Onko muita jotka ihastuvat ulkonäön sijasta älykkyyteen?

Viimeinen lauseesi vesittää lässytyksesi älyyn ihastumisesta.

Tuntuu että netissä vähintään joka kolmas nainen on tuollainen "älyyn ihastuja", mutta se ei näy mitenkään arjen pariutumisessa

Ihastuin älykkyyteen ja mies osoittautui myös ulkonäöltään passeliksi.

Minä ihan selkeästi. Kaikki elämäni ihastukset ovat tohtoriksi väitelleitä, puolisoni on dosentti. Jo nuorena ihastuin vain erittäin fiksuihin, vaikka ei koululaisilla vielä mitään meriittejä ollut. Myöhemmin heistä on tullut väitelleitä.

Älykkyys ja huumorintaju päihittävät ulkonäön mennen tullen. Pätee molempien sukupuolien kohdalla.

Älykkäiden ja huumorintajuisten ihmisten liitot ovat kestävimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen lauseesi vesittää lässytyksesi älyyn ihastumisesta.

Ei vesittänyt. En vaan halua tarkentaa mihin ulkonäölliseen seikkaan viittaan. :) Mutta oma kommenttisi kertoo kyllä sinusta paljon, koska oletit heti noin ikävästi.

Oliko sulla muuten tähän keskusteluun jotain annettavaa vai tulitko vaan ilkeilemään?

Miehellä tulee olla sekä että. Vaikka olisi kuinka komea, ei tyhmän kanssa jaksa. Toisaalta huikeinkaan äly ei sentään riitä siihen, että saisi todellisen fyysisen rumuuden unohtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan selkeästi. Kaikki elämäni ihastukset ovat tohtoriksi väitelleitä, puolisoni on dosentti. Jo nuorena ihastuin vain erittäin fiksuihin, vaikka ei koululaisilla vielä mitään meriittejä ollut. Myöhemmin heistä on tullut väitelleitä.

Sama. T: Tohtorinna

Se, että vaatii kumppaniltaan myös älyä ei tee ihmisestä mitään "ulkonäön sijasta älyyn ihastujaa", vaan se on vain yksi kriteeri muiden joukossa. Ellette ole rakastunut joskus johonkin totaaliseen suohirviöön joka loistaa kuitenkin älykkyydellään.

Ihastuin mieheni älypenikseen. 

Voin samaistua hyvin. Ulkonäkö ei saa muuta aikaseks ku pienen mielenkiinnon heräämisen, mut sen jälkeen kyllä se älykkyys on mihin oikeesti ihastuu.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä tulee olla sekä että. Vaikka olisi kuinka komea, ei tyhmän kanssa jaksa. Toisaalta huikeinkaan äly ei sentään riitä siihen, että saisi todellisen fyysisen rumuuden unohtumaan.

Olen eri mieltä, vaikka satunkin olemaan naimisissa melko komean miehen kanssa, mikä ei tosiaankaan ollut avioliiton ja ihastumisen syy.  Älykkäillä ja huumorintajuisilla ihmisillä on karisma, jota ei voi olla huomaamatta. Karisma peittää alleen ulkonäön, koska ulkonäöstä tulee toissijainen tekijä siinä vaheessa, kun keskustelujen myötä lumoutuu kanssakeskustelijan älykkyydestä ja siitä huumorintajusta (huumontaju ja älykkyys liittyvät olennaisesti yhteen). Ainakaan minulle ei ole olemassa pelkkään ulkonäköön perustuvaa seksuaalistakaan vetovoimaa.

Psykologien tunteman haloefektin vuoksi ihmiset usein kokee hyvännäköiset älykkäämpinä kuin oikeasti ovat. Voit siis kuvitella ihastuvasi jonkun älyyn mutta oikeasti ihastuitkin ulkonäköön.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haloefekti

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin mieheni älypenikseen. 

Kyllähän se elämä noinkin menee. Yrittää keksiä jotain raflaavaa keskustelupalstalle. Suosittelen kuitenkin käymään sen peruskoulun loppuun ja sitten mahdollisesti toisen asteen koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan selkeästi. Kaikki elämäni ihastukset ovat tohtoriksi väitelleitä, puolisoni on dosentti. Jo nuorena ihastuin vain erittäin fiksuihin, vaikka ei koululaisilla vielä mitään meriittejä ollut. Myöhemmin heistä on tullut väitelleitä.

Kyseealaistan myös sen, että ainoastaan pitkälle koulutetut olisivat älykkäitä. Meillä on tiivis, monivuotinen ystäväpiiri, jonka jäsenet edustavat koulutukseltaan ammattikoulutasosta professoritasoon.  Yhdistävänä tekijänä on juuri älykkyys, valtava tiedonhalu, omaehtoinen oppiminen, asioiden penkominen pohjamutia myöten ja kyseenalaistaminen - sekä huumorintaju.

Mä ihastun vaan kiltteyteen ja hyvyyteen. Ei ole sellaista miestä näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä tulee olla sekä että. Vaikka olisi kuinka komea, ei tyhmän kanssa jaksa. Toisaalta huikeinkaan äly ei sentään riitä siihen, että saisi todellisen fyysisen rumuuden unohtumaan.

Olen eri mieltä, vaikka satunkin olemaan naimisissa melko komean miehen kanssa, mikä ei tosiaankaan ollut avioliiton ja ihastumisen syy.  Älykkäillä ja huumorintajuisilla ihmisillä on karisma, jota ei voi olla huomaamatta. Karisma peittää alleen ulkonäön, koska ulkonäöstä tulee toissijainen tekijä siinä vaheessa, kun keskustelujen myötä lumoutuu kanssakeskustelijan älykkyydestä ja siitä huumorintajusta (huumontaju ja älykkyys liittyvät olennaisesti yhteen). Ainakaan minulle ei ole olemassa pelkkään ulkonäköön perustuvaa seksuaalistakaan vetovoimaa.

Vaikka kuinka olisi karismaa ja lumoutuisi toisen puheista, ei se taio pois esim. vastenmielisiä hampaita, jotka saavat suutelelmisen ajattelemisenkin kyseisen miehen kanssa tuntumaan epämiellyttävältä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vaatii kumppaniltaan myös älyä ei tee ihmisestä mitään "ulkonäön sijasta älyyn ihastujaa", vaan se on vain yksi kriteeri muiden joukossa. Ellette ole rakastunut joskus johonkin totaaliseen suohirviöön joka loistaa kuitenkin älykkyydellään.

En tietenkään näe rakastumiseni kohdetta vastenmielisenä muutenkaan, mutta jos hän tulisi vastaan Tinderissä painaisin ruksia. Sen takia en tykännyt Tinderistä, kun kaikki fiksuina pitämäni miehet olivat livenä ihan imbesillejä. Kiinnostun miehestä yleensä jos tapaan hänet töiden merkeissä tai projektin kautta. Kyllä mä seison väitteeni takana, että äly ei ole mulle vaan yksi muiden joukossa. Mutta kyllähän älykkäät ihmiset tutkitustikin pitävät parempaa huolta fysiikastaan ja terveydestään, eivät tupakoi niin paljoa tai eivät ole valtavan ylipainoisia.  On siis todennäköisempää että ihastukseni kohde on normaalivartaloinen ja terve. Kasvojen piirteet eivät ole minulle merkityksellisiä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan selkeästi. Kaikki elämäni ihastukset ovat tohtoriksi väitelleitä, puolisoni on dosentti. Jo nuorena ihastuin vain erittäin fiksuihin, vaikka ei koululaisilla vielä mitään meriittejä ollut. Myöhemmin heistä on tullut väitelleitä.

Kyseealaistan myös sen, että ainoastaan pitkälle koulutetut olisivat älykkäitä. Meillä on tiivis, monivuotinen ystäväpiiri, jonka jäsenet edustavat koulutukseltaan ammattikoulutasosta professoritasoon.  Yhdistävänä tekijänä on juuri älykkyys, valtava tiedonhalu, omaehtoinen oppiminen, asioiden penkominen pohjamutia myöten ja kyseenalaistaminen - sekä huumorintaju.

Lisään vielä; korkeakoulutuksestani huolimatta joudun ystäväporukassa usein tuntemaan itseni jopa tyhmemmäksi kuin eräs ammattikoulutaustan omaava ystävämme. Hänellä on käsittämätön kyky punnita asioita kaikilta mahdollisilta suunnilta, mutta myös erinomainen kokonaisuuksien hahmottamiskyky. Siinä häviän hänelle mennen tullen, vaikka muutamissa testeissä uutta työpaikkaa hakiessani oma älykkyyteni on määritelty keskimääräistä korkeammaksi.

Koulutus on pitkälti myös ulkoaoppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että vaatii kumppaniltaan myös älyä ei tee ihmisestä mitään "ulkonäön sijasta älyyn ihastujaa", vaan se on vain yksi kriteeri muiden joukossa. Ellette ole rakastunut joskus johonkin totaaliseen suohirviöön joka loistaa kuitenkin älykkyydellään.

En tietenkään näe rakastumiseni kohdetta vastenmielisenä muutenkaan, mutta jos hän tulisi vastaan Tinderissä painaisin ruksia. Sen takia en tykännyt Tinderistä, kun kaikki fiksuina pitämäni miehet olivat livenä ihan imbesillejä. Kiinnostun miehestä yleensä jos tapaan hänet töiden merkeissä tai projektin kautta. Kyllä mä seison väitteeni takana, että äly ei ole mulle vaan yksi muiden joukossa. Mutta kyllähän älykkäät ihmiset tutkitustikin pitävät parempaa huolta fysiikastaan ja terveydestään, eivät tupakoi niin paljoa tai eivät ole valtavan ylipainoisia.  On siis todennäköisempää että ihastukseni kohde on normaalivartaloinen ja terve. Kasvojen piirteet eivät ole minulle merkityksellisiä yhtään.

Ei ole Tinderin vika, jos et osaa käyttää sitä