Miksi mies jättää riidan aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskeinen kysymys ei ole, miksi mies toimii noin. Keskeinen kysymys on, miksi sinä toimit noin. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ei sillä ole merkitystä, mitä me spekuloimme täällä miehen käytöksestä, se ei tule muuttumaan vaikka me yhteen ääneen täällä paheksuisimme sitä. Sen sijaan sinulla on mahdollisuus muuttaa omaa käytöstäsi, jos olet aidosti valmis ottamaan vastaan palautetta ja vinkkejä.

Olen sanonut etten voi olla suhteessas jossa jätetään jatkuvasti. Mutta kun minä olen niin mahdoton. Siksi kestän kun harvoin löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaa näinkin hyvin. Ja millainen mies olisi jos nähtäisiin useammin. Kun en vain tiedä. Täytyykö minun vain olla kiltisti ja olla juonittelematta? Eihän sitä tietenkään saa toiselle kiukutella syyttä suotta, mutta joskus vain lipsahtaa semmonen. Ja  mies on aivan vittuuntunut sen jälkeen. 

No kun teillä just EI synkkaa!

Määrittele mitä tarkoittaa juonittelu tässä tapauksessa, entä kiltisti olo? Selvennäpäs!

Vierailija kirjoitti:

Niin...puhutte vähän mutta asiaa. Mutta mikä on sitten semmosta mikä menee liian pitkälle? JOkaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot puolet...hän kuitenkin kestää mun lapsia, jaksaa ajaa tätä väliä joka vkl (200km), ja on muuten saanut mut voimaan paremmin...ei mua ole kukaan aiemmin arvostanut näin paljon. Mutta sitten kun yhtään kiukuttelen niin...hänen mielestä ei sais turhaan juonitella tms ja ei saisikaan mutta eikai sitä tarvi jättää kuitenkaan vaikka suuttuiskin. Nyt viime la sanoin että sen pitää päättää ollaanko yhdessä vai ei ja sanoi että ei. No sitten olikin kuulemma sanonut niin vain sen takia että jankkasin....

Mitä tarkoitat tuolla juonittelulla? Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta sellaiseen. Asioista voi puhua avoimesti ja suoraan, ei ole tarvetta kiristää yms.

Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen, jossa mulle huudetaan vittua. Mutta en jäisi myöskään suhteeseen, jossa mua vastaan juonitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä juonitella?

Mäkin haluan tietää mitä aina juonittelet?

Vierailija kirjoitti:

Mitä juonitella?

No viimeksi kävi näin. Eli olimme miehen luona ja oli puhe että käydään aamusta kaupassa/passikuvat hakemassa yhdessä. Hän laittoi tulet uuniin ja pyykkikoneen päälle ja sanoin että älä laita jos et uskalla niitä sitten jättää tänne. Tai sitten voi jäädä kotiin. No hän lähti kuitenkin mukaan ja jankkasi koko kaupassa olo ajan että on kiire sinne uunin luo. No sitten kysy että mennäänkö sinne passikuviin niin sanoin että en lähe enää mihinkään sun kanssa. Ja siitä se sitten lähti...omasta mielestään hän ei ole jankannut tietenkään. Eli se olin minä joka alko juonitella ja hän ei ees tienny että meillä mitään riitaa on. En tiedä edes kehtaanko kertoa enempää riitoja, ne on niin naurettavia...

Riidellä? Miksi pitää riidellä? Naiset nauttivat siitä usein näämmä, mutta pitääkö miehenkin nauttia?

Tuon miehen kanssa kannattaa vältellä kun tietää mistä kilahtaa, jos muuten on hyvä mies. Näiden riidanhaastaja mammojen yleisin hokema on "jätä se sika". Älä kuuntele näitä. Ovat kuluttaneet loppuun jo niin monta miestä, etteivät ole mitenkään auktoriteetteja järjestelemään muita samaan jamaan. Setvi miehesi kanssa rauhassa ne kipupisteet!

Sinä olet itse tässä se surkimus kun annat kohdella itseäsi noin. Ja ajattelet vielä että seurustelette? Kasvata selkäranka, ja itsetunto.

Jätä tuo mies. Ymmärrän läheisyydenkaipuun ja yksinäisyyden mutta ole nyt ainakin hetki yksin. Hanki jokin harrastus ja luo uusia sosiaalisia suhteita. Paranna itsetuntoasi ja opi pitämään itsestäsi. Olet arvokas äläkä alenna itseäsi. Ja jätä se mies. Ihan oikeasti.

Veikkaan, että saisit paremmankin. Ette voi kumpikaan hyvin tuossa suhteessa, jossa vaan riidellään jatkuvasti. Lopeta se. Lapsesikin kärsivät tuommoisesta.

Minun juonittelu on myös sitä, että kun mua vaivaa tämä jättämis asia, niin sitten siitä joudutaan aina uudestaan keskustelemaan ja häntä ärsyttää se, että kun on luullut että asiat on jo käsitelty. Ja sitten kun ei kuitenkaan tunneta, niin tulee väärinkäsityksiä, toinen lukee toista väärin ja minä saatan tuiskahtaa sitten jotain ja hän on sitten hämmästynyt miksi noin käyttäydyn. Eli on minussakin vikaa, en ole sitä kieltänyt ollenkaan. Sitten olen joo lyönyt luurin korvaan ainakin kerran, jolloin sitten erottiin...hirveän vaikea selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Minun juonittelu on myös sitä, että kun mua vaivaa tämä jättämis asia, niin sitten siitä joudutaan aina uudestaan keskustelemaan ja häntä ärsyttää se, että kun on luullut että asiat on jo käsitelty. Ja sitten kun ei kuitenkaan tunneta, niin tulee väärinkäsityksiä, toinen lukee toista väärin ja minä saatan tuiskahtaa sitten jotain ja hän on sitten hämmästynyt miksi noin käyttäydyn. Eli on minussakin vikaa, en ole sitä kieltänyt ollenkaan. Sitten olen joo lyönyt luurin korvaan ainakin kerran, jolloin sitten erottiin...hirveän vaikea selittää. 

Outo sana tuohon kontekstiin. Musta juonittelu on sitä, että punotaan juonia toisen pään menoksi. Tai koitetaan manipuloida toinen tekemään kuten itse haluaa. Ei sanota suoraan mitä halutaan.

Keskustelu tai edes riita ei ole juonittelua.

Siis en minä tykkää riidellä. Mutta sitten jos vahingossa tiukaisen jotain niin se on helvetti irti heti. Mulla on aika paljon stressiä ja sitten lasten kanssa on vaikeaa välillä, kun olen niin paljon yksin niiden kanssa. Sanoikin kerran, että jos en saa lapsiani kuriin, niin meidän suhteesta ei tule mitään. Tämä ei ole kuulemma kiristystä, mutta se kuulemma on, kun sanon että minua ei enää jätetä. Viimeksi kyllä hänelle jo hermostuinkin kunnolla, kun alkoi riita ja tiesin että koko päivähän siinä taas menee, ja heitin hänen antaman sormuksen ja vielä pyykkitelineenkin nurin, jolloin hän "koko tilanteen niin uhkaavaksi" että minut piti jättää. Eli joo, tässä menin itsekin ihan liian pitkälle, riehuminen on oikeasti pelottavaa mutta en hitto kerta kaikkiaan ois jaksanu taas riidellä mutta eipä tuo riehuminen mitään auttanut. Ja huutaa hänelle ei saa, siitä hän hermostuu kanssa tosi paljon. Minä nyt vain huudan välillä vaikka eihän sekään reilua ole tietenkään. 

Minä vedän erokortin pöytään silloin kun koen että mies ei ymmärrä kuinka tosissani olen jonkun minulle tärkeän asian kanssa. Tuon jälkeen mies alkaa kuuntelemaa, vaikka sitä ennen ei olisi kuunnellut. Mies myös tietää tämän, ja on luvannut kuunnella paremmin, ja tadaa, erokortin käyttö on vähentynyt! Turhaan en kuitenkaan uhkaile, sillä erohan siitä tulee jos toinen ei kuuntele tai ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun juonittelu on myös sitä, että kun mua vaivaa tämä jättämis asia, niin sitten siitä joudutaan aina uudestaan keskustelemaan ja häntä ärsyttää se, että kun on luullut että asiat on jo käsitelty. Ja sitten kun ei kuitenkaan tunneta, niin tulee väärinkäsityksiä, toinen lukee toista väärin ja minä saatan tuiskahtaa sitten jotain ja hän on sitten hämmästynyt miksi noin käyttäydyn. Eli on minussakin vikaa, en ole sitä kieltänyt ollenkaan. Sitten olen joo lyönyt luurin korvaan ainakin kerran, jolloin sitten erottiin...hirveän vaikea selittää. 

Outo sana tuohon kontekstiin. Musta juonittelu on sitä, että punotaan juonia toisen pään menoksi. Tai koitetaan manipuloida toinen tekemään kuten itse haluaa. Ei sanota suoraan mitä halutaan.

Keskustelu tai edes riita ei ole juonittelua.

no hän sanoi viimeksi että osaan kuulemma kääntää kaikki hänen viaksi, vaikka mielestäni näen kyllä omankin huonon käytöksen. Juonittelulla tarkoitan kiukuttelua lähinnä. Ei mulla ole mitään tarvetta saada kaikkea hänen viakseen, ei todellakaan. En vain jaksa ja kestä sitä, ettei voi riidellä ilman eroa.

Ei tuollainen suhde ole terve!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä juonitella?

No viimeksi kävi näin. Eli olimme miehen luona ja oli puhe että käydään aamusta kaupassa/passikuvat hakemassa yhdessä. Hän laittoi tulet uuniin ja pyykkikoneen päälle ja sanoin että älä laita jos et uskalla niitä sitten jättää tänne. Tai sitten voi jäädä kotiin. No hän lähti kuitenkin mukaan ja jankkasi koko kaupassa olo ajan että on kiire sinne uunin luo. No sitten kysy että mennäänkö sinne passikuviin niin sanoin että en lähe enää mihinkään sun kanssa. Ja siitä se sitten lähti...omasta mielestään hän ei ole jankannut tietenkään. Eli se olin minä joka alko juonitella ja hän ei ees tienny että meillä mitään riitaa on. En tiedä edes kehtaanko kertoa enempää riitoja, ne on niin naurettavia...

Jos nyt kuitenkin ottaisit vaikka sanakirjasta selvää mitä  juonittelu tarkoittaa. Kuvaamasi käytös ei ole mitään juonittelua.

Kiesus miten voi ihmisillä olla termit hukassa.Tai ilmeisesti  sillä miehellä on vielä isompia ongelmia jos väittää tuota juonitteluksi. Kyllä  ongelmat on miehellä, dumppaa se - sehän ite sabotoi  teidän yhdessäoloa ja syyttää sua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen suhde ole terve!

Olenko se sitten minä vai mies joka ei ole terve....

Hei yks juttu, mitä on tämä juonittelu?

Mulla oli edellinenkin suhde täynnä tämmöstä...niin mietin että millasia ne miehet sitten oikeesti on? Mitä pitää sietää suhteessa ja mitä antaa anteeksi? Täydellistä ihmistä ja suhdetta ei ole. Millaisia huonoja puolia teidän kumppaneissa on? Tämä kuitenkin katsoo mua niin kuin olisin joku universumin prinsessa, vaikka olen kaikkea muuta. Mutta tää käytös sitten kertoo välillä ihan muuta. Toisaalta, hän otti töistä vapaa, että pääsi käyttämään mua lääkärissä sellasella paikkakunnalla, missä en itse uskalla ajaa autolla. Eli kyllä sitten tekee tämmösiä ihaniakin asioita. Lasten isä ei ottanu töistä vapaata ees kun olin menossa synnyttämään. Että ois kattonu muita lapsia. Jos siihen vanhaan suhteeseen vertaa niin tämä on ihan erilainen ollut, mutta nyt olen alkanut tajuamaan, että ei ihan kaikki ole ok. Ei se mullekaan ole normaalia, että pyykkitelineet lentää, jokin on silloin vialla..

Teidän välinen suhde ei ole terve.

Elättekö muut tällaisissa suhteissa?

Mä en katselis tuollaista käytöstä ollenkaan.

Mulle ei huudeta, ei uhata erolla tms.

Terveessä suhteessa kaikki on ihan helppoa, ei siinä kiristetä tai uhkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen suhde ole terve!

Olenko se sitten minä vai mies joka ei ole terve....

Ei teissä kummassakaan ole välttämättä vikaa. Teidän välisessä suhteessa ja kommunikoinnissa sen sijaan on. Hyvässä suhteessa puoliso tuo toisen parhaat puolet esiin. Se on jopa helppoa, koska toisen kanssa saa olla juuri sellainen kuin on.

Olen ollut itsekin suhteessa, jossa riideltiin paljon. En ollenkaan pitänyt siitä millaiseksi muutuin miehen seurassa. Nykyisessä suhteessa ei tarvitse riidellä. Silti olen se sama ihminen, jota toisessa suhteessa väitettiin hankalaksi. Nykyinen aina sanoo mua kivaksi ja leppoisaksi seuraksi. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä, joten kyse ei ole vain alkuhuumasta.