Sinä intin välttänyt mies: minkä syyn takia jätit armeijan suorittamatta?
Minäpä aloitan:
- Tarve teini-iässä kapinoida asevelvollisuutta vastaan, koska se tuntui valtion velvoittamalta orjatyöltä. Ruksasin kyselylomakkeeseen vähän kaikenlaista ei-todellistakin vaivaa, ja tämä johti kahden vuoden lykkäykseen.
- Ahdistuneisuus
- Aloittaessani asepalveluksen suorittamisen 20-vuotiaana, koin jo olevani liian vanha siihen hommaan. Niinpä hakeuduin mahdollisimman pian varusmiessairaalaan hakemaan uudelleen lykkäystä/vapautuksen
- Kaikenlaisen yksityisyyden puuttuminen armeijasta. Olisin seonnut, mikäli minun olisi pitänyt olla 6 kk tai peräti 1 vuosi 24/7 samoissa tiloissa muiden ihmisten seurassa.
- Univaikeudet
- Järjettömät käskyt, tarpeeton auktoriteettivallan näyttäminen ja käyttäminen, alikersanttien antamat keskenään ristiriitaiset käskyt, liiallinen nipottaminen ja huutaminen joka pikkuasiasta, liiallinen ja jatkuva kiire
- Ei yksinkertaisesti kiinnostanut leikkiä sotaa
- En kertakaikkiaan viihdy yhtään vähämielisten 18-19v jannujen keskellä
- Olisin menettänyt paksun ja hyvänlaatuisen tukkani, mikäli olisin jäänyt pidemmäksi ajaksi. Itseasiassa kävin muutamaa päivää ennen intin alkamista leikkauttamassa itselleni hiusmallin, jossa yksikään hius ei mennyt korvan tai kauluksen päälle, mutta silti velvoitettiin ajamaan täysklaniksi
- Heikosti toimiva byrokratia. Yksittäisten ihmisten liiallinen vapaus toimia vittumaisesti.
Kommentit (72)
Itse suoritin asevelvollisuutta noin nelisen kuukautta. Alunperin kun inttiin menin, toivoin todella, että selviäisin 6 kk:n palveluksella (kuten varmasti valtaosa asevelvollisista miehistä). Tämä tapahtui 2011.
Peruskoulutuskauden jälkipuoliskolla sain kuitenkin tietää, että vuosi sitä olisi siellä vietettävä. Petyin tietenkin, mutta ajattelin kuitenkin edelleen suorittaa palveluksen loppuun. Minut kuitenkin siirrettiin tässä vaiheessa toiseen komppaniaan, jossa jouduin kouluttautumaan panssariajoneuvon kuljettajaksi, mikä oli ehkä kaikkein huonoiten minulle sopiva koulutus.
Siinä missä kranaatinheitinkomppaniassa vietetyn peruskoulutusajan kouluttajat olivat asiallisia, panssarijääkärikomppaniassa asia oli täysin toisin. Eräs kouluttaja tarttui minua ja muitakin päästä kovakouraisesti kiinni esimerkiksi jos sokkona tankkia ajaessa (ei ole muuten helppoa) ajoi pienenkään puunrisun kaataen. Tuli myös erittäin, erittäin kovasanaista sanallista palautetta milloin mistäkin. Ei olisi kuulemma saanut syntyä, oltiin häpeäksi koko maalle ja perheillemme. Kyse ei tosiaankaan ollut siis mistään pienimuotoisesta ojennuksesta, vaan selvästä pahanlaatuisesta simputuksesta. Tuolla kyseisellä kouluttajalla oli selvästi jonkinasteisia ongelmia aggressiivisuuden kanssa. Pää oli aina aivan punaisena huutamisen jälkeen.
Talven tullen myös sairastuin ja jouduin käymään veksissä viikoittain pitkään jatkuneen yskän vuoksi (kasarmi varmaankin ihan homeessa). Lopulta rinnasta kuului naps ja syvään hengittäminenkin kävi vaikeaksi. Onneksi näin tapahtui kuitenkin illalla palvelusajan ulkopuolella ja pääsin seuraavana aamuna veksin vuodeosastolle. Siellä vietin kokonaisen viikon, enkä enää sen jälkeen koennut miellekkääksi palata palvelukseen varsinkaan jääneeni monista tärkeistä koulutuksista pois. Eräänä aamuna sain yksinkertaisesti tarpeekseni ja ilmoitin siirtyväni siviilipalvelukseen. Sain kuitenkin lopulta itselleni hankittua vapautuksen.
Tavallaan harmittaa, sillä jos kouluttajana olisi ollut jokin tasapainoinen ihminen eikä sadistinen simputtaja, olisin varmasti suorittanut palveluksen loppuun.
Koska en voi hyväksyä ihmisten pakottamista orjatyöhön _sukupuolen_ perusteella. Sitä ei ikinä hyväksyttäisi Suomessa että naiset pakotettaisiin johonkin mihin miehiä ei pakoteta.
Vierailija kirjoitti:
Kävin alokasajan loppuun ja sitten riitti. Mielestäni se oli ihan tarpeeksi pitkä aika minun osaltani mitä haluan antaa sota-asioille elämässäni. Saisi ihmiskunta lopettaa tämän sotahulluuden ja heittää aseet pois.
Tajusin että se on minun oma asiani jos en tahdo olla armeijassa enää. Ei yhteiskunnan eikä kenenkään muun asia. Olen urheilullinen ja pärjäsin kaikissa hyvin. Ainoa että oma mieli ei nähnyt mitään hyvää armeijassa, johtuen siitä että en suostuisi tappamaan ikinä ketään toista ihmistä. joten jäin palaamatta lomilta ja neljäntenä päivänä menin Tilkkaan ja sain lykkäystä armeijasta. Seuraavan kerran kun menin niin sotilaslääkäri kysyi onko mitään muuttunut ja sanoin ei ole. Sitten sain vapautuksen.
Ei aseita noin vain "heitetä pois" Jos kaikki tosiaan hävittäisi aseet, eikä kukaan tekisi lisään niin ei niitä olisi, mutta tämä ei käytännössä toimisi, koska aina olisi joku valtio mikä pitää aseensa ja valloittaa kaikki muut, kun muut heittävät aseensa pois.
Kävin kyllä intin kunnialla ja olin hyvin isänmaallinen ja suhtauduin positiivisesti armeijaan ja Suomen puolustamiseen. Mutta nyt jos olisin siinä iässä, olettaen tietysti että ajatukseni eivät olisi parikymppisen minäni ajatuksia vaan nykyisiä, en todellakaan menisi armeijaan. Enkä varmaan sivariinkaan. Suomi on muuttunut enkä pidä tätä maata millään tavalla puolustamisen arvoisena. Ehkä se ei sitä koskaan ollutkaan ja nuorena olin vain aivopesty isänmaallisuuteen. Nykynuorilla tuskin on enää sitä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Sokeuden. En ollut paikalla edes kutsunnoissa, kun eihän siinä olisi ollut mitään järkeä.
Pystyt kuitenkin kirjottamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliksi suomalainen ja puoliksi itä-eurooppalainen mies. Teidän mielestä en suomalainen vaikka ihoni valkoisempi kuin monen suomalaisen ja siniset silmät. Ali ihminen teille. Haaveilin aina armeija urasta, toisin kävi. Noh tuleehan teille nyt korkean kulttuurin maista hyviä uusia sotilaita. Nauttikaa.
Höpsistäkeikkaa. Onhan meillä se eräs joka jäi kärähti ratista jonkin aikaa sitten, ja sitten kenraalikunnasa on henkilö jonka nimi on selvästi venäläinen.
Teille nimenomaan kelpaa jos iho on musta tai uskonto pyllistelyä. Itä eurooppalainen on alinta saastaa tässä maassa ja median pilkan kohde.
Kyllä, juuri näin. Ainoa vartti-rysssää halveksitumpi on kokorysssä.
Ja taas näkee näitä "armeijasta kieltäytyvät ovat maanpettureita ja laiskureita!!"-kommentteja. Oletteko sitä mieltä että suurin osa suomalaisista naisista on maanpettureita, ja jos ette ajattele niin naisten kohdalla niin miksi ette? Oletteko sitä mieltä että naisen tehtävä on synnyttää vai millä perustelette nuo kaksoisstandardit?
Ihan uskomatonta että puolet kansasta pakotetaan palkattomaan työntekoon vain sukupuolen perusteella. Oikeasti.
N30
Osoittelin ohi käveleviä alokkaita rynkyllä tuvan ikkunasta toisesta kerroksesta, ammuin tyhjiä laukauksia ja huusin "LAUKAUS, LAUKAUS, SARRRJA, SARRRRJA..." sit mut ilmiannettiin ja lähetettiin kotiin, vaikka sanoin, että haluaisin jatkaa ja suorittaa palveluksen loppuun...
Koko maa oli silloin ja on vieläkin minulle pettymys. En laittaisi tikkuakaan ristiin tällaisen maan puolesta vaika uskoisin väkivallan olevan ratkaisu. Toinen ongelma on se, että ole pasifisti en usko sotaa vaan rauhaan, eikä kenekään mielestäni kuulu kaatua Kokoomuksen tai Keskustan arvojen ja rahojen puolesta,rikkaat eivät oel rintamalla.
Ihmisiä jymäytetään näytetään linnanjuhlia ja tuntematonta sotilasta, jätetään kouluttamatta ja aivopestään kakaroita ja se näkyy. intomielisiä pikkupoikia vaatimassa rintamlle pääsyä, kun kuvittelevat se olevan jotain Call of duty peliä.
Yleensä tämän kun sanoo niin alkaa jänkkääminene "lähde pois maasta jos ei miellytä" miksi lähtisin? Ei tarvitse, koska jos joku tulee, se tulee,sitä ei Läski nuoriso pysty estämään. Ei oel mitään väliä liehuuko salossa Ruotsin,Suomen,Venäjän vai EU:n lippu, töihin joutuu joka päivä nousemaan. Pitää olla melko lapsellinen tai kouluttamaton, jos ihannoi sotaa tai näkee siinä jokin sellaisen kulman, että siinä voittaa kukaan mitään.
Isoisäni (molemmat) olivat rintamalla, toinen meni onnesta hihkuen (Jatkosota) nuori poika, haavottui pahasti mutta selvisi kuitenkin. Toinen oli jo Talvisodan syttyessa ikäiseni mies, sielläkin oli pieniä poikia mukana jotka kuolivat aika äkkiä, tämä mukana ollut ei ollut siellä vapaasta tahdostaan, vaan pakoitettuna. Sodassa voittavat vain kuolleet ja sen vuoksi en kätnyt armeijaa,en tosin sivariakaan.
Mielestäni koko se ontto isänmaallisuus, jolla tämänkin päivän Suomessa yleistä asevelvollisuutta paljolti perustellaan, perustuu sellaiselle virheelliselle ihmiskäsitykselle, että valtion ja yksilön edut olisivat edes useimmiten mitenkään yhtenevät. Ihminen ei ole niin kollektiivinen eläin, että riemusta kiljuen olisi valmis luopumaan vaikka hengestään jonkun kasvottoman valtiokoneiston takia.
Vierailija kirjoitti:
Sivarit ja aseistakieltäytyjät ovat paskahousuja. Terveydellisistä syistä vapautuvat ovat asia erikseen.
res.ltn
Sinähän se pelkuri olet, kun laumaa seurasit.
varhust kirjoitti:
Koko maa oli silloin ja on vieläkin minulle pettymys. En laittaisi tikkuakaan ristiin tällaisen maan puolesta vaika uskoisin väkivallan olevan ratkaisu. Toinen ongelma on se, että ole pasifisti en usko sotaa vaan rauhaan, eikä kenekään mielestäni kuulu kaatua Kokoomuksen tai Keskustan arvojen ja rahojen puolesta,rikkaat eivät oel rintamalla.
Ihmisiä jymäytetään näytetään linnanjuhlia ja tuntematonta sotilasta, jätetään kouluttamatta ja aivopestään kakaroita ja se näkyy. intomielisiä pikkupoikia vaatimassa rintamlle pääsyä, kun kuvittelevat se olevan jotain Call of duty peliä.Yleensä tämän kun sanoo niin alkaa jänkkääminene "lähde pois maasta jos ei miellytä" miksi lähtisin? Ei tarvitse, koska jos joku tulee, se tulee,sitä ei Läski nuoriso pysty estämään. Ei oel mitään väliä liehuuko salossa Ruotsin,Suomen,Venäjän vai EU:n lippu, töihin joutuu joka päivä nousemaan. Pitää olla melko lapsellinen tai kouluttamaton, jos ihannoi sotaa tai näkee siinä jokin sellaisen kulman, että siinä voittaa kukaan mitään.
Isoisäni (molemmat) olivat rintamalla, toinen meni onnesta hihkuen (Jatkosota) nuori poika, haavottui pahasti mutta selvisi kuitenkin. Toinen oli jo Talvisodan syttyessa ikäiseni mies, sielläkin oli pieniä poikia mukana jotka kuolivat aika äkkiä, tämä mukana ollut ei ollut siellä vapaasta tahdostaan, vaan pakoitettuna. Sodassa voittavat vain kuolleet ja sen vuoksi en kätnyt armeijaa,en tosin sivariakaan.
Luuseri.
Marco de Wit pakeni asevelvollisuutta Hollantiin. Nyt kadehdittu Suomi Ensin johtaja.
Ei huvittanut mennä. Suurin osa kaveripiiristä jätti väliin, joten miksi olisin vaivautunut? Olen toiminut noin 20 vuotta kaikenlaisissa tehtävissä, pikkupomosta asiantuntijaan, eikä kukaan ole koskaan kysynyt asepalveluksesta. Itse asiassa eräs firmaa konsultoinut headhunter kehotti jättämään sen pois ansioluettelosta, koska armeijan käyminen tarkoittaa muualla Euroopassa ja etenkin Jenkeissä hieman toista kuin Suomessa.
Siellä ollut porukka ei osannut edes käydä vessassa. Meidän tupa oli viimeisenä ja joka aamu vessa lainehti kusessa, ulosteissa, jopa seinille oli sitä lentänyt. Juu juu... mene sitten niillä läpsysandaaleilla tuollaiseen paikkaan. Minulle riitti viikko tuota hommaa ja päätin hankkia C-paperit.
Olisin varmaankin valinnut sivarin jos olisin tiennyt millaiset kallut menee armeijaan.
Selkäydinvamman takia pyörätuolissa.
Sain vapautuksen tyypin 1 diabeteksen takia
Sanoin että saatan tehdä jotain, ellen pääse pois. Varuskuntasairaalan eristykseen vuorokaudeksi ja kotiin. Vapautus muutaman lekurikäynnin ja lausunnon jälkeen. Sosiaalisten yilanteiden pelko, paniikkihäiriö.
Vanhempana kaduttanut, kun olisin aikuisempana pystynyt suorittamaan. Mutta myöhäistä. Asevelvollisuus on hieno ja välttämätön asia.
C-paperit tulivat skolioosista selässä ja jaloissakin vikaa. Atooppinen iho. Puolustusvoimat ei ota riskiä, että olisin hajottanut selkäni lopullisesti ja valtio maksanut korvauksia hamaan hautaan asti.