Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette jo varhaisessa vaiheessa tienneet haluavanne lapsettomiksi, miten teitte päätöksen?
29.11.2017 |
Juuri yhdessä ketjussa joku sanoi tehneensä päätöksen jo yläasteella. Miten sellaisen päätöksen osaa tehdä niin nuorena, kun lapsiperhearjesta ei tiedä vielä mitään eikä lapsiasioita ehdi vielä miettiä?
Kommentit (53)
Kyllähän ihminen voi tietää olevansa homo, vaikka ei olisi vielä koskaan kokeillut seksiä. Samanlaisesta sisäsyntyisestä asiasta on kyse minun vapaaehtoisessa lapsettomuudessani. En ole koskaan pitänyt pienistä lapsista enkä ole ikinä tuntenut halua olla isä. Parikymppiseksi asti en ollut edes miettinyt asiaa, mutta sen jälkeen tiesin, että tuskinpa minusta tulee koskaan vanhempaa. Nyt odotan pääsyä vasektomiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vauvapalstaa.
N20
Varmasti erittäin tehokasta. Vauvapalsta kääntää jopa perheellisen pään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vauvapalstaa.
N20
Varmasti erittäin tehokasta. Vauvapalsta kääntää jopa perheellisen pään.
Tai avaa silmät, miten vain.
Riippuu ihan ihmisestä. Jotkut vaan tietää jo pienenä/nuorena mitä haluaa ja mitä ei.
Minä taas päätin jo 6v. että menen naimisiin, saan tytön ja pojan ja olen kotiäiti. Itse olen ainut lapsi ja oma äitini oli "uraäiti".
Ja näin myös kävi. Olen onnellinen ja kiitollinen elämästäni.
En ole tehnyt asian suhteen mitään päätöstä. Koskaan en ole lapsia halunnut ja pian ikäkin tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sellaisen päättäminen kuulostaa siltä, että haluaisi lapsia mutta päättää olla tekemättä niitä. Tämä on siis sellaisen ihmisen luoma ajatus, joka itse haluaa lapsia niin luonnollisesti että luulee, että muut jättää ne tekemättä jollain päätöksellä. Sellaiselta ihmiseltä kysyn, että milloin päätit ettet ala elää elämääsi kirahvina? Koska yhtä paljon olen päättänyt olla haluamatta lapsia kuin olla elämättä kirahvina. Ei ne ole olleet mitään vaihtoehtoja koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon sanonu alle 2v että haluun lapsia ja eipä se päätös muuttunu mihinkään.
T: esikoinen syntyy tammikuussa
Mistä tietää että huoneessa on kasvissyöjä? Hän kertoo sen kyllä itse.. Sopii aika hyvin tähän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä tarvitse erikseen mitään päätöstä tehdä, kun on aina tiennyt, ettei halua lapsia, eikä asia ole koskaan muuttunut. Ei siis ole tullut eteen hetkeä, jolloin on tarvinnut ajatella, "nyt en hankikaan lapsia".
Sellainen päätöshetki tulisi vain, jos olisi joskus aiemmin halunnut hankkia eikä enää myöhemmin haluaisi.
En muista tarkkaan, mutta samalla päätösentekokerralla päätin olla opiskelematta sähköasentajaksi, olla muuttamatta Vietnamiin ja myös päätin, että en halua lemmikkikäärmettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena luulin että tulisin perustamaan perheen niin kuin "kaikki muutkin". Kolmekymppisenä tulin tulokseen, että stressi, rahan ja oman ajan menetys olisivat hirmuisia jos hankkisin lapsia. Päätin sitten mieluummin elää mukavaa elämää. Tosin en pidä itseäni "velana" koska asiaan ei liity mulle mitään ehdottomuutta tai suuria tunteita. Ei vain kiinnosta tehdä koskaan lapsia, koska miinukset suurempia kuin plussat.
Minulla taas meni juuri päinvastoin kuin sinulla. Kolmekymppiseksi asti olin aivan varma, etten ikinä lapsia halua. Kolmekymppisenä tulin tulokseen, että haluan lapsia, koska plussat ovat suurempia kuin miinukset. Enkä ole sitä päätöstä katunut. Vaikka elän ruuhkavuosia ja elämä on usein hektistä, olen kuitenkin äidiksi tultuani elänyt elämäni onnellisinta aikaa:)
Vierailija kirjoitti:
Juuri yhdessä ketjussa joku sanoi tehneensä päätöksen jo yläasteella. Miten sellaisen päätöksen osaa tehdä niin nuorena, kun lapsiperhearjesta ei tiedä vielä mitään eikä lapsiasioita ehdi vielä miettiä?
Jotkut tietävät jo nuorena ja toisilla mieli saattaa muuttua. Et voi tietää, kumpaan joukkoon kuulut. Ihminen on usein melko erilainen parikymppisenä kuin keski-ikäisenä ja arvostaa eri asioita eri ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiesin n. 13-vuotiaasta asti, kun aloin kelvata sukulaisten lapsien lapsenlikaksi. Tiesin, että lapsi vaatii ihan älyttömästi aikaa ja energiaa ja varastaa henkilökohtaista vapautta - ja tiesin myös etten itse ikinä kykenisi moisiin kompromisseihin.
Nyt 43, ei lapsia, eikä kaduta.
Ei kiinnosta vaihtaa nimeä naista alistavan instituution mukaan ja elää panopatjana jolla ei ole omaa identiteettiä ja jonka asema ja nimi määritellään toisten kautta. Vähän enemmän itsekunnioitusta omaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni sanoi lukiossa, ettei koskaan halua lapsia. Kun täytti sopivan iän 30 v ?), hankki steriloinnin. On ollut onnellisessa avioliitossa miehensä kanssa jo toistakymmentä vuotta.
Jotkut vain tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sanoi lukiossa, ettei koskaan halua lapsia. Kun täytti sopivan iän 30 v ?), hankki steriloinnin. On ollut onnellisessa avioliitossa miehensä kanssa jo toistakymmentä vuotta.
Jotkut vain tietävät.
Lisättäköön, että hän joutui jo todella (liian) nuorena tekemään rasksita kotitöitä vanhempiensa sairauksien vuoksi, millä varmasti oli vaikutusta päätökseen.
Itselläni (53v) ei ole lapsia. En koskaan tehnyt päätöstä olla hankkimatta lapsia, mutta monta vuotta lastenlikkana koulun ohella aikoinaan aiheutti sen, ettei koskaan tullut varsinaista vauvakuumetta. Ehkäisyn jätin pois n. 40 v, mutta en tullut raskaaksi.
Onpa huvittavasti muotoiltu kysymys ap:lla.
Ei kenenkään tarvitse erikseen "haluta lapsettomaksi". Jokainen ihminen on lapseton ihan luonnostaan - ennen kuin (ja jos) hankkii lapsia.
Eikä lapsettomuudesta tarvitse erikseen tehdä päätöstä, kun kerran on lapseton. Päätös pitää tehdä vasta silloin, jos ja kun se lapseton haluaa muuttua "lapselliseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena luulin että tulisin perustamaan perheen niin kuin "kaikki muutkin". Kolmekymppisenä tulin tulokseen, että stressi, rahan ja oman ajan menetys olisivat hirmuisia jos hankkisin lapsia. Päätin sitten mieluummin elää mukavaa elämää. Tosin en pidä itseäni "velana" koska asiaan ei liity mulle mitään ehdottomuutta tai suuria tunteita. Ei vain kiinnosta tehdä koskaan lapsia, koska miinukset suurempia kuin plussat.
Minulla taas meni juuri päinvastoin kuin sinulla. Kolmekymppiseksi asti olin aivan varma, etten ikinä lapsia halua. Kolmekymppisenä tulin tulokseen, että haluan lapsia, koska plussat ovat suurempia kuin miinukset. Enkä ole sitä päätöstä katunut. Vaikka elän ruuhkavuosia ja elämä on usein hektistä, olen kuitenkin äidiksi tultuani elänyt elämäni onnellisinta aikaa:)
Kerropa nyt muillekin, millä tavalla plussat ovat suuermpia kuin miinukset lapsiperhearjessa?
Vierailija kirjoitti:
Onpa huvittavasti muotoiltu kysymys ap:lla.
Ei kenenkään tarvitse erikseen "haluta lapsettomaksi". Jokainen ihminen on lapseton ihan luonnostaan - ennen kuin (ja jos) hankkii lapsia.
Eikä lapsettomuudesta tarvitse erikseen tehdä päätöstä, kun kerran on lapseton. Päätös pitää tehdä vasta silloin, jos ja kun se lapseton haluaa muuttua "lapselliseksi".
Höpö. Terveille yleensä tulee lapsia; päätös olla hankkimatta pitää erikseen tehdä.
Luin vauvapalstaa.
N20