Aion tunnustaa pettäneeni

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Ei tarvitse olla helvetin täydellistä, mutta miksi minun pitäisi jaksaa antaa kumppanille anteeksi, joka on pettänyt ja sitten valehdellut asiasta neljä vuotta? Minusta olisi itsekästä, että kumppani odottaisi sitä minulta. Enkä minä myöskään halua toimia kumppanini terapeuttina, "noo, ei se mitään, yksi kertahan se vain oli, et sinä varmaan enää niin tee, enkä ole loukkaantunutkaan, koska onhan siitä jo neljä vuotta, etkä ole sen jälkeen pettänyt luottamustani."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Ei tarvitse olla helvetin täydellistä, mutta miksi minun pitäisi jaksaa antaa kumppanille anteeksi, joka on pettänyt ja sitten valehdellut asiasta neljä vuotta? Minusta olisi itsekästä, että kumppani odottaisi sitä minulta. Enkä minä myöskään halua toimia kumppanini terapeuttina, "noo, ei se mitään, yksi kertahan se vain oli, et sinä varmaan enää niin tee, enkä ole loukkaantunutkaan, koska onhan siitä jo neljä vuotta, etkä ole sen jälkeen pettänyt luottamustani."

Ei olekaan mikään pakko jaksaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole myöskään odotuksia kumppania kohtaan: hänen ratkaisunsa ja tapansa käsitellä asia on hänen omansa ja minä hyväksyn sen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Ei tarvitse olla helvetin täydellistä, mutta miksi minun pitäisi jaksaa antaa kumppanille anteeksi, joka on pettänyt ja sitten valehdellut asiasta neljä vuotta? Minusta olisi itsekästä, että kumppani odottaisi sitä minulta. Enkä minä myöskään halua toimia kumppanini terapeuttina, "noo, ei se mitään, yksi kertahan se vain oli, et sinä varmaan enää niin tee, enkä ole loukkaantunutkaan, koska onhan siitä jo neljä vuotta, etkä ole sen jälkeen pettänyt luottamustani."

Ei olekaan mikään pakko jaksaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole myöskään odotuksia kumppania kohtaan: hänen ratkaisunsa ja tapansa käsitellä asia on hänen omansa ja minä hyväksyn sen. Ap

No, sitten ei muuta kuin kipin kapin omaa oloa helpottamaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Ei tarvitse olla helvetin täydellistä, mutta miksi minun pitäisi jaksaa antaa kumppanille anteeksi, joka on pettänyt ja sitten valehdellut asiasta neljä vuotta? Minusta olisi itsekästä, että kumppani odottaisi sitä minulta. Enkä minä myöskään halua toimia kumppanini terapeuttina, "noo, ei se mitään, yksi kertahan se vain oli, et sinä varmaan enää niin tee, enkä ole loukkaantunutkaan, koska onhan siitä jo neljä vuotta, etkä ole sen jälkeen pettänyt luottamustani."

Ei olekaan mikään pakko jaksaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole myöskään odotuksia kumppania kohtaan: hänen ratkaisunsa ja tapansa käsitellä asia on hänen omansa ja minä hyväksyn sen. Ap

Onhan sen miehen pakko se asia käsitellä, jos ei halua menettää mielenterveyttään tai luottamusta läheisiin ihmissuhteisiin. Joten kyllä sinä hänet pakotat kertomalla sen asian käsittelemään.

Ei pettäjä ole aina pettäjä. Itse nuorempana petin, nyt ei tulisi mieleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on itsekästä kertoa, ellei samalla ehdota eroamista, josta otat täyden vastuun. Kerrohan, mitä muuta miehesi siitä saa, jos kerrot, kuin pahan mielen?

Siis mitä? Eli sun ohjeesi on että ensin petän ja sitten jätän? Kerrohan mulle miten susta toi on epäitsekkäämpää? Mites semmoinen asia, että elämässä voi tapahtua mokia ja muuta, ja sen läheisen ihmisen kanssa pitää pystyä käymään keskustelun tasolla asiat halki jos haluaa selvitä yhdessä. Miten puolikasta elämää se on jos ei voi kumppanilleen sanoa mistä vaan mikä mielessä painaa tai mikä hätä on ylipäätään? Millaiset asiat sun kohdalla tekee parisuhteessa olemisen arvoista? Yksi moka niin koko suhde on tyhjää, kaiken pitää olla niin helvetin täydellistä? Ap

Ei tarvitse olla helvetin täydellistä, mutta miksi minun pitäisi jaksaa antaa kumppanille anteeksi, joka on pettänyt ja sitten valehdellut asiasta neljä vuotta? Minusta olisi itsekästä, että kumppani odottaisi sitä minulta. Enkä minä myöskään halua toimia kumppanini terapeuttina, "noo, ei se mitään, yksi kertahan se vain oli, et sinä varmaan enää niin tee, enkä ole loukkaantunutkaan, koska onhan siitä jo neljä vuotta, etkä ole sen jälkeen pettänyt luottamustani."

Ei olekaan mikään pakko jaksaa yhtään mitään jos ei halua. Ei ole myöskään odotuksia kumppania kohtaan: hänen ratkaisunsa ja tapansa käsitellä asia on hänen omansa ja minä hyväksyn sen. Ap

Onhan sen miehen pakko se asia käsitellä, jos ei halua menettää mielenterveyttään tai luottamusta läheisiin ihmissuhteisiin. Joten kyllä sinä hänet pakotat kertomalla sen asian käsittelemään.

No ehkä olisi syytäkin? Siinä on kaksi vaihtoehtoa, käsittele tai ahdistu ja sulkeudu loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

0/5 mutta kyllähän tuollaisiakin ihmisiä on. Jos oma mieheni tulisi kertomaan minulle pettäneensä minua vuosia sitten, jättäisin hänet. En sen pettämisen takia vaan sen takia, että hän koki tarpeelliseksi tulla hieromaan asian vasten naamaani vuosien jälkeen. Vain persoonallisuushäiriöinen tai mieleltään sairastunut ihminen tekee sellaista.

On se kumma, että nämä laput silmillä elelijät kokevat aina tarvetta nostaa itsensä ja ajatusmaailmansa kaikkien muiden yläpuolelle. Nyt aletaan nimittelemään toisella tavalla ajattelevia jo mielisairaiksi. Sori, mutta se jos mikä kuulostaa minusta vähän häiriintyneeltä.

Itse en ole koskaan pettänyt enkä aio, mutta haluan ehdottomasti tietää jos mieheni pettää. Mieluummin heti mutta parempi myöhään kuin ei koskaan. Jos puolisoni veisi minulta oikeuden tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä, hän riistäisi minulta jotain niin perustavanlaatuista ja tärkeää, että on vaikea kuvitella itsekkämpää ja julmempaa tekoa.

Te jotka haluatte elää valheessa, olkaa hyvä ja kertokaa tästä toiveesta omille puolisoillenne. Mutta älkää helkkari soikoon tulko markkinoimaan sitä ainoana oikeana ajatusmallina meille muille, ja vielä syyllistämään ja solvaamaan niitä jotka haluavat rehellisen parisuhteen.

En voi kuin hämmästellä teitä, jotka täällä ehdottelee ettei pettämisestä kannata kertoa kumppanille.

Miten voisi muka olla oikein pitää toinen valheessa? Estää häntä tekemästä päätös suhteen jatkamisesta?

Pettämisestä pitää kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5 mutta kyllähän tuollaisiakin ihmisiä on. Jos oma mieheni tulisi kertomaan minulle pettäneensä minua vuosia sitten, jättäisin hänet. En sen pettämisen takia vaan sen takia, että hän koki tarpeelliseksi tulla hieromaan asian vasten naamaani vuosien jälkeen. Vain persoonallisuushäiriöinen tai mieleltään sairastunut ihminen tekee sellaista.

On se kumma, että nämä laput silmillä elelijät kokevat aina tarvetta nostaa itsensä ja ajatusmaailmansa kaikkien muiden yläpuolelle. Nyt aletaan nimittelemään toisella tavalla ajattelevia jo mielisairaiksi. Sori, mutta se jos mikä kuulostaa minusta vähän häiriintyneeltä.

Itse en ole koskaan pettänyt enkä aio, mutta haluan ehdottomasti tietää jos mieheni pettää. Mieluummin heti mutta parempi myöhään kuin ei koskaan. Jos puolisoni veisi minulta oikeuden tehdä oman elämäni suhteen informoituja päätöksiä, hän riistäisi minulta jotain niin perustavanlaatuista ja tärkeää, että on vaikea kuvitella itsekkämpää ja julmempaa tekoa.

Te jotka haluatte elää valheessa, olkaa hyvä ja kertokaa tästä toiveesta omille puolisoillenne. Mutta älkää helkkari soikoon tulko markkinoimaan sitä ainoana oikeana ajatusmallina meille muille, ja vielä syyllistämään ja solvaamaan niitä jotka haluavat rehellisen parisuhteen.

Juuri näin. Lukekaa tämä, te rehellisyyden puolesta puhuvien mollaajat :)

Olet tehnyt väärin ja pahan teon ja silti pohdit vain omaa hyvinvointiasi (että saisit möykyn pois)?

Aika itsekästä.

Oisko aihetta olla kertomatta kun olet itse se pahan tekijä? Miksi siirrät pahan olon viattomalle miehellesi?

Mistä informoiduista päätöksistä täällä puhutaan? Eihän ap petä tällä hetkellä, ja mies kuvittelee olevansa turvallisessa liitossa, niin kuin onkin, koska ap ei enää petä. Totuuden nimissä tähän liittoon täytyy tuoda nyt vuosien takainen virhe käsiteltäväksi, että totuus tulisi julki. Siis mikä totuus? Onko ap eri ihminen tunnin kuluttua kuin nyt, jos sen tunnin aikana kertoo totuuden? Mikä muuttuu? Mikään muu ei heidän tämän hetkisessä suhteessaan muutu, kuin se että ap saa hyvän omantunnon ja mies pahan mielen.

En haluaisikuulla, jos mieheni olisi vaikka ihastunut toiseen naiseen, ellei sitten halua erota. Kantakoon itse sielunsa tuskat.

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt väärin ja pahan teon ja silti pohdit vain omaa hyvinvointiasi (että saisit möykyn pois)?

Aika itsekästä.

Oisko aihetta olla kertomatta kun olet itse se pahan tekijä? Miksi siirrät pahan olon viattomalle miehellesi?

Tajuan että tästä tulee paha mieli kaikille, mutta tämä täytyy käsitellä. Muuten missään ei ole mitään järkeä. Mikä sun kokemus on tästä asiasta? Eli mille perustat mielipiteesi?

Se paha mieli aiheutettiin jo neljä vuotta sitten. Mä mokasin. Vähintä mitä voin koittaa tehdä on puhua asia, kuunnella ja odottaa mitä mieheni siihen sanoo. Sitten ratkaisuja:joko me aletaan tehdä töitä yhdessä ongelman ratkaisuun tai sitten ei. Selvää on että meidän parisuhde tarvitsee työtä jos haluamme sen pitää. Pettäjänä tiedän asemani, mulla ei ole seliteltäviä, enkä halua syyllistää tai sääliä osakseni. En ole kuitenkaan ikinä pettänyt ennen elämässäni, en uskonut ikinä tekeväni niin, ja haluaisin itsekin alkaa selvittämään syitä siihen miksi tein niin.

Miten ihmiset voi elää itsensä kanssa? Valheiden kanssa?

Ei valheessa halua kukaan elää. Tällä hetkellä se olet sinä, joka elää valheessa. Miehesi tuntee sinut sellaisena kuin olet. Se, että et ole kaikkea faktaa kertonut hänelle, ei johda siihen, että hän eläisi valheessa.

Parasta kertoa totuus, sillä se myös kuvastaa todellista puolta itsessämme. On myös rohkeutta avata sydämensä rehellisyyteen salailun jälkeen. Hyvä, että osaat varautua ennakkoon tulevasta suhteenne laidasta. Tsemppiä ja muista, että asiat aina järjestyy tavalla tai toisella ja katumus ja muutos omassa itsessä kantaa hedelmää, oli se yhdessä miehesi kanssa tai ei. Keskity tapaan, millä asian kerrot ja näytä katumuksesi. Jos miehesi on anteeksiantava, ehkä suhteenne jopa lujittuu. Voimaa!!

Vierailija kirjoitti:

Parasta kertoa totuus, sillä se myös kuvastaa todellista puolta itsessämme. On myös rohkeutta avata sydämensä rehellisyyteen salailun jälkeen. Hyvä, että osaat varautua ennakkoon tulevasta suhteenne laidasta. Tsemppiä ja muista, että asiat aina järjestyy tavalla tai toisella ja katumus ja muutos omassa itsessä kantaa hedelmää, oli se yhdessä miehesi kanssa tai ei. Keskity tapaan, millä asian kerrot ja näytä katumuksesi. Jos miehesi on anteeksiantava, ehkä suhteenne jopa lujittuu. Voimaa!!

Kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei valheessa halua kukaan elää. Tällä hetkellä se olet sinä, joka elää valheessa. Miehesi tuntee sinut sellaisena kuin olet. Se, että et ole kaikkea faktaa kertonut hänelle, ei johda siihen, että hän eläisi valheessa.

Tuntee valheellisenkuvan luulee, että puoliso on toisenlainen kuin onkaan. Tottakai se on vaiheessa elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäjä ole aina pettäjä. Itse nuorempana petin, nyt ei tulisi mieleenkään.

350% suurempi pettämisriski kerran pettäneellä. Nykyistä kumppaniasiko höynäytit?

Mutta koskas ap aikoo kertoa vai oliko vain täky saada keskustelua?