Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka jäivät tahattomasti lapsettomiksi kumppanin puutten vuoksi?
20.11.2017 |
Oma tilanteeni: Elämän aikana useita max. 5v kestäneitä parisuhteita, joista jokainen on päättynyt joko miehen pettämiseen tai siihen, että mies onkin tajunnut ettei haluakaan lapsia. Välissä myös monia sinkkuvuosia. Nyt päättyi sitten viimeisin parisuhde ja ikä tuli vastaan. En ehdi enää saada varmaa ja vakaata parisuhdetta ennen kuin tulee lastenteon takaraja vastaan. Yksinkään en halua lasta tehdä. Että mitenköhän tästä sitten eteenpäin?
Kommentit (43)
"En ehdi enää saada varmaa ja vakaata parisuhdetta ennen kuin tulee lastenteon takaraja vastaan."
No, onko mikään noista aiemmista suhteistasi ollut varma? Ei, koska 100 % varmaa suhdetta ei ole olemassakaan. Kumppani voi esim menehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös vastaavassa tilanteessa olevia miehiä. Sinuna laittaisin faktat kertovia nettitreffi-ilmoituksia pystyyn.
Mun on hirveän vaikeaa kuvitella (ehkä aikaisemmista pettymyksistä johtuen) että alkaisin kovin nopeasti uuden rakkauden kanssa lastentekoon. Valitettavasti tuo ei taida siis tässä mielessä olla mulle ratkaisu. Muutenkin tuntuu, että deitistä on hemmetin vaikeaa löytää ketään, mutta noillako spekseillä siellä oikeasti kolahtaisi :D ? "Hei, olen nelikymppinen nainen, biologinen kello tikittää, nyt on hoppu!" Anteeksi skeptisyyteni...
Ap
Vierailija kirjoitti:
"En ehdi enää saada varmaa ja vakaata parisuhdetta ennen kuin tulee lastenteon takaraja vastaan."
No, onko mikään noista aiemmista suhteistasi ollut varma? Ei, koska 100 % varmaa suhdetta ei ole olemassakaan. Kumppani voi esim menehtyä.
No se on totta. Mulle olisi silti tärkeää olla edes muutama vuosi yhdessä ennen lastentekoa, että ehtii edes tutustua toiseen. Ap
Täällä. Ikä jo 44 eli tää oli sit tässä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ikä jo 44 eli tää oli sit tässä.
Ihanaa, en ole yksin <3. Haluaisitko kertoa omasta tilanteestasi jotain? Kaikki selviytymisvinkit otetaan myös kiitollisena vastaan, jos olet jo ehtinyt kehittää sellaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös vastaavassa tilanteessa olevia miehiä. Sinuna laittaisin faktat kertovia nettitreffi-ilmoituksia pystyyn.
Mun on hirveän vaikeaa kuvitella (ehkä aikaisemmista pettymyksistä johtuen) että alkaisin kovin nopeasti uuden rakkauden kanssa lastentekoon. Valitettavasti tuo ei taida siis tässä mielessä olla mulle ratkaisu. Muutenkin tuntuu, että deitistä on hemmetin vaikeaa löytää ketään, mutta noillako spekseillä siellä oikeasti kolahtaisi :D ? "Hei, olen nelikymppinen nainen, biologinen kello tikittää, nyt on hoppu!" Anteeksi skeptisyyteni...
Ap
On uutisoitukin miehistä, jotka haluaisivat perheen, mutta naista ei löydy. Eli ei se mahdotonta ole. Jos olisin sinä, toimisin tosi nopeasti, mutta oma päätöksesi on.
Täällä myös yksi. Edellinen parisuhteeni päättyi 35-vuotiaana neljä vuotta sitten. Jotenkin jo arvasin silloin etten enää ehdi tavata ketään ja niinhän siinä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa myös vastaavassa tilanteessa olevia miehiä. Sinuna laittaisin faktat kertovia nettitreffi-ilmoituksia pystyyn.
Mun on hirveän vaikeaa kuvitella (ehkä aikaisemmista pettymyksistä johtuen) että alkaisin kovin nopeasti uuden rakkauden kanssa lastentekoon. Valitettavasti tuo ei taida siis tässä mielessä olla mulle ratkaisu. Muutenkin tuntuu, että deitistä on hemmetin vaikeaa löytää ketään, mutta noillako spekseillä siellä oikeasti kolahtaisi :D ? "Hei, olen nelikymppinen nainen, biologinen kello tikittää, nyt on hoppu!" Anteeksi skeptisyyteni...
Ap
On uutisoitukin miehistä, jotka haluaisivat perheen, mutta naista ei löydy. Eli ei se mahdotonta ole. Jos olisin sinä, toimisin tosi nopeasti, mutta oma päätöksesi on.
Viimeisin suhde päättyi vain joitakin päiviä sitten, nuolen vielä haavojani. En ole ehkä siksi nyt vielä täysin avoin tälle ajatukselle, mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Olen myös lukenut pari juttua em. kaltaisista miehistä. On tosi vaikeaa kuitenkin kohdata, ja tietty pitää olla aika paljon muutakin yhteistä kuin se toive lapsesta. Olo on tällä hetkellä täysin toivoton, mutta se sallittaneen nyt hetkellisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi. Edellinen parisuhteeni päättyi 35-vuotiaana neljä vuotta sitten. Jotenkin jo arvasin silloin etten enää ehdi tavata ketään ja niinhän siinä kävi.
Mä olen myös aika vaikeasti pariutuva. Sinkkuajat ovat venyneet pitkiksi, vaikkei aina voi yrityksen puutteestakaan syyttää. En vain pysty elämään missään puolivillaisessa viritelmässä, enkä myöskään pelkää yksin olemista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja, vaan pitää valita se pienin paha. Kannattaa miettiä, mikä sinun tilanteessasi on se pienin paha.
Todennäköisesti tulet olemaan lapsettomana vähintään yhtä onnellinen kuin vanhempanakin, jos se lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja, vaan pitää valita se pienin paha. Kannattaa miettiä, mikä sinun tilanteessasi on se pienin paha.
Tosi tärkeä pointti. Mä koen, että mun kohdallani suurin paha olisi tehdä lapsi hätiköiden sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi kumppaniksi/isäksi. Toiseksi suurin paha olisi tehdä se lapsi yksin, koska en halua olla yh. Sen jälkeen onkin sitten kaikki vähän kysymysmerkkiä, mutta nämä pahat jo sulkevat tietenkin pois sen, että minusta tulisi äiti. Ap
No, nyt näyttää siltä, että jäät lapsettomaksi, tai sitten teet lapsen ilman puolisoa. Miehen voit löytää vaikka olisit yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja, vaan pitää valita se pienin paha. Kannattaa miettiä, mikä sinun tilanteessasi on se pienin paha.
Tosi tärkeä pointti. Mä koen, että mun kohdallani suurin paha olisi tehdä lapsi hätiköiden sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi kumppaniksi/isäksi. Toiseksi suurin paha olisi tehdä se lapsi yksin, koska en halua olla yh. Sen jälkeen onkin sitten kaikki vähän kysymysmerkkiä, mutta nämä pahat jo sulkevat tietenkin pois sen, että minusta tulisi äiti. Ap
Sinun tahtosi ratkaisee oman tilanteesi. Jos koet noin, on vain ikävä kyllä hyväksyttävä lapsettomaksi jääminen.
Itsellä sellainen tilanne, että neljäkymppiä lähestyy, olen parisuhteessa ja harkitsen eroa. Mies on kunnollinen, mutta meillä on paljon ongelmia. Mietin silti, yrittäisikö lasta koska jos eroan, en ehdi enää. Voi tietty olla ettei enää onnistu muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja, vaan pitää valita se pienin paha. Kannattaa miettiä, mikä sinun tilanteessasi on se pienin paha.
Tosi tärkeä pointti. Mä koen, että mun kohdallani suurin paha olisi tehdä lapsi hätiköiden sellaisen miehen kanssa, josta ei olisi kumppaniksi/isäksi. Toiseksi suurin paha olisi tehdä se lapsi yksin, koska en halua olla yh. Sen jälkeen onkin sitten kaikki vähän kysymysmerkkiä, mutta nämä pahat jo sulkevat tietenkin pois sen, että minusta tulisi äiti. Ap
Sinun tahtosi ratkaisee oman tilanteesi. Jos koet noin, on vain ikävä kyllä hyväksyttävä lapsettomaksi jääminen.
Näin se on. Se tulee olemaan aikamoinen prosessi, siksipä täällä vertaistukea huhuilenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ikä jo 44 eli tää oli sit tässä.
Ihanaa, en ole yksin <3. Haluaisitko kertoa omasta tilanteestasi jotain? Kaikki selviytymisvinkit otetaan myös kiitollisena vastaan, jos olet jo ehtinyt kehittää sellaisia. Ap
Onhan se kipeä asia, mutta kun nyt ikä on jo tämä niin enää ei voi ajatella, että sitten joskus. Minulla on takana niin raskas suhde, että se on helpottanut yksinoloa, uusi suhde olisi aika pelottava. Neljänkympin paikkeilla jouduin vanhempani (saatto)hoitajaksi muutamaksi vuodeksi plus surujakso päälle. Ei siinä olisi ehtinyt sivussa perhettä perustaa. Toivottavasti ei sinulle tuollaista selviytymistä.
Olen ollut 16v aviossa ja mies ei pysty. Olen kutakuinkin hyväksynyt tilanteen, että meille ei tule lapsia. Mies ei ole halunnut tehdä asialle mitään. Tämä ei ole meille syy erota.
Ei ole ehkäisyhuoliakaan. Viimeistään vaihdevuodet tuo maaliin.
Elämässä on niin paljon muutakin. Toisaalta olen helpottunut ettei meillä ole lapsia. Tämä aika on haastavaa. Toisaalta lapset tuovat parhaillaan paljon iloa.
Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sellainen tilanne, että neljäkymppiä lähestyy, olen parisuhteessa ja harkitsen eroa. Mies on kunnollinen, mutta meillä on paljon ongelmia. Mietin silti, yrittäisikö lasta koska jos eroan, en ehdi enää. Voi tietty olla ettei enää onnistu muutenkaan.
Aikamoinen pohdinta sullakin menossa. Ajatteletko, että jos tulisit raskaaksi, ero olisi silti yhtä todennäköinen vaihtoehto vai lähtisitkö siitä, että yhdessä ollaan vaikka onnettomina? Vai ajatteletko, että ongelmanne olisivat vielä korjattavissa? Mitä ajattelet siitä, että tekisit lapsen miehen kanssa, joka olisi (jos tulkitsen oikein) kuitenkin hyvä isä, vaikka te ette yhdessä pysyisikään? Ap
Alue: Aihe vapaa
On olemassa myös vastaavassa tilanteessa olevia miehiä. Sinuna laittaisin faktat kertovia nettitreffi-ilmoituksia pystyyn.