Lue keskustelun säännöt.
Mä olen epäonnistunut äitinä. Tai sitten mun lapset ovat poikkeuksellisen kammottavia.
19.11.2017 |
Minä ja mieheni olemme saaneet mielestämme hyvät kasvatukset. Oli rajat ja rakkaus. Vanhempia kunnioitetaan ja asiat puhutaan ja ollaan rehellisiä.
Olemme noudattaneet näitä ohjeita omien lastemme kohdalla. Vaan helvetti on irti. Teini-ikäinen on yksi per*ele, tuota järjetöntä uhmaa on kestänyt jo muutaman vuoden. On kokeiltu kaikki. Ihan kaikki.
Esiteini on agressiivinen ja sen vuoksi terapiassa ja psykologin potilaana jo jonkin aikaa. Tuo esiteini kärsi hapenpuutteen synnytyksessä ja saattaa olla että sen kautta tuli vaurioita.
Mä en vain enää kestä noita. Kaikkemme olemme tehneet, ammattiapu on mukana ja noudatamme ohjeita. Mikään ei vain auta. Nyt tuo esiteini löi minua. Hirveän hieno olo.
Luulen että mun ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia. En mä niitä osaa kasvattaa. Tekisi mieli vain luovuttaa ja soittaa sosiaalihuolto hakemaan nuo pois.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
On meillä joskus mukavia hetkiä. Sanotaan että kerran viikossa on hyvä päivä. Mutta tämä on ihan hirveän kuluttavaa, kun omien lasten kanssa olemisesta ja elämisestä ei (enää) nauti. Teinillä on vakava fyysinen sairaus, joten sekin kuormittaa.
Nytkin tekisi mieli vain itkeä, kun en enää jaksa. Ja pakkohan se on kuitenkin jaksaa, luovutus ei liene vaihtoehto. Ja kuten sanoin, kummankin lapsen kanssa on apua haettu ja saatu. Silti tämä elämä on yhtä paskaa. Vieläkin sattuu tuo esiteinin lyönti. Ja eniten sydämeen.
ap
Vasta sitten jos luovutat, olet epäonnistunut. Temppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, etähali täältä, juuri tänään ajattelin samaa että mun sydän ei kestä enää tätä. Teinin pahoinvoinnin kierre on jatkunut niin monta vuotta ja me vanhemmat otamme kaiken sen oksennuksen vastaan. Apua on haettu ja saatu mutta kun sekin aina alkaa vanhempien ”virheiden” arvioimisella niin takki alkaa olla aikas tyhjä. Poiskaan ei voi lasta antaa ja lastaan rakastaa yli kaiken. Ainoa mitä olen keksinyt on se että päivä kerrallaan ja pahimpina päivinä tunti kerrallaan.
Ja vielä - älä luule että saat täältä av-palstalta mitään kummempaa apua. Kohta alkaa p***amyrsky ja liuta kaikkitietäviä mammoja kertoo kuinka kuiteskin olet jotain väärin tehnyt kun heidän teinit ovat varsinaisia hellantelttuja. Nimim. ”Kokemusta on”
Niin siis teidän vanhempien virheiden arvioinnilla, ei "virheiden".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meillä joskus mukavia hetkiä. Sanotaan että kerran viikossa on hyvä päivä. Mutta tämä on ihan hirveän kuluttavaa, kun omien lasten kanssa olemisesta ja elämisestä ei (enää) nauti. Teinillä on vakava fyysinen sairaus, joten sekin kuormittaa.
Nytkin tekisi mieli vain itkeä, kun en enää jaksa. Ja pakkohan se on kuitenkin jaksaa, luovutus ei liene vaihtoehto. Ja kuten sanoin, kummankin lapsen kanssa on apua haettu ja saatu. Silti tämä elämä on yhtä paskaa. Vieläkin sattuu tuo esiteinin lyönti. Ja eniten sydämeen.
ap
Vasta sitten jos luovutat, olet epäonnistunut. Temppiä!
TSemppiä siis!
Siis teidän esiteinillä on hoitosuhde ja diagnoosi. Ei kai mikään ihme että on hankala, siis ei oo teiän vanhempien kuvittelua tai vika. Ja hänen sairautensa saattaa vaikuttaa myös sisarukseen, ei saa olla rauhassa tai ei saa tarpeeksi vanhempien huomiota kun aika menee nuorempaan sisarukseen.
Selityksiä voi olla monia. Joka tapauksessa säilyttäkää puheyhteys molempiin, kun aikaa ja ikää kuluu niin tilanne helpottaa. Mieleisiä harrastuksia molemmille jos mahdollista ? Mikä heitä kiinnostaa ?
Tsemppiä! 💕
Toivottavasti saatte tarvitsemanne avun.
En osaa antaa neuvoa, mutta virtuaalihaleja ja jaksamista teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, etähali täältä, juuri tänään ajattelin samaa että mun sydän ei kestä enää tätä. Teinin pahoinvoinnin kierre on jatkunut niin monta vuotta ja me vanhemmat otamme kaiken sen oksennuksen vastaan. Apua on haettu ja saatu mutta kun sekin aina alkaa vanhempien ”virheiden” arvioimisella niin takki alkaa olla aikas tyhjä. Poiskaan ei voi lasta antaa ja lastaan rakastaa yli kaiken. Ainoa mitä olen keksinyt on se että päivä kerrallaan ja pahimpina päivinä tunti kerrallaan.
Ja vielä - älä luule että saat täältä av-palstalta mitään kummempaa apua. Kohta alkaa p***amyrsky ja liuta kaikkitietäviä mammoja kertoo kuinka kuiteskin olet jotain väärin tehnyt kun heidän teinit ovat varsinaisia hellantelttuja. Nimim. ”Kokemusta on”
Miten tuollaista voi rakastaa, jolle on ollut noin epäonnistunut vanhempi? Rakastatko pieleen menneitä leipomuksiasikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä voi olla traumoja esim päivähoidosta, jonkun tutun tai sukulaisen taholta. Tai vaikka miehesi. Seksuaalinen hyväksikäyttö muun muassa aiheuttaa tuota. Hapenpuutetta on tuollaisessa tapauksessa ennenkin syytetty.
Höpö höpö, järkyttävää harhaista paskaa.
Eikä ole. Ihan todellista elämää. Eihän ap ole vastuussa jos ei ole tiennyt.
Vitun uija, mitä todellista elämää? Ihan todistetuksikin kuvittelet? Ja rangaistustako sä luulet siinä tarvittavan, vaikka ap oiskin syyllinen? Ääliö.
Itselleni tapahtunut, kiitos vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meillä joskus mukavia hetkiä. Sanotaan että kerran viikossa on hyvä päivä. Mutta tämä on ihan hirveän kuluttavaa, kun omien lasten kanssa olemisesta ja elämisestä ei (enää) nauti. Teinillä on vakava fyysinen sairaus, joten sekin kuormittaa.
Nytkin tekisi mieli vain itkeä, kun en enää jaksa. Ja pakkohan se on kuitenkin jaksaa, luovutus ei liene vaihtoehto. Ja kuten sanoin, kummankin lapsen kanssa on apua haettu ja saatu. Silti tämä elämä on yhtä paskaa. Vieläkin sattuu tuo esiteinin lyönti. Ja eniten sydämeen.
ap
Vasta sitten jos luovutat, olet epäonnistunut. Temppiä!
Vaarallinen ajatus, jos lapsen todella ois hyväkin päästä eroon vanhemmastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä voi olla traumoja esim päivähoidosta, jonkun tutun tai sukulaisen taholta. Tai vaikka miehesi. Seksuaalinen hyväksikäyttö muun muassa aiheuttaa tuota. Hapenpuutetta on tuollaisessa tapauksessa ennenkin syytetty.
Höpö höpö, järkyttävää harhaista paskaa.
Eikä ole. Ihan todellista elämää. Eihän ap ole vastuussa jos ei ole tiennyt.
Vitun uija, mitä todellista elämää? Ihan todistetuksikin kuvittelet? Ja rangaistustako sä luulet siinä tarvittavan, vaikka ap oiskin syyllinen? Ääliö.
Itselleni tapahtunut, kiitos vaan.
No ei kaikille muille ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää vuodet on hankalia, mutta totuus on, että lapsesi kasvavat tuosta. Ja osaavat aikuisena arvostaa loputonta kärsivällisyyttäsi ja ehdotonta rakkauttasi. Ota vaan kaikki apu vastaan mitä saat. Äläkä pelkää ilmoittaa myös väkivallasta, sellaista ei tarvitse kenenkään sietää. Jaksamista sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, etähali täältä, juuri tänään ajattelin samaa että mun sydän ei kestä enää tätä. Teinin pahoinvoinnin kierre on jatkunut niin monta vuotta ja me vanhemmat otamme kaiken sen oksennuksen vastaan. Apua on haettu ja saatu mutta kun sekin aina alkaa vanhempien ”virheiden” arvioimisella niin takki alkaa olla aikas tyhjä. Poiskaan ei voi lasta antaa ja lastaan rakastaa yli kaiken. Ainoa mitä olen keksinyt on se että päivä kerrallaan ja pahimpina päivinä tunti kerrallaan.
Ja vielä - älä luule että saat täältä av-palstalta mitään kummempaa apua. Kohta alkaa p***amyrsky ja liuta kaikkitietäviä mammoja kertoo kuinka kuiteskin olet jotain väärin tehnyt kun heidän teinit ovat varsinaisia hellantelttuja. Nimim. ”Kokemusta on”
Kiitos. Etähalit takaisin ja voimia sinne. Yritetään kasata nämä meidän sydämet vaikka jesarilla ennen kuin pahemmin särkyy.
Tiesin että p-myrsky lähtee lentoon, mutta oli vain nyt pakko kirjoittaa kun oma olo on niin paha. Mietin juuri että lapset saavat monenlaista tukea, mutta se meidän vanhempien saama tuki on aika olematonta. Toki kysytään "miten teillä nyt menee?". Vaan aina sitä ei halua koko pahaa oloa siihen purkaa, koska taas haetaan syyllisiä vanhemmista. Minä väitän, että olemme tehneet kaikkemme, ihan kaiken, minkä ihminen ja vanhempi vain voi. Ja silti tämä tilanne on tällainen.
Taas huomenna töihin silmät turvonneina ja punaisina. Ei jaksaisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä voi olla traumoja esim päivähoidosta, jonkun tutun tai sukulaisen taholta. Tai vaikka miehesi. Seksuaalinen hyväksikäyttö muun muassa aiheuttaa tuota. Hapenpuutetta on tuollaisessa tapauksessa ennenkin syytetty.
Höpö höpö, järkyttävää harhaista paskaa.
Eikä ole. Ihan todellista elämää. Eihän ap ole vastuussa jos ei ole tiennyt.
Vitun uija, mitä todellista elämää? Ihan todistetuksikin kuvittelet? Ja rangaistustako sä luulet siinä tarvittavan, vaikka ap oiskin syyllinen? Ääliö.
Itselleni tapahtunut, kiitos vaan.
No ei kaikille muille ole.
Mutta tuskin olen ainoa. Olen lukenut myös jutun nuoresta naisesta joka tappoi itsensä oltuaan teininä vuosikaudet hankala ja aggressiivinen, tätä vähän ennen kävi ilmi että lastenhoitaja oli käyttänyt lapsena hyväksi eikä vanhemmat tienneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you bro. Mulla on jo nyt samanlaista ja esikoinen on vasta 6v. Pahinta on että ammattiauttajilla on käyty ja mitään vikaa ei ole... Siis lapsessa, eikä minussa. Tai no, lapsesta on sanottu että on liikunnallisesti ja älyllisesti 10-12v tasolla joten tunnepuolen kehitys on jäänyt laahaamaan (epäkypsä käytös, ei osaa säädellä tunteitaan, menee laidasta laitaan), väsyy kun ylirasittuu kaikesta tiedosta mitä ei osaa vielä käyttää tarpeeksi. Minulle on sanottu että tsemppiä, jatka samaan malliin, yritä pysyä rauhallisena. Joopajoo... Itken vessassa ja huudan tyynyyn kun lapsi inttää vastaan ihan kaikessa. Siis koetellaan rajoja ihan 24/7 vaikka kaikki on ollut selkeää ja johdonmukaista vauvasta asti. Kodin ulkopuolella lähes enkeli, senkin takia sanottu että kaikki purkautuu sitten kotona. Olen alkanut tekemään 10-12h työpäiviä etten joutuisi olemaan kotona hitleröimässä.... TSEMPPIÄ!!!
Ammattiauttajilla käyty? Missä? Mitä vikaa etsitte?
Lapsi inttää vastaan, onpa vaarallista. Olet varmaan väärässä ja sorrat häntä.
Ilmeisesti tässä ketjussa on joku esiteini kommentoimassa kun koko ajan sorretaan ja sorretaan. Menehän nyt katsomaan peiliin ja vaikka vetelemään ranteet auki niin alkaa elämä helpottamaan ja aikuiset saa jutella rauhassa. Alkuperäisen kommentin kirjoittajalle ja ap:lle tsemppiä! Meillä kaikki on mennyt ihan ok, sanotaan nyt näin että 2/3 lasta oli mahdottoman hankalia ikävuosina 0-10 ja 1 sitten vasta 10-17 vaikka kaikki tuli samasta äidistä ja sai saman kasvatuksen. Jokaisella omat haasteensa, ei mitään näin erikoista mutta sanotaanko näin että piti itse kunkin istua välillä itkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä voi olla traumoja esim päivähoidosta, jonkun tutun tai sukulaisen taholta. Tai vaikka miehesi. Seksuaalinen hyväksikäyttö muun muassa aiheuttaa tuota. Hapenpuutetta on tuollaisessa tapauksessa ennenkin syytetty.
Höpö höpö, järkyttävää harhaista paskaa.
Eikä ole. Ihan todellista elämää. Eihän ap ole vastuussa jos ei ole tiennyt.
Vitun uija, mitä todellista elämää? Ihan todistetuksikin kuvittelet? Ja rangaistustako sä luulet siinä tarvittavan, vaikka ap oiskin syyllinen? Ääliö.
Itselleni tapahtunut, kiitos vaan.
No ei kaikille muille ole.
Mutta tuskin olen ainoa. Olen lukenut myös jutun nuoresta naisesta joka tappoi itsensä oltuaan teininä vuosikaudet hankala ja aggressiivinen, tätä vähän ennen kävi ilmi että lastenhoitaja oli käyttänyt lapsena hyväksi eikä vanhemmat tienneet.
Tavalliset perussikavanhemmat siis, lapsen hätä jäi ymmärtämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you bro. Mulla on jo nyt samanlaista ja esikoinen on vasta 6v. Pahinta on että ammattiauttajilla on käyty ja mitään vikaa ei ole... Siis lapsessa, eikä minussa. Tai no, lapsesta on sanottu että on liikunnallisesti ja älyllisesti 10-12v tasolla joten tunnepuolen kehitys on jäänyt laahaamaan (epäkypsä käytös, ei osaa säädellä tunteitaan, menee laidasta laitaan), väsyy kun ylirasittuu kaikesta tiedosta mitä ei osaa vielä käyttää tarpeeksi. Minulle on sanottu että tsemppiä, jatka samaan malliin, yritä pysyä rauhallisena. Joopajoo... Itken vessassa ja huudan tyynyyn kun lapsi inttää vastaan ihan kaikessa. Siis koetellaan rajoja ihan 24/7 vaikka kaikki on ollut selkeää ja johdonmukaista vauvasta asti. Kodin ulkopuolella lähes enkeli, senkin takia sanottu että kaikki purkautuu sitten kotona. Olen alkanut tekemään 10-12h työpäiviä etten joutuisi olemaan kotona hitleröimässä.... TSEMPPIÄ!!!
Ammattiauttajilla käyty? Missä? Mitä vikaa etsitte?
Lapsi inttää vastaan, onpa vaarallista. Olet varmaan väärässä ja sorrat häntä.Ilmeisesti tässä ketjussa on joku esiteini kommentoimassa kun koko ajan sorretaan ja sorretaan. Menehän nyt katsomaan peiliin ja vaikka vetelemään ranteet auki niin alkaa elämä helpottamaan ja aikuiset saa jutella rauhassa. Alkuperäisen kommentin kirjoittajalle ja ap:lle tsemppiä! Meillä kaikki on mennyt ihan ok, sanotaan nyt näin että 2/3 lasta oli mahdottoman hankalia ikävuosina 0-10 ja 1 sitten vasta 10-17 vaikka kaikki tuli samasta äidistä ja sai saman kasvatuksen. Jokaisella omat haasteensa, ei mitään näin erikoista mutta sanotaanko näin että piti itse kunkin istua välillä itkemässä.
Ois se terveellistä aikuisellekin myöntää kokemansa sorto, eikä siirtää sitä eteenpäin lapsilleen. Miksi hait diagnoosia lapsellesi ja mikä taho suostui tutkimaan? Yksityinenkö vaan?
Siihen nähden, miten paljon nykynuorisolla on pahoinvointia täällä av:llä on ihan helvetin hyvävointisten aikuisten lasten äitejä. Ette vain toedä kersojenne pahoinvoinnista aikuisina.
Vanhemmilla on vähemmän keinoja vaikuttaa kun yleisesti halutaan uskoa. Millainen on kaveripiiri?
Tilapäinen sijoitus voisi saada teinin ajattelemaan enemmän tekojaan.
Lapsille tukiperhe, aikuisille keskusteluapua. Onko teillä päin keskusteluryhmiä, puhelinapua tms?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla on vähemmän keinoja vaikuttaa kun yleisesti halutaan uskoa. Millainen on kaveripiiri?
Tilapäinen sijoitus voisi saada teinin ajattelemaan enemmän tekojaan.
Tai nuori pääsisi eroon ihmisistä, joita vihaa.
No jospa jättäisit nuo latteudet kirjoittamatta kun et tiedä mistä puhut. On täällä rakastettu ja paljon, on kuunneltu, on puhuttu. Enempää en kaltaisellesi viitsi edes kirjoittaa.
ap