Lue keskustelun säännöt.
Vanhan sinkkunaisen todellisuus
25.11.2017 |
20v avioliiton jälkeen ja nyt sinkkuna olen ajoittain suhteellisen aktiivisesti käynyt treffeillä. Sinkkumiehissä taso on ilmeisen hankala, sillä moni on ylimielinen täydellisyys tai sitten on tunne-elämältään infantiileja, jotka kyllä seksiä kerjää. On alkkiksia, sydänvaivaisia, tules-ongelmaa tai psyyke hajalla. Entinen vaimo vielä mielessä tai aina haetaan parempaa. Miehillä ei ole aikomustakaan vakiintua. Jätinkin kaikki deittisivut ja suhtaudun miehiin lakonisesti. Katsoa saa, mutta en ota kontaktia.
Naisena olen huolehtiva, rakastava, jalat maassa, keskusteleva, minua kuvataan ystävälliseksi ja helppo lähestyä. Suuntaan nuo ominaisuuteni muuhun kohteeseen kuin mieheen. Miksi enää yrittää rakentaa suhdetta, koska miehissä aines on surkea.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä vaikuttaa siltä, että moni ei halua mitään vakavaa, haluaa jonkun kevytsuhteen tai etsii vain seksiä. En ole vielä lakannut etsimästä, mutta en myöskään aio masentua sen vuoksi, että tuolla ei noita kovin vakavastiotettavia tapauksia ole.
Edelleen teidän naisten valinta kohdistuu vain kevytsuhteilua ja seksiä haluavia miehiä kohtaan.
Voi olla että asia johtuu tasosta, yleensä tasokkaimmat miehet haluavat vain irtoseksiä.
Matalatasoiset miehet haluaisivat sitoutua mutta ette kelpuuta heitä. Rinki pyörii.
Jos oma tasoni on tavallinen, töissä käyvä, ei tupakkaa, ei alkoa, normaali vartalo, kasvot ok, niin miehestä riittää ihan samat ominaisuudet. Miehissä on niitä, jotka etsivät sitä oikeaa, mutta valehtelevat. Ovatkin vain seksin perään. Kaksi miestä sain suuttumaan, kun sanoin tästä.
Ei nalkutusta, ei seksin pihtaamista, eikä mielellään mitään muutakan yksipuolista sanelua ja valittamista siitä miten tällä telluksella pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ihan noinkaan. Itse sinkkuunnuin hieman sinua vanhempana ja heti kun aloin katselemaan ympärilleni löytyi netistä kaltaiseni mies: pitkästä liitosta eronnut, sosiaalisesti taitava, sitoutumishaluinen, älykäs, huumorintajuinen, taloudellisesti yhtä hyvin toimeentuleva kuin itsekin. Tavattuamme oli hyvin nopeasti selvää, että yhteen jäädään ja meistä tuli onnellinen pariskunta. Keski-ikäiset eroavat paljon enkä usko, että noissa pareissa aina eron syy on ollut miehen kehnous, eikö enemmänkin luonteiden, arvojen ja haaveiden yhteensopimattomuus? Minun ex mies on oikein hyvä kumppani jollekin toiselle, samoin nykyinen mieheni on erittäin hyvä kumppani minulle vaikka ex vaimonsa häntä kehnona pitikin.
Mikähän oli sitten eron syy? Kumpi haki eroa? Se kertoo jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä vaikuttaa siltä, että moni ei halua mitään vakavaa, haluaa jonkun kevytsuhteen tai etsii vain seksiä. En ole vielä lakannut etsimästä, mutta en myöskään aio masentua sen vuoksi, että tuolla ei noita kovin vakavastiotettavia tapauksia ole.
Edelleen teidän naisten valinta kohdistuu vain kevytsuhteilua ja seksiä haluavia miehiä kohtaan.
Voi olla että asia johtuu tasosta, yleensä tasokkaimmat miehet haluavat vain irtoseksiä.
Matalatasoiset miehet haluaisivat sitoutua mutta ette kelpuuta heitä. Rinki pyörii.
Miksi ihmeessä naisen pitäisi kelpuuttaa mies, jota itsekin kutsut "matalatasoiseksi"?
Naisen kannalta täysin älytön vaihtoehto. Ja tässä puhutaan aikuisista naisista, jotka eivät etsi isää lapsilleen, ei pelkkää seksiseuraa, eikä elättäjää tai bilettäjää vaan ihmistä, jota voisi kutsua normaaliälyiseksi, sosiaaliset taidot omaavaksi terveeksi persoonaksi.
Miksi naisen pitäisi ottaa henkilö, joka ei kykene normaaliin parisuhteeseen?
Minkälainen mies ajattelee naisen olevan alamainen, tasoltaan miehelle matalampi? Naiselle pitäisi kelvata kuka mies tahansa? = halu käyttää valtaa ja alistaa nainen.
Itselläni on talous kunnossa, työpaikka, lapset muuttaneet pois, ystäviä, terveyttä, kyky tulla toimeen aika erilaisten ihmisten kanssa, halua ottaa asioista selvää ja viihdyn yksinkin.
Toivottavasti yksikään nainen ei tyydy mieheen, joka etsii matalan statuksen omaavaa naista.
Mikä sinkku se sellainen nainen tai mies on, joka on ollut parikymmentä vuotta parisuhteessa? Aito sinkku ei ole koskaan ollut avo- tai avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on matala taso? Entä korkea?
Jos korkeakoulutettuna tapailin ammattikoulun käynyttä duunaria, molemmilla pitkät parisuhteet takana, samat kiinnostukset, huumoria, hyvä olla. Mutta ei vaan miestä innostanut tarpeeksi. Mies ilmeisesti tasoltaan korkea.
Naisella taso koostuu seuraavista:
1) ikä 16-25v
2) hyvä ulkonäkö
3) mukava luonne
Tuollainen on kaikista tasokkain. Koulutus ei pahemmin naisen tasoa nosta. Miehen tasoa kyllä nostaa.
Ihan kiva analyysi, mutta unohdat useamman faktan. Nimittäin että nainen on ihminen, joka on lain mukaan vapaa tekemään omat päätöksensä. Miksi joku fiksu ja korkeatasoinen nainen tyytyisi mieheen, joka pitää häntä lihapalana ja esineenä?
Miehiä ärsyttää keski-ikäisissä naisissa juuri se, että kokeneempi nainen näkee miesten hevonpa:kan läpi ja pistää ukoille jauhot suuhun.
Suakin luultavasti ottaa kupoliin mun suorasukainen vastaus, eikö totta? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, ettei itsestään huolehtivaa, huumorintajuista ja keskusteluun pystyvää vapaata miestä ole olemassakaan?
N45Onhan meitä. Mutta koska kykenen huolehtimaan itsestäni kaikessa ruoanlaitosta paidansilitykseen herää kysymys miksi minua syyllistetään siitä että aikuisten oikeasti eniten kaipaisin naista juuri siihen mistä myös siitäkin kykenen huolehtimaan yksinäni mutta yksin se on mälsempää kuin kahdestaan.
Häh? En ymmärtänyt yhtään mitään. Ilmeisesti kuvittelet olevasi "keskusteluun kykenevä" mutta tuosta ei ainakaan saanut selvää. Vihjaatko ettet tarvitse naista kuin seksiin, koska osaat silittää itse?
Tajuatko miten kaukana sun näkemys parisuhteesta on sen kanssa mitä ap tarkoitti? Ymmärrätkö ollenkaan ettei sun maailma kohtaa kenekään fiksun naisen ajatusten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtäkkiä voisin huudahtaa ap:n lausumaan, että niinpä!
Mutta kas, kun nyt tässä lähipiiriäni alan kartoittaa, niin yllättäen huomaan, että varmaan puolen tusinaa samassa tilanteessa olevaa naista (eronnut, 40-50 -vuotias) on pariutunut tämän vuoden aikana. Ihan hyviä, heille sopivia miehiä on eteensä tullut.
Itse rämmin edelleen seitsemän vuoden jälkeen yksinäisen, ikääntyvän naisen elämää eteenpäin. Olen asettanut itseni kohtalon armoille ja uskon että jos on tarkoitettu, niin minäkin löydän vielä jonkun. Ilman etsimistä.
No, mulla oli kaksi pitkää suhdetta takana kun erosin viimeksi. Päätin silloin että kun olen valmis uuteen suhteeseen, yritän olla viisampi ja valita itselleni paremmin sopivan miehen kuin edelliset. Tuosta on nyt yli 20 vuotta eikä sitä "paremmin sopivaa miestä" ole löytynyt.
Onneksi olen elänyt ihan tyytyväisenä omaehtoista elämääni enkä haaskannut päiväni kumppanin haikailuun. Mutta fakta on, ettei sitä sopivaa kumppania löydä netistä eikä oikeasta elämästä.
Ongelma on siinä etteivät naiset näe muutosta itsessään.
Ne miehetkin uskovat olevansa parempia kuin kolmekymppisinä. Se "liikunnallinen" mies joka juoksi armeijan Cooperin testissä 3 200 (2 400) uskoo olevansa viriili yhä, mitä nyt stressin takia ei aina onnistu kerran viikossa.
Sinäkin uskot parantuneesi iän myötä, koska olet "itsevarmempi" ja "tunnet itsesi", ja toki hallitset ne arjen asiat erinomaisesti. Miehen näkökulmasta 22-vuotias sinä veisi voiton koska tahansa - riippumatta miehen iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, kun toisissa ketjuissa naiset valittavat, miten miehet haluavat väkisin muuttaa yhteen perhettä leikkimään eikä kahden aikuisen hauskanpito- ja nautintokeskeinen erillissuhde kelpaa. :D
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtäkkiä voisin huudahtaa ap:n lausumaan, että niinpä!
Mutta kas, kun nyt tässä lähipiiriäni alan kartoittaa, niin yllättäen huomaan, että varmaan puolen tusinaa samassa tilanteessa olevaa naista (eronnut, 40-50 -vuotias) on pariutunut tämän vuoden aikana. Ihan hyviä, heille sopivia miehiä on eteensä tullut.
Itse rämmin edelleen seitsemän vuoden jälkeen yksinäisen, ikääntyvän naisen elämää eteenpäin. Olen asettanut itseni kohtalon armoille ja uskon että jos on tarkoitettu, niin minäkin löydän vielä jonkun. Ilman etsimistä.No, mulla oli kaksi pitkää suhdetta takana kun erosin viimeksi. Päätin silloin että kun olen valmis uuteen suhteeseen, yritän olla viisampi ja valita itselleni paremmin sopivan miehen kuin edelliset. Tuosta on nyt yli 20 vuotta eikä sitä "paremmin sopivaa miestä" ole löytynyt.
Onneksi olen elänyt ihan tyytyväisenä omaehtoista elämääni enkä haaskannut päiväni kumppanin haikailuun. Mutta fakta on, ettei sitä sopivaa kumppania löydä netistä eikä oikeasta elämästä.
Ei löydy, koska "paremmin sopiva" yleensä tarkoittaa sellaista miestä jota moni muukin nainen pitäisi "paremmin sopivana".
Vähän hankala yhdistelmä kun oma taso laskee, mutta samanaikaisesti yritetään nostaa rimaa. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan 17-22v tienoilla. Silloin on paras tilaisuus.
Suosittelen että perehdyt markkina-arvoteoriaan. On hyvä ymmärtää mitkä ominaisuudet ovat markkinoilla vaikeasti saatavilla, ja mitkä sellaisia joita voi toivoa ilman että halutun miehen taso nousee ulottumattomiin.
rakkaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtäkkiä voisin huudahtaa ap:n lausumaan, että niinpä!
Mutta kas, kun nyt tässä lähipiiriäni alan kartoittaa, niin yllättäen huomaan, että varmaan puolen tusinaa samassa tilanteessa olevaa naista (eronnut, 40-50 -vuotias) on pariutunut tämän vuoden aikana. Ihan hyviä, heille sopivia miehiä on eteensä tullut.
Itse rämmin edelleen seitsemän vuoden jälkeen yksinäisen, ikääntyvän naisen elämää eteenpäin. Olen asettanut itseni kohtalon armoille ja uskon että jos on tarkoitettu, niin minäkin löydän vielä jonkun. Ilman etsimistä.No, mulla oli kaksi pitkää suhdetta takana kun erosin viimeksi. Päätin silloin että kun olen valmis uuteen suhteeseen, yritän olla viisampi ja valita itselleni paremmin sopivan miehen kuin edelliset. Tuosta on nyt yli 20 vuotta eikä sitä "paremmin sopivaa miestä" ole löytynyt.
Onneksi olen elänyt ihan tyytyväisenä omaehtoista elämääni enkä haaskannut päiväni kumppanin haikailuun. Mutta fakta on, ettei sitä sopivaa kumppania löydä netistä eikä oikeasta elämästä.
Ei löydy, koska "paremmin sopiva" yleensä tarkoittaa sellaista miestä jota moni muukin nainen pitäisi "paremmin sopivana".
Vähän hankala yhdistelmä kun oma taso laskee, mutta samanaikaisesti yritetään nostaa rimaa. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan 17-22v tienoilla. Silloin on paras tilaisuus.
Suosittelen että perehdyt markkina-arvoteoriaan. On hyvä ymmärtää mitkä ominaisuudet ovat markkinoilla vaikeasti saatavilla, ja mitkä sellaisia joita voi toivoa ilman että halutun miehen taso nousee ulottumattomiin.
Suosittelet että kehität sekä älyäsi ja sieluasi ja avaat silmäsi todelliseen maailmaan, joka on paljon monimutkaisempi kuin jonkun älykääpiön keksimä "teoria".
12121212 kirjoitti:
Ongelma on siinä etteivät naiset näe muutosta itsessään.
Ne miehetkin uskovat olevansa parempia kuin kolmekymppisinä. Se "liikunnallinen" mies joka juoksi armeijan Cooperin testissä 3 200 (2 400) uskoo olevansa viriili yhä, mitä nyt stressin takia ei aina onnistu kerran viikossa.
Sinäkin uskot parantuneesi iän myötä, koska olet "itsevarmempi" ja "tunnet itsesi", ja toki hallitset ne arjen asiat erinomaisesti. Miehen näkökulmasta 22-vuotias sinä veisi voiton koska tahansa - riippumatta miehen iästä.
Voit olla oikeassa. Nainen on keski-iässä kokenut ja viisas ja etsii samanlaista kumppania.
Mutta sellainen mies, joka etsii 22-vuotiasta naista, etsii sellaista juuri siksi, että hän ei ole oppinut elämästään yhtikäs mitään. Mies haluaa vaan nuoren naisen, joka ei vielä kykene vaatimaan tasa-arvoista suhdetta vaan tyytyy tökeröön hyväksikäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtäkkiä voisin huudahtaa ap:n lausumaan, että niinpä!
Mutta kas, kun nyt tässä lähipiiriäni alan kartoittaa, niin yllättäen huomaan, että varmaan puolen tusinaa samassa tilanteessa olevaa naista (eronnut, 40-50 -vuotias) on pariutunut tämän vuoden aikana. Ihan hyviä, heille sopivia miehiä on eteensä tullut.
Itse rämmin edelleen seitsemän vuoden jälkeen yksinäisen, ikääntyvän naisen elämää eteenpäin. Olen asettanut itseni kohtalon armoille ja uskon että jos on tarkoitettu, niin minäkin löydän vielä jonkun. Ilman etsimistä.No, mulla oli kaksi pitkää suhdetta takana kun erosin viimeksi. Päätin silloin että kun olen valmis uuteen suhteeseen, yritän olla viisampi ja valita itselleni paremmin sopivan miehen kuin edelliset. Tuosta on nyt yli 20 vuotta eikä sitä "paremmin sopivaa miestä" ole löytynyt.
Onneksi olen elänyt ihan tyytyväisenä omaehtoista elämääni enkä haaskannut päiväni kumppanin haikailuun. Mutta fakta on, ettei sitä sopivaa kumppania löydä netistä eikä oikeasta elämästä.
Ei löydy, koska "paremmin sopiva" yleensä tarkoittaa sellaista miestä jota moni muukin nainen pitäisi "paremmin sopivana".
Vähän hankala yhdistelmä kun oma taso laskee, mutta samanaikaisesti yritetään nostaa rimaa. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan 17-22v tienoilla. Silloin on paras tilaisuus.
Suosittelen että perehdyt markkina-arvoteoriaan. On hyvä ymmärtää mitkä ominaisuudet ovat markkinoilla vaikeasti saatavilla, ja mitkä sellaisia joita voi toivoa ilman että halutun miehen taso nousee ulottumattomiin.
Suosittelet että kehität sekä älyäsi ja sieluasi ja avaat silmäsi todelliseen maailmaan, joka on paljon monimutkaisempi kuin jonkun älykääpiön keksimä "teoria".
En ole havainnut palstalla ketjua jossa 21-vuotiaat hoikat naiset tai kolmekymppiset pitkät/menestyneet/itsevarmat ja määrätietoiset miehet valittavat etteivät saa kumppania.
Pelkkään rakkauteen ja sattumaan voi uskoa silloin kun siihen on varaa. Silloin kun ei ole, pitää nähdä tosiasiat ja toimia niiden mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ihan noinkaan. Itse sinkkuunnuin hieman sinua vanhempana ja heti kun aloin katselemaan ympärilleni löytyi netistä kaltaiseni mies: pitkästä liitosta eronnut, sosiaalisesti taitava, sitoutumishaluinen, älykäs, huumorintajuinen, taloudellisesti yhtä hyvin toimeentuleva kuin itsekin. Tavattuamme oli hyvin nopeasti selvää, että yhteen jäädään ja meistä tuli onnellinen pariskunta. Keski-ikäiset eroavat paljon enkä usko, että noissa pareissa aina eron syy on ollut miehen kehnous, eikö enemmänkin luonteiden, arvojen ja haaveiden yhteensopimattomuus? Minun ex mies on oikein hyvä kumppani jollekin toiselle, samoin nykyinen mieheni on erittäin hyvä kumppani minulle vaikka ex vaimonsa häntä kehnona pitikin.
Mikähän oli sitten eron syy? Kumpi haki eroa? Se kertoo jo paljon.
Tosi hyvä kysymys heti alkuun kun ihmiseen tutustuu. Jos tämä johon tutustut, pitkästä liitosta eronnut, selittää kuinka kaikki oli toisen vika oli ne syyt mitkä tahansa kannattaa juosta. Jos ei kykene yhtään peiliin katsomaan entistä liittoaan miettiessään ei seuraavasta tule sen häävimpi. Jos taas ne syyt on olleet todella hyvät (väkivaltaa, alkoholismia) ja varsinkin jos perheessä on lapsia voi ihmetellä millainen läheisriippuvainen ihminen jää tuollaiseen liittoon vuosikausiksi altistaen lapsensakin samalle kurjuudelle.
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ongelma on siinä etteivät naiset näe muutosta itsessään.
Ne miehetkin uskovat olevansa parempia kuin kolmekymppisinä. Se "liikunnallinen" mies joka juoksi armeijan Cooperin testissä 3 200 (2 400) uskoo olevansa viriili yhä, mitä nyt stressin takia ei aina onnistu kerran viikossa.
Sinäkin uskot parantuneesi iän myötä, koska olet "itsevarmempi" ja "tunnet itsesi", ja toki hallitset ne arjen asiat erinomaisesti. Miehen näkökulmasta 22-vuotias sinä veisi voiton koska tahansa - riippumatta miehen iästä.Voit olla oikeassa. Nainen on keski-iässä kokenut ja viisas ja etsii samanlaista kumppania.
Mutta sellainen mies, joka etsii 22-vuotiasta naista, etsii sellaista juuri siksi, että hän ei ole oppinut elämästään yhtikäs mitään. Mies haluaa vaan nuoren naisen, joka ei vielä kykene vaatimaan tasa-arvoista suhdetta vaan tyytyy tökeröön hyväksikäyttöön.
Miehet ja naiset eivät katso samoja asioita vastakkaisessa sukupuolessa.
Se että _nainen_ arvostaa miehessä älykkyyttä, koulutusta, ammattia, sosiaalisuutta, ym statuksen ja resurssien hankkimiseen liittyvää kyvykkyyttä, ei velvoita miehiä samaan.
Ei mieskään voi vaatia että naisten tulisi alkaa arvostamaan miehissä samoja asioita kuin miehet arvostavat naisissa (kauneutta, nuoruutta, hehkeyttä, viattomuutta, empaattisuutta).
Yrität pelata kaksilla korteilla. Nuorena erilaisuus on ok, sitten kun nuoruuden etu on menetetty, pitäisikin etsiä samanlaisuutta.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtäkkiä voisin huudahtaa ap:n lausumaan, että niinpä!
Mutta kas, kun nyt tässä lähipiiriäni alan kartoittaa, niin yllättäen huomaan, että varmaan puolen tusinaa samassa tilanteessa olevaa naista (eronnut, 40-50 -vuotias) on pariutunut tämän vuoden aikana. Ihan hyviä, heille sopivia miehiä on eteensä tullut.
Itse rämmin edelleen seitsemän vuoden jälkeen yksinäisen, ikääntyvän naisen elämää eteenpäin. Olen asettanut itseni kohtalon armoille ja uskon että jos on tarkoitettu, niin minäkin löydän vielä jonkun. Ilman etsimistä.No, mulla oli kaksi pitkää suhdetta takana kun erosin viimeksi. Päätin silloin että kun olen valmis uuteen suhteeseen, yritän olla viisampi ja valita itselleni paremmin sopivan miehen kuin edelliset. Tuosta on nyt yli 20 vuotta eikä sitä "paremmin sopivaa miestä" ole löytynyt.
Onneksi olen elänyt ihan tyytyväisenä omaehtoista elämääni enkä haaskannut päiväni kumppanin haikailuun. Mutta fakta on, ettei sitä sopivaa kumppania löydä netistä eikä oikeasta elämästä.
Ei löydy, koska "paremmin sopiva" yleensä tarkoittaa sellaista miestä jota moni muukin nainen pitäisi "paremmin sopivana".
Vähän hankala yhdistelmä kun oma taso laskee, mutta samanaikaisesti yritetään nostaa rimaa. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan 17-22v tienoilla. Silloin on paras tilaisuus.
Suosittelen että perehdyt markkina-arvoteoriaan. On hyvä ymmärtää mitkä ominaisuudet ovat markkinoilla vaikeasti saatavilla, ja mitkä sellaisia joita voi toivoa ilman että halutun miehen taso nousee ulottumattomiin.
Suosittelet että kehität sekä älyäsi ja sieluasi ja avaat silmäsi todelliseen maailmaan, joka on paljon monimutkaisempi kuin jonkun älykääpiön keksimä "teoria".
En ole havainnut palstalla ketjua jossa 21-vuotiaat hoikat naiset tai kolmekymppiset pitkät/menestyneet/itsevarmat ja määrätietoiset miehet valittavat etteivät saa kumppania.
Tosielämässä kuitenkin on eri tavalla. Mun tuttavapiirissä oli esim. komea, fiksu ja menestyvä mies, joka ei löytänyt halustaan huolimatta sopivaa kumppania. Vasta nyt yli 40-vuotiaana löysi samanikäisen vaimon ja eka lapsikin syntyi nyt. Sitten on useampi niitä, jotka menivät nuorena yhteen naisen kanssa, joka ei sopinut, ja nyt erottuaan elävät yksin.
Samoin tunnen useita hoikkia nuoria naisia, jotka eivät ole löytäneet sopivaa kumppania, monet eivät ole seurustelleet vakituisesti koskaan.
Sulla lienee kuvitelma, että eläimetkin pariutuvat automaattisesti kunhan on ulkoisesti mitat täyttävä ehdokas tarjoalla. Eipä näin ole. Eläintarjoissakin ollut vaikeuksia kun joku panda pisti kampoihin, eikä kelvannut ketkään tarhan tyrkylle tuomat morsiamet.
Monet ihmiset (pandoista en niin tiedä) etsivät rakkautta ja ystävyyttä, sitä erityistä kipinää, joka ei synny pakottamalla. Suomessa monet voivat opiskella ja olla töissä aloilla, joissa on vähän jos ollenkaan oman sukupuolen edustajia. Työ vie yhä enemmän aikaa. Jos ei käytä alkoa eikä pyöri kapakoissa, lomilla käy ulkomailla eikä harrastuksissakaan kohtaa sopivaa kumppania niin käytännössä tapaa hyvin vähän ketään, joka edes tilastollisesti sopisi kumppaniksi, saati sitten oikeasti sykähdyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ajattelee naisen olevan alamainen, tasoltaan miehelle matalampi? Naiselle pitäisi kelvata kuka mies tahansa? = halu käyttää valtaa ja alistaa nainen.
Itselläni on talous kunnossa, työpaikka, lapset muuttaneet pois, ystäviä, terveyttä, kyky tulla toimeen aika erilaisten ihmisten kanssa, halua ottaa asioista selvää ja viihdyn yksinkin.
Toivottavasti yksikään nainen ei tyydy mieheen, joka etsii matalan statuksen omaavaa naista.
Toivottavasti yksikään mies ei alistu naiselle, jolla on pelkkiä VAATIMUKSIA aivan kaikesta. Milloin te "naiset" tajuatte, että mieskin on ihminen, eikä mikään käskytettävä koira.
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Ongelma on siinä etteivät naiset näe muutosta itsessään.
Ne miehetkin uskovat olevansa parempia kuin kolmekymppisinä. Se "liikunnallinen" mies joka juoksi armeijan Cooperin testissä 3 200 (2 400) uskoo olevansa viriili yhä, mitä nyt stressin takia ei aina onnistu kerran viikossa.
Sinäkin uskot parantuneesi iän myötä, koska olet "itsevarmempi" ja "tunnet itsesi", ja toki hallitset ne arjen asiat erinomaisesti. Miehen näkökulmasta 22-vuotias sinä veisi voiton koska tahansa - riippumatta miehen iästä.Voit olla oikeassa. Nainen on keski-iässä kokenut ja viisas ja etsii samanlaista kumppania.
Mutta sellainen mies, joka etsii 22-vuotiasta naista, etsii sellaista juuri siksi, että hän ei ole oppinut elämästään yhtikäs mitään. Mies haluaa vaan nuoren naisen, joka ei vielä kykene vaatimaan tasa-arvoista suhdetta vaan tyytyy tökeröön hyväksikäyttöön.
Miehet ja naiset eivät katso samoja asioita vastakkaisessa sukupuolessa.
Se että _nainen_ arvostaa miehessä älykkyyttä, koulutusta, ammattia, sosiaalisuutta, ym statuksen ja resurssien hankkimiseen liittyvää kyvykkyyttä, ei velvoita miehiä samaan.
Ei mieskään voi vaatia että naisten tulisi alkaa arvostamaan miehissä samoja asioita kuin miehet arvostavat naisissa (kauneutta, nuoruutta, hehkeyttä, viattomuutta, empaattisuutta).
Yrität pelata kaksilla korteilla. Nuorena erilaisuus on ok, sitten kun nuoruuden etu on menetetty, pitäisikin etsiä samanlaisuutta.
Siis sinusta miehet ovat aika tyhmiä? Haluavat vakiintuneen pitkäkestoisen suhteen sellaisten piirteiden perusteella, jotka eivät suhteessa säily: 1) nuoruus -- nainen vanhenee automaattisesti, 2) kauneus, hehkeys --- sekin rapistuu jos käsitys on se että nuoruus ja kauneus ovat sama asia ja 3) viattomuus -- sehän lähtee viimeistään hääyönä.
Lisäksi jos miehillä on edes jotain elämänkokemusta ja/tai älyä, täytyyhän heidän ymmärtää että parisuhteessa ollaan ihmisen eikä kuminuken kanssa. Useimmat parisuhteessa tärkeät piirteet eivät ole tuolla ym. listalla. Tai sitten listan piirteet suorastaan ärsyttävät miehiä, koska jos naisen pitää ylläpitää nuoruutta, hehkeyttä ja kauneutta, niin aika paljon aikaa, rahaa ja vaivaa siihen menee. Nehän ovat kaikki pois siitä parisuhdeajasta. Lisäksi en tunne ketään miestä joka istuisi kiltisi tuntikaupalla odottamassa että vaimo laittautuu juhliin.
Piirteen "viattomuus" sisältöä en ymmärrä muutenkin kuin fyysisesti -- listasihan on enimmäkseen vain naista esineellistävä, piirteet enimmäkseen vain ulkoiseen olemukseen liittyviä. Jos viattomuutta ajattelee muuten, niin sehän on outo piirre, koska avioliittokontekstissa se joko tarkoittaa tyhmyyttä (nainen ei tajua kuinka inhottava mies on) tai sitten sitä, että on syytön rikokseen. Outo ajatus.
Empaattisuus oli ainoa hyvä piirre jonka allekirjoittaisin itsekin miehessä. Mutta mitä se tarkoittaisi, jos mies ei olisi itse empaattinen vaan karkea ja tökerö?
Sulla on siis kumma tulkinta parisuhteesta: miehellä on oikeaus alistaa ja esineellistää nainen, joka on empaattinen, kaunis, viaton ja nuori -- ja naisen pitäisi vaan kiihkeästi tukahduttaa oma persoonansa, älynsä, ja toiveensa onnesta eikä edes vaatia omia oikeuksiaan. Eihän tuo kuulosta normaalilta tasa-arvoiselta suhteelta ollenkaan, vaan enemmänkin alaikäisen hyväksikäyttötilanteelta.
Täsmälleen tällaisen herran löysin netistä, hän oli ollut sinkkuna pari kuukautta ja minä vuosia. Alkuun vähän epäilytti, onko ero todella jo käsitelty, mutta kohta tulee täyteen neljä vuotta suhteessa ja hyvin menee.