Muita, jotka jäivät tahattomasti lapsettomiksi kumppanin puutten vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Se oli kyllä hurja se 39 v:nä iskenyt vauvakuume. Olin elänyt selibaatissa ja sinkkuna jo 8 vuotta, tyytyväisenä. En edes etsinyt kumppania. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta iski ihan kauhea vimma saada lapsi. Aloin juosta baareissa, laitoin match.com tms ilmoituksia, tapailin miehiä. Mutta nuoruudesta tuttu kusipäämagneetti-ominaisuus oli minussa edelleen vahvana ja minusta kiinnostui lähinnä ei-perheenisämateriaalia olevat pelimiehet ja toisena ryhmänä alko/mt-ongelmaiset. Lopulta väsyin deittailuun ja lopetin. Ja aika pian koko vauvakuume meni ohi. Onneksi en sitouttanut itseän lapseen sen noin puolen vuoden hurahduksen takia. Nyt taas tyytyväien lapseton vanhapiika.

Heh. Tällaisia naisia tosiaan tapaa vähän väliä, kun tuossa ikäluokassa (tai vähän nuoremmassakin) deittailee. Lisääntymispaniikki iskee yllättävän moneen yllättävän myöhään.

Mulla ei kauheata hinkua lapsiin ollut, olisi saaneet tulla jos olisivat olleet tullakseen mutta ei. Elämänkumppani on ollut. Vapaus on toisaalta kivaakin, voi matkustella jne.

Mutta kun veli hommasi lapsia niin annoin niille paljon 'tätiaikaa' ja nautin kamalasti. Koiran hankinta kanssa tekee sellaista perhetunnelmaa.

Mistä olette saaneet tukea tilanteessanne, vai oletteko vain selvinneet yksin?