia ei voi yliannostaa joten se on lapselle turvallinen.

Pidän tämän mielessä ja tutkin asiaa taas kun epätoivo valtaa!

Ap