Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä, eikö Mauri Kunnas saanutkaan palkintoa
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
No itse alapeukutin sen takia, että kehtaattekin sanoa, että tieto vanhenee. Mitä väliä sillä sitten loppujen lopuksi on minkä totuuden on oppinut, jos aina uusi on tulossa.
Tuskin tässäkään mistään pikku tarkennuksista on kyse, kun se sun mielestä on noin vaarallista..
No totta kai tieto vanhenee. Ei kai muuten olisi järkeä tutkia lisää? Oltais vaan että "kaikki tieto on tässä. Piste."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
Luulen että tarkoitus on enemmän herättää lasten kiinnostus Suomen historiaa kohtaan, värikkäällä ja hauskalla tavalla.
Esim. Viikingit tulevat -kirja ei ole kovinkaan historiallisesti tarkka, mutta pirun hauska kirja.
Ja en ole uutta lukenut, joten en osaa sen yksityiskohtiin puuttua. Mutta en epäile yhtään etteikö se mitä sanot olisi totta.Niin, mutta eikö olisi kannattanut thdä kirjaa, joka hrättää lasten kiinnostuksen Sumen historiaa kohtaan värikkäällä ja hauskalla tavalla ja ihan OIKEILLA tiedoilla? Eikö se olisi ollut vielä parempi tarkoitus?
Silloin voit varmasti kertoa meillekkin jotka eivät lue kokoajan tutkimuksia mikä kirjan tiedoissa on väärin?
No vähän kaikki on pikkuisen pielessä ja osa sitten ihan kokonaan pielessä. Pyydät siis käytännössä, että kirjotitaisin tähän Kunnaksen kirjan uudelleen ja selittäisi vielä, miksi tekisin joka kohdan toisin. Koska kirja on aika paksu ja kattaa aika pitkän aikajakson, ja sitä koskeva tutkimus useita tuhansia sivuja, sitä ei kannata alkaa tähän listaamaan ja selittämään. Menisi liian kauan ja tulisi liian pitkä viesti. Sen sijaan kannattaisi lukea sitä historiantutkimusta.
Kerro edes joku esimerkki?
Voisiko joku nyt kertoa, että mikä on niin pahasti pielessä, ettei kyseistä teosta voi antaa pikkupilttien luettavaksi, tai muuten heidän historiantuntemuksensa menee heti alkuunsa päin metsää?
Sanna Manderin kuvitukset on ihan hienoja, mutta nuo Manderin kuvitukset on enemmän aikuisten mieleen kuin lasten.
Kunnaksen töissä on mielestäni vaan sitä jotain. Paljon yksityiskohtia ja liikettä.
Finlandia ei ole elämäntyön palkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
Kerro sitten muutama esimerkki, missä Kunnas kertoo väärin ja vanhentuneen tiedon mukaan, jotka on jo korjattu historiantutkimuksessa.
En tykkää tuosta kuvitustyylistä ollenkaan. Kenen mielestä on mukavaa kuvitusta sellainen, että sen olisi piirtänyt kolmasluokkalainen lapsi, jonka kuvisnumero on 6.
Olisi kiinnostava tietää, mikä tuossa piirrostyylissä kiehtoo. Kertokaa minulle!
Samanlaista tosiaan oli 1970-luvulla. Muistan, kun mulla oli tuommoisella piirrostyylillä tehtyjä partiojoulukalentereja monena vuonna. Rumia kuin mitkä, mutta partio lehdessä kehuttiin niin hienoiksi. Silloin joku sama kuvitti monena vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi olisi että lasten kirjan valitsisi lapsiraati tai saisi edes äänestää omaa suosikkia. Nythän valitaan yleensä aikuisten suosikki joka ei välttämättä kiehdo lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää tuosta kuvitustyylistä ollenkaan. Kenen mielestä on mukavaa kuvitusta sellainen, että sen olisi piirtänyt kolmasluokkalainen lapsi, jonka kuvisnumero on 6.
Olisi kiinnostava tietää, mikä tuossa piirrostyylissä kiehtoo. Kertokaa minulle!
Samanlaista tosiaan oli 1970-luvulla. Muistan, kun mulla oli tuommoisella piirrostyylillä tehtyjä partiojoulukalentereja monena vuonna. Rumia kuin mitkä, mutta partio lehdessä kehuttiin niin hienoiksi. Silloin joku sama kuvitti monena vuonna.
Kuvitustyyli on sellaista geneeristä hipsteriretroilua. Jossain 50- 60 -lukujen kirjoissa tuollainen kuvitustyyli on vielä paikallaan, koska se on aikakautensa tuote, mutta uudelleenlämmitettynä, hutaisten piirrettynä ja muutenkin vesitettynä se on vain blääh. Kirjaan on kätketty ah-niin-hilpeitä pieniä kuvavihjeitä, joille pikku-Kuurnan Flow-veteraanivanhemmat voivat hihitellä, muita lähinnä ärsyttää. Eniten tuossa voittajakirjassa kuitenkin mättää ohut sisältö ja todella laiska riimittely. Kadonnen avaimen teema on vain lätkäisty päälle, mutta unohdetaan samantien lähes kokonaan, eikä alkuun lapsellekaan kerrota että nyt etsitään avainta ja samalla katsellaan, keitäs tässä talossa asuu. Tuon vielä kestäisi, mutta loruja lukiessa tulee ikävä Kirsi Kunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi olisi että lasten kirjan valitsisi lapsiraati tai saisi edes äänestää omaa suosikkia. Nythän valitaan yleensä aikuisten suosikki joka ei välttämättä kiehdo lapsia ollenkaan.
Erittäin hyvä idea! Kuka veisi ehdotusta eteenpäin?
Tuo Manderin tyyli iskee nyt nostalgiassaan nykylasten vanhempiin. Siitä varmaan tuon tyylin suosio, 70-luvulla (ja 80-luvun alussa) syntyneet ovat nyt itse pienten lasten vanhempia, ja pitävät tuota 70-luvulta inspiraationsa ammentavaa tyyliä "coolina".
Mä tykkään kyllä kanssa, mutta lastenkirjojen kuvitustyylinä on kyllä vähän tylsä. Kunnaksen hahmot ovat kuitenkin jollakin tavalla aina sympaattisempia, ilmeikkäämpiä ja hauskempia, kuin tuollainen ylikorostetun pelkistetty Manderin tyyli, joka muistuttaa paperista leikattuja hahmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
Luulen että tarkoitus on enemmän herättää lasten kiinnostus Suomen historiaa kohtaan, värikkäällä ja hauskalla tavalla.
Esim. Viikingit tulevat -kirja ei ole kovinkaan historiallisesti tarkka, mutta pirun hauska kirja.
Ja en ole uutta lukenut, joten en osaa sen yksityiskohtiin puuttua. Mutta en epäile yhtään etteikö se mitä sanot olisi totta.Niin, mutta eikö olisi kannattanut thdä kirjaa, joka hrättää lasten kiinnostuksen Sumen historiaa kohtaan värikkäällä ja hauskalla tavalla ja ihan OIKEILLA tiedoilla? Eikö se olisi ollut vielä parempi tarkoitus?
Kai taiteilijalla on aina ollut vapaus (vapaassa maassa!)muokata historiaa aivan kuinka vaan itse haluaa? Vai mitä mieltä olet esim. siitä teoksesta, jossa Jeesuksen asemesta ristillä roikkuukin sika? Kunnaskaan ei käsittääkseni ole tehnyt historian tietokirjoja, vaan lastenkirjoja.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää tuosta kuvitustyylistä ollenkaan. Kenen mielestä on mukavaa kuvitusta sellainen, että sen olisi piirtänyt kolmasluokkalainen lapsi, jonka kuvisnumero on 6.
Olisi kiinnostava tietää, mikä tuossa piirrostyylissä kiehtoo. Kertokaa minulle!
Samanlaista tosiaan oli 1970-luvulla. Muistan, kun mulla oli tuommoisella piirrostyylillä tehtyjä partiojoulukalentereja monena vuonna. Rumia kuin mitkä, mutta partio lehdessä kehuttiin niin hienoiksi. Silloin joku sama kuvitti monena vuonna.
"Mikko Mallikas" tyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
Luulen että tarkoitus on enemmän herättää lasten kiinnostus Suomen historiaa kohtaan, värikkäällä ja hauskalla tavalla.
Esim. Viikingit tulevat -kirja ei ole kovinkaan historiallisesti tarkka, mutta pirun hauska kirja.
Ja en ole uutta lukenut, joten en osaa sen yksityiskohtiin puuttua. Mutta en epäile yhtään etteikö se mitä sanot olisi totta.Niin, mutta eikö olisi kannattanut thdä kirjaa, joka hrättää lasten kiinnostuksen Sumen historiaa kohtaan värikkäällä ja hauskalla tavalla ja ihan OIKEILLA tiedoilla? Eikö se olisi ollut vielä parempi tarkoitus?
Kai taiteilijalla on aina ollut vapaus (vapaassa maassa!)muokata historiaa aivan kuinka vaan itse haluaa? Vai mitä mieltä olet esim. siitä teoksesta, jossa Jeesuksen asemesta ristillä roikkuukin sika? Kunnaskaan ei käsittääkseni ole tehnyt historian tietokirjoja, vaan lastenkirjoja.
Niitä myydään lasten tietokirjoina. Silloin on lähtökohtana oletus, että ne sisältävät tietoa. Jos niitä myytäisiin satukirjoina, olisi olettamus, että niissä olisi keskittyjä satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotakuinkin kaikki lastenkirjathan on nyt taas (ja edellisen kerran 1970-luvun lopussa) tuollaisia. Värimaailma ja muotokieli on tuota. Vähän kuin väittäisi plagiaatiksi sitä, että toisetkin sanoo pöytää pöydäksi.
Miksi palkita kun kirjan ideakaan ei ole oma.
Lastenkirja jossa koirat on niinku ihmisiä. Tällaista ei kukaan ole ennen Kunnasta keksinyt. Öööö. Kunnas on plagioinut koko ideansa Richard Scarrylta, kuvituksen runsaus, hassu joka kuvassaoleva pikkuhahmo (mato mato matala - herra hakkakarainen), jne. Paitsi että vaihtanut niihin koiriin ja sekään ei ole uniikki idea.
Ei silti, Kunnaksen kirja on hieno ja sisältää paljon tietoa.
Kirja on hieno, mutta historiantutkijat kiristelee hampaitaan ja itkee sitä lukiessaan, koska kaikki ”tiedot” on peräisin 1960-luvun kansakoulukirjoista, ja siis jo useampaan kertaan vanhentuneita.
Alapeukuta vaan, mutta tosiasia on, että tämmöiset lastenkirjat ylläpitävät vanhentuneita ja jopa vaarallisia myyttejä Suomen historiasta ja kulttuurisesta perinnöstä. Jotka siis ovat ihan huttua. Ei olisi ollut hirveän iso vaiva lukea muutama uudempi Suomen historiaa koskeva tutkimus tai edes moderni yleisesitys (no ok, niitä on aika vähän, mutta ei se tutkimuksen luleminen nyt niin vaikeaa ole). Tai olisi vaikka soittanut muutamalle historiantutkijalle (ehkä ei sit kuitenkaan Keskisarjalle, vaan jollekin vähän harmaammalle mutta asiallisemmalle) ja tarkistanut asioita. Silloin olisi voinut tuottaa oikeasti todella arvokkaan ja hyödyllisen lastenkirjan, jolla olisi ollut väliä koko yhteiskunnan historiakuvalle. Nyt voi lähinnä toivoa, että merkitys historiakuvalle jäisi vähäiseksi.
Luulen että tarkoitus on enemmän herättää lasten kiinnostus Suomen historiaa kohtaan, värikkäällä ja hauskalla tavalla.
Esim. Viikingit tulevat -kirja ei ole kovinkaan historiallisesti tarkka, mutta pirun hauska kirja.
Ja en ole uutta lukenut, joten en osaa sen yksityiskohtiin puuttua. Mutta en epäile yhtään etteikö se mitä sanot olisi totta.Niin, mutta eikö olisi kannattanut thdä kirjaa, joka hrättää lasten kiinnostuksen Sumen historiaa kohtaan värikkäällä ja hauskalla tavalla ja ihan OIKEILLA tiedoilla? Eikö se olisi ollut vielä parempi tarkoitus?
Silloin voit varmasti kertoa meillekkin jotka eivät lue kokoajan tutkimuksia mikä kirjan tiedoissa on väärin?
Minäkin haluisin tietää kun en ole lukenut. Toistetaanko siellä jotain suomi-kliseitä ja myyttejä vai mitä?. T. Historian open tyttöystävä
Ahaa. Änkyräprsuja ärsyttää, että Kunnas ei kaikissa käänteissä tuomitse Ruotsin vallan aikaa.
Kunnaksen ideat nyt vain ovat Richard Scarryn kirjoista. Siltä on ilmestynyt jopa yksi melkein samanlainen teos, joku autokirja. Huhhuh
Vierailija kirjoitti:
Olisi ansainnut pitkästä urasta.
Finlandia-palkintoa ei myönnetä urasta, vaan yksittäisestä kirjasta, jonka yksittäinen henkilö valitsee pienestä ennalta valitusta valikoimasta.
Anna Puu valitsi tuon voittajan tänä vuonna. Harmittaa ettei niitä valitse kirjallisuuden alan ammattilainen (palkinnon voisi sitten ojentaa vaikka Anna Puu), sillä sitten käypi näin. Eihän musiikki alan palkinnoistakaan päätä kirjailijat!
No vähän kaikki on pikkuisen pielessä ja osa sitten ihan kokonaan pielessä. Pyydät siis käytännössä, että kirjotitaisin tähän Kunnaksen kirjan uudelleen ja selittäisi vielä, miksi tekisin joka kohdan toisin. Koska kirja on aika paksu ja kattaa aika pitkän aikajakson, ja sitä koskeva tutkimus useita tuhansia sivuja, sitä ei kannata alkaa tähän listaamaan ja selittämään. Menisi liian kauan ja tulisi liian pitkä viesti. Sen sijaan kannattaisi lukea sitä historiantutkimusta.