Lapsi 12v. pyysi päästä koulupsykologille. Mitä pitäisi ajatella?
Kertoi olevansa masentunut.
Toki tilasin ajan, mutta pitäisikö minun onkia tietoja lisää, vai jätänkö sen psykologille?
Lapsi kertoi kyllä, ettei mitään erikoista ole tapahtunut, kokee vain ettei mikään kiinnosta eikä ole jaksamista mihinkään.
?
Mitä teen?
Kommentit (15)
Fiksu lapsi. Anna lapselle aikaa ja tilaisuus avautua sinulle, kun ja jos itse niin haluaa. Ole läsnä mutta älä painosta puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa jutella. Joten sen varmasti hänelle suot.
Tottakai suon, ilomielin.
Kysymykseni olikin, pitäisikö minun koittaa "udella" lisää vai että annan rauhan, ja juttelee sitten psykologille?
Ei ole kokemusta.
Ap
On tosi hienoa että lapsi rohkaistuu etsimään apua. Häntä pitää tukea kaikin tavoin.
Jos tietoja tarvitset, niin älä leimaa häntä. Älä häpeä puhua masennuksesta juuri sellaisenaan, masennuksena. Tue, auta eteenpäin varsinkin koulutöissä. Rauhoittukaa viikottain yhdessä. Anna lapselle tilaa, anna mahdollisuus puhua sinulle, kun on valmis. T. 10-vuotiaasta asti masennusta kärsinyt.
Voithan sä kysyy lapselta rauhallisesti haluaisko se jutella mikä mieltä painaa. Jos ei halua niin se on täysin ok! Sitten jätä homma siihen!
Nyt kannattaa vaan tsempata lasta siitä kuinka reipas on ollu kun osas pyytää tollasta.
Lapsi puhuu itse huolistaan psykologille. Sinun ei tarvitse puhua hänen puolestaan.
Sano, että jos haluaa puhua asiasta niin olet valmis kuuntelemaan, mutta varaat joka tapauksessa ajan psykologille ja tarvittaessa autat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa jutella. Joten sen varmasti hänelle suot.
Tottakai suon, ilomielin.
Kysymykseni olikin, pitäisikö minun koittaa "udella" lisää vai että annan rauhan, ja juttelee sitten psykologille?
Ei ole kokemusta.Ap
No et utele. Kerrot tietenkin, että olet käytettävissä, jos hän haluaa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa jutella. Joten sen varmasti hänelle suot.
Tottakai suon, ilomielin.
Kysymykseni olikin, pitäisikö minun koittaa "udella" lisää vai että annan rauhan, ja juttelee sitten psykologille?
Ei ole kokemusta.Ap
No et utele. Kerrot tietenkin, että olet käytettävissä, jos hän haluaa jutella.
Ole läsnä lapselle ja kerro, että olet valmis auttamaan ja kuuntelemaan hänen niin tahtoessa, mutta älä tuputtaudu. Älä utele, älä kauhistele, älä syyllistä - lapsi on todella rohkea ja fiksu, kun a) kertoo sinulle ja b) haluaa mennä juttelemaan.
Usein ulkopuoliselle (ja tuntemattomalle) on helpompaa jutella kuin läheiselle.
Älä yritä myöskään udella psykologilta mitään - käsittääkseni alaikäisen kohdalla itsetuhoisesta tms. lapsesta tulee kyllä ilmoittaa lastensuojeluun (/vanhemmille?), mutta muuten kunnioita lapsesi yksityisyyttä.
Terveisin itse lapsena ja nuorena paljon psykologilla käynyt ihan vain juttelemassa ankean mielialan vuoksi ja mielettömän hyödyn saanut :) Äitini tuki, muttei udellut. Päinvastoin kannusti, kun kerroin että haluan jutella psykologille.
Voit myös soittaa etukäteen ite sille koulupsykologille ja kysellä neuvoja..
nykyään on nuorison keskuudessa feikkimasennusta eli on ”coolia” olla masentunut
Ompas harvinaislaatuisen kypsä lapsi ikäisekseen jos osaa noin hyvin tunnistaa olotilojaan, ei muuten onnistu monelta aikuiseltakaan.
Ennustan hienoa tulevaisuutta lapselle.
Mikään ei enää tunnu miltään, kun kaikki silotellaan eteen ja joka päivä on pelkkää riemua,
Hän haluaa jutella. Joten sen varmasti hänelle suot.