Lukion aloittanut on niin itsenäinen, että...

Sellaista se on. Toisilla itsenäistymisen vietti pukkaa vielä päälle aikaisemmin ja voimakkaammin kuin toisilla mutta se ei ole yleensä mitään super vakavaa. Mulla oli kanssa myöhäisteini-iässä vaihe, jossa en kestänyt mitään varsinkaan äidin kysymisiä, halusin vaan olla kotona täysin rauhassa. Nyt 27v oon tosi läheinen äidin kanssa. Tsemppiä sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 17v nuori ilmoitti muuttavansa kotoa, kun täyttää 18v, mutta meille vanhemmille se oli viesti, että nyt on aika löysentää narua ja antaa etäisyyttä. Emme kieltäneet vaihtoehtoa tai pyytäneet tekemään laskelmia, vaan nuori itse sai tehdä päätöksen.

Nyt lapsi on 18v ja asuu edelleen kotona ja muutosta ei ole puhuttu, mutta hän saa itse tehdä asioistaan päätökset ja kannustamme häntä siihen ja vain kysyttäessä sanomme mielipiteemme. Tosin, tyttäremme on todella vastuullinen ja lukio menee loistavasti.

Oikeesti... millä ne lukiolaiset elää itsekseen, pyhällä hengelläkö?

Milläs ne elää siellä kotona?

Kotona asuessa ei tarvitse maksaa vuokraa, vakuutuksia, nettiä, sähköä, vettä..

Eli hoitaako poika myös itsenäisesti kaiken kotona? Vaatteiden oston, pyykin pesun, lakanoiden vaihdot, kaupassa käynnin, ruoanlaiton? Vai pyytää vain rahaa eri kuluihin ja sitten ei saisi kysellä mitään?

Meillä lukion ekalla oleva poika, joka myös hoitaa itsenäisesti kouluhommat eikä tykkää kyselyistä koulupäivän suhteen tms. Ei ilmoita, jos on jotain esitelmiä tulossa tms. vaan se tulee sit joskus ilmi paljon myöhemmin. Eli, kun se on jo ollut. Ei siis missään nimessä halua meiltä vanhemmilta mitään neuvoja. Toki pitkän matikan suhteen kysyy joskus isältään, jollei osaa. On sanonutkin meille, että kysyy sitten, jos tarvitsee apua.

Mutta ei todellakaan ole muuten itsenäinen. Varmaan olisi, jos haluaisi mutta selvästi kelpaa kaikki passaus :)

Aina toisinaan unohtuu, että aina ei ole mielekkäitä vaihtoehtoja, kun lapseuuden kodin  kotiovelta tulee matkaa lähimpään lukioon (tai ammattikouluun) kymmeniä kilometrien matka. - Puhumattakaan jos tai kun nuori haluaa opiskella, jossain erikoislukiossa; tai ammattikoulussa, jonka linjaa/ alaa ei ole tarjolla lähimmissä oppilaitoksissa. Pitäisikö tällöin nuoren heittää hyvästit opinto haaveilleen? 

Jos ja kun suuntana on ollut viime vuosina keskittäminen entistä isompiin yksiköihin ja erikoistumisen vaatimus - joka lisääntynee vielä entisestään, jos tai kun jatko-opiskelupaikat lukion (tai ammattikoulun) jälkeen  ratkennevat entistä enemmän ylppäreiden arvosanojen perusteella, niin luulempa, että nykyistä useampi 15-16 vuotias muuttaa omilleen, kun ei me kaikki voida asua niiden erikoiskoulujen vierellä ja luona. Ja turha tästä nuorta itseään on syyttäminen; semminkin kun jo yksistään saman perheen sisaruksilla saattaa olla hyvinkin eri suunnitelmat siitä, mitä haluaisivat opiskella tulevaisuudessa.