Hei sinä ahdistunut. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että ahdistuksesi takana on pelko?

Nehän vaan ammatikseen miettii näitä asioita, että joku maksaa heille siitä. Oikeita pelon ammattilaisia ovat ahdistuneet, he, jotka ongelmasta kärsivät. Heille siitä pitäisi maksaa, että ylipäätään menevät vastaanotoille terapeutin mitätöitäviksi.

Itselläni ainakin pelot rajoittavat elämää todella paljon, mutta hassu asia on, etten tunnistanut rajoituksia peloksi. Eikä niitä sitten tietenkään pystynyt käsittelemään.

ap

No varmasti on pelko taustalla mutta mitäpä sille voi tehdä? Ei paljon mitään.

Vierailija kirjoitti:

No varmasti on pelko taustalla mutta mitäpä sille voi tehdä? Ei paljon mitään.

Tämä on kiinnostava kysymys, mitä sille voi tehdä? En ole koskaan päässyt tekemään peloilleni mitään, koska kuten sanoin, en tunnistanut rajoittuneisuuttani peloksi. Rajoittuneisuus on toki eri asia, kuin ahdistuneisuus, mutta koen rajoittuneisuuden askeleeksi ennen kuin myös ahdistut. Mietin juuri mikä ne kaksi erottaa... Mitä "tarvitaan" (juu ei tarvita, kiitos!) jotta rajoittuneisuuteni siirtyisi ahdistukseksi.

Purkamalla tai kohtaamalla niitä tai siedättymällä pelkoja voinee hoitaa?

ap

Kun jotenkin sitä ajattelisi, että eihän pelolla ole mitään virkaa isäntänä, korkeintaan muistuttakana tai renkinä. Että tullessani tajuamaan että minua rajoittaa pelko, ei surkeus ihmisenä (kuten olin kuvitellut, vaikkakin nuorena ja lapsena en ikinä kuvitellut itsestäsi sellaista) halun voittaa sen isännyyden.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmasti on pelko taustalla mutta mitäpä sille voi tehdä? Ei paljon mitään.

Tämä on kiinnostava kysymys, mitä sille voi tehdä? En ole koskaan päässyt tekemään peloilleni mitään, koska kuten sanoin, en tunnistanut rajoittuneisuuttani peloksi. Rajoittuneisuus on toki eri asia, kuin ahdistuneisuus, mutta koen rajoittuneisuuden askeleeksi ennen kuin myös ahdistut. Mietin juuri mikä ne kaksi erottaa... Mitä "tarvitaan" (juu ei tarvita, kiitos!) jotta rajoittuneisuuteni siirtyisi ahdistukseksi.

Purkamalla tai kohtaamalla niitä tai siedättymällä pelkoja voinee hoitaa?

ap

Ainahan voi yrittää, mutta jos pelko on todella paha niin helposti ajattelee, että mielummin elän sen kanssa kuin kohtaan sen. Tiettyjä pelkoja ei välttämättä pysty kohtaamaan normaaleissa puitteissa, mutta niitä voi pelätä silti ja se voi rajoittaa elämää. Mutta en näe, että miten esim. terapeutti voisi auttaa vaikka tunnistaisikin ahdistuksen peloksi.

siis * muistuttajana tai varoittajana, mutta jos pelko hallitsee minua, niin no way. Mutta se on siis ollut hallitsijana nyt kauan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmasti on pelko taustalla mutta mitäpä sille voi tehdä? Ei paljon mitään.

Tämä on kiinnostava kysymys, mitä sille voi tehdä? En ole koskaan päässyt tekemään peloilleni mitään, koska kuten sanoin, en tunnistanut rajoittuneisuuttani peloksi. Rajoittuneisuus on toki eri asia, kuin ahdistuneisuus, mutta koen rajoittuneisuuden askeleeksi ennen kuin myös ahdistut. Mietin juuri mikä ne kaksi erottaa... Mitä "tarvitaan" (juu ei tarvita, kiitos!) jotta rajoittuneisuuteni siirtyisi ahdistukseksi.

Purkamalla tai kohtaamalla niitä tai siedättymällä pelkoja voinee hoitaa?

ap

Ainahan voi yrittää, mutta jos pelko on todella paha niin helposti ajattelee, että mielummin elän sen kanssa kuin kohtaan sen. Tiettyjä pelkoja ei välttämättä pysty kohtaamaan normaaleissa puitteissa, mutta niitä voi pelätä silti ja se voi rajoittaa elämää. Mutta en näe, että miten esim. terapeutti voisi auttaa vaikka tunnistaisikin ahdistuksen peloksi.

Niin siinä tapauksessa mutta itse koittaisin voittaa pelkoa pieni murunen kerrallaan, purkaa sitä pieniin paloihin, joita vahvemmaksi nousisin, koska elämä ilmen sitä on niin saatanan paljon antoisampaa.

ap

Ja varmaan se pelon käsittely kun se on todella pahaa vaatii paljon muidenkin osa-alueiden tukemista itsellä, esim. armollisuuden tai jonkun vastaavan, hyväksynnän. Siinä on paljon hyväksymistä vaaditaan sille, että en aio antaa periksi. Vihanhallintaa....varmaan monia asioita sen ympäriltä.

ap

Ketä kiinnostaa sun pelkosi tai kenenkään muunkaan? Heti aamusta joku trolli asialla.

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Tai ei vihan hallintaa vaan vihan purkamista siis. Ihmisellä olisi erittäin luonnollista olla paljon vihaa pelon rajoittaessa elämää, koska se on niin vääryyttä henkivä asetelma luonnostaan uteliaalle ihmiselle. (Lapselle)

ap

Joo. Tulin tietoiseksi siitä yli kolmikymppisenä. Sitä ennen kaikki tunteet oli sameaa ahdistusta. Jos joku olisi kysynyt pelkäätkö tai oletko vihainen olisin vastannut en. Oikeastaan olin vähän ylpeä siitä että olin niin fiksu ja korkeatasoinen tyyppi etten kokenut vihaa juuri koskaan. Totuus oli toinen, sisäinen sensuuritoimisto oli muuntanut vihan tunnistamattomaan muotoon ahdistukseksi. Kun nää jutut rupes selviämään mulle ymmärsin että olen täynnä patoutunutta vihaa, sen ulospääsy kesti pari vuotta. Siihen loppui myös 15 kestäneet masentumiset. Ymmärsin myös että pelko on perusolotilani, hyvänä päivänä. Huonona kauhu. Tuota en ole kyennyt muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Minäkään en kyllä tunnistanut, että pelko estää mua elämästä. Ajattelin, että sen tekee masennus. Mutta masennuksen (joka on toki taas eri asia kuin ahdistus) taustalla on masennus siitä, kun asiat eivät suju, enkä uskalla olla rohkea ja toteuttaa asioita, joita halusin, koska olin alkanut pelätä kaikenlaista miettien, että entä jos..? Mietin sitä, mikä voisi mennä pieleen. Ja ajattelin olevani vain järkevä. Vaikka oikeasti järkevä voi olla vaikkei sen anna estää unelmiaan. Iso vyyhti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Nehän vaan ammatikseen miettii näitä asioita, että joku maksaa heille siitä. Oikeita pelon ammattilaisia ovat ahdistuneet, he, jotka ongelmasta kärsivät. Heille siitä pitäisi maksaa, että ylipäätään menevät vastaanotoille terapeutin mitätöitäviksi.

Luotan ammattilaisiin ja se siitä. Minua ei ole ainakaan mitätöity terapeutin taholta. Heille maksetaan siksi kun olevat ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nehän vaan ammatikseen miettii näitä asioita, että joku maksaa heille siitä. Oikeita pelon ammattilaisia ovat ahdistuneet, he, jotka ongelmasta kärsivät. Heille siitä pitäisi maksaa, että ylipäätään menevät vastaanotoille terapeutin mitätöitäviksi.

Luotan ammattilaisiin ja se siitä. Minua ei ole ainakaan mitätöity terapeutin taholta. Heille maksetaan siksi kun olevat ammattilaisia.

Terapeutti, jolla kävin useamman vuoden ei nähnyt, että mitä jos ja entä jos -ajatukset estivät minua toteuttamasta unelmiani, ja että ne eivät ole fiksua järkeilyä, vaan niiden takana olevan pelon antamista päästä määräämään mun elämästä. Pelko ei tullut esille lainkaan, saati sitten se, miten sitä käsitellään. Nyt olen toisessa terapiassa joka vie oikeampaan suuntaan, tai ainakin siltä näyttää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Minäkään en kyllä tunnistanut, että pelko estää mua elämästä. Ajattelin, että sen tekee masennus. Mutta masennuksen (joka on toki taas eri asia kuin ahdistus) taustalla on masennus siitä, kun asiat eivät suju, enkä uskalla olla rohkea ja toteuttaa asioita, joita halusin, koska olin alkanut pelätä kaikenlaista miettien, että entä jos..? Mietin sitä, mikä voisi mennä pieleen. Ja ajattelin olevani vain järkevä. Vaikka oikeasti järkevä voi olla vaikkei sen anna estää unelmiaan. Iso vyyhti.

ap

Varmasti iso vyyhti ja hienoa, että olet saanut apua masennukseesi. En silti mitenkään usko, että oman ahdistukseni taustalla on pelko tai pelkotilat.

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Ihmiset ovat erilaisia enkä uskalla väittää että minulla olisi totuutta asioista, mutta sinäkin voisit olla samassa tilanteessa kuin itse aikanaan olin eli todelliset tunteesi ovat sinulta vielä piilossa. Oma kokemukseni on että ahdistus on juurikin tunne, jonka todellinen olemus on piilotettu kokijalta itseltään. Tunteet muuttuvat ahdistukseksi silloin kun ne tukahdutetaan, myös ilo. Itse jouduin opettelemaan myös iloitsemisen. Toisin sanoen tunnistamaan milloin tunnesensuuritoimisto oli muuntanut ilon ahdistukseksi, ja sen jälkeen oli harjoiteltava ilon tuntemista niin että tunsi olevansa samalla turvassa. T. Tuo yllä kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Minäkään en kyllä tunnistanut, että pelko estää mua elämästä. Ajattelin, että sen tekee masennus. Mutta masennuksen (joka on toki taas eri asia kuin ahdistus) taustalla on masennus siitä, kun asiat eivät suju, enkä uskalla olla rohkea ja toteuttaa asioita, joita halusin, koska olin alkanut pelätä kaikenlaista miettien, että entä jos..? Mietin sitä, mikä voisi mennä pieleen. Ja ajattelin olevani vain järkevä. Vaikka oikeasti järkevä voi olla vaikkei sen anna estää unelmiaan. Iso vyyhti.

ap

Varmasti iso vyyhti ja hienoa, että olet saanut apua masennukseesi. En silti mitenkään usko, että oman ahdistukseni taustalla on pelko tai pelkotilat.

Okei, kiitos valaisusta asiaan omalta osaltasi, voi ollakin noin. Ehkä pelko on (ainakin osalla meistä) niinkin itsestänselvää, (jos se puretaan atomeiksi,) kuin rohkeuden puutetta ja ahdistus jotain muuta :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ei ole pelkoa tai pelkotiloja. Mikään ei pelota tai estä tekemästä mitään, en pelkää tulevaa. Olen ahdistunut. Terapia on auttanut ahdistukseen, muttei vielä poistanut sitä.

Ihmiset ovat erilaisia enkä uskalla väittää että minulla olisi totuutta asioista, mutta sinäkin voisit olla samassa tilanteessa kuin itse aikanaan olin eli todelliset tunteesi ovat sinulta vielä piilossa. Oma kokemukseni on että ahdistus on juurikin tunne, jonka todellinen olemus on piilotettu kokijalta itseltään. Tunteet muuttuvat ahdistukseksi silloin kun ne tukahdutetaan, myös ilo. Itse jouduin opettelemaan myös iloitsemisen. Toisin sanoen tunnistamaan milloin tunnesensuuritoimisto oli muuntanut ilon ahdistukseksi, ja sen jälkeen oli harjoiteltava ilon tuntemista niin että tunsi olevansa samalla turvassa. T. Tuo yllä kirjoittanut

Tämä on tiedossa. Ja paljon ollaankin terapeuttini kanssa keskusteltu elämästäni ja siihen liittyvistä ajatuksistani ja tuntemuksistani. Mutta pelko ei edelleenkään ole se taustalla piilevä asia.