Miksi mies jättää riidan aikana?

Eihän sinun tarvitse kuin esittää yksi kysymys itsellesi...haluatko elää tuollaista elämää.

Miksi sitten pitäisi löytää joku mies?

Niin, voisihan sitä yksinkin olla. Jotenkin vaan tulee semmonen paniikki aina kun tulee tää riita, tai kun mietin eroa. Oon jotenkin tosi huono eroamaan. Kai mä siitä välitänkin. Jotenkin hän saa uskomaan, että olen vain niin mahdoton, että hän niin hermostuu...

ap

Kuuluisat viimeiset sanat: "Muuten hyvä mies".

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten pitäisi löytää joku mies?

Mies nyt vaan on joillekin naiselle välttämätön asuste, joka on oltava. Olkoo se elämä sitten vaikka tuollaista kuin aloittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisihan sitä yksinkin olla. Jotenkin vaan tulee semmonen paniikki aina kun tulee tää riita, tai kun mietin eroa. Oon jotenkin tosi huono eroamaan. Kai mä siitä välitänkin. Jotenkin hän saa uskomaan, että olen vain niin mahdoton, että hän niin hermostuu...

ap

Hanki itsetunto ja opettele arvostamaan itseäsi.

Minusta keskeinen kysymys ei ole, miksi mies toimii noin. Keskeinen kysymys on, miksi sinä toimit noin. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ei sillä ole merkitystä, mitä me spekuloimme täällä miehen käytöksestä, se ei tule muuttumaan vaikka me yhteen ääneen täällä paheksuisimme sitä. Sen sijaan sinulla on mahdollisuus muuttaa omaa käytöstäsi, jos olet aidosti valmis ottamaan vastaan palautetta ja vinkkejä.

Mitä tuo muuten hyvä mies tarkoittaa?

Niin...puhutte vähän mutta asiaa. Mutta mikä on sitten semmosta mikä menee liian pitkälle? JOkaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot puolet...hän kuitenkin kestää mun lapsia, jaksaa ajaa tätä väliä joka vkl (200km), ja on muuten saanut mut voimaan paremmin...ei mua ole kukaan aiemmin arvostanut näin paljon. Mutta sitten kun yhtään kiukuttelen niin...hänen mielestä ei sais turhaan juonitella tms ja ei saisikaan mutta eikai sitä tarvi jättää kuitenkaan vaikka suuttuiskin. Nyt viime la sanoin että sen pitää päättää ollaanko yhdessä vai ei ja sanoi että ei. No sitten olikin kuulemma sanonut niin vain sen takia että jankkasin....

Ap kirjoitti:

Ollaan nyt miehen kanssa seurusteltu 2 vuotta. Hän on 35-vuotias, jos sillä jotain merkitystä. Mulla on kolme lasta, hänellä yksi isompi lapsi. Elämme kaukosuhteessa ja todella harvoin pääsen hänen luokse ja usein silloin tuleekin riitaa. Alkavat pienistä asioista ja ovat monesti ihan turhia, mutta miehellä "kilahtaa" joka kerta niin pahasti että lähtee menemään tai haluaa vaihtaa avaimet, käskee painua vittuun jne. Kuulostaa tosi pahalle, mutta jotenkin hän saa käännettyä sen aina niin, että minä olen niin kauhea että hän hermostuu ja jättää. Esim. kerran löin luurin korvaan niin hän jätti. Hän tekee myös joskus näin. Ei vastaa sitten puhelimeen tai viesteihin, jos vastaa niin jauhaa vaan vittua jne. itse yritän riidellä rakentavasti, mutta toki minussakin on vikaa.

Hän on muuten hyvä mies. En ole mikään lottovoitto itsekään, ylipainoinen, rupsahtanut kolmen lapsen yh mamma. Ei ole niin helppoa löytää ketään muutakaan hyvää miestä. Jotainhan se on kestettävä toisessa ihmisessä ja hän kestää paljon minussa. Ongelma on se, etten uskalla edes kaikesta hänelle sitten puhua...ei ole vara yhtään juonitella, ettei sitten tule tuntikausia kestävää riitaa. Ja puhumattakaan mykkäkoulusta. Hän voi olla montakin päivää hiljaa, kerran piruuttani testasin ja 5 päivää kestin sitten itse. Hän ois varmaan puhumatta vieläkin. Tulen hulluksi. Tosin eihän kukaan pakota tähän suhteeseen. Mutta hän on ollu tosi hyvä mulle muuten. Haluaisin vaan jotain keskustelua, kokemuksia. Kiitos.

Muuten hyvä mies, mitä nyt kilahtaa kohtuuttomasti silloin harvoin kun ylipäänsä kohtaatte ja väliaikoina voisi olla vaikka kuinka pitkään pitämättä yhteyttä?

Ymmärrät kai, että teidän suhteenne on vain korviesi/korvienne välissä? Haluaisitte molemmat olla parisuhteessa ja se toimii jotenkuten niin kauan kuin olette fyysisesti erossa. Yhdessäolonne ei kuitenkaan toimi vaan päättyy kerta toisensa jälkeen riitaan. Ei tuossa ole mitään järkeä.

Ap kirjoitti:

Ollaan nyt miehen kanssa seurusteltu 2 vuotta. Hän on 35-vuotias, jos sillä jotain merkitystä. Mulla on kolme lasta, hänellä yksi isompi lapsi. Elämme kaukosuhteessa ja todella harvoin pääsen hänen luokse ja usein silloin tuleekin riitaa. Alkavat pienistä asioista ja ovat monesti ihan turhia, mutta miehellä "kilahtaa" joka kerta niin pahasti että lähtee menemään tai haluaa vaihtaa avaimet, käskee painua vittuun jne. Kuulostaa tosi pahalle, mutta jotenkin hän saa käännettyä sen aina niin, että minä olen niin kauhea että hän hermostuu ja jättää. Esim. kerran löin luurin korvaan niin hän jätti. Hän tekee myös joskus näin. Ei vastaa sitten puhelimeen tai viesteihin, jos vastaa niin jauhaa vaan vittua jne. itse yritän riidellä rakentavasti, mutta toki minussakin on vikaa.

Hän on muuten hyvä mies. En ole mikään lottovoitto itsekään, ylipainoinen, rupsahtanut kolmen lapsen yh mamma. Ei ole niin helppoa löytää ketään muutakaan hyvää miestä. Jotainhan se on kestettävä toisessa ihmisessä ja hän kestää paljon minussa. Ongelma on se, etten uskalla edes kaikesta hänelle sitten puhua...ei ole vara yhtään juonitella, ettei sitten tule tuntikausia kestävää riitaa. Ja puhumattakaan mykkäkoulusta. Hän voi olla montakin päivää hiljaa, kerran piruuttani testasin ja 5 päivää kestin sitten itse. Hän ois varmaan puhumatta vieläkin. Tulen hulluksi. Tosin eihän kukaan pakota tähän suhteeseen. Mutta hän on ollu tosi hyvä mulle muuten. Haluaisin vaan jotain keskustelua, kokemuksia. Kiitos.

Muuten hyvä mies, mitä nyt kilahtelee, haistattelee ja pitää mykkäkoulua. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskeinen kysymys ei ole, miksi mies toimii noin. Keskeinen kysymys on, miksi sinä toimit noin. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ei sillä ole merkitystä, mitä me spekuloimme täällä miehen käytöksestä, se ei tule muuttumaan vaikka me yhteen ääneen täällä paheksuisimme sitä. Sen sijaan sinulla on mahdollisuus muuttaa omaa käytöstäsi, jos olet aidosti valmis ottamaan vastaan palautetta ja vinkkejä.

Olen sanonut etten voi olla suhteessas jossa jätetään jatkuvasti. Mutta kun minä olen niin mahdoton. Siksi kestän kun harvoin löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaa näinkin hyvin. Ja millainen mies olisi jos nähtäisiin useammin. Kun en vain tiedä. Täytyykö minun vain olla kiltisti ja olla juonittelematta? Eihän sitä tietenkään saa toiselle kiukutella syyttä suotta, mutta joskus vain lipsahtaa semmonen. Ja  mies on aivan vittuuntunut sen jälkeen. 

"on tosi hyvä mulle"    ?????  Siis miten meni niinkuin omasta mielestä????

Se, että itse koet olevasi "huono" parisuhdemarkkinoille, velvoittaa sinut saamaan paskaa niskaasi?  

Sinua kohdellaan kuten sinä ANNAT itseäsi kohdeltavan. Kukaan ei mene sanomaan sille miehelle, että "älä sano noin" tai "älä tee noin". Me itse päätämme miten meitä kohdellaan. Jos otat kiltisti vastaan haukut, solvaukset, loukkaukset, jättämiset, niin et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi. Ja vain sinä itse voit sen pelin viheltää poikki. Kusipää ei tajua olevansa kusipää, ennenkuin joku lyö sille luun kurkkuun. 

Kiukutella ja juonitella....öö, mitä?

Muuten hyvä mies, mitä nyt kilahtaa kohtuuttomasti silloin harvoin kun ylipäänsä kohtaatte ja väliaikoina voisi olla vaikka kuinka pitkään pitämättä yhteyttä?

Ymmärrät kai, että teidän suhteenne on vain korviesi/korvienne välissä? Haluaisitte molemmat olla parisuhteessa ja se toimii jotenkuten niin kauan kuin olette fyysisesti erossa. Yhdessäolonne ei kuitenkaan toimi vaan päättyy kerta toisensa jälkeen riitaan. Ei tuossa ole mitään järkeä.[/quote]

Niin, siksi mä tänne tulinkin, että saisin vähän purkaa ajatuksia. Ehkä mä tosiaan kuvittelen sen suhteen paremmaksi, kuin mitä se oikeasti on...tuo olikin hyvä pointti...

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisihan sitä yksinkin olla. Jotenkin vaan tulee semmonen paniikki aina kun tulee tää riita, tai kun mietin eroa. Oon jotenkin tosi huono eroamaan. Kai mä siitä välitänkin. Jotenkin hän saa uskomaan, että olen vain niin mahdoton, että hän niin hermostuu...

ap

E se oikeasti  halua olla sun kanssa.

Tapaatte harvoin ja silloin tulee ärinää  = suhde ei toimi, olet vain väliaikainen viihdyke.

Ei kuulosta kovin hyvältä mieheltä tuollainen, muttet laita poikki  koska et halua olla yksin. Vaikka tosiasiassa olet yksin.

Nyt sun pitää vaan palauttaa avain miehelle, joka ei oikeasti ole edes nähnyt vaivaa suhteenne eteen. Lopeta roikkuminen.

Mies on kyllä perseestä. Teidän "jutusta" ei tule mitään joten irrota suosiolla ja etsi parempi ja kunnollinen mies. Etsi itsetuntosi äläkä jää tuollaiseen roikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta keskeinen kysymys ei ole, miksi mies toimii noin. Keskeinen kysymys on, miksi sinä toimit noin. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Ei sillä ole merkitystä, mitä me spekuloimme täällä miehen käytöksestä, se ei tule muuttumaan vaikka me yhteen ääneen täällä paheksuisimme sitä. Sen sijaan sinulla on mahdollisuus muuttaa omaa käytöstäsi, jos olet aidosti valmis ottamaan vastaan palautetta ja vinkkejä.

Olen sanonut etten voi olla suhteessas jossa jätetään jatkuvasti. Mutta kun minä olen niin mahdoton. Siksi kestän kun harvoin löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa synkkaa näinkin hyvin. Ja millainen mies olisi jos nähtäisiin useammin. Kun en vain tiedä. Täytyykö minun vain olla kiltisti ja olla juonittelematta? Eihän sitä tietenkään saa toiselle kiukutella syyttä suotta, mutta joskus vain lipsahtaa semmonen. Ja  mies on aivan vittuuntunut sen jälkeen. 

Teidän parisuhteenne on vain korvienne välissä. Niin kauan menee hyvin, kun olette erossa ja toisesta on vain mielikuva ja kuvitelma siitä, että olette onnellisessa, hyvässä parisuhteessa. Kun tapaatte, ette oikeasti sovi toisillenne vaan tapaamiset päättyvät suhteettomiin riitoihin. Jonka jälkeen taas olette erossa ja pidätte suhdetta yllä sellaisena kuin haluaisitte sen olevan. Samaan aikaan molemmat tietävät, että tähän on mennyt jo kaksi vuotta ja tuntuu siltä, että koko aika menisi hukkaan, jos nyt eroaisitte. Mutta käsi sydämelle: oletko onnellisimmillasi silloin, kun olette miehen kanssa yhdessä?

Mitä juonitella?

Trine kirjoitti:

"on tosi hyvä mulle"    ?????  Siis miten meni niinkuin omasta mielestä????

Se, että itse koet olevasi "huono" parisuhdemarkkinoille, velvoittaa sinut saamaan paskaa niskaasi?  

Sinua kohdellaan kuten sinä ANNAT itseäsi kohdeltavan. Kukaan ei mene sanomaan sille miehelle, että "älä sano noin" tai "älä tee noin". Me itse päätämme miten meitä kohdellaan. Jos otat kiltisti vastaan haukut, solvaukset, loukkaukset, jättämiset, niin et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi. Ja vain sinä itse voit sen pelin viheltää poikki. Kusipää ei tajua olevansa kusipää, ennenkuin joku lyö sille luun kurkkuun. 

Olen aina vain toivonut, että opittaisiin riitelemään paremmin. Mutta ei sitä aikaa taida tulla. Sitten kun hän vain suuttuu päättömästi jostain...hänen kanssaan on hyvin vaikea sopia mitään menoja, kun saattaa suuttua ja lähteä menemään, vaikka keskellä yötä. Ehkä mä tosiaan olen kuvitellu hänet aivan erilaiseksi kuin mitä on...