Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana eikä mies suostu hakemaan mulle kaupasta
Kommentit (27)
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SIKA!! Nyt femakot eturintamaan - ja tervalla ja höyhenillä tuota kuvatusta halventamaan!
Hyvä! Suola kun nostaa verenpainetta raskaanaolevalle helposti.
Muista raskausmyrkytyksen mahdollisuus.
Mun mies suuttui aikoinaan kun en suostunut liukkaaseen keliin vedoten lähtemään raskaana ollessa kiskalle tupakanhakuun vaikka olin menossa koiran kanssa ulos. Tempaisi koiran ja lähti sen kanssa ulos. Vaan ei jaksanut hänkään mennä kiskalle asti. Lapsi syntyi 2kk myöhemmin kuolleena (kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä). Jos olisin tuolloin suostunut kiskalle ja kaatunut matkalla, olisin väittänyt, että juuri siinä tapahtui jotain, mikä aiheutti kuoleman. Olisi ukko saanut ikuisen syyllisyyden tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies suuttui aikoinaan kun en suostunut liukkaaseen keliin vedoten lähtemään raskaana ollessa kiskalle tupakanhakuun vaikka olin menossa koiran kanssa ulos. Tempaisi koiran ja lähti sen kanssa ulos. Vaan ei jaksanut hänkään mennä kiskalle asti. Lapsi syntyi 2kk myöhemmin kuolleena (kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä). Jos olisin tuolloin suostunut kiskalle ja kaatunut matkalla, olisin väittänyt, että juuri siinä tapahtui jotain, mikä aiheutti kuoleman. Olisi ukko saanut ikuisen syyllisyyden tunteen.
Kenkiin on keksitty nastat, joko kenkiin itsessään tai erilliset kenkiin laitettavat osat. Joten liukkaus ei ole mikään este mennä kiskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen krapulassa eikä mies suostu hakemaan mulle kaupasta kaljaa kun se on loppu.
Sama asia. Tosin minä meinaan mennä ihan itse sinne kauppaan, toisin kuin ap. Ja mulla on taatusti pahempi olo 😝
Vierailija kirjoitti:
Mun mies suuttui aikoinaan kun en suostunut liukkaaseen keliin vedoten lähtemään raskaana ollessa kiskalle tupakanhakuun vaikka olin menossa koiran kanssa ulos. Tempaisi koiran ja lähti sen kanssa ulos. Vaan ei jaksanut hänkään mennä kiskalle asti. Lapsi syntyi 2kk myöhemmin kuolleena (kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä). Jos olisin tuolloin suostunut kiskalle ja kaatunut matkalla, olisin väittänyt, että juuri siinä tapahtui jotain, mikä aiheutti kuoleman. Olisi ukko saanut ikuisen syyllisyyden tunteen.
Tämän kertomuksen jälkeen nolottaa kertoa oma tarinani. Odotin esikoista, takana oli alku kolmannes ja pahoinvointia oli vielä ajoittain. Oli myöhäinen pimeä ja kylmä ilta olimme jo yöpuulla. Eikös minulle iske grilli-ranskalaisten nälkä. Yritin olla ajattelematta niitä. Ei, halu niihin vain kasvoi ja kasvoi. Kysyin kainosti jos mies suostuisi hakemaan, koska minulla ei ollut ajokorttia. Mies ei tietenkään ollut halukas tehtävään. Maanittelin ja anelin , kunnes hän viimein lähti. Toi ihanan annoksen . Söin sen ahmien ja hyvää oli. Niin, hyvää oli hetken. Sitten piti juosta kiireesti vessaan ja kaikki tuli ulos yläkautta. Mies ei ollut kovin ilahtunut , olihan hän pukeutunut, vääntynyt pakkasessa kankealla autolla kilometrien päähän, ja ranskalaiset pysyivät sisällä vain minuutteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies suuttui aikoinaan kun en suostunut liukkaaseen keliin vedoten lähtemään raskaana ollessa kiskalle tupakanhakuun vaikka olin menossa koiran kanssa ulos. Tempaisi koiran ja lähti sen kanssa ulos. Vaan ei jaksanut hänkään mennä kiskalle asti. Lapsi syntyi 2kk myöhemmin kuolleena (kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä). Jos olisin tuolloin suostunut kiskalle ja kaatunut matkalla, olisin väittänyt, että juuri siinä tapahtui jotain, mikä aiheutti kuoleman. Olisi ukko saanut ikuisen syyllisyyden tunteen.
Miehesi tupakointi saattoi tappaa lapsenne. Otan osaa. Toivottavasti jätit miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menen kauppaan ja oksentelen siellä ruokien vieressä, kun ei sille mitään voi. Hauska katsoa miten ihmiset reagoivat. :D Itsehän pahoinvointiin on jo tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
:D No jos on niiiiiin paha olo, että on käytännössä invalidi, niin mihin se suolakurkkuja enää tarvitsee? Ja sinä oikein "kannat". Kuolen nauruun. Koitapa kantaa vaikka säkillistä tiiliskiviä 24/7 niin tiedät mitä kantaminen on. Sen kersan kasvu sisälläsi ei tee sinusta prinsessaa, jota miehesi tulee palvella. Olet naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
Minä, minä, juu juu. Mitenköhän ne yksin raskaana olevat selviää, kun heillä ei ole tuollaista juoksupoikaa?
Ruokakaupassa töissä olevana toivoo mieluummin asiakkaaksi miestä tai jotain muuta kuin pahoinvoivalta näyttävää / yökkäilevää naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
Minä, minä, juu juu. Mitenköhän ne yksin raskaana olevat selviää, kun heillä ei ole tuollaista juoksupoikaa?
En tiedä, minulla on mies. Elämässä on valintoja ja itse valitsin tällaisen tilanteen. Ja tietysti mieheni myös osallistuu, enhän olisi muunlaista miestä valinnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
Minä, minä, juu juu. Mitenköhän ne yksin raskaana olevat selviää, kun heillä ei ole tuollaista juoksupoikaa?
En tiedä, minulla on mies. Elämässä on valintoja ja itse valitsin tällaisen tilanteen. Ja tietysti mieheni myös osallistuu, enhän olisi muunlaista miestä valinnutkaan.
Väitätkö tosissaan, että kaikki yksin raskaana olevat ovat yksin omasta halustaan? Taidat olla ajatusmaailmaltasi hyvin rajoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies suuttui aikoinaan kun en suostunut liukkaaseen keliin vedoten lähtemään raskaana ollessa kiskalle tupakanhakuun vaikka olin menossa koiran kanssa ulos. Tempaisi koiran ja lähti sen kanssa ulos. Vaan ei jaksanut hänkään mennä kiskalle asti. Lapsi syntyi 2kk myöhemmin kuolleena (kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä). Jos olisin tuolloin suostunut kiskalle ja kaatunut matkalla, olisin väittänyt, että juuri siinä tapahtui jotain, mikä aiheutti kuoleman. Olisi ukko saanut ikuisen syyllisyyden tunteen.
Tämän kertomuksen jälkeen nolottaa kertoa oma tarinani. Odotin esikoista, takana oli alku kolmannes ja pahoinvointia oli vielä ajoittain. Oli myöhäinen pimeä ja kylmä ilta olimme jo yöpuulla. Eikös minulle iske grilli-ranskalaisten nälkä. Yritin olla ajattelematta niitä. Ei, halu niihin vain kasvoi ja kasvoi. Kysyin kainosti jos mies suostuisi hakemaan, koska minulla ei ollut ajokorttia. Mies ei tietenkään ollut halukas tehtävään. Maanittelin ja anelin , kunnes hän viimein lähti. Toi ihanan annoksen . Söin sen ahmien ja hyvää oli. Niin, hyvää oli hetken. Sitten piti juosta kiireesti vessaan ja kaikki tuli ulos yläkautta. Mies ei ollut kovin ilahtunut , olihan hän pukeutunut, vääntynyt pakkasessa kankealla autolla kilometrien päähän, ja ranskalaiset pysyivät sisällä vain minuutteja.
Meillä kävi vähän vastaava, mutta en tiennyt olevani raskaana. Oli pakko saada appelsiinejä ja hakihan mies niitä, kun sain kamalat itkupotkuraivarit. Ensimmäisen appelsiinin jälkeen tulikin oksennus ja oksentelin 3kk jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko raskaana olevat akat juoksuttavat ukkojaan kaupassa mielihalujensa takia? Jospa kuule vain muistat seuraavalla kerralla paremmin tai kömmit nyt ihan itse sinne kauppaan. Et ole sairas tai invalidi, vaan raskaana!
Aika hölmöä yleistämistä. Joillain on niin kova pahoinvointi, että se on invalidisoivaa. Eli käytännössä on sairas. Voi olla muitakin oikeasti rajoittavia tekijöitä.
Minä muuten ainakin koen oikeudekseni juoksuttaa miestäni ihan jo siksi, että kannan 24 h/vrk hänen lastaan (joo, toki myös omaani), ja koska lapsiprojektimme on yhdessä päätetty, hänkin saa osallistua siihen myös fyysisessä mielessä.
:D No jos on niiiiiin paha olo, että on käytännössä invalidi, niin mihin se suolakurkkuja enää tarvitsee? Ja sinä oikein "kannat". Kuolen nauruun. Koitapa kantaa vaikka säkillistä tiiliskiviä 24/7 niin tiedät mitä kantaminen on. Sen kersan kasvu sisälläsi ei tee sinusta prinsessaa, jota miehesi tulee palvella. Olet naurettava.
Luuletko, etteivät voimakkaasta pahoinvoinnista kärsivät ikinä syö mitään? Naura ihmeessä, jos huvittaa... Kyllä meillä nyt sattuu olemaan sellainen tilanne, että olen oikeutettu miehen voimakkaaseen apuun. Tästä on kyllä yhdessä puhuttu jo aiemmin. Moralisoi vaikka kuinka paljon jos huvittaa, ei se meidän tilanteeseen vaikuta. Minun tilanteeni ei ole sinulta pois. Kyllä se lapsen kantaminen on vähän eri luokkaa fyysisissä reaktioissa kuin tiiliskivien kantaminen, mutta en odota sinun tietävän, jos kokemusta ei ole.
Olet raskaana, et todennäköisesti siltikään liikuntakyvytön.