Lue keskustelun säännöt.
Eikö elämäänsä tyytymätön osaa tehdä elämään paremmaksi?
19.11.2017 |
On semi turvallista ajatella, että jokaisella ihmisellä on esteitä elämässänsä, eri tasoisia tietenkin, mutta osaatko esimerkiksi sinä tehdä näille asioille jotain?
Ihmiset luonnollisesti valittavat, kukapa nyt ei, mutta voiko näille kaikille ihmisillet todeta joko oletko liian tyhmä ratkaista ongelma vai onko se yksinkertaisesti mahdotonta ja ainoa mitä voi tehdä on pyrkiä suhtautumaan asiaan eri tavalla?
Vaikkapa jonkin yh äidin raskas, köyhä arki ja lisänä masentuneisuus, elämässä on aina vaihtoehtoja ja reittejä miten siitä voi ainakin todellakin teoriassa tehdä mielekkään, mutta vaivuuko ihmiset liian helposti omaan kädettömyyteen ja tyytyvät alempaan mielialakastiin eivätkä lähde ratkomaan asioita omaksi eduksi..
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmiskunta ja sen jatkuva kulutus ja luonnonraiskaus, tämä ympäristötuhossa kahlaaminen, ihmiskunnan viimeiset ajat.. Niille en voi tehdä mitään, että ahdistaa jatkossakin kun ympärilleen katsoo. Kulutan periaatteessa vain aikaa ja odotan sen päättymistä. Yritän saada ajatukset tuhoutuneesta maailmasta ja väestöräjähdyksesta juomalla alkoholia runsaasti viikottain ja katselemalla viihdeohjelmia, yritän turruttaa ajatukseni pois todellisuudesta. Ihmisten maailma on järkyttävä paikka.
Niin. Miten tällekin tekis mitään. Ap?
Älkää nyt trollatko hyvää aloitusta. Jos tuollainen masentaa niin, että elämä kärsii on jotain vialla. Itse voi tehdä sen minkä pystyy, tai muuttaa metsään. Minua ei masenna enää mikään muu kuin valittavat ihmiset. Osa ihmisistä perustaa koko elämänsä valitukseen. Suomessa on kaikilla loistavat mahdollisuudet olla tyytyväisiä elämäänsä, ehkä liiankin hyvät. Pelkällä valittamisellakin täällä saa asunnon, ruokaa, vaatteita ym. Siis tekemättä mitään. Yleensä nämä ihmiset myös valittavat.
"On jotain vialla" no mitä? Kerropa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmiskunta ja sen jatkuva kulutus ja luonnonraiskaus, tämä ympäristötuhossa kahlaaminen, ihmiskunnan viimeiset ajat.. Niille en voi tehdä mitään, että ahdistaa jatkossakin kun ympärilleen katsoo. Kulutan periaatteessa vain aikaa ja odotan sen päättymistä. Yritän saada ajatukset tuhoutuneesta maailmasta ja väestöräjähdyksesta juomalla alkoholia runsaasti viikottain ja katselemalla viihdeohjelmia, yritän turruttaa ajatukseni pois todellisuudesta. Ihmisten maailma on järkyttävä paikka.
Niin. Miten tällekin tekis mitään. Ap?
Älkää nyt trollatko hyvää aloitusta. Jos tuollainen masentaa niin, että elämä kärsii on jotain vialla. Itse voi tehdä sen minkä pystyy, tai muuttaa metsään. Minua ei masenna enää mikään muu kuin valittavat ihmiset. Osa ihmisistä perustaa koko elämänsä valitukseen. Suomessa on kaikilla loistavat mahdollisuudet olla tyytyväisiä elämäänsä, ehkä liiankin hyvät. Pelkällä valittamisellakin täällä saa asunnon, ruokaa, vaatteita ym. Siis tekemättä mitään. Yleensä nämä ihmiset myös valittavat.
"On jotain vialla" no mitä? Kerropa.
Se että vatvoo asioita joille ei voi mitään. Sama kuin valittaisi että maapallo on pyöreä. Jos et ymmärrä, niin ei ole ihme että elämä on synkkää
Masentuneiden kanssa on turha väitellä. He lyttäävät täysin tietoisesti kaiken avun ylimielisesti, ovat vihamielisiä ja eivät halua kenellekään muullekaan mitään hyvää "koska heilläkään ei ole". Masentuneet tuntuvat olevan suurelta osin luonnevikaisia. Eivät kaikki, mutta liian monet. Joten: pitäkää tunkkinne, se on teidän valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Tyytyväisyys omaan elämään syntyykin siitä, että odotukset ovat realistisia ja sitten näkee vaivaa niiden saavuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Kyse ei ole siitä mitä haluaa saavuttaa, vaan siitä mitä voi saavuttaa. Lähtökohdat pitää olla realistiset että tavoitteisiin voi päästä. Kateellisten odotukset eivät lähde itsestä, vaan muista, näin tavoitteita ei saavuteta. Saamattomat ihmiset odottavat lottovoittoa, eivätkä edes ymmärrä että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä.
Kun ei yritä mitään ei myöskään pety.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Tyytyväisyys omaan elämään syntyykin siitä, että odotukset ovat realistisia ja sitten näkee vaivaa niiden saavuttamiseksi.
No jos et ole pärjännyt koulussa ja pääset siivoojaksi, niin totta kai sun on hiukan helpompi olla tyytyväinen siihen, kuin koulussa lahjakkaan. Sun on helppo olla realisti, ettei susta voi ikinä olla oikein mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Kyse ei ole siitä mitä haluaa saavuttaa, vaan siitä mitä voi saavuttaa. Lähtökohdat pitää olla realistiset että tavoitteisiin voi päästä. Kateellisten odotukset eivät lähde itsestä, vaan muista, näin tavoitteita ei saavuteta. Saamattomat ihmiset odottavat lottovoittoa, eivätkä edes ymmärrä että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä.
Miten niin kateellisten????? Luuletko sä, että elämäänsä tyytymättömät ovat kateellisia siivoojille????? Jos on lahjakas koulussa, niin tavoite ei millään voi olla joku hanttihomma, kuten pässinpäillä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan trollannut, kerroin vain mikä itseäni elämässä masentaa, se on maailmantila, luonto tuhotaan ja ihmisiä on liikaa, eikä niitä kiinnosta muuttua, ollaan niin vieraannuttu luonnosta ja eletään tässä tavarahelvetissä joka syö maapallon resurssit.
Eihän sitä sellainen ymmärrä joka pyörii vain oman navan ja rahanhimon ympärillä, että joku elämässään masentuu ihan oikeista asioista, joille ei parannusta näy.
Omassa perspektiivissä ahdistaa se että miettii että koska joku åerheenjäsen kuolee, miten siitä pääsee yli vai pitääkö keksiä keino tappaa itsensä. Rakkaus tekee kipeää, rakkaiden puolesta pelkää, mitä niille voi sattua. Onneksi nyt ei sentään 24/7, mutta yleensä nukkumaan mennessä nouseen ikävät skenaariot mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Kyse ei ole siitä mitä haluaa saavuttaa, vaan siitä mitä voi saavuttaa. Lähtökohdat pitää olla realistiset että tavoitteisiin voi päästä. Kateellisten odotukset eivät lähde itsestä, vaan muista, näin tavoitteita ei saavuteta. Saamattomat ihmiset odottavat lottovoittoa, eivätkä edes ymmärrä että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä.
Toi on siis todella ylimielistä paskaa väittää, että ihmiset, joiden odotukset eivät lähde itsestä olisivat KATEELLISIA!? Niinkö sä luuletkin? Voi että olet omahyväinen. Kukaan ei ole kateellinen sulle. Jos odotukset eivät lähde itsestä, heitä on manipuloitu, sorrettu ja vaadittu miellyttämään muita tullakseen hyväksytyiksi! Ja vaatija on edellyttänyt heiltä jotain tiettyjä saavutuksia. Eikä ole rohkaissut heitä kuulemaan omia toiveitaan. Kateellisia, tsih.... joku alatason siivooja on kuvitellut hiukan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Tyytyväisyys omaan elämään syntyykin siitä, että odotukset ovat realistisia ja sitten näkee vaivaa niiden saavuttamiseksi.
No jos et ole pärjännyt koulussa ja pääset siivoojaksi, niin totta kai sun on hiukan helpompi olla tyytyväinen siihen, kuin koulussa lahjakkaan. Sun on helppo olla realisti, ettei susta voi ikinä olla oikein mihinkään.
Ja se koulussa lahjakas voi omistaa siivousfirman, jossa koulussa huonosti pärjänneet tekevät töitä siivoojina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmiskunta ja sen jatkuva kulutus ja luonnonraiskaus, tämä ympäristötuhossa kahlaaminen, ihmiskunnan viimeiset ajat.. Niille en voi tehdä mitään, että ahdistaa jatkossakin kun ympärilleen katsoo. Kulutan periaatteessa vain aikaa ja odotan sen päättymistä. Yritän saada ajatukset tuhoutuneesta maailmasta ja väestöräjähdyksesta juomalla alkoholia runsaasti viikottain ja katselemalla viihdeohjelmia, yritän turruttaa ajatukseni pois todellisuudesta. Ihmisten maailma on järkyttävä paikka.
Niin. Miten tällekin tekis mitään. Ap?
Älkää nyt trollatko hyvää aloitusta. Jos tuollainen masentaa niin, että elämä kärsii on jotain vialla. Itse voi tehdä sen minkä pystyy, tai muuttaa metsään. Minua ei masenna enää mikään muu kuin valittavat ihmiset. Osa ihmisistä perustaa koko elämänsä valitukseen. Suomessa on kaikilla loistavat mahdollisuudet olla tyytyväisiä elämäänsä, ehkä liiankin hyvät. Pelkällä valittamisellakin täällä saa asunnon, ruokaa, vaatteita ym. Siis tekemättä mitään. Yleensä nämä ihmiset myös valittavat.
"On jotain vialla" no mitä? Kerropa.
Sen mielestä pitäisi olla onnellinen luonnon tuhosta ja ilmastonmuutoksesta ym.ihmisen aiheuttamasta paskasta, kun ei sellanen voi normaalia ihmistä vaivata ollenkaan.
Kyllä "normaali ihminen" on onnellinen kun tavottelee rahaa ja lisää tavaroita, joita ei tarvitse.
Kuka nyt voi niin hulluja ajatella kuin maapallon tilaa, PYH... normaali ihminen ei ajattelisi vaan haaveilisi uudesta autosta ja lottovoitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan trollannut, kerroin vain mikä itseäni elämässä masentaa, se on maailmantila, luonto tuhotaan ja ihmisiä on liikaa, eikä niitä kiinnosta muuttua, ollaan niin vieraannuttu luonnosta ja eletään tässä tavarahelvetissä joka syö maapallon resurssit.
Eihän sitä sellainen ymmärrä joka pyörii vain oman navan ja rahanhimon ympärillä, että joku elämässään masentuu ihan oikeista asioista, joille ei parannusta näy.
Omassa perspektiivissä ahdistaa se että miettii että koska joku åerheenjäsen kuolee, miten siitä pääsee yli vai pitääkö keksiä keino tappaa itsensä. Rakkaus tekee kipeää, rakkaiden puolesta pelkää, mitä niille voi sattua. Onneksi nyt ei sentään 24/7, mutta yleensä nukkumaan mennessä nouseen ikävät skenaariot mieleen.
En jaksa vaivata mieltäni ikävillä skenaarioilla. Jos joku kuolee niin kuolee, toki estän jos vaan voin. Itselle luonto on lähellä sydäntä ja vietänkin siellä valtaosan vapaa-ajastani. Elämäni ei pyöri rahan tai oman navan ympärillä. Kyllähän se harmittaa miten luonnonvaroja tuhlataan, mutta olemme ihmiskuntana myös oppimassa miten niitä ei tuhlattaisi. Koitan pienillä valinnoilla kantaa myös korteni kekoon, paremman huomisen puolesta. On tärkeää osata antaa itselleen anteeksi ja lupa nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.
No eikö ne ihmiset ole juuri katsoneet peiliin ja tajunneet, etteivät voi saavuttaa odotuksiaan? Kuvitteletko sinä, että joku kuuden ällän ylioppilas haluaa olla siivooja, vaikkei pääsisikään älykkäisiin töihin?
Kyse ei ole siitä mitä haluaa saavuttaa, vaan siitä mitä voi saavuttaa. Lähtökohdat pitää olla realistiset että tavoitteisiin voi päästä. Kateellisten odotukset eivät lähde itsestä, vaan muista, näin tavoitteita ei saavuteta. Saamattomat ihmiset odottavat lottovoittoa, eivätkä edes ymmärrä että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä.
Toi on siis todella ylimielistä paskaa väittää, että ihmiset, joiden odotukset eivät lähde itsestä olisivat KATEELLISIA!? Niinkö sä luuletkin? Voi että olet omahyväinen. Kukaan ei ole kateellinen sulle. Jos odotukset eivät lähde itsestä, heitä on manipuloitu, sorrettu ja vaadittu miellyttämään muita tullakseen hyväksytyiksi! Ja vaatija on edellyttänyt heiltä jotain tiettyjä saavutuksia. Eikä ole rohkaissut heitä kuulemaan omia toiveitaan. Kateellisia, tsih.... joku alatason siivooja on kuvitellut hiukan!
Eikä minulle tarvitsekaan olla kateellinen. Monen elämä perustuu siihen mitä ns kuuluu olla tai mistä muut pitävät. Kaiken keskellä ihmisiltä hukuttavat oman minänsä. Älä toki suutu, mutta en ole omahyväinen, päin vastoin. Osa ihmisitä ei vain ymmärrä mitä haluavat.
Elämä on just niin hienoa kuin siitä päättää tehdä. Monet elävät laput silmillä ja tavoittelevat esim perhettä, omakotitaloa jne. Tekevätkö ne onnelliseksi? Osan ihmisistä tekevät, mutta ei kaikkia. Joku voi olla onnellinen kun saa viljellä neljän neliön savimaassa omat perunat, mutta surullinen kun ostaa maatilan. Jollain on perhe ja omakotitalo, mutta ei aikaa pitää niistä huolta. Tärkeää on tietää mitä haluaa ja mitä sen saavuttaminen vaatii. Mitkä ovat omat resurssit? Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Muistakaa myös että matka kohti päämäärää voi olla se paras palkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmiskunta ja sen jatkuva kulutus ja luonnonraiskaus, tämä ympäristötuhossa kahlaaminen, ihmiskunnan viimeiset ajat.. Niille en voi tehdä mitään, että ahdistaa jatkossakin kun ympärilleen katsoo. Kulutan periaatteessa vain aikaa ja odotan sen päättymistä. Yritän saada ajatukset tuhoutuneesta maailmasta ja väestöräjähdyksesta juomalla alkoholia runsaasti viikottain ja katselemalla viihdeohjelmia, yritän turruttaa ajatukseni pois todellisuudesta. Ihmisten maailma on järkyttävä paikka.
Niin. Miten tällekin tekis mitään. Ap?
Älkää nyt trollatko hyvää aloitusta. Jos tuollainen masentaa niin, että elämä kärsii on jotain vialla. Itse voi tehdä sen minkä pystyy, tai muuttaa metsään. Minua ei masenna enää mikään muu kuin valittavat ihmiset. Osa ihmisistä perustaa koko elämänsä valitukseen. Suomessa on kaikilla loistavat mahdollisuudet olla tyytyväisiä elämäänsä, ehkä liiankin hyvät. Pelkällä valittamisellakin täällä saa asunnon, ruokaa, vaatteita ym. Siis tekemättä mitään. Yleensä nämä ihmiset myös valittavat.
Ruoka, asunto ja vaatteet pitävät hengissä. Ihmisellä on silti paljon muita tarpeita. Hengissä pysyminen on toki ihan ensimmäinen, mutta onko elämän tarkoitus sitten syöminen ja asuminen?
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, tuloni ovat pienet ja olen tästä syystä muuttanut useasti koska vuokrat ovat nousseet ja asumistuki laskenut. Entinen elämä ystävineen, tuttuine paikkoineen ja jopa aikuiset lapset ovat jääneet sinne, missä viimeksi olin töissä. Asumisen ja syömisen lisäksi yritän täyttää elämääni lukemisella, television sarjoilla yms. viihteellä. Paikkakunnan baarista löydän kaltaisiani, kovin usein en sinnekään viitsi mennä sillä en haluaisi alkoholisoitua kuitenkaan. Tuo "tekemättä mitään" taitaa kuitenkin lopulta koitua kohtalokseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmiskunta ja sen jatkuva kulutus ja luonnonraiskaus, tämä ympäristötuhossa kahlaaminen, ihmiskunnan viimeiset ajat.. Niille en voi tehdä mitään, että ahdistaa jatkossakin kun ympärilleen katsoo. Kulutan periaatteessa vain aikaa ja odotan sen päättymistä. Yritän saada ajatukset tuhoutuneesta maailmasta ja väestöräjähdyksesta juomalla alkoholia runsaasti viikottain ja katselemalla viihdeohjelmia, yritän turruttaa ajatukseni pois todellisuudesta. Ihmisten maailma on järkyttävä paikka.
Niin. Miten tällekin tekis mitään. Ap?
Älkää nyt trollatko hyvää aloitusta. Jos tuollainen masentaa niin, että elämä kärsii on jotain vialla. Itse voi tehdä sen minkä pystyy, tai muuttaa metsään. Minua ei masenna enää mikään muu kuin valittavat ihmiset. Osa ihmisistä perustaa koko elämänsä valitukseen. Suomessa on kaikilla loistavat mahdollisuudet olla tyytyväisiä elämäänsä, ehkä liiankin hyvät. Pelkällä valittamisellakin täällä saa asunnon, ruokaa, vaatteita ym. Siis tekemättä mitään. Yleensä nämä ihmiset myös valittavat.
Ruoka, asunto ja vaatteet pitävät hengissä. Ihmisellä on silti paljon muita tarpeita. Hengissä pysyminen on toki ihan ensimmäinen, mutta onko elämän tarkoitus sitten syöminen ja asuminen?
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, tuloni ovat pienet ja olen tästä syystä muuttanut useasti koska vuokrat ovat nousseet ja asumistuki laskenut. Entinen elämä ystävineen, tuttuine paikkoineen ja jopa aikuiset lapset ovat jääneet sinne, missä viimeksi olin töissä. Asumisen ja syömisen lisäksi yritän täyttää elämääni lukemisella, television sarjoilla yms. viihteellä. Paikkakunnan baarista löydän kaltaisiani, kovin usein en sinnekään viitsi mennä sillä en haluaisi alkoholisoitua kuitenkaan. Tuo "tekemättä mitään" taitaa kuitenkin lopulta koitua kohtalokseni.
Miksi et vaikka harraistaisi jotain? Sienestys\marjastus, lenkkeily, valokuvaus, nikkarointi, kalastus, kirjoittaminen, puutarhanhoito, lintubongaus, musiikki, maalaus, metsästys, savityöt, kielet, tähtitaivaan tarkkailu, näyttely.. Mitä vaan..
Tämä on suurin oivallukseni vaikeiden vuosien keskeltä: minulla on vastuu itsestäni.
Muut voivat auttaa tuomalla eteen keinoja, mutta kaikki on lopulta itsestä kiinni, mitä niille keinoille tekee. Hymyile vaikka poskiin sattuu, ja joskus alkaa hymyilyttää oikeastikin.
Se että epäonnistuu jossain, niin syytä kannattaa etsiä peilistä. Jos omat odotukset ovat epärealistisia, eikä tunne omia kykyjään, voi käydä hassusti. Ihmiset ovat nykyään vain avuttomia ja saamattomia.