Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aion tunnustaa pettäneeni
02.12.2017 |
Neljä vuotta sitten tein käsittämättömän teon. Sen jälkeen on olo ollut kuin olisi jokin paha mökkylä sisälläni, enkä todellakaan uskaltanut kertoa miehelleni. En vain ole pystynyt siihen. En itsekään ole käsitellyt asiaa. Enkä tajua miksi niin tapahtui. Meillä on ollut huonoja aikoja suhteessamme, aika paljonkin, enkä ole ollut itsevarma menneinä vuosina. Ehkä olen jollain tasolla tasapainoisempi ja rohkeampi tällä hetkellä.. koen että olen ihan hirveän itsekäs, elämme valheessa ja pilaan loppuelämäni jos en kerro miehelleni totuutta asiasta. Suhteeseen tulee tahra ja voi olla että peli on pelattu, mutta en voi olla hiljaa. Jännittää ja oksettaa, mutta nyt se on vaan tehtävä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Mitä tässä nyt väkisin väännetään asiasta? Varmasti tarkoitetaan nyt tilannetta, että joku on kerran pettänyt, ja katuu itse tekoaan valtavasti. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleen se kerran pettänyt henkilö katuu tekoaan eikä koskaan aio uusia tekoaan. Niin SIINÄ tilanteessa ei eletä valheessa, vaan se pettäjä itse elää omantunnontuskissaan, eikä halua siirtää omaa pahaa oloaan kumppanilleen tekemällä tunnustuksen vanhasta teosta.
Pettäjän on itse elettävä tekonsa kanssa ja oltava jatkossa niin uskollinen kuin on luvannut. Jos taas hän tunnustaisi vanhan tekonsa, niin hänen kumppaninsa kärsisi asiasta, alkaisi epäilemään kumppaniaan, suhde menettäisi luottamuksen jne. Tuon takia kannattaa tarkkaan miettiä ennen kuin lähtee kertomaan.
Vaikka minäkin kyllä normaalisti olen aina rehellisyyden kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Mitä tässä nyt väkisin väännetään asiasta? Varmasti tarkoitetaan nyt tilannetta, että joku on kerran pettänyt, ja katuu itse tekoaan valtavasti. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleen se kerran pettänyt henkilö katuu tekoaan eikä koskaan aio uusia tekoaan. Niin SIINÄ tilanteessa ei eletä valheessa, vaan se pettäjä itse elää omantunnontuskissaan, eikä halua siirtää omaa pahaa oloaan kumppanilleen tekemällä tunnustuksen vanhasta teosta.
Pettäjän on itse elettävä tekonsa kanssa ja oltava jatkossa niin uskollinen kuin on luvannut. Jos taas hän tunnustaisi vanhan tekonsa, niin hänen kumppaninsa kärsisi asiasta, alkaisi epäilemään kumppaniaan, suhde menettäisi luottamuksen jne. Tuon takia kannattaa tarkkaan miettiä ennen kuin lähtee kertomaan.
Vaikka minäkin kyllä normaalisti olen aina rehellisyyden kannalla.
Eipä suotta menettäisi luottamustaan vaan syystäkin. Mitäs sitten tehdään jos ei kadu tai koe huonoa omaatuntoa? Tutkitusti 2/3 ei kadu kainkaa pettämistään ja lisäksi kerran hairahtaneella on 350% suurempi pettämistosennäköisyys.
Vierailija kirjoitti:
Mutta koskas ap aikoo kertoa vai oliko vain täky saada keskustelua?
Pian. Päätös on jo tehty. En usko että palaan kertomaan sitä erikseen tänne av:lle. Asia on sen verran iso, että halusin nähdä uskallanko edes nimettömänä käsitellä.. uskalsin ja tuntuu oikealta ratkaisulta edelleen. Meni sukset ristiin tai ei. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Mitä tässä nyt väkisin väännetään asiasta? Varmasti tarkoitetaan nyt tilannetta, että joku on kerran pettänyt, ja katuu itse tekoaan valtavasti. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleen se kerran pettänyt henkilö katuu tekoaan eikä koskaan aio uusia tekoaan. Niin SIINÄ tilanteessa ei eletä valheessa, vaan se pettäjä itse elää omantunnontuskissaan, eikä halua siirtää omaa pahaa oloaan kumppanilleen tekemällä tunnustuksen vanhasta teosta.
Pettäjän on itse elettävä tekonsa kanssa ja oltava jatkossa niin uskollinen kuin on luvannut. Jos taas hän tunnustaisi vanhan tekonsa, niin hänen kumppaninsa kärsisi asiasta, alkaisi epäilemään kumppaniaan, suhde menettäisi luottamuksen jne. Tuon takia kannattaa tarkkaan miettiä ennen kuin lähtee kertomaan.
Vaikka minäkin kyllä normaalisti olen aina rehellisyyden kannalla.
Eipä suotta menettäisi luottamustaan vaan syystäkin. Mitäs sitten tehdään jos ei kadu tai koe huonoa omaatuntoa? Tutkitusti 2/3 ei kadu kainkaa pettämistään ja lisäksi kerran hairahtaneella on 350% suurempi pettämistosennäköisyys.
Tässähän juuri Ap katuu edelleen, eikä aio tulevaisuudessa pettää. Siksi hänen tunnustuksensa ei toisi mitään muuta kuin tuskaa kumppanilleen ja keventäisi syyllisyyden taakkaa Ap:lta. Eli pahaa oloa siirtyisi syyttömälle. JOS ei kadu tekoaan tai jatkaa pettämistä uudelleen, niin SILLOIN eletään valheessa, ja sen pitää tulla välittömästi petetyn tietoon. Se on eri asia. Varmaan myönnätte kaikki tämän?
Itse olen kuitenkin sillä kannalla, että teko kannattaa myöntää heti kun se on tapahtunut. Tuossa Ap:n tapauksessa sitä ei enää kannata kaataa syyttömän niskaan, kun teosta on kulunut noin kauan aikaa, ja Ap on osoittautunut uskolliseksi sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko pian aiot kertoa ?
Aloita vaikka että sinulla on hyviä ja huonoja uutisia kummat haluat kuulla ensin ?
Huonot...... petin sinua 4 vuotta sitten
Hyvät....... Vain yhden kerran ja ilman kondomia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta koskas ap aikoo kertoa vai oliko vain täky saada keskustelua?
Pian. Päätös on jo tehty. En usko että palaan kertomaan sitä erikseen tänne av:lle. Asia on sen verran iso, että halusin nähdä uskallanko edes nimettömänä käsitellä.. uskalsin ja tuntuu oikealta ratkaisulta edelleen. Meni sukset ristiin tai ei. Ap
Älä kuitenkaan lauantai-iltana ota puheeksi, varsinkin jos on alkoa käytetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Mitä tässä nyt väkisin väännetään asiasta? Varmasti tarkoitetaan nyt tilannetta, että joku on kerran pettänyt, ja katuu itse tekoaan valtavasti. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleen se kerran pettänyt henkilö katuu tekoaan eikä koskaan aio uusia tekoaan. Niin SIINÄ tilanteessa ei eletä valheessa, vaan se pettäjä itse elää omantunnontuskissaan, eikä halua siirtää omaa pahaa oloaan kumppanilleen tekemällä tunnustuksen vanhasta teosta.
Pettäjän on itse elettävä tekonsa kanssa ja oltava jatkossa niin uskollinen kuin on luvannut. Jos taas hän tunnustaisi vanhan tekonsa, niin hänen kumppaninsa kärsisi asiasta, alkaisi epäilemään kumppaniaan, suhde menettäisi luottamuksen jne. Tuon takia kannattaa tarkkaan miettiä ennen kuin lähtee kertomaan.
Vaikka minäkin kyllä normaalisti olen aina rehellisyyden kannalla.
Eipä suotta menettäisi luottamustaan vaan syystäkin. Mitäs sitten tehdään jos ei kadu tai koe huonoa omaatuntoa? Tutkitusti 2/3 ei kadu kainkaa pettämistään ja lisäksi kerran hairahtaneella on 350% suurempi pettämistosennäköisyys.
Mistä sä revit noita prosentteja? Tilastokeskukselta? En näe, miten kommentillasi annat kauheasti keskustelulle lisäarvoa. Vai onko tarkoitus nyt osoittaa että lopun elämääni olen tuomittu epäluotettavaksi ja kelpaamattomaksi yksilöksi. Ap
Kannattaa kertoa. Miehesi voi sitten etsiä itselleen uuden elämänkumppanin ja jatkaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.
ei ole eri ihminen mutta nyt se toinenkin tietäisi minkälainen ihminen. Tuo logiikka ei aukea, että tällä hetkellä ei petä. No minkälaiset aikarajat siinä sitten on? Jos eilen on pettänyt, niin eihän tänään petä.
Mitä tässä nyt väkisin väännetään asiasta? Varmasti tarkoitetaan nyt tilannetta, että joku on kerran pettänyt, ja katuu itse tekoaan valtavasti. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleen se kerran pettänyt henkilö katuu tekoaan eikä koskaan aio uusia tekoaan. Niin SIINÄ tilanteessa ei eletä valheessa, vaan se pettäjä itse elää omantunnontuskissaan, eikä halua siirtää omaa pahaa oloaan kumppanilleen tekemällä tunnustuksen vanhasta teosta.
Pettäjän on itse elettävä tekonsa kanssa ja oltava jatkossa niin uskollinen kuin on luvannut. Jos taas hän tunnustaisi vanhan tekonsa, niin hänen kumppaninsa kärsisi asiasta, alkaisi epäilemään kumppaniaan, suhde menettäisi luottamuksen jne. Tuon takia kannattaa tarkkaan miettiä ennen kuin lähtee kertomaan.
Vaikka minäkin kyllä normaalisti olen aina rehellisyyden kannalla.
Eipä suotta menettäisi luottamustaan vaan syystäkin. Mitäs sitten tehdään jos ei kadu tai koe huonoa omaatuntoa? Tutkitusti 2/3 ei kadu kainkaa pettämistään ja lisäksi kerran hairahtaneella on 350% suurempi pettämistosennäköisyys.
Tässähän juuri Ap katuu edelleen, eikä aio tulevaisuudessa pettää. Siksi hänen tunnustuksensa ei toisi mitään muuta kuin tuskaa kumppanilleen ja keventäisi syyllisyyden taakkaa Ap:lta. Eli pahaa oloa siirtyisi syyttömälle. JOS ei kadu tekoaan tai jatkaa pettämistä uudelleen, niin SILLOIN eletään valheessa, ja sen pitää tulla välittömästi petetyn tietoon. Se on eri asia. Varmaan myönnätte kaikki tämän?
Itse olen kuitenkin sillä kannalla, että teko kannattaa myöntää heti kun se on tapahtunut. Tuossa Ap:n tapauksessa sitä ei enää kannata kaataa syyttömän niskaan, kun teosta on kulunut noin kauan aikaa, ja Ap on osoittautunut uskolliseksi sen jälkeen.
En tiedä muista mutta kyllä minulla on vahva tunne, että suuri osa haluaisi tietää. Saisi sitten oikeila tiedoilla jatkaa elämää. Kuka tietää vaikka mies olisi asiasta iloinen ja saisi syyn laitaa eron vireille tms. Kenties on omakin tunnustus tehtävänään ja saisi myös kevennettyä mieltään. Ja toisaalta jos ap kärsii todlla pahoin henkisesti, niin miksei saisi taakkaansa keventää. Salaisuudet stressaa ja kuluttaa todella paljon
Minä petin avioliitossani enkä kestänyt elää tekoni kanssa, joten kerroin. Erohan siitä lopulta tuli, ja mikä kummallisinta, minun tahdostani. Mies olisi halunnut jatkaa, käydä terapiassa, selvittää asiat, puhua puhua ja puhua, puhua loputtomiin. Kävi niin, etten jaksanut elää syyllisen taakka niskassani, en jaksanut puhua ja vatvoa asiaa. Olimme silloin vielä hyvin nuoria, vaikkakin liittoa oli jo takana vuosia, ja lapsiakin oli. Nyt vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt olla hiljaa. Meillä oli hyvä liitto, minä vain nuorena ja typeränä humalapäissäni tein virheen. Jos olisin vain kantanut syyllisyyteni ja morkkikseni, enkä kaatanut kaikkea puolisoni niskaan, olisimme vieläkin yhdessä. Nyt tiedän, että ajan kanssa syyllisyyden tunteet olisivat menneet ohi, olisin jättänyt asian taakseni ja unohtanut, ja lapsemme olisivat saaneet pitää ehjän kodin.
Neuvoni on, näin vanhempana ja kokeneempana naisena nuoremmille on: jos petät ja se on vain känninen/hetkellinen kertaluontoinen hairahdus, älä kerro. Nuole haavasi ja kestä huonon omantunnon tuomat syyllisyyden tunteet. Ne menevät ohi. Perhe on tärkein, pitäkää se koossa. Ihminen on erehtyväinen, on tärkeää muistaa se ja antaa itselleen anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rohkea ja reilu teko. En usko siihen, että kertominen olisi itsekästä koska sillä siirtäisi omaa pahaaoloa. Se on reilua, että päätös tulevaisuudesta voidaan tehdä oikein perustein. 4 vuotta vain on aika pitkä aika.
Hiton kova kolaushan se on itsetunnolle ja sille suhteen idealistiselle ainukertaisuuden tunteelle.
Olipa hyvin kirjoitettu. Olen täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä petin avioliitossani enkä kestänyt elää tekoni kanssa, joten kerroin. Erohan siitä lopulta tuli, ja mikä kummallisinta, minun tahdostani. Mies olisi halunnut jatkaa, käydä terapiassa, selvittää asiat, puhua puhua ja puhua, puhua loputtomiin. Kävi niin, etten jaksanut elää syyllisen taakka niskassani, en jaksanut puhua ja vatvoa asiaa. Olimme silloin vielä hyvin nuoria, vaikkakin liittoa oli jo takana vuosia, ja lapsiakin oli. Nyt vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt olla hiljaa. Meillä oli hyvä liitto, minä vain nuorena ja typeränä humalapäissäni tein virheen. Jos olisin vain kantanut syyllisyyteni ja morkkikseni, enkä kaatanut kaikkea puolisoni niskaan, olisimme vieläkin yhdessä. Nyt tiedän, että ajan kanssa syyllisyyden tunteet olisivat menneet ohi, olisin jättänyt asian taakseni ja unohtanut, ja lapsemme olisivat saaneet pitää ehjän kodin.
Neuvoni on, näin vanhempana ja kokeneempana naisena nuoremmille on: jos petät ja se on vain känninen/hetkellinen kertaluontoinen hairahdus, älä kerro. Nuole haavasi ja kestä huonon omantunnon tuomat syyllisyyden tunteet. Ne menevät ohi. Perhe on tärkein, pitäkää se koossa. Ihminen on erehtyväinen, on tärkeää muistaa se ja antaa itselleen anteeksi.
Huh Huh tulipa hintaa känniselle ovulaatiokiimalle. Sinähän se perheen romutit. Oliko sen väärti se pano? Lapsista tuli erolapsia äitin kiiman vuoksi. Kiitti mutsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa. Miehesi voi sitten etsiä itselleen uuden elämänkumppanin ja jatkaa eteenpäin.
Jos asia siltä hänestä sitten tuntuu, niin kyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin avioliitossani enkä kestänyt elää tekoni kanssa, joten kerroin. Erohan siitä lopulta tuli, ja mikä kummallisinta, minun tahdostani. Mies olisi halunnut jatkaa, käydä terapiassa, selvittää asiat, puhua puhua ja puhua, puhua loputtomiin. Kävi niin, etten jaksanut elää syyllisen taakka niskassani, en jaksanut puhua ja vatvoa asiaa. Olimme silloin vielä hyvin nuoria, vaikkakin liittoa oli jo takana vuosia, ja lapsiakin oli. Nyt vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt olla hiljaa. Meillä oli hyvä liitto, minä vain nuorena ja typeränä humalapäissäni tein virheen. Jos olisin vain kantanut syyllisyyteni ja morkkikseni, enkä kaatanut kaikkea puolisoni niskaan, olisimme vieläkin yhdessä. Nyt tiedän, että ajan kanssa syyllisyyden tunteet olisivat menneet ohi, olisin jättänyt asian taakseni ja unohtanut, ja lapsemme olisivat saaneet pitää ehjän kodin.
Neuvoni on, näin vanhempana ja kokeneempana naisena nuoremmille on: jos petät ja se on vain känninen/hetkellinen kertaluontoinen hairahdus, älä kerro. Nuole haavasi ja kestä huonon omantunnon tuomat syyllisyyden tunteet. Ne menevät ohi. Perhe on tärkein, pitäkää se koossa. Ihminen on erehtyväinen, on tärkeää muistaa se ja antaa itselleen anteeksi.
Huh Huh tulipa hintaa känniselle ovulaatiokiimalle. Sinähän se perheen romutit. Oliko sen väärti se pano? Lapsista tuli erolapsia äitin kiiman vuoksi. Kiitti mutsi!
Aivan, minä romutin. Tein virheen, josta aiheutui ero ja lapsista tuli viikko-viikko lapsia. Mies olisi antanut anteeksi, mutta en pystynyt elämään syyllisenä. Eli; parempi olisi ollut olla kertomatta. Kun kerran mies olisi kuitenkin halunnut jatkaa, eikö olisi ollut parempi hänelle jatkaa ilman tuota musertavaa tietoa? Jos en olisi kertonut, olisimme yhdessä edelleen, minä läpikäyneenä itsesyytösten helvetin, mies onnellisen tietämättömänä.
Vierailija kirjoitti:
Minä petin avioliitossani enkä kestänyt elää tekoni kanssa, joten kerroin. Erohan siitä lopulta tuli, ja mikä kummallisinta, minun tahdostani. Mies olisi halunnut jatkaa, käydä terapiassa, selvittää asiat, puhua puhua ja puhua, puhua loputtomiin. Kävi niin, etten jaksanut elää syyllisen taakka niskassani, en jaksanut puhua ja vatvoa asiaa. Olimme silloin vielä hyvin nuoria, vaikkakin liittoa oli jo takana vuosia, ja lapsiakin oli. Nyt vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt olla hiljaa. Meillä oli hyvä liitto, minä vain nuorena ja typeränä humalapäissäni tein virheen. Jos olisin vain kantanut syyllisyyteni ja morkkikseni, enkä kaatanut kaikkea puolisoni niskaan, olisimme vieläkin yhdessä. Nyt tiedän, että ajan kanssa syyllisyyden tunteet olisivat menneet ohi, olisin jättänyt asian taakseni ja unohtanut, ja lapsemme olisivat saaneet pitää ehjän kodin.
Neuvoni on, näin vanhempana ja kokeneempana naisena nuoremmille on: jos petät ja se on vain känninen/hetkellinen kertaluontoinen hairahdus, älä kerro. Nuole haavasi ja kestä huonon omantunnon tuomat syyllisyyden tunteet. Ne menevät ohi. Perhe on tärkein, pitäkää se koossa. Ihminen on erehtyväinen, on tärkeää muistaa se ja antaa itselleen anteeksi.
Sinä se varsinainen sankari olet! Ensin petät ja sitten et jaksa selvittää asiaa tai kantaa syyllisyyden taakkaa.
Ja lopuksi olet sitä mieltä, että olisi pitänyt antaa puolison elää valheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa. Miehesi voi sitten etsiä itselleen uuden elämänkumppanin ja jatkaa eteenpäin.
Tai antaa anteeksi ja harrastatte vielä sovintoseksiä ja kaikki on unohdettu ja sovittu.
Rakkaus voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä petin avioliitossani enkä kestänyt elää tekoni kanssa, joten kerroin. Erohan siitä lopulta tuli, ja mikä kummallisinta, minun tahdostani. Mies olisi halunnut jatkaa, käydä terapiassa, selvittää asiat, puhua puhua ja puhua, puhua loputtomiin. Kävi niin, etten jaksanut elää syyllisen taakka niskassani, en jaksanut puhua ja vatvoa asiaa. Olimme silloin vielä hyvin nuoria, vaikkakin liittoa oli jo takana vuosia, ja lapsiakin oli. Nyt vanhempana ymmärrän, että olisi pitänyt olla hiljaa. Meillä oli hyvä liitto, minä vain nuorena ja typeränä humalapäissäni tein virheen. Jos olisin vain kantanut syyllisyyteni ja morkkikseni, enkä kaatanut kaikkea puolisoni niskaan, olisimme vieläkin yhdessä. Nyt tiedän, että ajan kanssa syyllisyyden tunteet olisivat menneet ohi, olisin jättänyt asian taakseni ja unohtanut, ja lapsemme olisivat saaneet pitää ehjän kodin.
Neuvoni on, näin vanhempana ja kokeneempana naisena nuoremmille on: jos petät ja se on vain känninen/hetkellinen kertaluontoinen hairahdus, älä kerro. Nuole haavasi ja kestä huonon omantunnon tuomat syyllisyyden tunteet. Ne menevät ohi. Perhe on tärkein, pitäkää se koossa. Ihminen on erehtyväinen, on tärkeää muistaa se ja antaa itselleen anteeksi.
Huh Huh tulipa hintaa känniselle ovulaatiokiimalle. Sinähän se perheen romutit. Oliko sen väärti se pano? Lapsista tuli erolapsia äitin kiiman vuoksi. Kiitti mutsi!
Aivan, minä romutin. Tein virheen, josta aiheutui ero ja lapsista tuli viikko-viikko lapsia. Mies olisi antanut anteeksi, mutta en pystynyt elämään syyllisenä. Eli; parempi olisi ollut olla kertomatta. Kun kerran mies olisi kuitenkin halunnut jatkaa, eikö olisi ollut parempi hänelle jatkaa ilman tuota musertavaa tietoa? Jos en olisi kertonut, olisimme yhdessä edelleen, minä läpikäyneenä itsesyytösten helvetin, mies onnellisen tietämättömänä.
Jos et pystynyt elämään syyllisyyden kanssa vaikka se ei ollut enää salaisuus, niin tuskin olisit voinut elää salaisen syyllisyydenkään kanssa. Oisit todennäköisesti oireillut niin pahasti, että ero olisi tullut silti.
Tässä maailmassa ei ole syyttömiä, kaikki ovat syyllisiä ainakin johonkin, joku enemmän ja joku vähemmän.
Liha on heikko(a) ja yksiavioisuus vanhanaikaista.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä ainakin miehenä haluaisin tietää totuuden, olkoon sitten kuinka vanha juttu tahansa, ja saattaisin antaa anteeksikin mutta olisi se alkuun aika kova isku mutta ei mikään ylitsepääsemätön asia.