Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma koirasta
11.04.2006 |
Sohaisen muurahaispesää, kun kirjoitan koiraongelmastani. Tiedän, että saan kiukkuisia kommentteja siitä, että jos on koiran ottanut, se pitää myös hoitaa. Mutta joskus elämäntilanteet muuttuvat. Ja aina ei voi etukäteen suunnitella elämäänsä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Meillä on 10-vuotias isokokoinen koira, jonka hankimme, kun olimme opiskelijoita ja lapsettomia. Perheenperustaminen ei keskeneräisten opintojen takia ollut mielessä. Ja ajattelimme, että jos jätämme nyt koiran hankkimatta, voihan käydä, ettemme saakaan koskaan lapsia ja sitten olisimme turhaan jättäneet tilaisuuden käyttämättä. Tai koira lasten syntyessä olisi ainakin jo vanha ja helppohoitoinen. Koira oli meille tärkeä perheenjäsen ja erinomainen kuntoiluharrastuksen ylläpitäjä. Viisi vuotta sitten menimme naimisiin ja sen jälkeen olemme saaneet kolme lasta. Koira sopeutui lapsiin hyvin, mutta me emme enää koiraan. Lapset ohittavat koiran tietenkin kirkkaasti, joten sen saama huomio on nykyään aivan minimaalista. Koiranhoito tuntuu suorastaan vastenmieliseltä, kun hoitelee lapsia. Ja omaa aikaa ei jää minulla lainkaan, enkä enää jaksa käyttää sitä pinetä vähää koiraan.
Kaikki koiran hölmöilyt ärsyttävät suunnattomasti ja toisaalta ne juuri ovat lisääntyneet, koska koiralla on tylsää verrattuna sen aiempaan elämään. Nykyisin se haukkuu kaikkea ja koko ajan. Kolmen päiväunia nukkuvan lapsen kanssa jatkuva haukkuminen on raivostuttavaa. Koira myös kerjää huomiotani ja ravaa perässäni taukoamatta edestakaisin, ellen laita sitä omaan huoneeseensa oven taakse, missä se haukkuu taas entistä enemmän. Ja jos päätän sietää ravaamista, meinaan vauvan kanssa kompastua siihen kymmenen kertaa päivässä.
Siispä koirasta luopuminen on käynyt mielessämme usein, mutta kukaan läheisistämme ei ole kiinnostunut ottamaan sitä. Enkä enää noin vanhaa halua antaa tuntemattomallekaan. Piikkikö ainoa ratkaisu? Ja sekin harmittaa, koska koira on niin hyväkuntoinen ja terve. Kirjoitin asiasta, koska haluaisin kommentteja muilta, jotka ovat/olleet samassa jamassa.
Kommentit (25)
Yhtenä päivänä sitten soitin kylmän viileesti eläinlääkäriin ja sain seuraavalle päivälle ajan lopetukseen. Koville otti, mutta elämämme helpottui huomattavasti koiran lähdön jälkeen, ei tappeluita kuka vie ulos, jatkuvaa siivousta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsia on vain yksi, mutta koiria kaksi. Koirista toinen (se ikäloppu) käyttäytyy kuten teidän koira (paitsi ei norkoile perässä kun komento on edelleen kova), toinen ei ole lainkaan ongelmaksi. Ajan puute ongelmat aiheuttaa :(. Käytännössä olen yh kun mies tekee todella pitkää päivää. Pdotan kuin hullu puuroa sitä, että lapsi oppii istumaan rattaissa, jotta ulkoilu helpottuu (nyt pitäis ottaa syliin jos sattuu heräämään...).
Välillä tuo koiravanhus ottaa päähän niin kovin, että voisin sen tappaa vaikka paljain käsin. Toisaalta tiedän, että ongelma (ajanpuute) on minun ja vain minä voin sen korjata. Mutta sen olen nyt päättänyt, että tästä selviän :). Ja taisaalta mikään ei oo yhtä ihanaa kun lauantaiaamuna lähteä metsään kolmistaan koirien kanssa kävelylle kun mies hoitaa vauvaa :). Saatikka silloin harvoin kun koko perhe päästään yhdessä ulkoilemaan :). Ja lapsemme, vaikka onkin vasta 7kk osaa jo kaivata koiria. Mietin vaan, että millainen itku teidän perheessä tulee jos siitä yhdestä ainoasta luovutte...
Kasvattavana tekijänäkin koiraa kannattaa ajatella. Meidän muksu osaa jo nyt kutsua koiraa luokseen ja leikkiä nätisti koiran kanssa.
Olikos tää nyt 31:
Vierailija:
7kk . . . Meidän muksu osaa jo nyt kutsua koiraa luokseen ja leikkiä nätisti koiran kanssa.
Ettei vaan olis äidin mielikuvitusta? :) Meillä 1v1kk erittäin kiltti tyttölapsi, joka " taputtaa" koiraa niin että koiralla menee korvat luimuun. Ei ne vielä osaa nätisti leikkiä kun eivät hoksaa että toiseen voi sattua. No, kun tarkemmin muistelen niin kyllä se vielä seitsenkuisena ihan nätisti koiran kanssa leikki... kun ei muuta osannut :)
Näen punaista tuollaisten ihmisten kanssa kuin ap. Lelu se koira on tainnut olla alusta asti.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotan kans sitä, että yrittäisit saada jonkun käymään vaikka edes kerran päivässä koiran kanssa pidemmän lenkin, missä koira saisi purkaa vähän energiaansa. Joku koululainen/ opiskelija varmasti ulkoiluttaisi koiraasi jos ei ilmaiseksi, niin ainakin kohtuuhinnalla.