Uusi miesystäväni on narsisti - yrittää asettua lapsilleni isäksi

Aapee otti laastarimiehen ja on kauhuissaan kun lapset tykkää siitä. Oletko ollut rehellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Onkohan tuo äskeinen vastaaja AP? Jos on niin niin vaikuttaa siltä että ap vaan ei ole valmis ottamaan uutta puolisoaan osaksi perhettään ja perhe-elämää vaan on vielä aika kiinni exässään. Uusi mies on valmis yhteiseen elämään mutta ap ei? Ja se sitten ahdistaa. Miehessä ei välttämättä mitään vikaa, haluavat tällä hetkellä vaan eri asioita suhteeltaan?

On ap. Perheen osalta olen kiinni exässäni. Uusi suhde on parisuhde mutta ei välttämättä loppuelämän suhde. Uusi mies tietää tämän. Terv. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Aapee otti laastarimiehen ja on kauhuissaan kun lapset tykkää siitä. Oletko ollut rehellinen

Laastarisuhde kummallakin. Perhe molemmilla toisen kanssa. Näin on puhuttu ja sovittu. Lapset tykkää ja ei tykkää, lapsia on helppo miellyttää ja manipuloida. Silti ei mielestäni ole aiheellista ryhtyä isäksi toisen isän lapsille. Lapset saavat kyllä pitää tai olla pitämättä uudesta suhteestani. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Onkohan tuo äskeinen vastaaja AP? Jos on niin niin vaikuttaa siltä että ap vaan ei ole valmis ottamaan uutta puolisoaan osaksi perhettään ja perhe-elämää vaan on vielä aika kiinni exässään. Uusi mies on valmis yhteiseen elämään mutta ap ei? Ja se sitten ahdistaa. Miehessä ei välttämättä mitään vikaa, haluavat tällä hetkellä vaan eri asioita suhteeltaan?

On ap. Perheen osalta olen kiinni exässäni. Uusi suhde on parisuhde mutta ei välttämättä loppuelämän suhde. Uusi mies tietää tämän. Terv. Ap.

No pitäiskö nyt uuden miehen kanssa sitten ottaa asia keskusteluun uudelleen ja varmistaa että olette samoilla linjoilla edelleen suhteen laadusta ja pelisäännöistä? Vai joko olet keskustellut aiheesta? ei vaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Muodostamme uusperheen, koska haluamme olla yhdessä, toivottavasti loppuelämän, ja ottaa kaikki lapset tasavertaisina siihen mukaan. Tarkoitus on muuttaa joskus yhteen, viimeistään sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Nämä lapset ovat teinejä ja koululaisia, eivät ihan pieniä.

Exät on ollutta ja mennyttä ja erot käsitelty. Exillä on omat perheensä. Vanhemmuus toki jaetaan exän kanssa, mutta perhettä meillä meillä ei ole eikä enää ikinä tule olemaan. Mahtaisi exäni nykyinen vaimokin yllättyä, jos joskus sanoisin, että exäni onkin minun eikä hänen perhettään.

Ap, sinä et ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Se ei ole mitenkään väärin vaan eron käsittely ottaa aikansa. Miehestä keskeneräisyytesi ei kuutenkaan tee narsistia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Muodostamme uusperheen, koska haluamme olla yhdessä, toivottavasti loppuelämän, ja ottaa kaikki lapset tasavertaisina siihen mukaan. Tarkoitus on muuttaa joskus yhteen, viimeistään sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Nämä lapset ovat teinejä ja koululaisia, eivät ihan pieniä.

Exät on ollutta ja mennyttä ja erot käsitelty. Exillä on omat perheensä. Vanhemmuus toki jaetaan exän kanssa, mutta perhettä meillä meillä ei ole eikä enää ikinä tule olemaan. Mahtaisi exäni nykyinen vaimokin yllättyä, jos joskus sanoisin, että exäni onkin minun eikä hänen perhettään.

Ap, sinä et ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Se ei ole mitenkään väärin vaan eron käsittely ottaa aikansa. Miehestä keskeneräisyytesi ei kuutenkaan tee narsistia.

Miten kun teillä on tuo uusperheenne, johon olette ottaneet lapset edellisistä suhteistanne mukaan ja sitten exät on käsitelty ja heillä on omat perheensä niin ovatko he sitten tehneet lisää lapsia näiden uusien kumppaneidensa kanssa ja eivät enää ole perhesiteessä näihin teidän lapsiinne? Siltä tuo ainakin vaikuttaa kun kerran exän kanssa ei muka saa enää muodostaa perhettä vaan se muodostetaan uuden kumppanin ja entisestä suhteesta olevien lasten kanssa. Kyllä minusta perhe on niin kauan sen kanssa, jonka kanssa lapset on tehty, kuin lapset ovat alaikäisiä ja kotona asuvia. Parisuhteessa ei ex-puolisoon tarvitse niin kauaa olla jos parisuhde ei toimi. Voi muuttaa erilleen joko lopullisesti tai väliaikaisesti mutta vanhemmuus pysyy niin kauan kuin lapset ovat pieniä kun lapset on kerran tehty. En väitäkään että eromme olisi loppuun käsitelty mutta sitäkin suuremmalla syyllä uudella miehellä ei ole oikeutta ryhtyä isäksi tai kasvattajaksi lapsillemme, joilla on jo isä. Toisen omiminen on narsisimia ja tuollainen entisen puolison täydellinen sulkeminen oman elämänsä ja etenkin lasten elämän ulkopuolelle on keskeneräisyyttä ja lapsellisuutta jos mikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Muodostamme uusperheen, koska haluamme olla yhdessä, toivottavasti loppuelämän, ja ottaa kaikki lapset tasavertaisina siihen mukaan. Tarkoitus on muuttaa joskus yhteen, viimeistään sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Nämä lapset ovat teinejä ja koululaisia, eivät ihan pieniä.

Exät on ollutta ja mennyttä ja erot käsitelty. Exillä on omat perheensä. Vanhemmuus toki jaetaan exän kanssa, mutta perhettä meillä meillä ei ole eikä enää ikinä tule olemaan. Mahtaisi exäni nykyinen vaimokin yllättyä, jos joskus sanoisin, että exäni onkin minun eikä hänen perhettään.

Ap, sinä et ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Se ei ole mitenkään väärin vaan eron käsittely ottaa aikansa. Miehestä keskeneräisyytesi ei kuutenkaan tee narsistia.

Miten kun teillä on tuo uusperheenne, johon olette ottaneet lapset edellisistä suhteistanne mukaan ja sitten exät on käsitelty ja heillä on omat perheensä niin ovatko he sitten tehneet lisää lapsia näiden uusien kumppaneidensa kanssa ja eivät enää ole perhesiteessä näihin teidän lapsiinne? Siltä tuo ainakin vaikuttaa kun kerran exän kanssa ei muka saa enää muodostaa perhettä vaan se muodostetaan uuden kumppanin ja entisestä suhteesta olevien lasten kanssa. Kyllä minusta perhe on niin kauan sen kanssa, jonka kanssa lapset on tehty, kuin lapset ovat alaikäisiä ja kotona asuvia. Parisuhteessa ei ex-puolisoon tarvitse niin kauaa olla jos parisuhde ei toimi. Voi muuttaa erilleen joko lopullisesti tai väliaikaisesti mutta vanhemmuus pysyy niin kauan kuin lapset ovat pieniä kun lapset on kerran tehty. En väitäkään että eromme olisi loppuun käsitelty mutta sitäkin suuremmalla syyllä uudella miehellä ei ole oikeutta ryhtyä isäksi tai kasvattajaksi lapsillemme, joilla on jo isä. Toisen omiminen on narsisimia ja tuollainen entisen puolison täydellinen sulkeminen oman elämänsä ja etenkin lasten elämän ulkopuolelle on keskeneräisyyttä ja lapsellisuutta jos mikä.

Lapsillani on kaksi rakastavaa perhettä. Samoin mieheni lapsilla. Lapset ovat viikko-viikko, joten entiset puolisot ovat vahvasti mukana lasten elämässä. Lapsillani on myös kaksi rakastavaa vanhempaa, mutta nämä vanhemmat juttelevat keskenään vain lasten asioista, ei muusta. Perheessä kai jutellaan muustakin. Toki exän kanssa saa tuntea olevansa perhettä, kukaan ei ole kieltänyt sitä. Me vaan emme enää tunne tai edes halua tuntea niin. Lapsilla on lisäksi kaksi muuta turvallista aikuista (kasvattajaa ja hoitajaa) perheissään. Molemmissa uusperheissä on myös toisen puolison lapsia. Ikää oli jo erotessa sen verran, että uusia lapsia ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Muodostamme uusperheen, koska haluamme olla yhdessä, toivottavasti loppuelämän, ja ottaa kaikki lapset tasavertaisina siihen mukaan. Tarkoitus on muuttaa joskus yhteen, viimeistään sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Nämä lapset ovat teinejä ja koululaisia, eivät ihan pieniä.

Exät on ollutta ja mennyttä ja erot käsitelty. Exillä on omat perheensä. Vanhemmuus toki jaetaan exän kanssa, mutta perhettä meillä meillä ei ole eikä enää ikinä tule olemaan. Mahtaisi exäni nykyinen vaimokin yllättyä, jos joskus sanoisin, että exäni onkin minun eikä hänen perhettään.

Ap, sinä et ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Se ei ole mitenkään väärin vaan eron käsittely ottaa aikansa. Miehestä keskeneräisyytesi ei kuutenkaan tee narsistia.

Miten kun teillä on tuo uusperheenne, johon olette ottaneet lapset edellisistä suhteistanne mukaan ja sitten exät on käsitelty ja heillä on omat perheensä niin ovatko he sitten tehneet lisää lapsia näiden uusien kumppaneidensa kanssa ja eivät enää ole perhesiteessä näihin teidän lapsiinne? Siltä tuo ainakin vaikuttaa kun kerran exän kanssa ei muka saa enää muodostaa perhettä vaan se muodostetaan uuden kumppanin ja entisestä suhteesta olevien lasten kanssa. Kyllä minusta perhe on niin kauan sen kanssa, jonka kanssa lapset on tehty, kuin lapset ovat alaikäisiä ja kotona asuvia. Parisuhteessa ei ex-puolisoon tarvitse niin kauaa olla jos parisuhde ei toimi. Voi muuttaa erilleen joko lopullisesti tai väliaikaisesti mutta vanhemmuus pysyy niin kauan kuin lapset ovat pieniä kun lapset on kerran tehty. En väitäkään että eromme olisi loppuun käsitelty mutta sitäkin suuremmalla syyllä uudella miehellä ei ole oikeutta ryhtyä isäksi tai kasvattajaksi lapsillemme, joilla on jo isä. Toisen omiminen on narsisimia ja tuollainen entisen puolison täydellinen sulkeminen oman elämänsä ja etenkin lasten elämän ulkopuolelle on keskeneräisyyttä ja lapsellisuutta jos mikä.

Lapsillani on kaksi rakastavaa perhettä. Samoin mieheni lapsilla. Lapset ovat viikko-viikko, joten entiset puolisot ovat vahvasti mukana lasten elämässä. Lapsillani on myös kaksi rakastavaa vanhempaa, mutta nämä vanhemmat juttelevat keskenään vain lasten asioista, ei muusta. Perheessä kai jutellaan muustakin. Toki exän kanssa saa tuntea olevansa perhettä, kukaan ei ole kieltänyt sitä. Me vaan emme enää tunne tai edes halua tuntea niin. Lapsilla on lisäksi kaksi muuta turvallista aikuista (kasvattajaa ja hoitajaa) perheissään. Molemmissa uusperheissä on myös toisen puolison lapsia. Ikää oli jo erotessa sen verran, että uusia lapsia ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.

Lisään vielä, että mielestäni perhe ja vanhemmuus ovat eri asioita. Erossa perhe lakkaa olemasta, mutta vanhemmuus jatkuu.

Molemmat biologiset vanhemmat ovat narsisteja koska erosivat typerästä itsekkäästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Mitä sun mielestä kasvatus ja hoitaminen sitten oikein on?

Minulla on uusperhe, joka asuu kahdessa kodissa. Siihen kuuluu minä, mies ja molempien lapset. Olemme seurustelleet jo vuosia, joten katsomme itsemme uusperheeksi, vaikka virallisesti olemmekin kaksi eri taloutta. Useimmiten olemme paikalla samassa osoitteessa. Aika usein tulee tilanteita, että kuskataan toisen lasta tai hoidetaan niitä ilman, että biovanhempi paikalla.

Kyllä näillä lapsilla on samat säännöt tässä uusperheessä. Ei voi olla niin, että lapsia kohdeltaisiin eriarvoisesti. Exälässä voi sitten olla eri säännöt. Alusta asti on myös tehty lapsille selväksi, että molempia aikuisia totellaan. Silti vaikka kumpikin hoitaa ja kasvattaa kaikkia lapsia, emme pyri äidin/isän paikalle. Se ei ole sama asia.

Kasvatus on sitä millaisia arvoja, asenteita, tapoja, päämääriä ja keinoja niihin pääsemiseksi vanhempina haluamme lapsillemme opettaa. Hoitaminen on lasten vahtimista, turvallisuudesta huolehtimista, siisteyttä, syömistä. Lisäksi tulee sitten lasten jokapäiväinen helliminen ja väljä höpöttely sekä harrastukset, jotka ovat osa noita molempia edellisiä. Miksi muodostatte uusperheen uuden puolison kanssa kun kuitenkin asutte eri talouksissa kuten asumme mekin? Mielestäni (ja exänikin mielestä) uusien puolisoiden kanssa muodostamme parisuhteen, perhe on tuon entisen puolison kanssa. Mielestämme molemmat sekä parisuhde että perhe-elämä pitäisi tietenkin mahduttaa tuohon samaan suhteeseen mutta ei ole tällä hetkellä mahdollista ja pitkä suhde exäni kanssa nuoruudesta lähtien on nykyään vähintäänkin aikalisällä. Aika sitten näyttää että onko ero lopullinen.

Muodostamme uusperheen, koska haluamme olla yhdessä, toivottavasti loppuelämän, ja ottaa kaikki lapset tasavertaisina siihen mukaan. Tarkoitus on muuttaa joskus yhteen, viimeistään sitten, kun lapset lähtevät kotoa. Nämä lapset ovat teinejä ja koululaisia, eivät ihan pieniä.

Exät on ollutta ja mennyttä ja erot käsitelty. Exillä on omat perheensä. Vanhemmuus toki jaetaan exän kanssa, mutta perhettä meillä meillä ei ole eikä enää ikinä tule olemaan. Mahtaisi exäni nykyinen vaimokin yllättyä, jos joskus sanoisin, että exäni onkin minun eikä hänen perhettään.

Ap, sinä et ole vielä valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Se ei ole mitenkään väärin vaan eron käsittely ottaa aikansa. Miehestä keskeneräisyytesi ei kuutenkaan tee narsistia.

Miten kun teillä on tuo uusperheenne, johon olette ottaneet lapset edellisistä suhteistanne mukaan ja sitten exät on käsitelty ja heillä on omat perheensä niin ovatko he sitten tehneet lisää lapsia näiden uusien kumppaneidensa kanssa ja eivät enää ole perhesiteessä näihin teidän lapsiinne? Siltä tuo ainakin vaikuttaa kun kerran exän kanssa ei muka saa enää muodostaa perhettä vaan se muodostetaan uuden kumppanin ja entisestä suhteesta olevien lasten kanssa. Kyllä minusta perhe on niin kauan sen kanssa, jonka kanssa lapset on tehty, kuin lapset ovat alaikäisiä ja kotona asuvia. Parisuhteessa ei ex-puolisoon tarvitse niin kauaa olla jos parisuhde ei toimi. Voi muuttaa erilleen joko lopullisesti tai väliaikaisesti mutta vanhemmuus pysyy niin kauan kuin lapset ovat pieniä kun lapset on kerran tehty. En väitäkään että eromme olisi loppuun käsitelty mutta sitäkin suuremmalla syyllä uudella miehellä ei ole oikeutta ryhtyä isäksi tai kasvattajaksi lapsillemme, joilla on jo isä. Toisen omiminen on narsisimia ja tuollainen entisen puolison täydellinen sulkeminen oman elämänsä ja etenkin lasten elämän ulkopuolelle on keskeneräisyyttä ja lapsellisuutta jos mikä.

Lapsillani on kaksi rakastavaa perhettä. Samoin mieheni lapsilla. Lapset ovat viikko-viikko, joten entiset puolisot ovat vahvasti mukana lasten elämässä. Lapsillani on myös kaksi rakastavaa vanhempaa, mutta nämä vanhemmat juttelevat keskenään vain lasten asioista, ei muusta. Perheessä kai jutellaan muustakin. Toki exän kanssa saa tuntea olevansa perhettä, kukaan ei ole kieltänyt sitä. Me vaan emme enää tunne tai edes halua tuntea niin. Lapsilla on lisäksi kaksi muuta turvallista aikuista (kasvattajaa ja hoitajaa) perheissään. Molemmissa uusperheissä on myös toisen puolison lapsia. Ikää oli jo erotessa sen verran, että uusia lapsia ei ole tullut ja tuskin tuleekaan.

Eli teillä on mukavaa mutta lapset ramppaavat kahden kodin väliä. Aika rumba myös kaikille vanhemmille. Meillä lapset asuvat minun luonani ja tapaavat isäänsä muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se joka talossa on aikuinen kasvattaa niitä lapsia ja hoitaakin vaikka ei ole biologinen isä

Mielestäni lasten kasvattaminen ja hoitaminen on vanhempien ja heitä hoitavien tehtävä, ei samassakaan taloudessa asuvien muiden vanhempien tehtävä vaikka olisivatkin jomman kumman vanhemman uusia puolisoita, saatikka sitten että kun kumppani ei edes asu samassa taloudessa. Vanhemmat päättävät keskenään kasvatustavat ja suuntaukset toivottavasti yhteistyössä hoitajien kanssa. Hyvä jos uudet puolisot tukevat sitä mutta en missään nimessä hyväksy että uusi puoliso alkaa kasvattaa omilla periaatteillaan, touhuta lasten kanssa omin päin, hoitaa toisen lapsia, saatikka ryhtyy isän tai äidin korvikkeeksi tms. Pikemminkin kuuluu delegoida ne kasvatus- ja hoitotehtävät sille lähivanhemmalle tai hänen kauttaan tai suoraan etävanhemmalleen riippuen miten on sovittu. Eikä se tarkoita sitä että kumppanin lapsia kuuluisi väheksyä, halveksia, sivuuttaa tms. vaan voi ottaa kyllä samaan ruokapöytää, käydä koko uusperheellä matkoilla tms.  Hiukan parisuhde hukassa ihmisellä, joka ryhtyy uudessa parisuhteessaan isäksi tai äidiksi toisen lapsille tai sitten jotain outoa narsistista hyväksynnän hakemista ja uuden kumppanin reittä pitkin kiipimistä. ap.

Toivottavasti mies ymmärtää ottaa jalat alleen. En haluaisi olla parisuhteessa, jonka toinen osapuoli puhuu kumppanistaan noin rumasti.