Lue keskustelun säännöt.
Te ketkä olette elämässänne tehneet lääkkeellisen abortin JA synnyttäneet ilman kivunlievitystä
25.11.2017 |
Vertailkaa kipukokemuksianne. Sattuiko synnytys ilman kivunlievitystä enemmän kuin lääkkeellinen abortti (olettaen siis että vahvin lääke mitä abortissa kivunlievitykseen käytitte oli burana tms.)? Sattuiko teillä abortti kuinka paljon? Entä synnytys?
Ite oon tehnyt pari vuotta sitten lääkkeellisen abortin kotona, oli vasta raskausviikolla 7. Ne supistukset olivat jatkuvia, ehkä välillä sain puolen minuutin tauon niistä jos sitäkään. Niinä hetkinä kun abortissa supisteli niin en kyennyt liikkumaan, en puhumaan enkä ajattelemaan, paitsi että "kestän vielä tän sekunnin, ja tän sekunnin, ja tän sekunnin". Se abortti oli tähän mennessä kovin kokemani kipu. Oon kuitenkin aina halunnut puudutuksettoman synnytyksen sitten kun hankin lapsia. Mietin että millastakohan kipua on luvassa verrattuna tuohon aborttiin? (Toki sitten synnytyksessä loppuvaiheessa tuntuu niitä muitakin kipuja kuin supistuskipuja, mutta supistuskipuja tässä lähinnä vertailen.)
Toki tähän varmasti vaikuttaa sekin miten kelläkin yksilöllisesti on abortti sattunut, mulla taisi olla niitä kaikkein kivuliaimpia abortteja. Mun yhellä ystävälläni taas, kun olin vuosi sitten hänen seuranaan hänen kotonaan kun hän teki aborttia, niin sanoi 10minuutin ajan että "ai nyt sattuu mahaan", ja sen jälkeen mahakipu lähti pois ja katottiin yhessä normaalisti televisiota ja kuunneltiin musiikkia ja tanssittiin. Olisipa munkin abortti ollut yhtä helppo.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin kuulla kokemuksia. Jouduin tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen rv 10 sikiön menehdyttyä, mikä oli mielestäni aika kivuliasta. Erityisesti tyhjennyspäivän jälkeisinä päivinä, outoa kyllä. Ei kuitenkaan ollenkaan niin kivualiasta kuin kierukan asennus aikoinaan 😳😬
Tämä nykyinen raskaus edennyt onnistineesti loppusuoralle, en oikein tiedä millaista kipua odottaa.
Synnytys oli pahempi. Sikiön kuoltua minäkin jouduin aborttiin ja sen aikana sai kunnon kivunlievityksen. Ei tuntunut fyysistä kipua juuri yhtään.
Koettu lääkkeellinen keskeytys (keskenmenon takia) kolme kertaa joista yksi oli tosi kivulias, mutta kyllä kalpenee synnytyksen rinnalla ihan selkeästi. Synnytys ilman kivunlievitystä sattui pirusti, eikä voi edes verrata! Silti se oli luonnollisestikin aivan eri kokemus, ei yhtään traumaattinen tai edes epämieluisa. Tarkoituksenmukainen kipu oli helpompi kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys oli pahempi. Sikiön kuoltua minäkin jouduin aborttiin ja sen aikana sai kunnon kivunlievityksen. Ei tuntunut fyysistä kipua juuri yhtään.
Niin no joo sullaki ollu sitte vahvemmat kipulääkkeet abortissa. Nykyään nää kaikki kivunlievitykset on niin yleisiä että varmaan vaikea löytää tapauksia joissa molemmat olis tehty täysin kivunlievityksettä (vaikka nyt tosiaan buranaa ei lasketataan kivunlievityksen joukkoon).
Olen synnyttänyt toisen lapseni ilman kivunlievitystä, avautumisvaiheessa käytin kyllä ilokaasua. Kipu oli toki kovaa mutta kestettävissä, epiduraalia en sitten ehtinyt saada kun anestesilääkäri oli kiinni toisessa potilaassa.
Lääkkeelisen abortin olen tehnyt muutama vuosi sitten (tuulimunaraskaus) ja kipu oli lähinnä kuukautiskipumaista jomotusta, pysyi hyvin kurissa särkylääkkeellä, siivoilin kotona ja tein muistaakseni pihatöitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt lääkkeellisen keskeytyksen muistaakseni rv 8-9, minusta ne olivat tavallisia menkkakipuja (kivuliaat kuukautiset), olen myös synnyttänyt ilman kivunlievitystä.
Niitä kipuja ei kyllä mitenkään pysty verrata toisiinsa. Synnytyskipu on paaaaljon tuskaisempaa. Varsinkin viimeiset supistukset, siinä on sellainen olo että mikään muu ei ikinä satu niin paljoa kun synnytys, ikään kuin olisi kivun tuntemisen ääripäässä,että sen kovempaa kipua ei pysty kokemaan. Toisaalta se kestää vain hetken :)
Abortti sattui enemmän. Makasin vessan lattialla ja luulin että kuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenmenokipu oli melkoinen 12. viikolla, mutta kyllä se lääkkeellinen avautumisvaihe synnytyksessä oli totaalisempi. Tosin tarjonnassa oli häikkää ja homma menikin sitten leikkelyksi. Olin aikalailla hämärän rajamailla sitten jo. Ja sitten taas toisaalta, alkuvaihe avautumisessa kuitenkin oli vielä kaikenlaisten vippaskonstien autettavissa, kuten keinutuoli ja lämmin suihku.
Oho, yllättävä kysymys. Mulla lääkkeellinen keskeytys ei ollut kummoisen kivulias. Vuotoa tuli paljon ja se pelotti, mutta kipu ei niinkään ollut paha. Sain kyllä Tramadolia kipulääkkeeksi, en tiennytkään että joidenkin pitää buranoilla selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeytyksen ja synnytyksen kivunlievityksen iso ero on siinä, että synnyttävälle naiselle ei voi antaa lääkkeitä, jotka voisivat vaikeuttaa syntyvän lapsen tilaa.
Keskeytyksessä äidin hyvinvointi on se tärkein asia ja jos jotain menee pahasti pieleen, voidaan antaa voimakkaimpia mahdollisisa kipulääkkeitä.
Olen kokenut kaavinta- abortin jossa ei ollut kipuja nukutuksen takia, ja synnytyksen ilman kivunlievitystä. Minulla on korkea kipukynnys, mutta se synnytyksen kipu yhdistettynä pelkoon oli aika ainutlaatuista. Pahinta oli kontrollin menettäminen, olin täysin lääkäreiden käsissä. Muissa pahoissa kiputilanteissa (esim kun venäytin selkäni) olin jokseenkin kivun herra, tiesin, mikä liike sattui ja pystyin hallitsemaan liikkumistani ja lääkitystäni. Synnytyksessä en.
Mutta selvittiin siitäkin, tuo kivun aikaansaanut kyy povellani on nyt lukiolainen :D
13 mainitsi synnytyksessä tuon kontrollin menetyksen. Mulla juuri se oli se, mikä teki synnytyksestä karmaisevan kokemuksen. Ei kipu. Itse asiassa kieltäydyin kivunlievityksestä juuri siksi, että haluan olla täydessä kontrollista kehostani. PElkäsin kuitenkin esim. keisarileikkaukseen joutumista, jolloin en voisi mitenkään hallita sitä mitä keholleni tehdään. Ja jo se etten esim. saanut olla asennossa jossa halusin ja johon vaistot vaati oli todella ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää kertomiksia, upittelen vielä.
Vierailija kirjoitti:
13 mainitsi synnytyksessä tuon kontrollin menetyksen. Mulla juuri se oli se, mikä teki synnytyksestä karmaisevan kokemuksen. Ei kipu. Itse asiassa kieltäydyin kivunlievityksestä juuri siksi, että haluan olla täydessä kontrollista kehostani. PElkäsin kuitenkin esim. keisarileikkaukseen joutumista, jolloin en voisi mitenkään hallita sitä mitä keholleni tehdään. Ja jo se etten esim. saanut olla asennossa jossa halusin ja johon vaistot vaati oli todella ahdistavaa.
Siis mikset saanut olla asennossa johon vaistot ois vaatinu sua menemään? Eikös luonnollisessa synnytyksessä se ole juurikin se pääasia että saa juurikin kuunnella kehoaan ja mennä kehon ehdoilla ilman että lääkkeet sekoittavat sitä kehon ja vaistojen ohjaamaa tapahtumaa?
Ei voi edes verrata toisiinsa. Synnytyskipu oli ihan infernaalisen hirveää, keskeytys kivuliasta mutta kestettävissä. Keskenmenokipu oli pahempaa kuin keskeytyskipu.
Takana keskenmeno, lääkkeellinen keskeytys ja synnytys ilokaasun voimalla. Synnytys pahin ehdottomasti, keskenmeno ei jäänyt kauas siitä, mutta keskeytys ei ollut juurikaan pahoja menkkoja kummoisempi. Keskeytyksen kun voi "aikatauluttaa", eli särkylääkkeitä voi alkaa nappailemaan jo ennalta ehkäisevästi, ennen kuon mitään on edes tuntunut.
Mulle lääkkeetön synnytys oli paljon kovempi kipu, kuin raskaudenkeskeytys lääkkeillä. Vaikuttavia tekijöitä saattoi olla paljon. Mulla keskeytettiin tuulimunaraskaus ja ainakin silloin mukaan annettiin Panacod-tabletteja ja vannotettiin myös ottamaan ne. Kotona sai hakea hyvää asentoa ja tehdä olonsa mukavemmaksi kivusta huolimatta.
Synnytys ilman puudutuksia, ainoana kivunlievityksenä ilokaasu, oli esikoiseni synnytys. Koin synnytyssalin ja koko ympäristön vaihtuvine ihmisineen tosi stressaavana. Kipu oli epätodellinen, en pystynyt kuvittelemaan sellaista kipua aikaisemmin. Repesin ja tarvittiin paljon tikkejä ja menetin paljon verta. Toisen lapseni synnytys ilokaasulla oli sen sijaan paljon helpompi, vaikka ei mitenkään kivuton.
Up