Perheeni oli lapsena köyhä ja meillä oli todella usein ruokana maitoperunoita ja leipäpuuroa.
Maitoperunat oli sellaista ruokaa, jossa kuorittuja ja paloiteltuja perunoita keitettiin kypsiksi, sitten vesi kaadettiin pois ja kattilassa lämmitettiin maitoa. Sinne sitten laitettiin perunat, vähän rasvaa, mausteita ja sipulia paloiteltuna. Leipäpuuro taas oli sellaista, että kuivia leivänpaloja laitettiin kiehuvaan veteen ja keitettiin. Sinne laitettiin sitten suolaa, vähän sokeria, rasvaa ja sitä syötiin maidon kanssa. Joskus äiti hemmotteli meitä ja teki sen pullasta tai sokerikorpuista, mutta yleensä se tehtiin ruisleivästä. Melko paljon tuollaisia ruokia söin lapsena ja sitten söin puuroja, marjoja, hedelmiä, leipää ja ruokana aterioilla oli maitoa, janoon juotiin vettä. Kun menin kouluun 7-vuotiaana, niin vasta silloin sain ensimmäisiä kertoja syödä lihaa, kalaa, kananmunia tai vaikka maksaa. Aluksi ne maistuivat kummalliselta ja aiheuttivat vatsavaivoja, koska en ollut sellaisiin pienenä poikana tottunut.
Kommentit (33)
Luulisi, et maito on melko kallista, olikohan sitä varaa ostaa.
Nykyään ainakin on melko kallista. Tuntuu, jos lapsia, jotka juo paljon maitoa (sinällään mielelläni sen maidon ostan).
Köyhät on myös nähtävästi poikkeuksetta tyhmiä. Kesäsin saa järvestä ilmasta kalaa vaikka selkä vääränä kantaa ja marjat ei ihan kirjaimellisesti kasva puussa, mut ainakin pensaassa.
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen satu
Kyllä tämä voi olla täysin totta. Minä olin selvästi parempiosaisesta perheestä, mutta kyllä meillä oli lapsuudessani 1960- ja 1970-luvulla yleisin arkipäivän päivällisruoka perunat ja ruskea kastike. Maitoperunat ovat minullekin lapsuudesta tuttu ruoka (ei se litran maitopurkki, jonka ko. ruokalajiin tarvitsee, niin kauheasti maksa), ja lapsuuteni lempiruoka oli verileipäkeitto. Kaupasta sai siihen aikaan verileipää (leivän leivonnassa oli käytetty nesteenä teurastuksen yhteydessä talteen otettua verta), ja sitä keitettin maidossa niin pitkään, että leipä pehmeni.
Meillä oli kuitenkin lihaa viikonloppuisin, yleensä palapaistia tai karjalanpaistia. Lihaa sai aterialla kaksi palasta, ja pääosin vatsa täytettiin perunoilla. Vihanneksia (usein itse kasvatettuja) ja marjoja (osin itse poimittuja) oli kyllä saatavilla. Välillä oli myös ruokana pakasteseitiä. Kun kaupasta ostettiin 400 gramman pakkaus, pyydettiin kauppiasta iskemään se lihakirveellä puoliksi. Puolikas riitti hyvin 6 hengen pääruuaksi perunoiden lisäksi. Toinen puolikas laitettiin pakastimeen, ja käytettiin toisen aterian aineiksi.
No, nykyisin olen hyväpalkkainen DI, ja ruuat kotona ovat vähän toista luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät on myös nähtävästi poikkeuksetta tyhmiä. Kesäsin saa järvestä ilmasta kalaa vaikka selkä vääränä kantaa ja marjat ei ihan kirjaimellisesti kasva puussa, mut ainakin pensaassa.
Kaikilla ei ole järvi vieressä. Meiltä oli 30 km matkaa lähimmälle järvelle, josta sai kalaa. Vanhempani olivat kokopäivätöissä, joten ei heillä ollut aikaa lähteä kauaksi kalaan. Lisäksi kalastus olisi vaatinut satsausta välineisiin (ongella ei yleensä saa sellaisia määriä, että niillä olisi merkitystä perheen ruokkimisessa). Marjoja meillä kyllä oli ja itse kasvatettuja vihanneksia.
4
Meidän perhe ei ollut köyhä, mutta syötiin tosi usein kesällä pottumaitoa. Se oli sellainen ruoka, jossa keitetään uusia perunoita. Kaadetaan vesi pois ja tilalle maitoa, kevätsipulia ja voita ja ääntä kohden. Oli muuten hyvää ja on edelleen yksi parhaita kesäruokia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe ei ollut köyhä, mutta syötiin tosi usein kesällä pottumaitoa. Se oli sellainen ruoka, jossa keitetään uusia perunoita. Kaadetaan vesi pois ja tilalle maitoa, kevätsipulia ja voita ja ääntä kohden. Oli muuten hyvää ja on edelleen yksi parhaita kesäruokia.
Hyi yäk...... .
Vierailija kirjoitti:
Ai vuonna 1998 ?
Niinpä. EU-kassista jauhot ja kastiketta tekemään, pottumaitohan on survomalla muussia. Voi elämän kevät!
Pottumaito on kyllä tosi hyvää. Pitääkin tehdä joskus.
Jenkeissä söin kanssa punakuorisista perunoista tehtyä Potato Soupia, se oli myös ihan sairaan hyvää ja kaunis annos.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe ei ollut köyhä, mutta syötiin tosi usein kesällä pottumaitoa. Se oli sellainen ruoka, jossa keitetään uusia perunoita. Kaadetaan vesi pois ja tilalle maitoa, kevätsipulia ja voita ja ääntä kohden. Oli muuten hyvää ja on edelleen yksi parhaita kesäruokia.
Mamma mia! Che schifo.
Joopa joo. Minä olisin ostanut ap sun stoorin, jos olisit jättänyt pois tuon, että muka vasta koulussa sait lihaa ja munia jne.
Olen nimittäin itse 60-luvun lapsi, ja muistan kyllä sen elintason varsin hyvin. Tuol stoorisi olisi saattanut olla totta korkeintaan sota-aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, et maito on melko kallista, olikohan sitä varaa ostaa.
Nykyään ainakin on melko kallista. Tuntuu, jos lapsia, jotka juo paljon maitoa (sinällään mielelläni sen maidon ostan).
Heillä oli tietenkin oma lehmä.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Minä olisin ostanut ap sun stoorin, jos olisit jättänyt pois tuon, että muka vasta koulussa sait lihaa ja munia jne.
Olen nimittäin itse 60-luvun lapsi, ja muistan kyllä sen elintason varsin hyvin. Tuol stoorisi olisi saattanut olla totta korkeintaan sota-aikaan.
60-luvulla olikin jo parempi elintaso,kuin 5qo.luvulla.Meillä myös syötiin leipäpuuroa ja ruskeaa kastiketta ja perunaa.
Ihan kiva satu. Mutta täysin epäuskottavaa ettet oisi ennen koulua lihaa saanut.
Ap:n vanhemmat siis tuhlasivat perheen rahat alkoholiin ja tupakkaan.
Jaa vuosimallia 1998. Kyllä on Porvoo köyhä paikka!
Minä söin opiskeluaikoinani 90-luvulla makaronia ketsupilla. Veikkaan, että oli halvempaa kuin tuo perunamaito, kun ketsupista riitti moneksi viikoksi. Joskus muusasin sekaan kananmunan mutta silloin oli enemmän rahaa käytössä. Aamuisin ja iltaisin söin tietysti puuroa ja kerran viikossa ostin jonkun hedelmän, jos en päässyt käymään kotona syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ikä on 55....
2017 - 1998 = 19
Semmoinen satu