Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon masentunutta saa nöyryyttää?
21.11.2017 |
Ei riitä että työkaverit (kuulemma) pitävät minua huvikseen saikuttavana lusmuna. Ei, vaan lähipiirissäkin näköjään ajatellaan että huvikseni tässä lomailen. Olisi kuulemma pitänyt ottaa yhden perheen kolme lasta viikonlopuksi hoitoon, kun "sä oot muutenkin kotona".
Kommentit (9)
Niin pitkälle että se masentunut tekee itsarin. Voidaan sitten yhdessä ihmetellä että kuinkas siinä nyt näin pääsi käymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä päivänä tuo masennus on vaan syy monella juurikin tuohon lusmuiluun. Se on ollut jo nouseva trendi vähän aikaa, että kaikkia masentaa. Ei sitä muut tiedä ketä oikeasti masentaa ja ketä ei.
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä tuo masennus on vaan syy monella juurikin tuohon lusmuiluun. Se on ollut jo nouseva trendi vähän aikaa, että kaikkia masentaa. Ei sitä muut tiedä ketä oikeasti masentaa ja ketä ei.
Voisi sitten edes pitää mölyt mahassa jos ei kerran tiedä.
Voimia ap:lle, ihmisten monesti itse vaikea ymmärtää masennusta jos ei ole sitä kokenut. Yritä olla välittämättä soraäänistä ja on muuten hienoa että ylipäätään jaksat olla töissä💖
Ehhei sanot pää pystyssä en hoida kun on muuta. Ja ovi kiinni. Miettikööt asennettaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä tuo masennus on vaan syy monella juurikin tuohon lusmuiluun. Se on ollut jo nouseva trendi vähän aikaa, että kaikkia masentaa. Ei sitä muut tiedä ketä oikeasti masentaa ja ketä ei.
On muuten ihan eri asiat, masentaa tai sairastaa masennusta.
Ap yritä kestää. Tää on paskamainen tauti kun ei kunnolla näy päällepäin. Vain sä itse tiedät millaista taistelua käyt läpi.
Voimia. Ne ei tiedä.
Masennuksen hoito on muuten kaukana lusmuilusta. Mä sairastuin ja lääkärin neuvoilla pääsin hyvin jaloilleni noin vuodessa mutta lopullisesti vasta kahdessa. Ekan puoli vuotta olin saikulla. Lääkäri määräsi lääkettä joka auttoi paniikkikohtauksiin. Mun piti välttää stressiä mutta tehdä muutama asia päivässä. Käydä luonnossa, jos ei jaksanut kävellä niin istua vaikka autossa ovi auki ja vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa. Lenkkeilen tunnin joka päivä. Lääkäri neuvoi miten hoidan itseä ruoalla, antoi vinkkejä terveellisiin ruokiin. Kolmas oli terapia. Neljäs neuvo oli ottaa päivässä pieni hetki jolloin pohtii omia juttujaan sekä piti hoitaa jokin velvollisuus ettei ne kasaannu.
Välillä oli työlästä kun olisi tehnyt mieli mennä vaan peiton alle. Mutta suhtauduin masennukseen kuin sairauteen (näin lääkäri neuvoi) ja hoidin aktiivisesti. Ei se aina helppoa ollut mutta kannatti todellakin.
Kyllähän se varmasti ulkopuoliselle lusmuilulta näyttää. Minutkin ystävä hulluksi leimasi koska jouduin syömään lääkkeitä. Onneksi oli aikaa pohtia ja touhuta joten siivosin mokoman mäkättäjän elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ei oo nöyryyttämistä. Mutta hyvin kertoo tietämättömyydestä. Työkavereilla voi kyllä olla muut syyt taustalla...