Oletko ostanut ruman "Lokki" riippuvalaisimen statusvalaisimeksi?

Meillä on keittiössä ruokapöydän yläpuolella se iso versio Lokista. Lapsuuskodissa oli samanlainen ja tiesin, että se valaisee hyvin. Hankinnasta on aikaa noin 10 vuotta. Minusta se ei ole sen enempää ruma kuin kaunis. Ajaa asiansa.

Mutta eihän se tietenkään joka paikkaan käy sen enempää kuin Marimekon Lokki -verhot.

Vierailija kirjoitti:

Artekin valaisimet ovat tyylikkäämpiä ja tietysti kalliimpia, tuolla Lokilla saa naapurit yhtä helposti kateelliseksi kuin Aalto-maljakolla.

Minkä takia itselle käymättömästä tavarasta pitäisi olla kateellinen?

Asutaan omakotitaloalueella ja tossa yksi ilta lenkillä katsoin huvittuneena kun kolmessa peräkkäisessä talossa loisti kyseinen valaisin ja talotkin olivat vielä melko identtiset. Onneksi meidän valaisimet on tuotu mukana ulkomaankomennukselta niin ei näy jokaisen naapurin ikkunassa samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokki on muotoilun klassikko, mutta ei sillä muuten täysin mautonta ja tyyliin sopimatonta sisustusta pelasteta. Kohta niitä saa kirpputoreilta pilkkahintaan. T: Muotoilija

Hyvin monet muotoiluklassikot on pilattu sillä, että niitä on alettu myydä Anttiloissa, Cittareissa ym., mistä seurauksena on ollut niiden päätyminen joka toiseen kotiin ja inflaatioon sitä kautta. Aalto-maljakko on hyvä esimerkki tällaisesta.

Lokki-valaisin edustaa erinomaisesti oman aikakautensa muotoilua, mutta yksinkertaisen muotokielensä johdosta se sopii monenlaiseen sisustukseen.

 Tosin itselleni en sitä halua, juuri siksi, että se löytyy (uustuotantona)  joka toisesta kodista.

Ei muotoa voi pilata myyntimäärällä. Jos tykkää tuotteen linjasta niin ei siihen silmä-aivo-muoto-suhteeseen vaikuta se kuinka monta kappaletta tuotetta on myyty tai missä sitä myydään. Jos nuo sinua haittavat niin arvostat vain statusta, et tuotetta ja muotoilua itseään.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan omakotitaloalueella ja tossa yksi ilta lenkillä katsoin huvittuneena kun kolmessa peräkkäisessä talossa loisti kyseinen valaisin ja talotkin olivat vielä melko identtiset. Onneksi meidän valaisimet on tuotu mukana ulkomaankomennukselta niin ei näy jokaisen naapurin ikkunassa samanlaisia.

Ei silläkään pitäisi olla mitään merkitystä. Sitä paitsi jos niitä on ympäri ulkomaita myyty enemmän kuin lokkeja maailmassa niin hävisit omassa pelissäsi :D

Olen miettinyt sitä isompaa. En oikein tiedä mitä muutakaan laittaisi keittiöön, huonekorkeutta on siinä kohdassa 4m ja tuo olisi sopivan järeä.

Ai. Onko ne jotenkin "in" nyt? Meiltä on löytynyt sellainen jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Tuijotin nuoruuteni tuota lamppua keittiönpöydän yläpuolella, pohdin miksi isä halusi ostaa selaisen muovisen hökötyksen joka mielestäni hirveän ruma... Designlampuista olen pohtinut joskus ostavani olohuoneeseen sellaisen puusta taivutetun jutun, ne on minusta kauniita mutta siinäkin pitäis miettiä koko tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokki on muotoilun klassikko, mutta ei sillä muuten täysin mautonta ja tyyliin sopimatonta sisustusta pelasteta. Kohta niitä saa kirpputoreilta pilkkahintaan. T: Muotoilija

Hyvin monet muotoiluklassikot on pilattu sillä, että niitä on alettu myydä Anttiloissa, Cittareissa ym., mistä seurauksena on ollut niiden päätyminen joka toiseen kotiin ja inflaatioon sitä kautta. Aalto-maljakko on hyvä esimerkki tällaisesta.

Lokki-valaisin edustaa erinomaisesti oman aikakautensa muotoilua, mutta yksinkertaisen muotokielensä johdosta se sopii monenlaiseen sisustukseen.

 Tosin itselleni en sitä halua, juuri siksi, että se löytyy (uustuotantona)  joka toisesta kodista.

Ei muotoa voi pilata myyntimäärällä. Jos tykkää tuotteen linjasta niin ei siihen silmä-aivo-muoto-suhteeseen vaikuta se kuinka monta kappaletta tuotetta on myyty tai missä sitä myydään. Jos nuo sinua haittavat niin arvostat vain statusta, et tuotetta ja muotoilua itseään.

Ei se ihan noinkaan mene.  Aalto-maljakolle kävi liikaa yleistyessään niin, että se päätyi alemyyntiin, mikä on muotoilun huipputuotteille se kaikkein ikävin juttu. En halua itse edesauttaa sellaista ikävää kehitystä, mutta en myöskään halua seurata sisustuksessa muotivirtauksia (jollaisena Lokki-valaisemen leviämisen koen) , vaan sisustan kotini itseni näköiseksi ja oloiseksi.

Jos joku on ruma, niin valaisin, jossa on riisipaperia.

Sisustaminen on opiskelijatyttöjen juttu. Mei aikaiset eletään, ei sisusteta.

Ihmettelin kerran, kun vanhainkodilla oli joka huoneessa Lokki-valaisin, eikä ollut mikään yksityinen hoitokoti. En tarkoita etteikö vanhukset osaa arvostaa, mutta kun niitä varoja ei ole edes kunnolliseen perushoitoon.

Ilmeisesti Lokki-valaisimen muovi ei kellastu ja se kestää arjen kolhut, koska täällä on mainittu jo kaksi perinnöksi saatua valaisinta. Itse hiplailin paikallisella Kärkkäisellä sellaista Tulppaani-valaisinta. Valitettavasti kotimme sisustus pitäisi laittaa uusiksi, jos sinne yrittäisi uittaa muovisia klassikoita.

En kehu omia valaisinvalintojani, meillähän on ollut aivan hirveitä virityksiä, kun nyt oikein muistelee:

Valaistuksen kivijalka oli keittiön kaunis hissivalaisin, jonka kuvun yläosan pienet pyöreät valoaukot antoivat kaunista valoa myös ylöspäin. Valaisin kesti melkein 30 vuotta, kunnes sen kierteinen hissijohto alkoi murentua ja kellastuneet muoviosat irrota valaisimen kuvusta.

Olohuoneen katossa oli pitkään plafondityyppinen vekkivalaisin (kellastui ihanasti) ja sen kaverina viuhkamallinen kukkakuvioitu seinävalaisin (kellastui sekin, älkää huoliko).

Myöhemmin olohuonetta koristi kullanvärinen kattokruunu, jossa oli valkoiset maitolasiset "varjostimet". (Se jatkaa edelleen elämäänsä anoppilassa).

Jossain vaiheessa olo- ja makuuhuoneessa oli lasinen plafondi erilaisin kaiverruskuvioin (kierrätetty suvussa anopeille).

Valkoinen ritilävalaisin eteisen katossa (meni kirppikselle, kun oli pakko siirtyä remontin jälkeen asennettuihin muovisiin mollukoihin).

Öljylamppua markkeeraava riippuvalaisin keittiössä (jossain se vaanii sanomalehteen käärittynä vieläkin), jonka jälkeen kyökkiin laitettiin sellainen roikkuvista muovisista litteistä pyörylöistä koottu muka-retro-valaisin. Se sekä kellastui että hapristui muoviosiltaan murenevaksi loppumetreillä. Sen osat pyörylöitä lukuun ottamatta odottavat uutta tulemista tavalla tai toisella. Kyllä siitä joskus...

Makuuhuoneessa oli pitkään myös valkoinen mehiläispesä-valaisin, ei mikään kallis design-tuote, mutta melkein. (Kierrätetty suvun nuorisolle).

Lisäksi kämpässämme on ja on ollut sekalainen seurakunta erilaisia pöytälamppuja ja työvalaisia.

Tasokkaampaa ei ole vieläkään, koska miltei kaikki valaisimet ovat peräisin kirpputoreilta. Keittiössä on rouhea metallinen suutarinlamppu ja ruokapöydän päällä messinginvärinen kattokruunu, jossa on himmeähköt lasiset kuvut. Makuuhuoneessa taas pöytälampun ja lukulamppujen lisäksi katossa majailee yksinkertainen ruskeaa metallia oleva kattokruunu. Olohuoneessa on jalkalamppu, pöytälamppu sekä metallirunkoinen kattokruunu, jossa on sellaiset tiukkaan vekitetyt kankaiset varjostimet. Tuo olikin ainoa kaupasta uutena ostettu valaisin ja sain sen erittäin halvalla, koska paikallinen Euromarket lopetti toimintansa. Siitä on jo tovin aikaa.

Minulla ei ole Lokkia, mutta katson sitä kaupassa joka kerta ohi kävellessäni ja haaveilen ostamisesta. Se olisi juuri sopiva keittiön pöydän ylle. Minusta se on kaunis, ajaton ja samalla moderni. En välitä muiden mielipiteistä. 

Mikä valaisin on kaunis teistä joista Lokki on ruma? Joku maalaisromanttisempi?

Kyllähän nuo klassikot inflaation kärsii kun joka tönöstä löytyy Aalto-maljakko ja Lokki-valaisin. Pahin oli silti Marimekon Unikon ryöstöviljely. No lampaat tekevät asiat laumoissa ja oman maun omaavat sitten erikseen.

En huolisi sitä lamppua edes maksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokki on muotoilun klassikko, mutta ei sillä muuten täysin mautonta ja tyyliin sopimatonta sisustusta pelasteta. Kohta niitä saa kirpputoreilta pilkkahintaan. T: Muotoilija

Hyvin monet muotoiluklassikot on pilattu sillä, että niitä on alettu myydä Anttiloissa, Cittareissa ym., mistä seurauksena on ollut niiden päätyminen joka toiseen kotiin ja inflaatioon sitä kautta. Aalto-maljakko on hyvä esimerkki tällaisesta.

Lokki-valaisin edustaa erinomaisesti oman aikakautensa muotoilua, mutta yksinkertaisen muotokielensä johdosta se sopii monenlaiseen sisustukseen.

 Tosin itselleni en sitä halua, juuri siksi, että se löytyy (uustuotantona)  joka toisesta kodista.

Ei muotoa voi pilata myyntimäärällä. Jos tykkää tuotteen linjasta niin ei siihen silmä-aivo-muoto-suhteeseen vaikuta se kuinka monta kappaletta tuotetta on myyty tai missä sitä myydään. Jos nuo sinua haittavat niin arvostat vain statusta, et tuotetta ja muotoilua itseään.

Ei se ihan noinkaan mene.  Aalto-maljakolle kävi liikaa yleistyessään niin, että se päätyi alemyyntiin, mikä on muotoilun huipputuotteille se kaikkein ikävin juttu. En halua itse edesauttaa sellaista ikävää kehitystä, mutta en myöskään halua seurata sisustuksessa muotivirtauksia (jollaisena Lokki-valaisemen leviämisen koen) , vaan sisustan kotini itseni näköiseksi ja oloiseksi.

Kyllä se vaan niin on, että jos tuotteen muoto pysyy samana kun se maksaa 1500e tai 0,20e niin se joka rakastuu muotoon, arvostaa sitä aivan yhtä paljon ja yhtä kauan riippumatta siitä miten sille markkinoilla käy. Aivan yhtä "omannäköisenä" se koti pysyy jos tuotteen on valinnut sinne 20 vuotta sitten ja yhtä äkkiä uustuotannossa siitä tuleekin muotituote. Koska valintahetkellä tuote oli omannäköinen niin ei se omannäköisyys siitä suosion myötä katoa. Älä yritä sotkea henkilökohtaista muotosuhdetta muotivirtauksiin. Minulla on säilyttänyt muotonsa ja arvonsa jokaikinen tuote jonka olen kotiini valinnut, eikä edes kiinnosta mitä niille markkinoilla tapahtuu. Olen ihastunut tuotteen väriin ja muotokieleen aikoinaan ja sellaisena ihastus myös pysyy. Muuton jälkeen olen ihastellut moneen kertaan aikanaan valitsemiani tuotteita kun etsin niille uudet sijoituspaikat jossa ne tulevat parhaiten esille. Muistin jokaisesta mihin viehätyin ja tunnen edelleen samoin. Tuotteen rahallinen arvon nousu tai lasku ei kiinnosta, en hanki siksi tuotteita, että miettisin euroja. Lisäksi jos toden sanon niin tuote on aina ja vain taiteilijansa näköinen ellet itse satu olemaan se taitelija. Näin ollen saat kodistasi omannäköisen vain tekemällä kaiken itse tai teettämällä itse suunnittelemasi mallin mukaan. Itselläni on ihan kiitettävästi itse tehtyjä juttuja tekstiileistä ja huonekaluista astioihin ja koruihin. Mutta toki ostan myös paljon valmiita tuotteita.

Itse olen aina ihmetellyt, miksi suomalaiset läähättää Aallon pallien perään

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo klassikot inflaation kärsii kun joka tönöstä löytyy Aalto-maljakko ja Lokki-valaisin. Pahin oli silti Marimekon Unikon ryöstöviljely. No lampaat tekevät asiat laumoissa ja oman maun omaavat sitten erikseen.

No tuo on enemmän itsen asettamista massan yläpuolelle kuin mitään muotoilun arvoon liittyvää. Suomi on niitä harvoja maita, joissa massa oikeasti omistaa designia, mikä on hieno juttu.