Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poika itkee koska joutuu tänään palaamaan armeijaan oli kuulemma
26.11.2017 |
Joutunut marssimaan viime viikolla pakkasessa yli 5km siis yli 5km pakkasessa, eikö toi ole jo sitä simputtamista.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sunnuntai iltaisin kun näkee takaisin varuskuntiin matkustavia varusmiehiä niin ajattelen mielessäni että voisi se elämä huonomminkin olla, voisin olla vielä intissä..
Muistan vieläkin miten haikealta tuntui aina lähteä takaisin ja välillä tiesi jo etukäteen että metsäleiri oli tiedossa...Mikset hankkinut vapautusta, jos homma ei napannut yhtään?
Ei ole olemassakaan mitään "vapautuksen hankkimista." Vapautuksen voi saada ainoastaan diagnosoidun sairauden perusteella. Turha sitten yrittää kertoa mitään itse keksittyä tarinaa, jossa kaverin kaveri vapautui intistä, kun alkoi itkeä ja valehteli olevansa homo tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-30 pakkasessa pistettiin ennen muinoin eläinten ihraa naamaan. Ei mitään vesipitoisia kosteusvoiteita.
Armeija pakolliseksi toisellekin sukupuolelle.
Poikien inttijutut kun kuunteli, niin tuli mieleen Matti Nykäsen yksi legendaarisista lausahduksista haastattelussa. "Pilluhan se aina on mielessä, mutta hypätään ensin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on 0/5?
Huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Armeija pakolliseksi toisellekin sukupuolelle.
Tässä katkeroituneet miehet eivät ota huomioon, mikä merkitys on kotirintaman huollolla. Jonkun pitää synnyttää ja hoitaa ne lapset. Ihan yhteiskunnan tasolla. Kuka hoitaa vaatehuollon, infran, maanviljelyn, arjen, eläimet, koulutuksen, jälleenrakentamisen ja niin edelleen? Tämä on toiminut Suomen historiassa hyvin. Pidetään se sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin sunnuntai iltaisin kun näkee takaisin varuskuntiin matkustavia varusmiehiä niin ajattelen mielessäni että voisi se elämä huonomminkin olla, voisin olla vielä intissä..
Muistan vieläkin miten haikealta tuntui aina lähteä takaisin ja välillä tiesi jo etukäteen että metsäleiri oli tiedossa...
Mettäkeikat oli parasta mitä intissä oli, niitä olisi saanut olla enemmän. Kasarmilla odoteltiin, lueskeltiin,pelailtiin ja puhuttiin p...aa. Ja joskus vähän harjoiteltiin. Metsässä oli aina hauskaa tekemistä. Vai onko 40 vuotta kullannut muistot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeija pakolliseksi toisellekin sukupuolelle.
Tässä katkeroituneet miehet eivät ota huomioon, mikä merkitys on kotirintaman huollolla. Jonkun pitää synnyttää ja hoitaa ne lapset. Ihan yhteiskunnan tasolla. Kuka hoitaa vaatehuollon, infran, maanviljelyn, arjen, eläimet, koulutuksen, jälleenrakentamisen ja niin edelleen? Tämä on toiminut Suomen historiassa hyvin. Pidetään se sellaisena.
Aivan. Tämän takia naiset eivät voi käydä armeijaa rauhan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syttyisi oikea sota, Suomi miehitettäisiin ennen kuin ne pojat edes ehtisivät marssia sitä viittä kilometriä pakkasessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ei kukaan pysty marssimaan 5 km eikä varsinkaan pakkasella. Muutenkin 0/5 trolli.
Sota ei kysele, että onkos jääkärillä kylmä kun tänään on ulkona -40 astetta pakkasta...
Älä jauha skeidaa. Jos on pakkasta 5 astetta tai enemmän, skapparit saa vuppia eikä silloin voi sotia edes sodan aikana, ainakaan ulkona. Se on niitten tessissä ja EU-direktiivissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyynel. Tulen joskus käymään siellä Röllimetsässä ja vien poikasi tetsaamaan.
Se on vasta alkua. Ruk:ssa marssivat kolme päivää nukkumatta ja eväinä ne jota jaksavat kantaa. Sillä marssilla oli joku nimi. Poika lähti sunnuntaina, tiistaina soitti että nyt on ohi. Aloin itkemään. Armeija on äideille rankkaa aikaa, mutta pojat voi keskeyttää jotkut marssit. Pojalla menomatkalla oli tullut rakot, paluumatkalla ne oli puhjenneet ja oli marssinut jalkojen syrjäsivuilla. Kyllä se on oikeesti kovaa, mutta pojan mielestä hienoa aikaa oli. Huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sunnuntai iltaisin kun näkee takaisin varuskuntiin matkustavia varusmiehiä niin ajattelen mielessäni että voisi se elämä huonomminkin olla, voisin olla vielä intissä..
Muistan vieläkin miten haikealta tuntui aina lähteä takaisin ja välillä tiesi jo etukäteen että metsäleiri oli tiedossa...Mikset hankkinut vapautusta, jos homma ei napannut yhtään?
Ei ole olemassakaan mitään "vapautuksen hankkimista." Vapautuksen voi saada ainoastaan diagnosoidun sairauden perusteella. Turha sitten yrittää kertoa mitään itse keksittyä tarinaa, jossa kaverin kaveri vapautui intistä, kun alkoi itkeä ja valehteli olevansa homo tms.
Insinöörikollegani sai vapautuksen koska armeija aiheutti hänelle niinkin erikoisen asian kuin "vuorokausirytmihäiriön" tms - kaveri ei saanut nukuttua öitään kun stressasi seuraavaa päivää pimeässä tuvassa, päivällä sitten nukahteli pystyyn yms aiheuttaen enemmän tai vähemmän vaarallisia tilanteita tukkukaupalla.
Eipä tuo muutaman viikon kk inttikokeilu millään muotoa huonontanut häntä duunissa, ihmetteli vaan että sellaiseen paikkaan edes laitetaan väkeä pakolla kun vapaaehtoisia hölmöjäkin riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Se on vasta alkua. Ruk:ssa marssivat kolme päivää nukkumatta ja eväinä ne jota jaksavat kantaa. Sillä marssilla oli joku nimi. Poika lähti sunnuntaina, tiistaina soitti että nyt on ohi. Aloin itkemään. Armeija on äideille rankkaa aikaa, mutta pojat voi keskeyttää jotkut marssit. Pojalla menomatkalla oli tullut rakot, paluumatkalla ne oli puhjenneet ja oli marssinut jalkojen syrjäsivuilla. Kyllä se on oikeesti kovaa, mutta pojan mielestä hienoa aikaa oli. Huhhuh...
Sun poikas viilaa sua linssiin, ei siellä nukkumatta päivätolkulla marssita.
Vierailija kirjoitti:
Se on vasta alkua. Ruk:ssa marssivat kolme päivää nukkumatta ja eväinä ne jota jaksavat kantaa. Sillä marssilla oli joku nimi. Poika lähti sunnuntaina, tiistaina soitti että nyt on ohi. Aloin itkemään. Armeija on äideille rankkaa aikaa, mutta pojat voi keskeyttää jotkut marssit. Pojalla menomatkalla oli tullut rakot, paluumatkalla ne oli puhjenneet ja oli marssinut jalkojen syrjäsivuilla. Kyllä se on oikeesti kovaa, mutta pojan mielestä hienoa aikaa oli. Huhhuh...
Yhdyn poikasi mielipiteeseen. Rankkaa touhua, mutta pois en vaihtaisi mihinkään. Se toveruuden ja yhteenkuuluvuuden tunne raskaassa menossa on jotain sanoin kuvaamatonta. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Se on vasta alkua. Ruk:ssa marssivat kolme päivää nukkumatta ja eväinä ne jota jaksavat kantaa. Sillä marssilla oli joku nimi. Poika lähti sunnuntaina, tiistaina soitti että nyt on ohi. Aloin itkemään. Armeija on äideille rankkaa aikaa, mutta pojat voi keskeyttää jotkut marssit. Pojalla menomatkalla oli tullut rakot, paluumatkalla ne oli puhjenneet ja oli marssinut jalkojen syrjäsivuilla. Kyllä se on oikeesti kovaa, mutta pojan mielestä hienoa aikaa oli. Huhhuh...
Niin minustakin oli, muutaman vuoden ajan intin jälkeen. Kunnes tajusin että aiheutti aivan helvetinmoisen tulonmenetyksen, RUK:n opeista ei ole sitten MITÄÄN hyötyä siviilissä, varusmiehiin/reserviläisiin pohjautuvaa armeijaa vedettäisiin hanuriin nykyaikaissa sodankäynnissä jne...
Mutta pitäähän sitä olla saunailtoihin tai kaffipöytiin juttuja, muistelemaan hurjaa sotilasuraansa Pv:n puolella kiväärialigerbiilinä...
Jos tää olis totta niin ei ihme, että nykyään on niin huonokuntoisia ja sairaita ihmisiä.. Itse kävelen melkein joka päivä 5km:n lenkin vaunujen kanssa ja pidän tuota pikkulenkkinä. Jos pääsen ilman vaunuja kulkemaan niin silloin menee 10km.
Harkitsin vapautuksen hakemista, kun paperi viilsi sormeen haavan.
Alue: Aihe vapaa
Pitää tuntea itsensä ja varustetaso. Tässä on vastuu myös vanhemmilla, kun kyseessä on lapsi.