Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita black metalliin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä?
21.11.2017 |
Olen kasvanut black metallin kanssa sen noususta lähtien. Nyt olen 38. Itselleni black metallista on tullut vuosikymmenien saatossa elämäntapa, joka on muokannut arvojani ja asenteitani, ulkoasuani myös. Olen aina ollut introvertti ja suru-/synkkämielinen. En pidä ihmisistä, enkä ole tekemisissä juuri kenenkään kanssa. Muutama ystävä on, joista pari jakaa saman ajatusmaailman kanssani. Black metal on ollut minulle aina tapa purkaa itseäni. Saan siitä voimaa.
Rakastan synkkää luontoa ja siellä samoilua. Satanistiset arvot ovat aina osittain kuuluneet elämääni.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. En voi sietää. Ja vihaan ko. ihmisiä.
Ai vihaat ihan? Miksi kummassa?
Sitähän täällä kysyttiin, intohimoista asennetta. Ja että miksi? Töissä on näitä kyseisen genren edustajia, eivät suvaitse mitään muuta vaan jyräävät kaikki toisinajattelijat allensa väkisin. Omahyväisiä mulkkuja.
En kauhean intohimoisesti suhtaudu, mutta näin syksyisin ja talvisin tulee kuunneltua. Dimmu Borgir, The Summoning, Shining, Ulver
Tykkään metallista, mutta en ole riittävän intohimoinen vissiin, minulla on vaikeuksia hahmottaa mikä bändi mihinkin genreen kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä. Nuuhkin nytkin peitonalla kiveshikisiä nahkahousuja.
Elämäntapa. Keikoilla käyntiä, skenekavereita ja kaljaa. Keikkoja lukuumottamatta black metal ei kuitenkaan ole mitään seurustelumusiikkia, vaan parhaimmillaan yksin nautittuna. Pidän musiikin teemoista, raakuudesta ja arvostan sen nöyristelemättömyyttä. Tärkeintä musiikissa on uskontojen vastustaminen. Uskonnot ovat väline ihmisten orjuuttamiseen (esim. islamissa naisten huono asema jne.). Uskonto on kaiken pahan juuri. Minulla on hyvä asiantuntijatyöpaikka ja korkeakoulututkinto. Työni vaatii korrektia käytöstä ja yhteistyötaitoja. Black metallisti ei siis automaattisesti ole kouluttamaton ja sosiaalisesti eriytynyt. Töissä en tietenkään yksityiselämästäni paasaa. Vituttaa vaan tämä maailman meno. Black metal ilmentää maailman epäkohtia ja synkkyyttä. Siksi sen kuuntelu tuo mielihyvää kaikessa katkeruudessaan. Black metallistia kuuntelevat eivät kulje ruusunpunaiset lasit silmillä, vaan saavat elämälle merkitystä pohtimalla ja käsittelemällä synkkiä, valtavirrasta poikkeavia teemoja/tabuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain ikäviä kokemuksia tämmöisistä ihmisistä. Exän arvomaailma oli todella kova ja mikä tahansa oli sallittua oman edun nimissä, riippumatta siitä miten muut kärsii haitat. Ei oikein aikuisen ihmisen touhua tuo.
Ja se jatkuva uskonnon "mollaus" lapsellisilla symboleilla ja hokemilla jne. Itse olen ateisti enkä jaksa tuommoista jatkuvaa uskontojen alleviivaamista. Mitähän niin mahtavaa niissä on että pitää noin pontevasti ja kovaäänisesti "vastustaa". Minun elämääni uskonnot ei kosketa niin en jaksa niistä jankkausta.
Ja musiikkina... Blääh. Tylsää. Korkeintaan möykkä herättää ärsytystä jos joutuu kuuntelemaan.
Mitäs pahaa ne moskeijat on teille tehneet? Komeita rakennuksia.