Raskaus ei ole sairaus!

No siis raskaus itsessään ei ole sairaus, mutta siihen saattaa joillain liittyä sairaudeksi luokiteltavia tiloja, kuten pahoinvointi ja oksentelu. Silloin se sairaus siis edelleenkään ei ole raskaus, vaan se sairaus on oksentelu.

En usko että kukaan lääkäri laittaa oikeasti pahasta oksentelusta kärsivää töihin, sillä todellisuudessa jos mikään ei pysy sisällä, niin se tietää tiputushoitoa sairaalassa. Jos kärsit kuvotuksesta, niin voinet tehdä töitä siinä samalla. Eiköhän työnantajakin huomaa, jos kärsit liian pahoin - silloin työt eivät tule tehdyksi ja oksennusta on joka puolella.

Raskaus saattaa myös sairastuttaa hengenvaarallisesti. Raskausmyrkytys.

Rauhotu nyt hyvä ihminen, saat vielä jonkun infarktin ton takia!

Mä pidän lapsista ja suurin osa äideistä, joita oon tavannut on ollut todella mukavia, eivätkä ole pitäneet jäätävää älämölöä raskaudestaan.

Itse en voi sietää juuri nyt raskaana olevaa isosiskoani. Kaikki pyörii ainoastaan hänen ja tulevan lapsen ympärillä. Siis, totta kai - onhan tämä suuri muutos meille kaikille. En vain jaksa sitä, miten sisko kyykyttää kaikkia ja vetää raskauskortin. Ei voi tiskata, pyykätä, tehdä ylipäätänsä mitään!

Anyway, kaikesta huolimatta sisko on aina sisko, eiköhän tämä tästä ajan myötä hellitä :').

Työkyvyttömät sairaslomalle, raskaana tai ei. Raskaana olevat eivät tarvitse mitään erityiskohtelua missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömät sairaslomalle, raskaana tai ei. Raskaana olevat eivät tarvitse mitään erityiskohtelua missään tilanteessa.

"Työkyvyttömät sairaslomalle, raskaana tai ei." Samaa mieltä tästä. Työkyvyttömyys voi tulla raskaana(kin) tai raskaana oleva voi olla loppuun asti täysin työkykyinen.

"Raskaana olevat eivät tarvitse mitään erityiskohtelua missään tilanteessa." Eri mieltä tästä. Kyllä ne jossain tilanteissa tarvitsevat erityiskohtelua, esim. ravitsemuksessa, hyvin painavien kantamusten kanssa, joissain raskausoireissa ym. Ei ole kenenkään etu, että syntyy lisää esim. vammaisia lapsia. Mutta tuota et varmaan tarkoittanut.

Voisitko laittaa jotain linkkiä missä toitotetaan raskautta sairautena? Itse en ole ikänä tämmöseen ilmiöön törmännyt.

parasiitti

Ei raskaus olekaan sairaus, mutta joskus se tekee sairaaksi. Ja joskus on vain riskejä, joiden takia joutuu käyttäytymään kuin olisi sairaana. Minäkin jouduin olemaan parissa raskaudessa kuukausitolkulla vuodelevossa, kun lapset meinasivat syntyä ennenaikaisesti kohdunsuun liian aikaisen kypsymisen takia. Onneksi ei enää ikinä tarvi kokea sitä pelkoa ja jännitystä. Ja turhautumista, kun olisi ollut täysin kykenevä vaikka mihin, mutta piti ajatella lasten parasta ja vain olla möllöttää sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Tätä toitotetaan kaikkialla. Tämän toteavat miehet tai naiset jotka eivät ole KOSKAAN joutuneet kokemaan 9kk:n pahoinvointia. Ja kyllä, raskaus on oma valinta (useimmiten), mutta eikai nyt kukaan

väkisin halua oksentaa pahimassa tapauksessa sitä 9 kuukautta.

En ymmärrä näitä lääkäreitä joka pistävät pahasta raskauspahoinvoinnista kärsivän väkisin takaisin töihin koska RASKAUS EI OLE SAIRAUS.

Minä tunnen suurta vihaa ihmisiä kohtaan jotka väheksyvät äitejä. Äidit kantavat raskaan taakan. Arvostakaa äitejä!

TÄMÄ NIIN PALJON: 

Raskaus ei ole sairaus, mutta esim. äärimmäinen raskauspahoinvointi on luokiteltu sairaalahoitoa vaativaksi ongelmaksi. Onhan se nimittäin raadollista, ettei mikään pysy sisällä, ja melkein kuivettuu kun vesikään ei pysy sisällä. Tajusin vasta raskauteni jälkeen, että olisin hyvin voinut hakea saikkulapun ja pyytää osastolle pääsyä, sillä pahoinvointini oli sitä luokkaa etten ole koskaan ollut sellaisessa krapulassakaan, mutta luulin että raskaus ei ole sairaus. Sen lisäksi eihän työntekokaan aiheuta sairautta, mutta niin vain nelikymppiset äijät valittaa iskiasta, selkäkipua ja sen aiheuttamaa unettomuutta. Lolleroo. 

Mulle tuli raskausdiabetes. Ja korkea verenpaine. Olo oli aivan kauhea puolivälin jälkeen kun verensokerit heitteli ja laski liian alas. Tuohon päälle liitoskivut ja närästys. Paniikkioireitakin tuli esim kaupoissa ja tilanteissa joista ei päässyt pois.

Sunnytyksen jälkeen kaikki oireet katosi. Kyllä ainakin minut raskaus teki sairaaksi. Kamala olotila kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin. Tätä toitotetaan kaikkialla. Tämän toteavat miehet tai naiset jotka eivät ole KOSKAAN joutuneet kokemaan 9kk:n pahoinvointia. Ja kyllä, raskaus on oma valinta (useimmiten), mutta eikai nyt kukaan

väkisin halua oksentaa pahimassa tapauksessa sitä 9 kuukautta.

En ymmärrä näitä lääkäreitä joka pistävät pahasta raskauspahoinvoinnista kärsivän väkisin takaisin töihin koska RASKAUS EI OLE SAIRAUS.

Minä tunnen suurta vihaa ihmisiä kohtaan jotka väheksyvät äitejä. Äidit kantavat raskaan taakan. Arvostakaa äitejä!

Potkut niille äideille pitäisi antaa. Jos ei työtä pysty tekemään niin potkut ja antaa paikan sellaiselle joka pystyy.

Minulla oli riskiraskaus. Mihin se luokitellaan? Söin lääkkeitä sen raskauden takia.

Itse jouduin sairauslomalle vaikean raskausajan voinnin takia rv7 ja takaisin töihin pääsin rv12. Eli viisi viikkoa makasin pimeässä huoneessa yrjöten.

Vierailija kirjoitti:

parasiitti

Isäs oli parasiitti kun sua teki.

Minulla oli yhden raskauden aikana niin voimakasta pahoinvointia koko raskauden ajan, että en pystynyt nielemään omaa sylkeäni. Muistan pelänneeni, että pahoinvointi ei lopu koskaan, vaan jatkuu jostain mystisestä syystä ikuisesti. Olin niin väsynyt pahoinvointiin, että en jaksanut uskoa sen loppuvan ikinä. Synnytyksen jälkeen kaikki pahoinvointi katosi kuitenkin heti kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan. Tuntui ihan uskomattomalta, että se oli lopultakin poissa. On niin outoa, kun oma kroppa pettää. Sitä on tavattoman sairas, vaikka ei ole sairas ja äkkiä sitä paranee kuin taikasauvan heilautuksella. Kummallinen vaiva.

Mulla oli nk. eteisistukka, joka vuosi järkyttäviä määriä verta. Kolmannella kuulla tuli lääkäriltä käsky, että "et mene mihinkään, mistä et pääse vartissa kättärille tai naistenklinikalle". Vaarana oli, että istukka irtoaa, silloin toi vartti ehtiä synnytyssairaalaan, niin sikiö voi pelastua, myös itselle oli jonkinverran riskiä tuosta.

Olin freelancer, joten ei tarvinnut mennä töihin. Supistuksia tuli pelkästä kävelystä eli meni melko lailla leväten (=rahatilanne myös hirveä, koska freelancerilla ei ole varsinaista sairaslomasysteemiä, en pystynyt tekemään juuri mitään työtä, ruokakaupassa käynti oli koettelemus, josksu piti ottaa taksi sadan metrin matkalle, kun vuoto ja kivut alkoi taas) j nukkuen, olin hyvin uupunut. Kaikki pieninkin kantaminen tai paria kerrosta korkeammat portaat ja kovia supistuksia. Auton kyydissä kauheaa, onneksi asuin helsingin keskustassa ja pystyin liikkumaan metrolla ja ratikalla ja kävellen. Kovat nivelkivut, esim lonkat, alkoi loppuraskaudesta, sellaistakaan en ollut osannut odottaa,

En oksentanut kertaakaan, mutta oli paha olla ekat kolme kk ja sitten loppuraskaus.

Saatiin kuitenkin ihana terve lapsi. Synyti kuukauden etuajassa, mutta kaikki oli kunnossa ja on ollut hyväluonteinen, helppo ja terve lapsi. Josko rauhallinen odotusaika teki sen, että nukkui vauvasta asti 11 tunnin yöunia, en tiedä. On nyt 4 ja hyvin menee. Mutta raskaus oli hyvin rankka, olin ihan voimaton ja ruokhaluton. Onneksi ei ollut mitään raskausmyrkytyksiä, turvotusta tms.

Mun teki välillä mieli tappaa itseni. Puolet raskaudesta oksentelua ja lisäksi mun kerran leikattu selkä petti ja makasin viimeisen kuukauden sairaalassa, kun en pystynyt edes istumaan. 8kk kohdalla sektio, kun ei tullut mitään. Kun sektiosta toivuin olikin toinen selkäleikkaus edessä.

Just just, raskaus on tekosyy velttoilla kuten näistäkin vastauksista huomaa...

Minulla on kaksi lasta, molempien raskauksien aikaan olen ollut töissä äitiysloman alkuun. Tein seisomatyötä jossa myös nostelua (astia-ja pullokorit, kaljatynnyrit ja kaasupullot), 9 tunnin päiviä ja hyvin selvisin ilman ainuttakaan sairaslomapäivää.

Sitten jotkut toimistossa istuvat hakee sairaslomaa kun pikkuisen oksettava olo on.

Minulla oli ennen "velttoiluraskauksiani" kokemus siitä, että mitä se on, kun lapsi todella syntyy ennenaikaisesti. Se raskaus meni oppikirjojen mukaan ja puuhailin kaikkea juuri siksi, "kun raskaus ei ole sairaus". Kymmenisen viikkoa ennen laskettua aikaa sitten käynnistyi synnytys. Olin ollut pari päivää aiemmin neuvolassa ja mitään erikoista ei ollut huomattu, minulla ei ollut supistuksia vaan kohdunsuu vain oli pehminnyt ja auennut. Ainoastaan lääkärin sisätutkimuksella tai kohdunkaulan ultralla tuo olisi voitu huomata, mutta eihän sitä tutkimusta siihen aikaan tehty kuin ihan alkukolmanneksella. Lapsi vain syntyi... Ja se keskola-aika ja sen pelot ja jännitykset ja liian pienen maailmaantulijan taistelun näkeminen oli jotain, mitä en enää ikinä halunnut nähdä. Siksi menin seuraavassa raskaudessa ylimääräisiin kontrolleihin, siksi makasin laiskana ja tekosyyllä (?) sairaalassa. Siksi itkin ja pelkäsin lasteni puolesta, kun aikanaan hyvin päättyneen keskolakauden jälkeen olin sulkenut keskolan oven perässäni olin päättänyt, että sitä en enää avaa ja onneksi ei tarvinnut. Kun siihen keskosuuteen ei silloin lapsen synnyttyä löytynyt syytä, vasta seuraavassa raskaudessa huomattiin, että tilanne kohdallani olikin toistuva.

Onhan se ihanaa, että toisilla kaikki menee aina hyvin ja suunnitelmien mukaan, mutta kun se ei kaikilla niin ole niin on kyllä typerää ja turhaa syyllistää ketään siitä, jos hän on raskausaikana kipeä  pahoinvoinnin takia tai "laiska" jostain muusta syystä. Aina on tietysti yliampujia, jotka liioittelevat, mutta suurimmalla osalla esim. levossa olijoista on ihan todellinen syy olla siellä levossa. Lääkäri minutkin sairaalaan määräsi ja siellä piti.

Jo aiemmin ketjussa kirjoittanut  laiskuri

Vierailija kirjoitti:

Just just, raskaus on tekosyy velttoilla kuten näistäkin vastauksista huomaa...

Minulla on kaksi lasta, molempien raskauksien aikaan olen ollut töissä äitiysloman alkuun. Tein seisomatyötä jossa myös nostelua (astia-ja pullokorit, kaljatynnyrit ja kaasupullot), 9 tunnin päiviä ja hyvin selvisin ilman ainuttakaan sairaslomapäivää.

Sitten jotkut toimistossa istuvat hakee sairaslomaa kun pikkuisen oksettava olo on.

Just sinun kaltaset ihmiset on pahimpia! "Kun minä pystyin niin pitää kyllä muidenkin pystyä!" Onko sun mielestä oksentaminen laiskottelua? Olet onnekas että pystyit koko raskauden ajan työskennellä. Moni muu ei pysty vaikka haluaisi.