Miten rumasta naisesta saisi kauniimman?

Up.

T. Epätoivoinen ap

Voi jeesus mitä pa*kaa ap suoltaa. En ole ikinä nähnyt edes kuvissa ihmistä jolla olisi liian korkeat poskipäät. Isot huuletkin... voi yhyy. Kroppakin kuulostaa ihan tavalliselta suomalaisnaisen kropalta. Ja mitkä hemmetin standardi-ihanteet?

Ihan tiedoksi ap:lle, miehiä on monenlaisia ja kaikilla oma makunsa. Ei ole olemassa mitään kaikkien suomalaismiesten noudattamaa standardi-ihannetaulukkoa jonka läpäisevät ovat ainoita jotka pääsevät heidän kanssaan parisuhteeseen. Osa tykkää pienemmistä pepuista ja osa isommista, samoin on rintojen, nenien, huulien yms. kanssa. Osalla on tarkemmat ihanteet, ja toisille ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Tee vaikka palstalta tuttu ns. prismatesti ja mene ihmisten ilmoille katsomaan minkälaisia pariskuntia siellä kulkee. Voin kertoa että siellä on aika monenlaista tallaajaa liikenteessä, jotka ovat itselleen parin löytäneet.

Sinulla on selkeästi huono itsetunto, joka on vain houkutellut ympärillesi lisää sinua lyttääviä ihmisiä. Kannattaa ihan oikeasti tehdä sen itsetunnon kehittämiseksi töitä, ja lopettaa sen peilin ja (olemattomien) virheiden tuijottaminen. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, ala hymyillä ja uskaltaudu tulemaan esiin, alkuun vaikka laittamalla se hame päälle. Jos oikein yrittämällä yrität sulautua seinään ja olla mahdollisimman hajuton, mauton ja persoonaton niin ei se silloin ihme ole ettei sinusta kiinnostuta.

Hymy ja itsevarmuus ovat ne asiat jotka viehättävät useimpia ihmisiä. Niillä pärjää pitkälle rumemmallakin naamalla ja isolla perseellä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä pa*kaa ap suoltaa. En ole ikinä nähnyt edes kuvissa ihmistä jolla olisi liian korkeat poskipäät. Isot huuletkin... voi yhyy. Kroppakin kuulostaa ihan tavalliselta suomalaisnaisen kropalta. Ja mitkä hemmetin standardi-ihanteet?

Ihan tiedoksi ap:lle, miehiä on monenlaisia ja kaikilla oma makunsa. Ei ole olemassa mitään kaikkien suomalaismiesten noudattamaa standardi-ihannetaulukkoa jonka läpäisevät ovat ainoita jotka pääsevät heidän kanssaan parisuhteeseen. Osa tykkää pienemmistä pepuista ja osa isommista, samoin on rintojen, nenien, huulien yms. kanssa. Osalla on tarkemmat ihanteet, ja toisille ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Tee vaikka palstalta tuttu ns. prismatesti ja mene ihmisten ilmoille katsomaan minkälaisia pariskuntia siellä kulkee. Voin kertoa että siellä on aika monenlaista tallaajaa liikenteessä, jotka ovat itselleen parin löytäneet.

Sinulla on selkeästi huono itsetunto, joka on vain houkutellut ympärillesi lisää sinua lyttääviä ihmisiä. Kannattaa ihan oikeasti tehdä sen itsetunnon kehittämiseksi töitä, ja lopettaa sen peilin ja (olemattomien) virheiden tuijottaminen. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, ala hymyillä ja uskaltaudu tulemaan esiin, alkuun vaikka laittamalla se hame päälle. Jos oikein yrittämällä yrität sulautua seinään ja olla mahdollisimman hajuton, mauton ja persoonaton niin ei se silloin ihme ole ettei sinusta kiinnostuta.

Hymy ja itsevarmuus ovat ne asiat jotka viehättävät useimpia ihmisiä. Niillä pärjää pitkälle rumemmallakin naamalla ja isolla perseellä.

Jostain syystä vain mulla on ollut todella huono flaksi ihmissuhdeasioissa ja olen syyttänyt siitä ulkoista olemustani, sillä sukulaiset ovat haukkuneet ja ilkkuneet ulkonäköäni pienestä pitäen ihan viime vuosiin saakka.

Nykytrendeillä ajateltuna peppunikin on jo normaali - ei enää edes iso. Kieltämättä haluan ns. sulautua seinään ja käytän hyvin siveellisen näköisiä ja peittäviä vaatteita, mieluiten tummansinisiä tai vaaleanruskeita ym. neutraaleja värejä.

Joskus olen ihan pari kertaa elämässäni toiminutkin toisin ja yhtäkkiä kaikki kääntyikin päälaelleen ja olisinkin saanut seuraa, mutta sekin tuntui vieraalta minulle, sillä se tuntui niin feikiltä. Sillä sisimmässäni olen se kömpelö ruma tyttö, jota kukaan ei rakasta. On niin tuttua palata siihen omaan rooliini ja voivotella kohtaloani. Ja olisi niin pelottavaa ollakin aivan erilainen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus mitä pa*kaa ap suoltaa. En ole ikinä nähnyt edes kuvissa ihmistä jolla olisi liian korkeat poskipäät. Isot huuletkin... voi yhyy. Kroppakin kuulostaa ihan tavalliselta suomalaisnaisen kropalta. Ja mitkä hemmetin standardi-ihanteet?

Ihan tiedoksi ap:lle, miehiä on monenlaisia ja kaikilla oma makunsa. Ei ole olemassa mitään kaikkien suomalaismiesten noudattamaa standardi-ihannetaulukkoa jonka läpäisevät ovat ainoita jotka pääsevät heidän kanssaan parisuhteeseen. Osa tykkää pienemmistä pepuista ja osa isommista, samoin on rintojen, nenien, huulien yms. kanssa. Osalla on tarkemmat ihanteet, ja toisille ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Tee vaikka palstalta tuttu ns. prismatesti ja mene ihmisten ilmoille katsomaan minkälaisia pariskuntia siellä kulkee. Voin kertoa että siellä on aika monenlaista tallaajaa liikenteessä, jotka ovat itselleen parin löytäneet.

Sinulla on selkeästi huono itsetunto, joka on vain houkutellut ympärillesi lisää sinua lyttääviä ihmisiä. Kannattaa ihan oikeasti tehdä sen itsetunnon kehittämiseksi töitä, ja lopettaa sen peilin ja (olemattomien) virheiden tuijottaminen. Opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, ala hymyillä ja uskaltaudu tulemaan esiin, alkuun vaikka laittamalla se hame päälle. Jos oikein yrittämällä yrität sulautua seinään ja olla mahdollisimman hajuton, mauton ja persoonaton niin ei se silloin ihme ole ettei sinusta kiinnostuta.

Hymy ja itsevarmuus ovat ne asiat jotka viehättävät useimpia ihmisiä. Niillä pärjää pitkälle rumemmallakin naamalla ja isolla perseellä.

Jostain syystä vain mulla on ollut todella huono flaksi ihmissuhdeasioissa ja olen syyttänyt siitä ulkoista olemustani, sillä sukulaiset ovat haukkuneet ja ilkkuneet ulkonäköäni pienestä pitäen ihan viime vuosiin saakka.

Nykytrendeillä ajateltuna peppunikin on jo normaali - ei enää edes iso. Kieltämättä haluan ns. sulautua seinään ja käytän hyvin siveellisen näköisiä ja peittäviä vaatteita, mieluiten tummansinisiä tai vaaleanruskeita ym. neutraaleja värejä.

Joskus olen ihan pari kertaa elämässäni toiminutkin toisin ja yhtäkkiä kaikki kääntyikin päälaelleen ja olisinkin saanut seuraa, mutta sekin tuntui vieraalta minulle, sillä se tuntui niin feikiltä. Sillä sisimmässäni olen se kömpelö ruma tyttö, jota kukaan ei rakasta. On niin tuttua palata siihen omaan rooliini ja voivotella kohtaloani. Ja olisi niin pelottavaa ollakin aivan erilainen.

T. Ap

Juu ymmärrän kyllä että oman perheen haukuttavana oleminen ei tee kenenkään itsetunnolle hyvää. Ja uskon että juuri huono itsetuntosi on se joka houkuttelee niitä ikävästi kohtelevia ihmisiä luoksesi.

Kuten viimeisestä kappaleestasi varmaan huomaat ongelmasi ei oikeasti ole se että fyysiset piirteesi olisivat vääränlaiset, vaan huono itsetuntosi joka näkyy olemuksestasi. Jos haluat että asiat muuttuvat sinun täytyy voittaa pelkosi, ja rohkaistua tulemaan esiin. Ei sinun tarvitse vetää mitään p*rnosaappaita jalkaan ja punaista vesirajamekkoa päällesi, mutta aloitat esimerkiksi juuri hymyilemällä enemmän, tai laitat mustan vähän vyötäröä korostavan hameen. Tietysti se on helpompaa jäädä nurkkaan itkemään ja säälimään itseään, mutta hirvittävän yksinäinen ja pitkä elämä tulee olemaan sillä asenteella. Itse teet ratkaisusi.

Minusta AP kuulostat kauniilta!

Korkeat poskipäät : tavoiteltava asia, pidetään usein kauneuden merkkinä

Paksun huulet tai iso suu: tavoiteltava asia

Suhteessa so peppu: seuraatko ulkonäkötrendejä ollenkaan? Kaikkihan nykyisin haluaa ghettobootyn.