Eikö elämäänsä tyytymätön osaa tehdä elämään paremmaksi?

Järkyttävä ketju.

Ihmiset jotenkin suojelevat itseään uskottelemalla etteivät toi tilanteelleen mitään, muutenhan pitöisi myöntää että oma elämä on suurimmaksi osaksi omien valintojen summa. Helpompaa uskotella itselleen "no mulla on lihavan geenit / tämä sairaus noin siksi olen laiska / huono ja tympeä työ mutta muutakaan en voi hakea enkä opiskella syystä että.." ja näin mitään vastuuta omasta elämästä ei tarvitse ottaa. Sitten niitä jotka ovat valinneet toisin voidaan kateellisena morkata selåntakana "silläkin on semmoiset vanhemmat.. Hyvähän sen on semmoisilla geeneillä.." haters gonna hate.

Tottakai voi.

Jos on masentunut niin voi vaan piristyä ja alkaa olemaan iloinen ja kato vaikka harrastaa jotain ja mennä ihmisten ilmoille, niin ei oo enää masentunut.

Jos on väsynyt yksinhuoltaja niin voi antaa ne lapset pois vaikka lastensuojeluun niin ei tarvi kuunnella niiden kitinää eikä tehdä kotitöitä, vaan voi nukkua ja oho, ei ookkaan enää väsynyt yh!

Sit jos on sinkku ja yksinäinen,niin voi alkaa seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa.

Jos ei oo kavereita ja joutuu oleen joulun yksin niin voi hankkia kavereita ja pyytää ne jouluksi ja olla onnellinen! Kyllä jengi on tyhmii...

Sit jos on sairas niin voi mennä lääkäriin ja parantua?!? Vai?

Jos on lapseton niin voi harrastaa seksiä miehen kanssa ja tulla raskaaksi, jos kaikki vituttaa niin voi vaikka ostaa viinapullon ja kaikki tuntuu taas paremmalta, jos on alkkis niin voi laittaa korkin kiinni ja jos on lihava niin voi olla syömättä, jos on köyhä niin voi mennä naimisiin rikkaan kanssa. Jos on tyhmä niin voi lukea kirjan ja saa kirjaviisautta. Onko vaikeeta???

Voi ku kaikki tajuais miten helppoja asioita  nää on, ai tarvi ku vaan muuttaa oma elämä ja kaikki on paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi.

Jos on masentunut niin voi vaan piristyä ja alkaa olemaan iloinen ja kato vaikka harrastaa jotain ja mennä ihmisten ilmoille, niin ei oo enää masentunut.

Jos on väsynyt yksinhuoltaja niin voi antaa ne lapset pois vaikka lastensuojeluun niin ei tarvi kuunnella niiden kitinää eikä tehdä kotitöitä, vaan voi nukkua ja oho, ei ookkaan enää väsynyt yh!

Sit jos on sinkku ja yksinäinen,niin voi alkaa seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa.

Jos ei oo kavereita ja joutuu oleen joulun yksin niin voi hankkia kavereita ja pyytää ne jouluksi ja olla onnellinen! Kyllä jengi on tyhmii...

Sit jos on sairas niin voi mennä lääkäriin ja parantua?!? Vai?

Jos on lapseton niin voi harrastaa seksiä miehen kanssa ja tulla raskaaksi, jos kaikki vituttaa niin voi vaikka ostaa viinapullon ja kaikki tuntuu taas paremmalta, jos on alkkis niin voi laittaa korkin kiinni ja jos on lihava niin voi olla syömättä, jos on köyhä niin voi mennä naimisiin rikkaan kanssa. Jos on tyhmä niin voi lukea kirjan ja saa kirjaviisautta. Onko vaikeeta???

Voi ku kaikki tajuais miten helppoja asioita  nää on, ai tarvi ku vaan muuttaa oma elämä ja kaikki on paremmin.

Kuka on sanonut, että ne olisivat helppoja asioita? Kuka on sanonut, että helpot asiat tekevät onnelliseksi tai edes elämäänsä tyytyväiseksi? Yleensähän on juuri päinvastoin eli asiat, joiden eteen on täytynyt ponnistella, tuottavat enemmän iloa kuin asiat, jotka ovat onnistuneet sormia napsauttamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.

No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?

Kyse ei ole siitä mitä haluaa saavuttaa, vaan siitä mitä voi saavuttaa. Lähtökohdat pitää olla realistiset että tavoitteisiin voi päästä. Kateellisten odotukset eivät lähde itsestä, vaan muista, näin tavoitteita ei saavuteta. Saamattomat ihmiset odottavat lottovoittoa, eivätkä edes ymmärrä että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä.

Toi on siis todella ylimielistä paskaa väittää, että ihmiset, joiden odotukset eivät lähde itsestä olisivat KATEELLISIA!? Niinkö sä luuletkin? Voi että olet omahyväinen. Kukaan ei ole kateellinen sulle. Jos odotukset eivät lähde itsestä, heitä on manipuloitu, sorrettu ja vaadittu miellyttämään muita tullakseen hyväksytyiksi! Ja vaatija on edellyttänyt heiltä jotain tiettyjä saavutuksia. Eikä ole rohkaissut heitä kuulemaan omia toiveitaan. Kateellisia, tsih.... joku alatason siivooja on kuvitellut hiukan!

Tässä taas oikein perus suomalainen ajatusmaailma, vain ammatilla on väliä. Jonkun yrityksen pomo on onnistunut elämässään, huolimatta siitä että on onneton, kun taas se siivooja on epäonnistunut vaikka olisi kuinka onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Pro tip, kaikille ihmisille raha ei ole tie onneen ja rauhaan, se on vain jotain mitä tarvitaan elämän rakentamiseen.

Elämäänsä tyytymättömän on helpompi valittaa, märehtiä, kadehtia muita ja arvostella, ”miten helppoa muiden elämä on” kuin tehdä todellista muutosta elämään.

Harva tuntuu oikeasti edes haluavan muutosta elämäänsä, se nykytila on niin tuttu ja turvallinen.

Turvallisempaa olla uhrin roolissa ja muka syyttömänä olosuhteiden vankina. Itse en tätä logiikkaa ole koskaan ymmärtänyt, en koskaan. Elämä on 90% valintoja ja 10% puhdasta sattumaa.

Sanotaan nyt vaikka anoppini... Nainen on valittanut elämäänsä vähintään koko aikuisikänsä. Huono työ, huono koulutus, huono elämä, huono mies, (sitten tähän huonouteen tulin vielä minä huonoksi miniäksi).

Hyvänen aika: miksei nainen kouluttautunut johonkin muuhun ammattiin jos koulutus ja työpaikka oli niin kovasti huonoja? Varmasti taloudellisia muutoksia olisi hetkellisesti tullut, vuosi-pari vuotta olisi pitänyt tinkiä nykyisestä elintasosta, mutta eipä olisi ainakaan tarvinnut enää valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi.

Jos on masentunut niin voi vaan piristyä ja alkaa olemaan iloinen ja kato vaikka harrastaa jotain ja mennä ihmisten ilmoille, niin ei oo enää masentunut.

Jos on väsynyt yksinhuoltaja niin voi antaa ne lapset pois vaikka lastensuojeluun niin ei tarvi kuunnella niiden kitinää eikä tehdä kotitöitä, vaan voi nukkua ja oho, ei ookkaan enää väsynyt yh!

Sit jos on sinkku ja yksinäinen,niin voi alkaa seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa.

Jos ei oo kavereita ja joutuu oleen joulun yksin niin voi hankkia kavereita ja pyytää ne jouluksi ja olla onnellinen! Kyllä jengi on tyhmii...

Sit jos on sairas niin voi mennä lääkäriin ja parantua?!? Vai?

Jos on lapseton niin voi harrastaa seksiä miehen kanssa ja tulla raskaaksi, jos kaikki vituttaa niin voi vaikka ostaa viinapullon ja kaikki tuntuu taas paremmalta, jos on alkkis niin voi laittaa korkin kiinni ja jos on lihava niin voi olla syömättä, jos on köyhä niin voi mennä naimisiin rikkaan kanssa. Jos on tyhmä niin voi lukea kirjan ja saa kirjaviisautta. Onko vaikeeta???

Voi ku kaikki tajuais miten helppoja asioita  nää on, ai tarvi ku vaan muuttaa oma elämä ja kaikki on paremmin.

Tuossa oli oikeestaan tärkein kiteytettynä tähän typerään ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

On semi turvallista ajatella, että jokaisella ihmisellä on esteitä elämässänsä, eri tasoisia tietenkin, mutta osaatko esimerkiksi sinä tehdä näille asioille jotain?

Ihmiset luonnollisesti valittavat, kukapa nyt ei, mutta voiko näille kaikille ihmisillet todeta joko oletko liian tyhmä ratkaista ongelma vai onko se yksinkertaisesti mahdotonta ja ainoa mitä voi tehdä on pyrkiä suhtautumaan asiaan eri tavalla?

Vaikkapa jonkin yh äidin raskas, köyhä arki ja lisänä masentuneisuus, elämässä on aina vaihtoehtoja ja reittejä miten siitä voi ainakin todellakin teoriassa tehdä mielekkään, mutta vaivuuko ihmiset liian helposti omaan kädettömyyteen ja tyytyvät alempaan mielialakastiin eivätkä lähde ratkomaan asioita omaksi eduksi..

'

Mene kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi.

Jos on masentunut niin voi vaan piristyä ja alkaa olemaan iloinen ja kato vaikka harrastaa jotain ja mennä ihmisten ilmoille, niin ei oo enää masentunut.

Jos on väsynyt yksinhuoltaja niin voi antaa ne lapset pois vaikka lastensuojeluun niin ei tarvi kuunnella niiden kitinää eikä tehdä kotitöitä, vaan voi nukkua ja oho, ei ookkaan enää väsynyt yh!

Sit jos on sinkku ja yksinäinen,niin voi alkaa seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa jota rakastaa.

Jos ei oo kavereita ja joutuu oleen joulun yksin niin voi hankkia kavereita ja pyytää ne jouluksi ja olla onnellinen! Kyllä jengi on tyhmii...

Sit jos on sairas niin voi mennä lääkäriin ja parantua?!? Vai?

Jos on lapseton niin voi harrastaa seksiä miehen kanssa ja tulla raskaaksi, jos kaikki vituttaa niin voi vaikka ostaa viinapullon ja kaikki tuntuu taas paremmalta, jos on alkkis niin voi laittaa korkin kiinni ja jos on lihava niin voi olla syömättä, jos on köyhä niin voi mennä naimisiin rikkaan kanssa. Jos on tyhmä niin voi lukea kirjan ja saa kirjaviisautta. Onko vaikeeta???

Voi ku kaikki tajuais miten helppoja asioita  nää on, ai tarvi ku vaan muuttaa oma elämä ja kaikki on paremmin.

Tuossa oli oikeestaan tärkein kiteytettynä tähän typerään ketjuun.

Niin oli. Muutosten pitäisi olla helppoja ja tapahtua heti, jotta elämäänsä tyytymättömät viitsisivät edes yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan selkeästi kirjoitettuja aloituksia, sori ot.

Mielenkiintoista, aloituksessa on unohtunut "-sä" loppu laittamatta,

nollaako tämä täysin aloituksen merkityksen sinun silmissäsi?

Oletetaan jos tätä ei olisi tapahtunut, olisiko sinulla tämän jälkeen ollut jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa siitä, miten esimerkiksi voisimme auttaa ihmisiä, jotka eivät ole itse kykeneväisi toimimaan omaksi edukseen?

Verojen maksaminen, jotta jokaisella olisi ruokaa ja suojaa on mielestäni hyvä lähtökohta.. 

Aloituksessa oli vialla paljon muutakin kuin jokin sä-pääte, siis täysin päin seiniä kirjoitettu eikä ajatuksesta saa mitään selvää.

Minä en osaa. Minun tyytymättömyyteni kun ei johdu ulkoisista asioista. Ne on kaikki ihan hyvin. Mulla  on ns. kaikki, mutta silti on sisäisesti tyhjä ja tyytymätön olo.

Olen yrittänyt aikoinaan käydä terapioissa, mutta ei sekään tunnu olevan vastaus. Vasta viime vuosina olen oivaltanut että minä kaipaisin jotenkin hengellisyyttä, Jumalaa. Mutta en pysty uskomaan sellaiseenkaan kun en koe mitään todistetta olemassaolosta. Ja tuntuu että mikään muu ei silti voi sitä tyhjää tilaa sisällä täyttää, ei mikään tavara, ei saavutus, ei ihminen.

Täällä oli kerran hyvin opettavainen ketju aiheesta "ei ole mitään tekemistä". Itsekin kuulun niihin, joita ihmetyttää aikuiset ihmiset, jotka marisevat, ettei ole mitään tekemistä. Itse kun keksin niin paljon kivaa tekemistä, ettei aika riitä millään kaiken tekemiseen.

Ketjussa tuli ilmi, ettei näille "ei mitään tekemistä" -tyypeille yksinkertaisesti kelvannut mikään tavallinen tekeminen, mihin heidän rahkeensa olisivat riittäneet. Olisi pitänyt saada tehdä juuri sellaisia asioita, joihin ei ollut rahaa tai muuten mahdollisuutta, esim. pienten lasten takia.

Sen ketjun luettuani tajusin, että on oikeasti ihmisiä, joille ei vaan mikään riitä tai kelpaa. Tuskin he olisivat tyytyväisiä, vaikka tilillä olisi miljoona euroa ja kaikkina päivinä olisi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä ihan mitä ikinä mieleen juolahtaa. Jos luonne on sellainen, ettei mikään ilahduta eikä mistään saa tyydytystä, niin minkäs teet. Itse taas olen iloinen vaikka siitä, että tein hyvää ruokaa ja kaikki saivat syödäkseen. Tai että löysin kirpparilta vitosella ihanan paidan, tai että osasin valita keittiön seinään juuri oikean sävyisen maalin. Pieniä asioita, jotka minä tein niillä rahkeilla, jotka mulle on suotu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli kerran hyvin opettavainen ketju aiheesta "ei ole mitään tekemistä". Itsekin kuulun niihin, joita ihmetyttää aikuiset ihmiset, jotka marisevat, ettei ole mitään tekemistä. Itse kun keksin niin paljon kivaa tekemistä, ettei aika riitä millään kaiken tekemiseen.

Ketjussa tuli ilmi, ettei näille "ei mitään tekemistä" -tyypeille yksinkertaisesti kelvannut mikään tavallinen tekeminen, mihin heidän rahkeensa olisivat riittäneet. Olisi pitänyt saada tehdä juuri sellaisia asioita, joihin ei ollut rahaa tai muuten mahdollisuutta, esim. pienten lasten takia.

Sen ketjun luettuani tajusin, että on oikeasti ihmisiä, joille ei vaan mikään riitä tai kelpaa. Tuskin he olisivat tyytyväisiä, vaikka tilillä olisi miljoona euroa ja kaikkina päivinä olisi aikaa ja mahdollisuuksia tehdä ihan mitä ikinä mieleen juolahtaa. Jos luonne on sellainen, ettei mikään ilahduta eikä mistään saa tyydytystä, niin minkäs teet. Itse taas olen iloinen vaikka siitä, että tein hyvää ruokaa ja kaikki saivat syödäkseen. Tai että löysin kirpparilta vitosella ihanan paidan, tai että osasin valita keittiön seinään juuri oikean sävyisen maalin. Pieniä asioita, jotka minä tein niillä rahkeilla, jotka mulle on suotu.

Näiltä kuvailemiltasi ihmisiltä puuttuu usein pitkäjänteisyys siitä mitä ikinä aloittavatkaan tekemään, eli kaikki minulle heti.