Lue keskustelun säännöt.
Alan vähitellen tajuamaan miten paskassa avioliitossa elän
30.11.2017 |
Olen ilmeisesti niin turtunut tilanteeseen, että pidän tätä jo normaalina. Emme juuri keskustele mistään, vain ne pakolliset "kumpi käy kaupassa" tmv. Muuten olemme omissa oloissamme. Seksi on pikainen pussien tyhjennys harvakseltaan. Ei juuri esileikkiä tai mitään ekstraa. Kaikki lasten asiat ovat minun harteillani. Miestä ei häiritse, jos lasten lääkäriajat tai harrastuskerrat jäävät väliin. Välillä teen asioita vain ilahduttaakseni miestäni, mutta tämä on täysin yksipuolista. Mies järjestää yllätyksen vain jos itse tietää hyötyvänsä siitä jotain.
Pohdinkin tässä aamukahvilla, että varmasti on miehiä, jotka oikeasti jakavat ajatuksiaan ja arkea puolisonsa kanssa. Harrastavat molempia tyydyttävää seksiä ja nauttivat toisistaan. Itsestäni nuo asiat tuntuvat suorastaan absurdeilta! Eihän meillä noin toimita...
Toisaalta omanarvontuntoni on aika lailla mennyttä. Vaikea uskoa, että eron jälkeen asiat olisivat sen paremmin. Jos nykyinen mieheni ei halua vaimoaan ja lastensa äitiä ilahduttaa millään tavalla, miksi ihmeessä joku uusi mies haluaisi ilahduttaa yh-äitiä?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teidän pitäisi juurikin kyetä keskustelemaan.
Kun elama on tuollaista, se on ihan hukkaan heitettya aikaa, jota tod nak kadut vanhana. ELAMA ON NIIN HITON LYHYT! Se etta miehesi ei sinua halua, ei tarkoita etteiko joku muu niin tekisi. Kannattaisko ottaa viimeinen rutistus miehen kanssa -puhua asiasta. Jos ei korjausliike auta omalle itsellesi on parempi, etta eroatte ja usko minua, loydat kylla miehen joka sinua arvostaa.
Ei ole juurikaan muunlaisia miehiä, saatikka että kohdallesi osuisi. Se on joko noin tai yksin, ne vaihtoehdot.
Elämisen sietämätön keveys.
Miksi tuohon olette ajautuneet, kyse on teistä molemmista. Ei mene kokonaan toisen osapuolen pussiin.
Pienet lapset lisäävät välimatkaa, ota se huomioon.
Sinuna keskustelisin tilanteesta, rauhallisesti, ilman painostusta, huomioiden. Että olet huomannut tämän ja onko miehesi huomannut tätä samaa kuin sinä.
Tuloskeskustelu, missä näette itsenne esim. 5v kuluttua?
Muista että olet myös itse vastuussa omasta onnestasi, ei pelkästään puolison tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se ainakaan auta että tönitte toisianne kauemmaksi. Se on kahden kauppaa. Koita vielä?
Sepä se, kahden kauppa. Kun miestä ei tunnu kiinnostavan lainkaan. Hänen kannaltaan asiat ovat ihan hyvin, kun palvelu jotenkin pelaa. En tiedä mitä tässä pitäisi enää tehdä. Miehellä on aina jokin perustelu miksei hän voi jotain asiaa tehdä ja se sitten jää minun tehtäväkseni. En voi ottaa samanlaista hälläväliä-asennetta, koska muuten lapset kärsisivät.
ap
Meillä oli lipsumassa tuohon suuntaan. Kerroin miehelleni että kaipaan nyt kipeästi arvostusta ja läheisyyttä että tämä kaikki tuntuu vaivan arvoiselta. Pikkuhiljaa tilanne alkoikin muuttua, mies kiittää kotitöistä, halaa ja sipaisee selkää ohi mennessään, kysyy mitä kivaa haluaisin tehdä seuraavana vapaapäivänä, tuo kauppareissulta suklaalevyn pyytämättä vain minulle jne.
Eli ystävälliseen sävyyn oma suu auki. Toinen ei ihan totta voi lukea ajatuksia. Ei kannata lukittautua siihen omaan pahaan oloon, vaikka se varmaan välillä tuntuukin ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tilanne ollut aina tämä vai ajautunut tähän vähitellen? Oliko teillä avioliiton alussa enemmän yhteistä? Jokin muutos sinun on tehtävä, lapsetkaan tuskin saavat tuosta kovin tervettä parisuhdemallia.
Olen mies ja elin exän kanssa hyvin samanlaisessa liitossa. Nyt kun ajattelee niin olis pitänyt lähteä aikaisemmin pois, elämä on tosiaan hemmetin lyhyt ja liian lyhyt elettäväksi ilman rakkautta. Löysin nopeasti uuden naisen netistä ja on ollut tosi hauskaa hänen kanssa, rakkaus kukoistaa :) Voithan ottaa toisen miehen tohon rinnalle ja jatkaa kulissiliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero vaan, ei se tosta enää ennalle tule.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole juurikaan muunlaisia miehiä, saatikka että kohdallesi osuisi. Se on joko noin tai yksin, ne vaihtoehdot.
No höpöhöpö. Joku katkera siellä kirjoittelee. Hyviä miehiä on maailma täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos nykyinen mieheni ei halua vaimoaan ja lastensa äitiä ilahduttaa millään tavalla, miksi ihmeessä joku uusi mies haluaisi ilahduttaa yh-äitiä?"
Vaikka te naiset höpötätte näitä satuja toisillenne täällä, niin voin miehenä vahvistaa, että harvaa meistä innostaa ajatus toisen miehen lasten huolehtimisesta.
Ja tiedän, hoidat ne ihan itse, mutta käytännössä samassa taloudessa asuvan ihmisen blokkaaminen elämästä ei vaan ole mahdollista. Ja tiedän senkin että 99 % palstan yh-mammoista elää täydellisessä erillissuhteessa, mutta ei juuri kukaan meistä miehistä.
En oikein jaksa uskoa. Lähipiirissä äkkiseltään laskettuna viisi uusperhettä. Kaikki korkeastikoulutettuja,kunnollisia ja fiksuja ihmisiä.
Unohtakaa kaupallisen median luomat harhaiset pilvilinnojen rakentelut ja tervehtikää arjen realismia: tervetuloa ihkaoikeaan elämään - ja todellisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kliseisesti "kasvaneet erillemme". On meillä ollut joskus kivaakin, mutta tähän on ajauduttu. Toisaalta olemme aina olleet melko itsenäisiä, mutta lasten tultua perheestämme on tullut mies ja minä +lapset. Koen olevani yksinhuoltaja tässä perheessä. Ongelma onkin siinä, että mies kokee tilanteen olevan ok. Kun nostan asian esille, hän joko ei kiinnitä mitään huomiota tai sitten toteaa, että kaikilla muillakin on vaikeaa.
ap
Avioliittonne on vajonnut arkiseen harmauteen. Tavallista on, että miehelle se kyllä sopii jos saa säännöllisesti seksiä. Nainen odottaa suhteelta enemmän tunnetasolla. Tasa-arvoa kotitöissä pitää vaan jatkuvasti hakea, miehiä pitää pakottaa jos eivät vapaaehtoisesti suostu. Eihän se kivaa ole.
Mun lääkkeeni olis tuohon että nainen hanki itsellesi elämä. Jos mies ei kiinnostu sinun seurastasi niin anna olla. Hanki ystäviä, harrasta, hae rikkautta elämääsi muulla tavoin kuin välinpitämättömältä mieheltäsi. Ehkä hänkin on väsynyt, moni vetäytyy sellaisessa tilanteessa.
Pettämistä en suosittele. Rakkaus ja seksi on niin yliarvostettuja nykyään mutta paljon on muitakin elämän osa-alueita joista voi saada syvää tyydytystä.
Avioeroa en suosittele. Kallista, elintasosi putoaa. Lapset kärsivät. Tulet katumaan jos uutta onnellista suhdetta ei löydykään.
Avioero ns. kunnollisesta ihmisestä on aina virhe. Henkisesti/fyysisesti väkivaltaisesta tai väärinkäyttäjästä on parempi erota.
Kun elämän ruuhkavuodet ovat takana, voitte vielä lähentyä ja iloita toisistanne.
Kaikkea tätä olen läpi käynyt.
Oletko muuten onnellinen? Näetkö itsesi onnellisena viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä tuon miehen kanssa? Vai onko mies mielikuvissa lähinnä riesa, eikä henkilö jonka kanssa tunnet olosi onnelliseksi ja tyytyväiseksi?
Minulle kuvailemasi kaltainen suhde ei riittäisi. Toki arki saapuu kaikkiin suhteisiin mutta meillä on silti mieheni kanssa hauskaa, katsotaan elokuvia sylikkäin, pussaillaan ja osoitetaan hellyyttä usein, kokataan ja remppaillaan taloa yhdessä, kumpikin tekee kotitöitä ja kuskaa lapsia harrastuksiin. Olemme toimiva tiimi, avioliittovuosia takana 9 ja kaksi lasta. Miehen vierestä on aamuisin edelleen ihana herätä.
Mielestäni ongelma on juuri se ettemme ole "tiimi". Ero on käynyt mielessä, mutta se ei kuitenkaan tunnu realistiselta vaihtoehdolta. Pelkään, että erosta tulisi niin ruma ja riitainen, että se rikkoisi lapsia enemmän kuin nykyinen tappavan tylsä arki.
Minulla on oma elämä (vai mitä eräs kommentoija tarkoitti) eli työpaikka ja mukava harrastus. Aikaa vain on niin rajallisesti etten voi paljoa ottaa omaa aikaa, koska se on lapsilta pois.
ap
No mikään ei takaa, että löydät parempaa suhdetta, mutta tässä kaksi pohdittavaa asiaa:
Laskeeko suhde hyvinvointiasi ja olisiko parempi olla yksin?
Tee klassinen koe. Kohtele miestäsi 90 päivän ajan kuin hän olisi unelmiesi casanova ja suhteenne täydellinen. Jos mies ei heittäydy mukaan niin sitten kolmen kuukauden kuluttua tiedät ainakin itse tehneesi kaikkesi.
No jämäkkä keskustelu miehen kanssa että korjaatte suhteen ja että mies ottaa vastuuta lapsista tai sitten ero.Jos ei puhumalla parane niin ei,mutta yrittää kannattaa.
No ei se ainakaan auta että tönitte toisianne kauemmaksi. Se on kahden kauppaa. Koita vielä?