Sitä alkaa vasta aikuisena vähitelle tajuta, että itsessä ei ollutkaan mitään vikaa kun joutui (koti)kiusatuksi

Ei olekaan vikaa. On hyvä huomata se, niin pääsee alitajuisesta häpeästä.

Ainut ”vika”, mikä lapsessa on, on se, että hän on väärää temperamenttia vanhemman Temperamentille. Esim. Liian herkkä tai liian vahva - vanhemman mielestä. Ja sehän on vanhemman oma ongelma.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos aikuisena joutuu aina vaan uudelleen ja uudelleen kiusatuksi, niin silloin pitää katsoa sisäänpäin. Ei se silloinkaan ”vika” ole, mutta itsessä on jokin magneetti, joka vetää kiusaajia puoleensa.

Niin ja alitajuisesta huonommuudentunteesta. Miksi et nro 1 ajattele, että meillä kanssaihmisillä on isompi vastuu toisista? Jos se siis aina on niin, että joku "perushaavoittunut" saa hakea syytä omiin tunteisiinsa itsestään? Tajuatko, ettei ne tunteet hänen syytään ole? Vai onko pelko sen syytä, jota osoitetaan aseella?

Jos ihmistä on haavoitettu lapsuudessa, niin on aivan luonnollista, että hän kokee kiusaamisena monet sellaiset tilanteet, joitamuut eivät kokisi. Miten voit nro 1 syyttää sitä haavoitettua siitä? Kaltaistesi yksinkertaisuus on käsittämätöntä. Miksi haet syyllistä?

Vierailija kirjoitti:

Eli kun vanhempi puhui ja käyttäytyi minua kohtaan tylysti ja huonosti, niin se ei johtunutkaan mitenkään siitä, että mä oisin huonompi kuin ne, joille puhuttiin nätisti. Terapioissakin "autetaan" kävijää niin, että mietitään, mikä vikaa hänessa on... ne terapeutit vois tunkea oppikirjansa syvälle anaaliinsa ja tuntea tuskan... Muita vikoja (koti)kiusatuissa toki on, niin kuin kaikissa ihmisissä, mutta ei syitä saamaansa paskaa kohteluun.

Missä terapiassa oikein käyt, jos sua on autettu miettimään, mitä vikaa sinussa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun vanhempi puhui ja käyttäytyi minua kohtaan tylysti ja huonosti, niin se ei johtunutkaan mitenkään siitä, että mä oisin huonompi kuin ne, joille puhuttiin nätisti. Terapioissakin "autetaan" kävijää niin, että mietitään, mikä vikaa hänessa on... ne terapeutit vois tunkea oppikirjansa syvälle anaaliinsa ja tuntea tuskan... Muita vikoja (koti)kiusatuissa toki on, niin kuin kaikissa ihmisissä, mutta ei syitä saamaansa paskaa kohteluun.

Missä terapiassa oikein käyt, jos sua on autettu miettimään, mitä vikaa sinussa on?

Kognitiivisessa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja alitajuisesta huonommuudentunteesta. Miksi et nro 1 ajattele, että meillä kanssaihmisillä on isompi vastuu toisista? Jos se siis aina on niin, että joku "perushaavoittunut" saa hakea syytä omiin tunteisiinsa itsestään? Tajuatko, ettei ne tunteet hänen syytään ole? Vai onko pelko sen syytä, jota osoitetaan aseella?

Miksi joku toinen selviää esim. avioerosta ja joku toinen ei? Vaikka olisi tapahtunut samat traumat, niin toinen selviää ja toinen ei? Vastaus löytyy sisältä päin. Ei ole objektiivisesti mitään sellaista, että hajoittaisi kaikki ihmiset (puhun aikuisista, en lapsista).

Miksi joku toinen kestää kiusaamista ja toinen ei? Miksi toiselle voi antaa kritiikkiä ja toiselle ei? Miksi joku toinen pelkää vahvoja ihmisiä ja toinen ei? Jos vastaus johtuisi niistä ihmisistä, niin kaikki pelkäisivät. Jos vain sinä pelkäät, niin vastaus on sinun sisälläsi.

Ei se tarkoita sitä, että itsessä on jotain ”vikaa”, vaan itsestä pitää poistaa se magneetti. Esim. Jos olet lapsena aina ollut syntipukki ja kaikkeen syyllinen, niin sinulla on syyllisyyden silmälasit päässä aikuisena. Jos joku kritisoi, niin sitä ottaa keitiikin itseensä, jos joku ärähtää sitä ajattelee tehneensä jotain vikaa tms. Tai jos lapsuudessa on hylätty, niin aikuisena pelkää hylkäämistä yli kaiken, tulkitsee toisen hiljaisuuden hylkäämiseksi tms.

Kun saa sen oman magneetin poistettua, niin sen jälkeen kritiikki ei enää haavota, ei tulkitse hiljaisuutta hylkäämiseksi jne.

Pelko on aina viesti. En nyt puhu kuolemanpelosta (asella osoittamisesta), vaan muusta pelosta. Tunne on aina viesti sinusta itsestä. Tunne on sinun sisälläsi, ei ulkopuolellasi. Tunne kertoo vain sinusta.

Tiedän, mistä puhun. Kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja alitajuisesta huonommuudentunteesta. Miksi et nro 1 ajattele, että meillä kanssaihmisillä on isompi vastuu toisista? Jos se siis aina on niin, että joku "perushaavoittunut" saa hakea syytä omiin tunteisiinsa itsestään? Tajuatko, ettei ne tunteet hänen syytään ole? Vai onko pelko sen syytä, jota osoitetaan aseella?

Miksi joku toinen selviää esim. avioerosta ja joku toinen ei? Vaikka olisi tapahtunut samat traumat, niin toinen selviää ja toinen ei? Vastaus löytyy sisältä päin. Ei ole objektiivisesti mitään sellaista, että hajoittaisi kaikki ihmiset (puhun aikuisista, en lapsista).

Miksi joku toinen kestää kiusaamista ja toinen ei? Miksi toiselle voi antaa kritiikkiä ja toiselle ei? Miksi joku toinen pelkää vahvoja ihmisiä ja toinen ei? Jos vastaus johtuisi niistä ihmisistä, niin kaikki pelkäisivät. Jos vain sinä pelkäät, niin vastaus on sinun sisälläsi.

Ei se tarkoita sitä, että itsessä on jotain ”vikaa”, vaan itsestä pitää poistaa se magneetti. Esim. Jos olet lapsena aina ollut syntipukki ja kaikkeen syyllinen, niin sinulla on syyllisyyden silmälasit päässä aikuisena. Jos joku kritisoi, niin sitä ottaa keitiikin itseensä, jos joku ärähtää sitä ajattelee tehneensä jotain vikaa tms. Tai jos lapsuudessa on hylätty, niin aikuisena pelkää hylkäämistä yli kaiken, tulkitsee toisen hiljaisuuden hylkäämiseksi tms.

Kun saa sen oman magneetin poistettua, niin sen jälkeen kritiikki ei enää haavota, ei tulkitse hiljaisuutta hylkäämiseksi jne.

Pelko on aina viesti. En nyt puhu kuolemanpelosta (asella osoittamisesta), vaan muusta pelosta. Tunne on aina viesti sinusta itsestä. Tunne on sinun sisälläsi, ei ulkopuolellasi. Tunne kertoo vain sinusta.

Tiedän, mistä puhun. Kokemuksesta.

Näinhän se on, mutta aivan typerää niiden kanssaihmistenkään kuvitella olevansa sen parempia, jos onnistuvat loukkaamaan muita.

Edellinen kommentti on tosi hyvin kirjoitettu. Ei terapeutti ehkä etsikään vikoja, vaan käyttäytymismallija, jotka ovat syntyneet huonon kohtelun seurauksena, jotta tiedostaisit ja vapautuisit niistä.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen kommentti on tosi hyvin kirjoitettu. Ei terapeutti ehkä etsikään vikoja, vaan käyttäytymismallija, jotka ovat syntyneet huonon kohtelun seurauksena, jotta tiedostaisit ja vapautuisit niistä.

Mutta toi on just tyhmää. Ne käyttäytymismallit mä itsekin tajuan, mutta en niiden syntysyytä. Mä en ymmärrä, miksi vanhempi satuttaa lastaan. Ymmärrätkö sinä? En mä halua jäädä niiden käyttäytymismallien vangiksi. Ne ovat vanhempani syytä. Ne eivät kuulu minulle. Se, että hän oli sairas sekopää mua rakastamaton skitso ei ole asia, jolla haluan pilata elämäni, millään tavalla.

Ei niistä vapaudu, vaikka mulle miten selitettäisiin, että ne syntyivät hullun ja skitson kohtelun takia. No niin syntyivät! Entä sitten! En halua kärsiä niistä! Mutta koska mä kärsin niistä, mussa täytyy siis olla jotain vikaa. Terapian näkökulmasta siis. Ja minusta asia ei ole niin. Mutta en saanut sieltä apua kokea ettei mussa ole vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei olekaan vikaa. On hyvä huomata se, niin pääsee alitajuisesta häpeästä.

Ainut ”vika”, mikä lapsessa on, on se, että hän on väärää temperamenttia vanhemman Temperamentille. Esim. Liian herkkä tai liian vahva - vanhemman mielestä. Ja sehän on vanhemman oma ongelma.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos aikuisena joutuu aina vaan uudelleen ja uudelleen kiusatuksi, niin silloin pitää katsoa sisäänpäin. Ei se silloinkaan ”vika” ole, mutta itsessä on jokin magneetti, joka vetää kiusaajia puoleensa.

Omalla kohdalla minulle on sanottu olevani liian herkkä ja siitä ongelmani syntyvät.

Todellisuudessa kun peilaan itseäni muihin, en ole sen herkempi. Annan itseasiassa paljon enemmän anteeksi kuin muut. 

Mitäpä jos lopetettaisiin muiden kusipäisyydestä sairastuneiden syyllistäminen. Kaikki ovat toki yksilöitä, joten sairastuminsenkin syyt ovat moninaisia.... mutta, että syyllistää avun hakijaa liian herkäksi jne. on täysin asiatonta ainakin omalla kohdallani. 

Vierailija kirjoitti:

Eli kun vanhempi puhui ja käyttäytyi minua kohtaan tylysti ja huonosti, niin se ei johtunutkaan mitenkään siitä, että mä oisin huonompi kuin ne, joille puhuttiin nätisti. Terapioissakin "autetaan" kävijää niin, että mietitään, mikä vikaa hänessa on... ne terapeutit vois tunkea oppikirjansa syvälle anaaliinsa ja tuntea tuskan... Muita vikoja (koti)kiusatuissa toki on, niin kuin kaikissa ihmisissä, mutta ei syitä saamaansa paskaa kohteluun.

WTF. Mulla on sama tausta ja todellakaan ei ole terapiassa mietitty, mikä MUSSA oli vikana. Itse pitää ottaa vastuu kuntoutumisestaan, koska se tapahtuu oman pään sisällä. Se ei tarkoita, ettei vanhempi olisi tehnyt väärin. Kukaan muu ei vain voi mennä ihmisen pään SISÄLLE kuin hän itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen kommentti on tosi hyvin kirjoitettu. Ei terapeutti ehkä etsikään vikoja, vaan käyttäytymismallija, jotka ovat syntyneet huonon kohtelun seurauksena, jotta tiedostaisit ja vapautuisit niistä.

Mutta toi on just tyhmää. Ne käyttäytymismallit mä itsekin tajuan, mutta en niiden syntysyytä. Mä en ymmärrä, miksi vanhempi satuttaa lastaan. Ymmärrätkö sinä? En mä halua jäädä niiden käyttäytymismallien vangiksi. Ne ovat vanhempani syytä. Ne eivät kuulu minulle. Se, että hän oli sairas sekopää mua rakastamaton skitso ei ole asia, jolla haluan pilata elämäni, millään tavalla.

Ei niistä vapaudu, vaikka mulle miten selitettäisiin, että ne syntyivät hullun ja skitson kohtelun takia. No niin syntyivät! Entä sitten! En halua kärsiä niistä! Mutta koska mä kärsin niistä, mussa täytyy siis olla jotain vikaa. Terapian näkökulmasta siis. Ja minusta asia ei ole niin. Mutta en saanut sieltä apua kokea ettei mussa ole vikaa.

Et tajua käyttäytymismalliesi syntysyytä, vaikka olet ainakin parisataa kertaa kertonut syyn täällä palstalla? Niiden syntysyy on, että olet kokenut äitisi kohdelleen sua lapsuudessasi väärin. Siinä on käyttäytymismalliesi syntysyy.