Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Arvostele tarinani
30.11.2017 |
Keskiaika oli Ahvenanmaalla karua ja kolkkoa aikaa. Silloin kuin Tanskan ja Ruotsin sotilaat eivät tapelleet siellä tämän arvottoman maapläntin omistajuudesta, niin lepra jylläsi pitkin saarta.
Nytkin rannat ja kadut olivat täynnä irronneita käsiä ja jalkoja, Seppäsen pubikin oli tyhjentynyt erään asiakkaan löydettyä irronneen nenän oluttuopistaan. Edellisen viikon sunnuntaina taas papin sormi oli pudonnut kesken kaiken, kun tämä oli normaalin tuomiosaarnansa aikana heristellyt sormeaan syyttävästi pitkin kirkkokuntaa. Sormi oli lentänyt kaaressa kirkon takaosaan, jossa se oli tipahtanut poloisen Marja-muorin syliin. Tämä puolisokea mummu oli vanhuudenhöppänöissään luullut sitä kynttiläksi ja vienyt sen kotiin, joten kahden päivän ajan oli keskellä pöytää paraatipaikalla seissyt kynttilänjalassa pastoriraukan sormi.
Mutta palataan asiaan. Kuin jo sodat ja leprat eivät olisi riittäneet, niin koko Ahvenanmaan kurjin kohtalo oli ehdottomasti Maarianhaminalla ja sen kansalaisilla.
Siellä asui Karviaisten suvun viimeinen nainen, Tantta. Tantta oli täysin omaa laatuaan, hän oli lyhyenläntä ja pulska, kaula yli lähes olematon ja kasvojen katseenvangitsija oli suuri ja pyöreä perunanenä. Hiukset olivat harmaantuneet jo ajat sitten, vaikka hän oli vasta 26 –vuotias. Hän ei ollut sievä, mutta se ei Tanttaa haitannut, ei lainkaan!
Hän istui pitkin päiviä talonsa edustalla reteässä asennossa jalat haarallaan, jolloin vain vaivoin hänen hameensa helma peitti kriittisimmät paikat kylän poloisilta asukkailta. Joskus ollessaan oikein hyvällä päällä, Tantta saattoi nostaa helmaa juuri silloin, kun erittäin arvokkaan oloinen henkilö käveli hänen ohitseen.
Tämän takia moni korkea-arvoinen henkilö vältteli tuohon aikaan Maarianhaminaa. Vain kylän oma väki joutui sietämään tätä irvokasta näkyä, kun Tantta istui talonsa edessä pontikkaa hörppien ja törkeyksiä huudellen. Naispuolisille ohikulkijoille Tantta näytteli keskisormea ja huuteli, että näiden tulisi hukuttautua mereen.
Miehistä Tantta piti. Näille hän hymyili salaperäisesti, tai siis ainakin pyrki salaperäiseen hymyyn. Näiden miehien silmissä tuo hymy muistutti ennemminkin mielipuolista virnettä, joka paljasti joka ikisen Tantan mustuneen hampaan ja tulehtuneen ikenen. Mikäli tämä ei saanut ohikulkevaa miestä pakenemaan, pomppasi Tantta ylös tuoliltaan ja lähti miestä kohti raakkuen karhealla äänellään: ”Tule sisään, sinä komea mies! Tarjoan sinulle parasta, mitä nainen voi miehelle tarjota!”.
Mitä tämän jälkeen tapahtuisi, sitä ei tiennyt kukaan. Jokainen mies oli tuossa vaiheessa ottanut jalat alleen ja juossut hädissään pakoon.
Oikeastaan Tantta olisi ansainnut sotilasarvon ja mitalin kylänsä pelastamiselta, sillä hän oli se syy, minkä takia Tanskan armeijan sotilaat olivat kauhuissaan paenneet kylästä. Tantta oli jo kaukaa nähnyt komeiden sotilaiden lähestyvän, jolloin hän oli juossut mökkiinsä sen mitä oli töppöjaloistaan päässyt. Siellä hän oli nopeasti pessyt kainalonsa, pukenut päälleen sopimattoman lyhyen mekon, jonka yläosan kaula-aukon näkymä uhmasi painovoimaa.
Tuohon aikaan ei ollut tavanomaista, että naisen helma ulottui vain polviin, mutta kuten sanottu, Tantta oli omaa laatuaan. Niinpä siis itsevarmoina etenevät sotilaat saivat eteensä hämmästyttävän näyn, kun tietä edetessään Tantta hyppäsi heidän eteensä viekoitteleva irve rasvoittuneilla kasvoillaan. Toinen riippuva rinta oli pullahtanut ulos kaula-aukon kautta, ja se heilahteli Tantan liikkuessa kuin patalappu tuulessa. Mekko oli likainen ja haisi aivan hirvittävälle, mutta vielä enemmän katse kiinnittyi jalkoihin, jotka olivat kauttaaltaan karvaiset ja silsaiset.
Sotilaat olivat jähmettyneet, ja ensijärkytyksestä toivuttuaan olivat alkaneet vilkuilla toisiaan apua anoen. Oliko sopivaa ampua aseeton nainen?
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuvittelen, miten mammat odottavat lukevansa herkän tai dekkaristisen tarinan ja... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhia niin-sanoja tuolla välissä ja heti ensimmäisessä lauseessa virhe "silloin kuin", pitäisi olla "silloin kun".
Kyllä sinulla lahjoja on. Sinun pitäisi vaan löytää oikea tyyli. Jotenkin vanhanaikaista kerrontaa. Sinänsä napakka tarina joka sai päätöksensä verraten lyhyessä ajassa.
Eikö aika ole ajanut jo tämmöisen ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinulla lahjoja on. Sinun pitäisi vaan löytää oikea tyyli. Jotenkin vanhanaikaista kerrontaa. Sinänsä napakka tarina joka sai päätöksensä verraten lyhyessä ajassa.
Eikö aika ole ajanut jo tämmöisen ohi?
Oli itse asiassa tosiaan eka tarina tässä lajissa, inspiraationani toimi palstalla elävät stereotypiat mystisestä av-mammasta 😀
Vierailija kirjoitti:
Kun kuvittelen, miten mammat odottavat lukevansa herkän tai dekkaristisen tarinan ja... :D
En odotanut mitään, mutta olenkin intohimoton..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhia niin-sanoja tuolla välissä ja heti ensimmäisessä lauseessa virhe "silloin kuin", pitäisi olla "silloin kun".
Täytesanojen vähentäminen on työn alla, eli täysin oikeassa olet. Tuo "kuin" on tosin krioitusvirhe :/
Vierailija kirjoitti:
Keskiaika oli Ahvenanmaalla karua ja kolkkoa aikaa. Silloin kuin Tanskan ja Ruotsin sotilaat eivät tapelleet siellä tämän arvottoman maapläntin omistajuudesta-, niin lepra- jylläsi pitkin saarta.
Nytkin rannat ja kadut olivat täynnä irronneita käsiä ja jalkoja, Seppäsen pubikin oli tyhjentynyt erään asiakkaan löydettyä irronneen nenän oluttuopistaan. Edellisen viikon sunnuntaina taas papin sormi oli pudonnut kesken kaiken, kun tämä oli normaalin tuomiosaarnansa aikana heristellyt sormeaan syyttävästi pitkin kirkkokuntaa. Sormi oli lentänyt kaaressa kirkon takaosaan, jossa se oli tipahtanut poloisen Marja-muorin syliin. Tämä +vanhuudenhöppänä+-puolisokea- mummu oli -vanhuudenhöppänöissään- luullut sitä kynttiläksi ja vienyt sen kotiin, joten kahden päivän ajan oli keskellä pöytää paraatipaikalla seissyt kynttilänjalassa pastoriraukan sormi.
Mutta palataan asiaan. Kuin jo sodat ja leprat eivät olisi riittäneet, niin koko Ahvenanmaan kurjin kohtalo oli ehdottomasti Maarianhaminalla ja sen kansalaisilla.
Siellä asui Karviaisten suvun viimeinen nainen, Tantta. Tantta oli täysin omaa laatuaan, -hän oli- lyhyenläntä ja pulska, kaula -yli- lähes olematon ja kasvojen katseenvangitsija+na+ -oli suuri ja- pyöreä perunanenä. +Tantan h+-H-iukset olivat harmaantuneet jo ajat sitten, vaikka hän oli vasta 26 –vuotias. Hän ei ollut sievä, mutta se ei Tanttaa haitannut, ei lainkaan!
Hän istui pitkin päiviä talonsa edustalla reteässä asennossa jalat haarallaan, jolloin vain vaivoin hänen hameensa helma peitti kriittisimmät paikat kylän poloisilta asukkailta. Joskus ollessaan oikein hyvällä päällä-,- Tantta saattoi nostaa helmaa juuri silloin, kun erittäin arvokkaan oloinen henkilö käveli hänen ohitseen.
Tämän takia moni korkea-arvoinen henkilö vältteli tuohon aikaan Maarianhaminaa. Vain kylän oma väki joutui sietämään tätä irvokasta näkyä, kun Tantta istui talonsa edessä pontikkaa hörppien ja törkeyksiä huudellen. Naispuolisille ohikulkijoille Tantta näytteli keskisormea ja huuteli, että näiden tulisi hukuttautua mereen.Miehistä Tantta piti. Näille hän hymyili salaperäisesti, tai -siis- ainakin pyrki salaperäiseen hymyyn. Näiden miehien silmissä tuo hymy muistutti -ennemminkin- mielipuolista virnettä, joka paljasti joka ikisen Tantan mustuneen hampaan ja tulehtuneen ikenen. Mikäli tämä ei +vielä+ saanut ohikulkevaa miestä pakenemaan, pomppasi Tantta ylös tuoliltaan ja lähti miestä kohti raakkuen karhealla äänellään: ”Tule sisään, sinä komea mies! Tarjoan sinulle parasta, mitä nainen voi miehelle tarjota!”.
Mitä tämän jälkeen tapahtuisi, sitä ei tiennyt kukaan. Jokainen mies oli tuossa vaiheessa ottanut jalat alleen ja juossut hädissään pakoon.
Oikeastaan Tantta olisi ansainnut sotilasarvon ja mitalin kylänsä pelastamiselta, sillä hän oli se syy, minkä takia Tanskan armeijan sotilaat olivat kauhuissaan paenneet kylästä. Tantta oli jo kaukaa nähnyt komeiden sotilaiden lähestyvän, -jolloin hän oli- juossut mökkiinsä sen mitä oli töppöjaloistaan päässyt-. Siellä hän oli-+,+ nopeasti pessyt kainalonsa, pukenut päälleen -sopimattoman lyhyen mekon-+parhaimman mekkonsa+, jonka yläosan kaula-aukon näkymä uhmasi painovoimaa.
Tuohon aikaan ei ollut tavanomaista, että naisen helma ulottui vain polviin, mutta kuten sanottu, Tantta oli omaa laatuaan. Niinpä siis itsevarmoina etenevät sotilaat saivat eteensä hämmästyttävän näyn, kun tietä edetessään Tantta hyppäsi heidän eteensä viekoitteleva irve rasvoittuneilla kasvoillaan. Toinen riippuva rinta oli pullahtanut ulos kaula-aukon kautta, ja se heilahteli Tantan liikkuessa kuin patalappu tuulessa. Mekko oli likainen ja haisi -aivan- hirvittävälle, mutta vielä enemmän katse kiinnittyi jalkoihin, jotka olivat kauttaaltaan karvaiset ja silsaiset.
Sotilaat olivat jähmettyneet, ja ensijärkytyksestä toivuttuaan -olivat- alkaneet vilkuilla toisiaan apua anoen. Oliko sopivaa ampua aseeton nainen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi Tantta halusi olla kylän seksikkäin?
Luuli olevansa, ei siis vain halunnut 😁
Alue: Aihe vapaa
Tantta ei miesten pelästyneistä ilmeistä välittänyt. Hän lyllersi toinen rinta vapaana riippuen etummaisen sotilaan luokse ja silitti tämän partaa miehen kavahtaen kauemmas. Sitten Tantta oli kähissyt pontikan korventamalla äänellä:
”Jag är seksikkäin nainen koko kylästä”
Oli vaikea sanoa, mikä oli se viimeinen niitti, joka sai sotilaat ottamaan jalat alleen. Oliko se Tantan kertomus, jonka mukaan hän olisi kaikessa karmeudessaan sitä kylän parhaimmistoa, vaiko se rotan ulosteen ja mätänevän lihan hajuinen hengitys, joka löhähti Tantan hoitamattomasta suusta?
Sotilaat vetäytyivät, tai oikeastaan juoksivat kuka mihinkin ilmansuuntaan. Tantta-raukka jäi hölmistyneenä seisomaan keskelle tietä, katsoen miten hänen komeat uroonsa juoksivat pakoon henkensä edestä.
Mutta kauaa ei tämä nainen kohtaloaan surkutellut. Hän kiskoi riippuvan rinnan takaisin paitansa sisään, suoristi selkänsä ja murahti viskibassoäänellään:
”Ette olisi multa saaneetkaan”.
Sen jälkeen hän paineli pubiin.
Viikko tämän jälkeen kylään olivat saapuneet ensimmäiset noitavainot, jolloin Tanttaa harkittiin heti rovioehdokkaaksi. Mutta kyläläiset eivät olleet unohtaneet sotilaiden pakenemista. Pitkään kirkossa keskusteltiin ja etsittiin asiasta porsaanreikiä koko kylän voimin, miten saataisiin Tantta tuomittua ilman, että se näyttäisi kiittämättömältä. Sitä porsaanreikää pohdittiin pitkään ja hartaasti, samaan aikaan Tantta jatkoi talonsa edessä itsensä paljastelua ja joi litroittain pontikkaa.
Valitettavasti eräänä päivänä kävi niin surullisesti, että Tantta joi huonosti tislattua pontikkaa, ja hän valahti maahan kuolleena. Senkin hän onnistui tekemään mitä epäsopivimmin, sillä pudotessaan hänen hameensa oli noussut korviin ja hän oli valahtanut maahan jalat haarallaan, joten jokainen ohikulkenut pääsi näkemään viimeiset täydet vilautukset tuolta naisparalta. Mutta mikä merkillisintä, Tantalla oli kasvoillaan mitä levein ja tyytyväisin hymy.
Loppu.