Kaduttaako teitä koskaan lapsen hankinta

EiMukavuudenhaluisille kirjoitti:

29 lapseton kirjoitti:

</p>

<p>Keski-iän myöhemmällä puolella alkaa ajatella toisin. Mitä siellä maailmassa muka on niin kiehtovaa ilman läheisiä ihmisiä? Kuka jaksaa ilta illan perään kiinnostua ja motivoitua elokuvista ja kulttuurista, kapakkaelämästä tai harrastuksista ja saada pinnallisista ihmissuhteista iloa.[/quote kirjoitti:

Eikö perheen ulkopuoliset ihmissuhteet riitä siinä missä perhesuhteet? Kestääkö tämä vaihe keski-iän jälkeen kuinka kauan, että läheiset ihmiset ovat siellä keskiössä?

Et taida tajuta vielä, mikä ero on läheisillä ihmissuhteilla ja pinnallisilla ihmissuhteilla? Se on arvokysymys. Mitä elämässä pitää merkittävänä? Minä pidän arvossa läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voin

jakaa päivittäin niitä asioita, jotka ovat omassa elämässä tärkeitä niin että ymmärrys molemmin puolin toimii. Olen riittävän monia vuosia istunut baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, joissa puhutaan ihmisten kanssa niitä näitä ja lopputulos on yhtä tyhjän kanssa

Jos haluaa jatkuvia pikavoittoja mukavasta olosta niin ei pidä mennä parisuhteeseen, eikä hankkia lapsia, koska siinä joutuu tinkimään joka päivä omasta mukavuudestaan yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Sellainen on parisuhde ja perhe. Mutta samaa tinkimistä edellyttää esimerkiksi menestys työelämässä - ei voi mennä mukavuudenhalu edellä. Menestys ja voitto edellyttää, että kestää jonkin aikaa asioita, jotka edellyttävät työtä, panostusta ja tinkimistä jostain muusta kivasta.

Tosi hyvin kirjoitettu.

Minä voin hyvin kun perheeni voi hyvin. Minulla on mies, poika ja koira. En tahtonut elää yksin, päivä silloin toinen tällöin riittää minulle ns omaksi ajaksi. Olen käynyt lempibändini keikoilla, kesäreissulla yksin viikonlopun yli toisella puolella Suomea, opiskelen yliopistossa, tapaan edelleen paljon vanhoja sekä uusia kavereita ja elämäni on monipuolista. Kotielämä on silti parasta. Lapsen kiukuttelua ja villiintymistä jaksaa kun tietää että nyt on väsymys mennyt liialliseksi tai ollaan oltu reissussa ja päästy kotiin.

En käsitä mikä tässä kaduttaisi.

EiMukavuudenhaluisille kirjoitti:

29 lapseton kirjoitti:

</p>

<p>Keski-iän myöhemmällä puolella alkaa ajatella toisin. Mitä siellä maailmassa muka on niin kiehtovaa ilman läheisiä ihmisiä? Kuka jaksaa ilta illan perään kiinnostua ja motivoitua elokuvista ja kulttuurista, kapakkaelämästä tai harrastuksista ja saada pinnallisista ihmissuhteista iloa.[/quote kirjoitti:

Eikö perheen ulkopuoliset ihmissuhteet riitä siinä missä perhesuhteet? Kestääkö tämä vaihe keski-iän jälkeen kuinka kauan, että läheiset ihmiset ovat siellä keskiössä?

Et taida tajuta vielä, mikä ero on läheisillä ihmissuhteilla ja pinnallisilla ihmissuhteilla? Se on arvokysymys. Mitä elämässä pitää merkittävänä? Minä pidän arvossa läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voin

jakaa päivittäin niitä asioita, jotka ovat omassa elämässä tärkeitä niin että ymmärrys molemmin puolin toimii. Olen riittävän monia vuosia istunut baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, joissa puhutaan ihmisten kanssa niitä näitä ja lopputulos on yhtä tyhjän kanssa

Jos haluaa jatkuvia pikavoittoja mukavasta olosta niin ei pidä mennä parisuhteeseen, eikä hankkia lapsia, koska siinä joutuu tinkimään joka päivä omasta mukavuudestaan yhteisen hyvinvoinnin hyväksi. Sellainen on parisuhde ja perhe. Mutta samaa tinkimistä edellyttää esimerkiksi menestys työelämässä - ei voi mennä mukavuudenhalu edellä. Menestys ja voitto edellyttää, että kestää jonkin aikaa asioita, jotka edellyttävät työtä, panostusta ja tinkimistä jostain muusta kivasta.

Veriside lapseenko on ainut perusta läheisille ihmissuhteille? Muut ihmissuhteet ovat pinnallisia? Ihmissuhteet eivät ole pinnallisia, vaikkei olisikaan kyse lapsi-vanhempi-suhteesta. Jos näin sulla, niin jotain on kyllä vialla sosiaalisissa taidoissa.

Veriside lapseenko on ainut perusta läheisille ihmissuhteille? Muut ihmissuhteet ovat pinnallisia? Ihmissuhteet eivät ole pinnallisia, vaikkei olisikaan kyse lapsi-vanhempi-suhteesta. Jos näin sulla, niin jotain on kyllä vialla sosiaalisissa taidoissa.[/quote]

Tämän ajattelun omaava henkilö ei tietenkään kykene muodostamaan läheisiä ystävyyssuhteita muihin ihmisiin jos lähtökohtaisesti ajattelee ettei heistä voi tulla yhtä läheisiä kuin perheenjäsenistä. Ei laita itseään likoon muiden ihmisten hyväksi siinä missä perheenjäsenten. Tietoisesti sulkee muut ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En toivoisi olevani lapseton mutta kyllä minua kaduttaa kolmannen lapsen hankinta. On kai jonkin sortin erityislapsi, ei diagnoosia mutta ihan täyttä helvettiä arki. Ekaluokkalainen Vaahteramäen Eemeli pähkinänkuoressa. Olen itse jo päälle nelikymppinen ja liian vanha seuhtomiseen opettajien ja rehtorin kanssa. Toivon todellakin että lapsilukuni olisi jäänyt kahteen. Enkä voi käsittää ihmisiä jotka päättävät pistää lapsen alulle minun iässäni nelikymppisenä, ei helvetti.. 🙄

Tuo onkin oma tabunsa, vaikeiden tapausten katuminen. Entä kehitysvammaisten vanhemmat? Millaisia ajatuksia he käyvät läpi? Siinä vasta tabua kerrakseen.

Keskustellaanpa tästä kehitysvammaisuusasiasta enemmän. Miten kehitysvammaisten lasten vanhemmat jaksavat, lapsihan on siinä koko elämän? Katuvatko he joskus, ja ennen kaikkea, mistä he saavat voimavaransa jatkaa sellaista elämää?

Kyllä minullekin tulee tuollaista, vaikka vain yksi lapsi, 2v. Minulla se ilmenee sellaisissa tilanteissa, kun on kauhea raivari lapsella, tai on koko päivän ollut ihan kamala uhmansa kanssa ja minä en ole saanut nukuttua edeltävänä yönä kunnolla tai olen kipeänä. Olen jo pitkään hoitanut kaikki lapsen asiat ihan yksin, sekin saattaa vaikuttaa. En vain viitsi pyytää mieheltä apua, kun on ollut leikkauksessa ja siellä ilmeisesti mokattiin jotakin, kun vieläkin on kipuja.

up

Ei ikinä mitä lapsiin tulee! Parasta elämässäni. Mutta siinä mielessä kyllä, etten missään nimessä halua heille eroperhettä ainakaan niin kauan kuin kotona asuvat, mutta mieheni on järkyttävä. En halua olla hänen kanssaan, mutta vielä vähemmän tosiaan haluan lapsilleni eroperhettä. Tässä sitten kärvistelen ja oma on valintani.

Ei lapset kaduta lainkaan, mutta jos olisin tiennyt millaiseksi vaimo muuttuu, niin olisin tehnyt toisenlaiset valinnat. 

Varmasti perheelliset ystävät ainakin hetkittäin ovat minulle kateellisia. Kunnes taas muistavat miten rakkaita ne lapset ovat kaikesta paskasta huolimatta.

Ei kaduta lapsettomuus vielä ainakaan näin päälle nelikymppisenä. Vanhuudesta en tiedä. Lasten hankkiminenkaan ei takaa läheisiä vanhuudessa, niin paljon voi mennä elämässä pieleen. Tai kasvatuksessa, jos eivät haluakaan minua nähdä.

Lapsi kohta aikuinen, eikä todellakaan ole kaduttanut. Elämäni olisi ollut aika tyhjää lapsettomana.

Ei koskaan koskaan koskaan ole kaduttanut

Vierailija kirjoitti:

Varmasti perheelliset ystävät ainakin hetkittäin ovat minulle kateellisia. Kunnes taas muistavat miten rakkaita ne lapset ovat kaikesta paskasta huolimatta.

Ei kaduta lapsettomuus vielä ainakaan näin päälle nelikymppisenä. Vanhuudesta en tiedä. Lasten hankkiminenkaan ei takaa läheisiä vanhuudessa, niin paljon voi mennä elämässä pieleen. Tai kasvatuksessa, jos eivät haluakaan minua nähdä.

Sinulla on asiat todella hyvin. Onnittelut. Olen varma, että perheelliset ystäväsi ovat katkeria ja kateellisia sinulle, kun voit elää ilman lapsia. Perheellisillä on surullinen kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti perheelliset ystävät ainakin hetkittäin ovat minulle kateellisia. Kunnes taas muistavat miten rakkaita ne lapset ovat kaikesta paskasta huolimatta.

Ei kaduta lapsettomuus vielä ainakaan näin päälle nelikymppisenä. Vanhuudesta en tiedä. Lasten hankkiminenkaan ei takaa läheisiä vanhuudessa, niin paljon voi mennä elämässä pieleen. Tai kasvatuksessa, jos eivät haluakaan minua nähdä.

Sinulla on asiat todella hyvin. Onnittelut. Olen varma, että perheelliset ystäväsi ovat katkeria ja kateellisia sinulle, kun voit elää ilman lapsia. Perheellisillä on surullinen kohtalo.

Joko sä olet trolli tai järkyttävän typerä.

up

Lapset olivat ja ovat elämäni paras juttu. Kaduttaa vain, että valitsin niiden isäksi idiootin. Onneksi äly periytyy enemmän äidiltä.

Häpee ittees!! Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kohta aikuinen, eikä todellakaan ole kaduttanut. Elämäni olisi ollut aika tyhjää lapsettomana.

Sama. Lapseni on parasta elämässäni, upea ja komea nuori mies.

Sitä paitsi lapsia ei hankita, niitä saadaan.

Eivät ole leluja kaupan hyllyissä.