Lukion aloittanut on niin itsenäinen, että...

Pistäpä se laskemaan mitä se itsenäinen elämä oikeasti maksaa ja paljonko se opintolaina oikeasti on.... Plus että sitä opintolainaa tarvitsee lukion jälkeen opintoihin lisää.

Kyllä hän käsittää kaikki elämisen kulut, eihän tässä siitä olekaan kyse. Minä vain äitinä vuodatin oloani joka jokseenkin ankea ja monestakin eri syystä.

Ap

Ja aloituksestani jäi sananen pois eli "muuttaisi jo kotoa jos opintolainaa saisi".

Ap

Ehkä nyt vähän hakee rajoja. Varmasti tajuaa, että lukio-ikäisenä parasta on asua vielä kotona, kun ei tarvitse huolehtia pahemmin muusta kuin opiskelusta. :-)

Meillä lukion kakkosella oleva muuttaa pois heti vuoden vaihteessa, täyttää siis 2.1.1018 18v. Vuokrakämppä jo hankittuna.

Väleissä ei ole mitään ongelmaa, tuo on vaan aina ollut itsenäinen. Oma olo on vähän haikea mutta toisaalta superylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Pistäpä se laskemaan mitä se itsenäinen elämä oikeasti maksaa ja paljonko se opintolaina oikeasti on.... Plus että sitä opintolainaa tarvitsee lukion jälkeen opintoihin lisää.

Tässäkö oli taas pointti?? Ei elämä näitä vastauksia...

Joo, ihan luonnollista tuo on tuossa iässä. Ole kiitollinen, ap, että asiat etenee normaalilla tavalla. Nyt tarvitaan hakea sitä pesäeroa, että itsenäinen elämä voi joskus alkaa kunnolla. Kyllä se taas aikuisena arvostaa sitä kaikkea mitä kotoa sai :)

Vierailija kirjoitti:

Pistäpä se laskemaan mitä se itsenäinen elämä oikeasti maksaa ja paljonko se opintolaina oikeasti on.... Plus että sitä opintolainaa tarvitsee lukion jälkeen opintoihin lisää.

Säälin tällaisten ihmisten lapsia...

Poika ollut aina todella riippumaton, häntä ei hetkauta muiden mielipiteet, hän ei ole ikinä mennyt mukaan mihinkään "juttuihin", ollut

vaatteissa teinimuodin orja tms eikä hän tunnu ns pahemmin tarvitsevan ketään. On hyvin itsevarma ja fiksu ja kaikki nämä piirteet vain korostuneet nyt vanhemmiten. Esim.koulunkäynti ollut aina täysin itseohjautuvaa ja ongelmatonta.

Ap

Nuori kokeilee omia siipiään ja kokee iloa kun elämä kantaa, vaikka on tuntenut epävarmuutta ja pelkoa päätöksen teossa.

Ja meidän äitien tehtävä on kannustaa nuorta, ottamaan elämä omiin käsiin ja antaa nuoren elää omaa elämäänsä ja seisoa jaloillaan.

Vanhempien tehtävä on olla nuoren turva ja tuki, mutta vain taustalla, jos polulla tulee esteitä. Ja siihen voi kuulua myös taloudellisen tuen antaminen.

Menee edes taas tossa iässä nuo myöhäisteinin tunteet, osa itsenäistymisprosessia. Tyttö oli tuollainen pari vuotta sitten, en juuri tiennyt tekemisistä. Juuri myöhään eilen illalla meinasin nukahtaa kesken tytön puhelun, nyt parikymppisenä muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja soittaa kaikki ilonsa ja surunsa, kyselee neuvoja ja kotona käydessään muuttu lapseksi. Katsellaan lempeästi hymyillen ja autetaan nuoria pääsemään jaloilleen. Kun välit on olleet hyvät lapsuusajan ne läheiset suhteet palaa itsenäistymisvaiheen jälkeen kunhan ei liikaa puutu nuoren aikuisen tekemisiin, auttaa ja kuuntelee mutta antaa tehdä omat päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Poika ollut aina todella riippumaton, häntä ei hetkauta muiden mielipiteet, hän ei ole ikinä mennyt mukaan mihinkään "juttuihin", ollut

vaatteissa teinimuodin orja tms eikä hän tunnu ns pahemmin tarvitsevan ketään. On hyvin itsevarma ja fiksu ja kaikki nämä piirteet vain korostuneet nyt vanhemmiten. Esim.koulunkäynti ollut aina täysin itseohjautuvaa ja ongelmatonta.

Ap

Meillä lapsi aloitti lukion omasta asunnosta ja hyvin sujui, ehkä jopa paremmin kuin kotona asuen.

Erikoislukio oli kyseessä ja 4v kävi kirjoittaen hyvät paperit.

Ei ollut varmasti helppoa huolehtia ruuat ja pyykit siivouksineen tuossa iässä, mutta on nykyään hyvin pärjäävä.

Meidän 17v nuori ilmoitti muuttavansa kotoa, kun täyttää 18v, mutta meille vanhemmille se oli viesti, että nyt on aika löysentää narua ja antaa etäisyyttä. Emme kieltäneet vaihtoehtoa tai pyytäneet tekemään laskelmia, vaan nuori itse sai tehdä päätöksen.

Nyt lapsi on 18v ja asuu edelleen kotona ja muutosta ei ole puhuttu, mutta hän saa itse tehdä asioistaan päätökset ja kannustamme häntä siihen ja vain kysyttäessä sanomme mielipiteemme. Tosin, tyttäremme on todella vastuullinen ja lukio menee loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 17v nuori ilmoitti muuttavansa kotoa, kun täyttää 18v, mutta meille vanhemmille se oli viesti, että nyt on aika löysentää narua ja antaa etäisyyttä. Emme kieltäneet vaihtoehtoa tai pyytäneet tekemään laskelmia, vaan nuori itse sai tehdä päätöksen.

Nyt lapsi on 18v ja asuu edelleen kotona ja muutosta ei ole puhuttu, mutta hän saa itse tehdä asioistaan päätökset ja kannustamme häntä siihen ja vain kysyttäessä sanomme mielipiteemme. Tosin, tyttäremme on todella vastuullinen ja lukio menee loistavasti.

Oikeesti... millä ne lukiolaiset elää itsekseen, pyhällä hengelläkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 17v nuori ilmoitti muuttavansa kotoa, kun täyttää 18v, mutta meille vanhemmille se oli viesti, että nyt on aika löysentää narua ja antaa etäisyyttä. Emme kieltäneet vaihtoehtoa tai pyytäneet tekemään laskelmia, vaan nuori itse sai tehdä päätöksen.

Nyt lapsi on 18v ja asuu edelleen kotona ja muutosta ei ole puhuttu, mutta hän saa itse tehdä asioistaan päätökset ja kannustamme häntä siihen ja vain kysyttäessä sanomme mielipiteemme. Tosin, tyttäremme on todella vastuullinen ja lukio menee loistavasti.

Oikeesti... millä ne lukiolaiset elää itsekseen, pyhällä hengelläkö?

Milläs ne elää siellä kotona?

Meillä nuo lukiolaiset on niin itsenäisiä, silloin kun kaikki menee hyvin. Mutta kyllä äitiä ja isää tarvitaan vielä paljon. Lukio sujuu molemmilla hyvin. Mielelläni olen tukena ja paikalla kun tarvitaan. Itse jouduin aikoinaan itsenäistymään turhan varhain.

Antakaa lapsillenne tilaa aikuistua vähitellen, jääkaappi ja lompakko auki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän käsittää kaikki elämisen kulut, eihän tässä siitä olekaan kyse. Minä vain äitinä vuodatin oloani joka jokseenkin ankea ja monestakin eri syystä.

Ap

Mä vähän luulen, ettei käsitä. Kannattaa käydä Kelan laskurilla laskemassa, mitä todella saisi Kelalta lainaa ja tukea. Se on kuule aika pieni summa jos vanhemmilla on yhtään tuloja. Ei tarvitse olla kovinkaan kallilla alueella kun yksin vuokra on suurempi kuin tuki yhteensä.

Pystyisitkö sinä antamaan pojallesi enemmän omaa tilaa ja vapautta ihan kotioloissa? Joskus vaan teinien kanssa tulee näitä vaikeita aikoja kun kapinoivat vanhempiaan vastaan. Ja niin kuuluukin olla, sillä se on osa itsenäistymisprosessia.

Lukiolainen alkaa olla jo melkein aikuinen. Tarvitsee vapautta ja vastuuta niin, että tunteekin itsensä vastuulliseksi aikuiseksi.

Saisiko nuoreen paremman yhteyden kun ei kyselisi (joka saattaa nuoresta tuntua kuulustelulta ja epäluottamukselta) vaan esittäisi pyyntöjä?

Esim. voisitko käydä kaupassa kun tulet, leipä ja maito on loppu? Ehtisitkö lenkittää koiran? Voisitko laittaa pyykit? Kaikkea sellaista mitä nyt aikuiset kotonaan tekevät.

Vastauksista voisi sitten saada osviittaa miten nuoren elämä pyörii, vaikka "en ehdi kun kolmen tehtävän pitää olla huomiseksi", tai "ei voi kun menen kaverille", tai "joo voin laittaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 17v nuori ilmoitti muuttavansa kotoa, kun täyttää 18v, mutta meille vanhemmille se oli viesti, että nyt on aika löysentää narua ja antaa etäisyyttä. Emme kieltäneet vaihtoehtoa tai pyytäneet tekemään laskelmia, vaan nuori itse sai tehdä päätöksen.

Nyt lapsi on 18v ja asuu edelleen kotona ja muutosta ei ole puhuttu, mutta hän saa itse tehdä asioistaan päätökset ja kannustamme häntä siihen ja vain kysyttäessä sanomme mielipiteemme. Tosin, tyttäremme on todella vastuullinen ja lukio menee loistavasti.

Oikeesti... millä ne lukiolaiset elää itsekseen, pyhällä hengelläkö?

Milläs ne elää siellä kotona?

No ei niille erillistä vuokraa makseta eikä eri ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän käsittää kaikki elämisen kulut, eihän tässä siitä olekaan kyse. Minä vain äitinä vuodatin oloani joka jokseenkin ankea ja monestakin eri syystä.

Ap

Mä vähän luulen, ettei käsitä. Kannattaa käydä Kelan laskurilla laskemassa, mitä todella saisi Kelalta lainaa ja tukea. Se on kuule aika pieni summa jos vanhemmilla on yhtään tuloja. Ei tarvitse olla kovinkaan kallilla alueella kun yksin vuokra on suurempi kuin tuki yhteensä.

Pystyisitkö sinä antamaan pojallesi enemmän omaa tilaa ja vapautta ihan kotioloissa? Joskus vaan teinien kanssa tulee näitä vaikeita aikoja kun kapinoivat vanhempiaan vastaan. Ja niin kuuluukin olla, sillä se on osa itsenäistymisprosessia.

Toistan itseäni, mutta kun on näköjään tarvetta sille. Eli kyllä, hän kyllä käsittää kys seikat ja on kärryillä asioista, on älykäs ja seuraa aikaansa ja mm opiskelijoihin liittyvä asumistukimuutos on ollut hänellä yksi puheenaihe josta minua "neuvoi" erässä yhteydessä kun elämisestä ja sen kuluista oli puhetta.

On tämä ehkä kapinointiakin, toisaalta taas kovin kesyä sellaista jos sitä on. En ilm osaa selittää, mutta sanalla sanoen poika on äärimmäisen riippumaton kenestäkään muista, ollut aina sellainen jos nyt ei pikkulapsiaikaa tms huomioida. Ja tämä riippumattomuus yhdistettynä siihen ettei saisi oikein mitää kysellä, olla läsnä sen kummemmin, udella, asettaa mitään rajoituksia niin kauan kuin ei häntä (tai muita) vahingoita (pojan itse sanomansa toteamus) on vain korostunut viimeisen ½v aikana.

Ap