Miksei täällä voi olla tuollaista kiitospäivää. Suku yhdessä isossa talossa. Pelataan vähän jotain palloa siististi yliopistohupparit päällä...

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on.

Joulu.

Tosin kuin Suomessa, joulu ei ole samanlainen juhla. Kiitospäivä vastaa Suomen joulua.

Suomessa on myös juhannus joka on suomalaisille lähes yhtä tärkeä kuin joulu. Muualla ei ole juhannusta. Amerikan itsenäisyyspäivää on turha verrata siihen.

Olet varmasti kaynyt USAssa nama asiat toteamassa. :D

Onko juhannuksena paraateja ja ilmaiskonsertteja vai jaako juhliminen vaan siihen ryypyttelyyn? Suomen itsenaisyyspaivaa voi verrata hautajaisiin.

Suomen itsenäisyyspäivässä muistellaan myös niitä, jotka menettivät henkensä sodassa, minulle itsenäisyyspäivä on arvokas juhla, ei ehkä riehakas,  mutta hyvin tunnelmallinen. Isäni jo edesmennyt oli ollut sodassa.  En kaipaa Amerikan mallia juhliimme, Tykkään joulussakin rauhallisesta tunnelmasta, yhdessäolosta perheen kanssa.

Suomessa itsenäisyyspäivää juhlivat vain kutsutut, ja kansa katsoo juhlintaa televisiosta.

Lähinnähän ne kattoo telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla koko kansalle joku varsinainen päivä tuollaiseen? Järjestä sellainen ihana suvun yhteenkokoava juhla ja tee haluamiasi asioita heidän kanssaan. Tarviiko sen aina olla kaikille suunnattu massahysteriapäivä.

Niinmuttakun minulla ei ole isoa taloa, vaan kaksio ja sukulaiseni ördäävät ja katsovat rahvaan tosi-tv ohjelmia.

Minusta kiitospäivä olisi hieno ajatus.

Ei yo-huppareita, ahdistavia pakko kalkkunan syntejä ja taustaa jostain ämerican historiasta, vaan jokaisen pitäisi muistaa kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat edellisen vuoden aikana olleet erityisen tärkeitä.

Jos Suomeen tarvittaisiin vastine kiitospäivälle, niin yksi semmoinen voisi olla Tarton rauhasopimus, joka allekírjoitettiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä lokakuun 14. päivänä 1920.  Sopimuksessa Petsamo liitettiin Suomeen kun taas Suomeen liittymisestä sopineet Repolan ja Porajärven kunnat jäivät Neuvosto-Venäjälle. Muilta osin maiden välinen raja jäi vastaamaan vanhaa Suomen suuriruhtinaskunnan itärajaa mukaanlukien mm. Viipuri ja Sortavala.

Meillä on hyvin harvalla niin isoa taloa (koska hinnat ja verot vs. palkat), kuin jenkkilässä on.

Ei siis onnistu. Myöskään siistejä yliopistohuppareita ei juurikaan löydy. Mummolle löytyy vanha essu, toki.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei tarvita uusia juhlapäiviä. Meillä on jo ihan rittävästi:

- uusi vuosi

- loppiainen

- Runebergin päivä

- laskiainen

- Kalevalan päivä

- pääsiäinen

- vappu

- äitienpäivä

- helluntai

- helatorstai

- juhannus

- pyhäinpäivä

- itsenäisyyspäivä

- isänpäivä

- joulu

Ja noiden välissä paljon muitakin, kunhan vaan viitsii katsoa almanakkaa. 

Perinteet alkavat siitä, että joku tekee saman asian suunnilleen samalla tavalla joka vuosi. Vaikka omassa elämässäsi ei olisikaan ollut koskaan mitään perinteitä, voit aloittaa itse. Ensin vaikka järjestämällä parille kaverillesi jotain, sitten puolisosi kanssa ja lopulta lastesi kanssa. Kun lapsi vauvasta lähtien tottuu siihen, että tiettynä päivänä vuodesta juhlitaan asiaa X, siitä tulee hänelle perinne. Varsinkin, jos lapsen aikuistuttua ja muutettua omilleen vanhemmat edelleen kutsuvat joka vuosi juhlimaan asiaa X. Ja kun kuvioihin tulee tyttö/poikaystävä, tämä toivotetaan tervetulleeksi juhlimaan asiaa X. Ja myöhemmin lapsenlapset. Jos juhlaan X kehittelet jotain perinneruokia tms, niiden tekeminen kannattaa jossain vaiheessa opettaa lapsillesikin. Viimeistään silloin, kun olet viimeisiä vuosia järjestämässä juhlia X ja on aika siirtää juhlan X järjestäminen seuraavalle sukupolvelle.

Tää on uhan totta.

Itsekin ihannoinnut amerikkalaisten leffojen tapaa viettää kiitospäivää.

Aina halunnut ison perheen joka ei toteutunut ja välit omiin sisaruksiin etäiset isojen ikäerojen vuoksi.

Kokemukseni ovat vaivaannuttavia isoissa perhejuhlissa. Ihme pönötystä kun muka pitää käyttäytyä jonkun kaavan mukaan eikä omana itsenään.

Pitäisi aloittaa oma traditio ja kutsua vaikka naapurin Hilma mikäli hänen seurassaan viihtyy ja Hilmallakin mukavaa seurassani. Nykyään kun pikkuhiljaa aletaan ymmärtää että perhe voi olla perhe ilman äitiä, isää ja tytärtä&poikaa.

Mä vietin kiitos- päivan Jenkeissä au pairina, ajettiin toiseen osavaltioon lapsettoman tuttava perheen vieraaksi, heillä oli kylässa myös 20v veljen poika, puutarhuri ( perheetön miles), kun perhe 1 pienen lapsen kanssa sekä heidän entinen kodinhoitaja ( suomalainen, silloin Jo opiskelemassa muualla). Kiva kokoonpano, ja kiva päivä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku idioott.i luulee että lapsi pystyy unohtamaan lapsuuden kaltoin kohtelun.

Pystyy kyllä jatkamaan elämää ja iloitsemaankin..

Mutta ei pysty vetämään kinkkua suvun kanssa jouluna.

Ei saa unelmahäitä.

Ei ole tukiverkkoa....

Kiitospäivän historia on se mikä on mutta todella moni viettää Kiitospäivää ihan muusta syystä ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää. Monet viettävät sitä kiitollisina perheestä ja omasta elämästä. Mekin vietetään sitä just siksi vaikkei amerikkalaisia olla.

Ei Suomessa tuollaisia voi viettää, kun ihmiset velailevat ja tuhnuttelevat kaupunkiyksiöissään, joihin ei edes mahtuisi niitä sukulaisia, jos joku haluaisi sukua ylipäätään nähdä. Parkkitilaakaan ei vieraiden autoille ole, joten se siitä...

Joulukin jo kohta talvijuhla ettei vain tulijat vain loukkaannu.

Onhan meillä joulu ja pääsiäinen. Vanhemmat soittaa jo hyvissä ajoin, että tuutteihin sitten, loukkaantuvat jos ei tulla. Sitten kökitään täyteen tuupatuissa junissa, lentokoneissa ja busseissa kassien ja kissojen kanssa kotikonnuille. Muutama päivä leikitään täydellistä perhettä, kunnes kaikkien pinna alkaa rakoilla. Lopulta kaikki ovat tyytyväisiä kun voi vilkuttaa heipat, taas työnnytään kassien ja kissojen kanssa täysiin kulkuvälineisiin tunneiksi istumaan, että pääsee oman kodin rauhaan. Ei kiitos enempääsä näitä pakkoperhejuhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vois sitä olla kavereidenkin kanssa jos suku ahdistaa. Tuo huppareille naureskelija. Katso vähän hyviä elokuvia niin ymmärrät mitä ajan takaa! Syksy. Hengitys huuruaa. Laadukas puuvillainen college jossa lukee sun yo. Ennenkaikkea... KAIKILLA ON HAUSKAA!

Laadukas puuvillainen college ja raikkaat voileivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on.

Joulu.

Tosin kuin Suomessa, joulu ei ole samanlainen juhla. Kiitospäivä vastaa Suomen joulua.

Suomessa on myös juhannus joka on suomalaisille lähes yhtä tärkeä kuin joulu. Muualla ei ole juhannusta. Amerikan itsenäisyyspäivää on turha verrata siihen.

Olet varmasti kaynyt USAssa nama asiat toteamassa. :D

Onko juhannuksena paraateja ja ilmaiskonsertteja vai jaako juhliminen vaan siihen ryypyttelyyn? Suomen itsenaisyyspaivaa voi verrata hautajaisiin.

Etkö ole koskaan viettänyt juhannsusta Suomessa? Kaikki tietävät vastauksen kysymyksiisi.

Jos sinulle pitää olla tikkari ja karkkivärit kaikkialla, että viihdyt itsenäisyysjuhlissa, niin Suomi ei tosiaan ole niin lapsenmielisen paikka.

Nämä edesmenneiden muistamisen juhlapäivät sekä joulu ei ole raamatun mukaisia. Siellä ei ole puhuttu näistä mitään. Pakanajuhlia alunperin olivat, siksi en näitä vietä. Puhumattakaan halloweenistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuollaista vähintään 4 x vuodessa, pienemmällä kokoonpanolla kerran kuukaudessa.

Aikuiset lapset perheineen, anoppi, miniän perhe, joku ystäväperhe. Eri kokoonpanoilla

Ihan kiitollisia ollaan tästä laumasta eikä tarvita mitään keinotekoista jenkkijuhlapäivää. Nyt seuraava kokoontuminen isänpäivänä

Korjataanpa sen verran, että USAssa Thanksgiving ON ihan aito juhlapäivä, vietetään tietyn kotimaahan liittyvän historiallisen asian muistoksi. Se, että meillä vietettäisiin samana päivänä samanhenkistä kiitospäivää, olisi toki keinotekoinen asia.  

Mutta joo, kyllä meilläkin tykätään syödä isommalla porukalla sunnuntaisafkoja.

Kyllä, nimenomaan heidän historiallinen juhlansa. Voisimmehan me toki viettää jotain Pähkinäsaaren rauhan päivää mutta keinotekoiselta sekin tuntuisi. Kun ensin saisimme itsenäisyyspäivästä koko kansan ilojuhlan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei tarvita uusia juhlapäiviä. Meillä on jo ihan rittävästi:

- uusi vuosi

- loppiainen

- Runebergin päivä

- laskiainen

- Kalevalan päivä

- pääsiäinen

- vappu

- äitienpäivä

- helluntai

- helatorstai

- juhannus

- pyhäinpäivä

- itsenäisyyspäivä

- isänpäivä

- joulu

Ja noiden välissä paljon muitakin, kunhan vaan viitsii katsoa almanakkaa. 

Perinteet alkavat siitä, että joku tekee saman asian suunnilleen samalla tavalla joka vuosi. Vaikka omassa elämässäsi ei olisikaan ollut koskaan mitään perinteitä, voit aloittaa itse. Ensin vaikka järjestämällä parille kaverillesi jotain, sitten puolisosi kanssa ja lopulta lastesi kanssa. Kun lapsi vauvasta lähtien tottuu siihen, että tiettynä päivänä vuodesta juhlitaan asiaa X, siitä tulee hänelle perinne. Varsinkin, jos lapsen aikuistuttua ja muutettua omilleen vanhemmat edelleen kutsuvat joka vuosi juhlimaan asiaa X. Ja kun kuvioihin tulee tyttö/poikaystävä, tämä toivotetaan tervetulleeksi juhlimaan asiaa X. Ja myöhemmin lapsenlapset. Jos juhlaan X kehittelet jotain perinneruokia tms, niiden tekeminen kannattaa jossain vaiheessa opettaa lapsillesikin. Viimeistään silloin, kun olet viimeisiä vuosia järjestämässä juhlia X ja on aika siirtää juhlan X järjestäminen seuraavalle sukupolvelle.

Tää on uhan totta.

Itsekin ihannoinnut amerikkalaisten leffojen tapaa viettää kiitospäivää.

Aina halunnut ison perheen joka ei toteutunut ja välit omiin sisaruksiin etäiset isojen ikäerojen vuoksi.

Kokemukseni ovat vaivaannuttavia isoissa perhejuhlissa. Ihme pönötystä kun muka pitää käyttäytyä jonkun kaavan mukaan eikä omana itsenään.

Pitäisi aloittaa oma traditio ja kutsua vaikka naapurin Hilma mikäli hänen seurassaan viihtyy ja Hilmallakin mukavaa seurassani. Nykyään kun pikkuhiljaa aletaan ymmärtää että perhe voi olla perhe ilman äitiä, isää ja tytärtä&poikaa.

Ei uusperheitä lasketa perheiksi. Ei onnistuisi Suomessa, koska täällä olisi jokaisella 17 sisarus-, äiti- ja isäpuolta. Amerikassa ne kiitospäiväjuhlijat ovat ydinperheitä. Aina olisi joku osaton.

Miksei? Koska marisijoille sopii paremmin kiittämättömyyspäivä. Se on joka päivä mutta etenkin lauantaina lottoarvonnan jälkeen, kun ei taaskaan voitettu sillä 40 vuotta käytetyllä rivillä.