Olisitko surullinen jos isäsi ei muistaisi sinua syntymäpäivänäsi?

Veti, tosin se alkoi jo kun ikäni alko vielä ykkösellä

En ole. Mun faija heitti lusikan nurkkaan jo 5v. sitten. Ei ole ikävä, enkä ole surullinen.   Kevyet mullat. RIP.

Joo no tässä olen 45 ja isän ei muista synttäreitä koskaan eikä muista minua millään muulla tavalla kun uhkailu- ja raivopuheluilla, joita persoonallisuushäiriöisenä soittelee ja uhkaa minua vaihtelevilla tavoilla. Lapsuuden tämä ”isä” keskittyi henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

Kaikilla ei tosiaan ole rakastavaa isää ja kyllähän se kurjalta tuntuu.

Huolestuin, kun niin kävi kerran. Ja myöhemmin kävikin ilmi, että isällä oli silloin iso huolenaihe omassa elämässään, niin ei siinä hötäkässä sitten ilmeisesti muistanut.

Isä kuoli kaksi päivää ennen kuin täytin 20, joten eipä ole ollut tuollaista ongelmaa. Itse laittelen kyllä lapsille onnitteluja vieläkin kun täyttävät vuosia, vaikka 20 ovat ohittaneet jo aikoja sitten. Tietenkin onnittelut ovat meiltä molemmilta vanhemmilta.

Aikoinaan olin kyllä ja lapset saatuani olin pahoillani heidän puolestaan, koska isäni osoitti vain harvoin kiinnostusta heitä kohtaan ja yhteydenpito lapsenlapsiin hiipui vuosien myötä lähes olemattomiin. Mutta enää en ole  vuosiin odottanut isältäni yhtään mitään.

Ei pahemmin isä tai äiti ole muistanut syntymäpäivinä. Selityksenä: ei meidänkään nuoruudessa muistettu syntymäpäiviä. Vm -65

En olisi, tuskin itsekään muistan omaani.

Näitähän riittää

Pari ekaa elinvuotta siitä lähtien kun muistan jotain niin tietynlaista apeutta oli, mutta siihen sitten turtui. Kännissä saattoi soittaa mutta silloinkin aina vääränä päivänä ja iän muisti väärin. Veljille kuitenkin aina soitti oikeana päivänä ja pyysi mukanaan syömään tms.

Kyllä mun mielestä synttärit lahjoineen jne kuuluu lähinnä alaikäisille lapsille. Itse soitan kyllä lapsilleni synttäreinä (ovat 26 ja 28) mutta mitään lahjoja en osta elleivät kutsu kahville tms. Ja silloinkin jotain pienehköä.

Mutta joo, en nyt kauheasti pahastuisi tuollaisesta. Toki jos muutenkin on etäiset välit, voisi se ehkä nostaa vanhemman kaipuuta pintaan juuri merkkipäivänä.

Ei isäni muista, eikä muistanut kun olin pieni, alkoholisti kun on. Joskus ehkä 6-vuotiaaksi asti muisti, koska äiti aina aamulla muistutti, sittemmin ei enää muistanut. Onnitteli kyllä kun sanoin että hei, arvaa mitä, mulla on tänään synttärit :D

Mutta hän osti kyllä aina synttäreiksi lahjan (ei huonoa omaatuntoaan, vaan siis oli aina suunnitellut sen jo etukäteen), eli periaatteessa kuitenkin muisti, unohti vaan aina sen ihan tarkan päivän. Silloin ihan pienenä kun en tajunnut että hän unohtelee tuollaisia juttuja, en osannut tietysti olla moksiskaan, joskus teininä tuntui tosi pahalta että isä oli kännissä edellisen illan ja synttäripäiväni, ei ikinä tullut kakkupöytään jne. Mutta nyt ajattelen niin, että paljon hyvää olen kuitenkin saanut, itse asiassa todella paljon ottaen huomioon sen että hän todellakin juo joka ikinen päivä. En tahdo kantaa kaunaa, kun välttämällä tuolla tahdilla hänellä ei enää edes ole elämää kauaa edessä, niin surullista kuin se onkin. Moni asia tuntuu pieneltä kun ajattelen, että hän todennäköisesti jossain vaiheessa kuolee juomiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä synttärit lahjoineen jne kuuluu lähinnä alaikäisille lapsille. Itse soitan kyllä lapsilleni synttäreinä (ovat 26 ja 28) mutta mitään lahjoja en osta elleivät kutsu kahville tms. Ja silloinkin jotain pienehköä.

Mutta joo, en nyt kauheasti pahastuisi tuollaisesta. Toki jos muutenkin on etäiset välit, voisi se ehkä nostaa vanhemman kaipuuta pintaan juuri merkkipäivänä.

Kukaan ei ole puhunut lahjoista, vaan muistamisesta, onnitteluista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä synttärit lahjoineen jne kuuluu lähinnä alaikäisille lapsille. Itse soitan kyllä lapsilleni synttäreinä (ovat 26 ja 28) mutta mitään lahjoja en osta elleivät kutsu kahville tms. Ja silloinkin jotain pienehköä.

Mutta joo, en nyt kauheasti pahastuisi tuollaisesta. Toki jos muutenkin on etäiset välit, voisi se ehkä nostaa vanhemman kaipuuta pintaan juuri merkkipäivänä.

Kukaan ei ole puhunut lahjoista, vaan muistamisesta, onnitteluista. Ap

Joo, ymmärrän, kunhan vaan kommentoin. Tavallaan haen sitä, että itselle merkkipäivät eivät ole aikuisiällä tuntuneet merkitykselisiltä, ja vaikka omilleni soitankin, en usko, että se heillekään kovin iso juttu on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä synttärit lahjoineen jne kuuluu lähinnä alaikäisille lapsille. Itse soitan kyllä lapsilleni synttäreinä (ovat 26 ja 28) mutta mitään lahjoja en osta elleivät kutsu kahville tms. Ja silloinkin jotain pienehköä.

Mutta joo, en nyt kauheasti pahastuisi tuollaisesta. Toki jos muutenkin on etäiset välit, voisi se ehkä nostaa vanhemman kaipuuta pintaan juuri merkkipäivänä.

No, sulla ainakin tuntuu omien lapsiesi kanssa olevan etäiset välit, aika kylmää touhua.

Sitten olisin ollut syntymästä asti surullinen, isääni en ole koskaan tuntenut, häipyi ennen kuin edes synnyin eikä ole sen jälkeen näkynyt. Mutta sentään sisaruksiin hänen puolelta kyllä. En edes tunnistaisi isääni jos kadulla tulisi vastaan koska en ole nähnyt kuin pari valokuvaa pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä synttärit lahjoineen jne kuuluu lähinnä alaikäisille lapsille. Itse soitan kyllä lapsilleni synttäreinä (ovat 26 ja 28) mutta mitään lahjoja en osta elleivät kutsu kahville tms. Ja silloinkin jotain pienehköä.

Mutta joo, en nyt kauheasti pahastuisi tuollaisesta. Toki jos muutenkin on etäiset välit, voisi se ehkä nostaa vanhemman kaipuuta pintaan juuri merkkipäivänä.

No, sulla ainakin tuntuu omien lapsiesi kanssa olevan etäiset välit, aika kylmää touhua.

Pöh, hyvät välit on. En ymmärrä miksi synttärilahja olisi joku merkki läheisyydestä?

Eipä mulle juuri soitella syntymäpäivänä. En minäkään soittele muiden syntymäpäivinä. Ansioni mukaan olen saanut minäkin.

Empä muista onko iskä koskaan onnitellut ilman, että joku muistuttanut. Enkä ole ikinä tästä mieltäni pahoittanut, itekki tuppaan synttärit (omat ja toisten) unohtaan.

Pelottaisi, sillä hän on ollut kuolleena vuosikymmeniä.