Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miten saada avopuoliso ymmärtämään, että 33v on turha enää haaveilla lapsesta.
22.11.2017 |
Olemme olleet pari vuotta avoliitossa . Koska emme ole enää kovin nuoria, niin puhuimme jo alussa siitä, millaiset toiveet meillä on perheenperustamisen suhteen. Molemmat olivat sitä mieltä ettei hankita lapsia. Nyt kuitenkin aviopuolison mieli on muuttunut ja hän haluaisi lapsia, koska kuulema se on naisena hänelle tärkeä asia.
Yritin kuitenkin hienovaraisesti kysyä, kannattaako enää tässä iässä yrittää perustaa perhettä. Avopuoliso loukkaantui siitä kuitenkin. Itse en tahdo hankkia lapsia. Mitä tehdä?
Kommentit (30)
Asiahan on ihan selvä, eli perustarpeenne parisuhteen tulevaisuuden osalta eivät kohtaa, joten kannattaa erota. Kyseisellä iällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, eli älä käytä sitä lillukanvartena, ap, ja kasvata selkäranka ja kerro puolisollesi ettette voi jatkaa yhdessä.
Itse tulin muuten äidiksi juuri 33-vuotiaana ja nyt uudestaan 38-vuotiaana, eli puolisosi ehtii vielä aivan hyvin perheellistyä jonkun toisen miehen kanssa, ei siis hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en hankkisi. Haluan olla suht nuori, kun lapset kasvavat. 33-vuotiaana, kun hankkii lapsen, niin ei ole enää mikään kovin nuori äiti, kun lapsi on aikuinen.
Mitä ihmeen väliä sillä on, minkä ikäinen äiti on kun lapsi on aikuinen? Molemmathan elää silloin omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 33v ja raskaana. Todella hyvä ikä. Yksi lapsi jo ennestäänkin.
Taas joku 20v bimbo tekee provon "mummoäiteistä". Kaikilla kun ei ole sellainen tavoite että, 40v olis jo valmis eläkkeelle ja istuu kotona virkkaamassa vessapaperirullille suojia.Aiai, kylläpä meni sulla tunteisiin :)
Aijai, taisitpa loukkaantua kun upea vessapaperinsuojakokoelmasi joutu kyseenalaistetuksi :)
T.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en hankkisi. Haluan olla suht nuori, kun lapset kasvavat. 33-vuotiaana, kun hankkii lapsen, niin ei ole enää mikään kovin nuori äiti, kun lapsi on aikuinen.
Mitä ihmeen väliä sillä on, minkä ikäinen äiti on kun lapsi on aikuinen? Molemmathan elää silloin omaa elämäänsä.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Voisiko joku näistä lapset-pakko-hankkia-X-iässä -fundamentalisteista avata tuota logiikkaa, että miksi on niin tärkeää olla itse vielä "nuori" kun omat lapset ovat aikuisia? Oletteko olleet itse riippuvaisia siitä, että omat vanhempanne ovat hoitaneet jäkikasvuanne ja vielä työssäkäyvinä tukeneet perhettänne taloudellisesti? Onko se nuoruus jäänyt omalta kohdalta elämättä ja pakko odottaa, että joskus sitten keski-iässä lasten kasvettua pääsisi bilettämään tms., vai mistä on kysymys?
En yritä provosoida ketään, mutta en vain ymmärrä sitä mustavalkoista ajatusmaailmaa, että kaikkien ihmisten elämä menisi yhden hyväksyttävän muotin mukaan ja kaikki tästä fiktiivisestä ideaalista poikkeavat ratkaisut ovat jotenkin paheksuttavia.
33 v on ihan yleinen lapsensaanti-ikä. Todellinen ongelma lienee siinä että nykyinen puoliso on muuttanut mielensä lasten suhteen. Ketään ei voi vaatia sementoimaan mielipiteitään, niin että joko hyväksyt muutoksen tai luovut avoliitosta. Ei ole mitään keinoa saada puolisoa ymmärtämään, että 33-vuotias ei voi enää haaveilla lapsesta, kun niin ei kerran ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 33v ja raskaana. Todella hyvä ikä. Yksi lapsi jo ennestäänkin.
Taas joku 20v bimbo tekee provon "mummoäiteistä". Kaikilla kun ei ole sellainen tavoite että, 40v olis jo valmis eläkkeelle ja istuu kotona virkkaamassa vessapaperirullille suojia.Aiai, kylläpä meni sulla tunteisiin :)
Aijai, taisitpa loukkaantua kun upea vessapaperinsuojakokoelmasi joutu kyseenalaistetuksi :)
T.eri
Siis sama :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en hankkisi. Haluan olla suht nuori, kun lapset kasvavat. 33-vuotiaana, kun hankkii lapsen, niin ei ole enää mikään kovin nuori äiti, kun lapsi on aikuinen.
Mitä ihmeen väliä sillä on, minkä ikäinen äiti on kun lapsi on aikuinen? Molemmathan elää silloin omaa elämäänsä.
Tätä minäkin olen ihmetellyt. Voisiko joku näistä lapset-pakko-hankkia-X-iässä -fundamentalisteista avata tuota logiikkaa, että miksi on niin tärkeää olla itse vielä "nuori" kun omat lapset ovat aikuisia? Oletteko olleet itse riippuvaisia siitä, että omat vanhempanne ovat hoitaneet jäkikasvuanne ja vielä työssäkäyvinä tukeneet perhettänne taloudellisesti? Onko se nuoruus jäänyt omalta kohdalta elämättä ja pakko odottaa, että joskus sitten keski-iässä lasten kasvettua pääsisi bilettämään tms., vai mistä on kysymys?
En yritä provosoida ketään, mutta en vain ymmärrä sitä mustavalkoista ajatusmaailmaa, että kaikkien ihmisten elämä menisi yhden hyväksyttävän muotin mukaan ja kaikki tästä fiktiivisestä ideaalista poikkeavat ratkaisut ovat jotenkin paheksuttavia.
Siksi, koska kaikki eivät välttämättä halua olla lähellä eläkeikää, kun lapsi on parikymppinen. Katsos, jotkut toivovat myös näkevänsä lastenlapsia ..
Ninim. N40 ja 19 v äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä! 33v on jo vanha äidiksi. 25 on hyvä ikä lapsien hankintaan.
M 32
Kuinka monta lasta olisi mielestäsi hyvä hankkia juuri silloin 25-vuotiaana?
Niin minäkin ottaisin sen 25v naisen 33v sijasta.
M 38
Ongelma ei ole todellakaan puolison ikä vaan se, että hän haluaa lapsen.
Jospa istuisitte alas ja kävisitte vakavan keskustelun. Kuulostaa, että teidän tulevaisuuden haaveet ei kohtaa.
Kuinka monta lasta olisi mielestäsi hyvä hankkia juuri silloin 25-vuotiaana?