Minkä ikäisenä teitä alkoi ahdistaa ja pelottaa Suomen vanhusten kohtalo, eli tajusitte, että itse tulette kärsimään samasta hoidon puutteesta

Tässä 30-veenä.

Ajattelitko jäädä dementoitumaan muiden harmiksi? Eikö kannattasiis jossian vaiheessa itse tehdä eutanasia, että jäisi rahaa turvisten (=tulevaisuus) auttamiseen?

Olin heitteillä lapsena, nytkään en saa riittävää hoitoa sairauksiini joten ei kiinnosta mitä vanhana tapahtuu.

Eräällä vuodeosastolla työharjoittelua tehdessä n. 30-vuotiaana. Hirveät olot vanhoilla ihmisillä, edes ruokaa ei välttämättä saa. Lisäksi henkilökunta ilkeää ja naureskelevat vaan potilaiden kärsimyksille.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko jäädä dementoitumaan muiden harmiksi? Eikö kannattasiis jossian vaiheessa itse tehdä eutanasia, että jäisi rahaa turvisten (=tulevaisuus) auttamiseen?

Ei itse voi tehdä eutanasiaa. 

En aio vanhentua, joten ei pelota.

Kun näin, miten kovaa pitää vääntää, että saa omille vanhukselle hoitoa. Vasta silloin ymmärsin, missä mennään. Isoäitini vielä sai hoitonsa ihan ilman vääntämisiä.

Nyt olen päättänyt, että on se ja sama saanko mitään eläkettä tms. Siinä vaiheessa meidät majoitetaan johonkin kerskakulutusvuosien huonekalukauppaan vieri viereen. Vesi tippuisi otsalle vuotavasta katosta, jos ei ymmärrä siirtää tyynyä ja laittaa kippoa pään viereen.

Olkoon sitten niin. Mieluummin sekin, kuin mädäntyä kotona heitteille jätettynä.

20 vuotta sitten. Toinen vanhemmistani sairastui ja joutui hoitokotiin. Säilytyspaikkoja ne on. :(

N38

Tätä maata ei ole olemassa, kun minä olen vanha. Toisaalta tulevat sodat korjaavat porukkaa pois, joten kuolen varmaankin jossain merkityksettömässä sodassa täysin itsestäni riippumattomista syistä tai oman käden kautta. Ei tarvitse olla heitteillä.

Vain typerys luottaa yhteiskuntaan ja sen pysyvyyteen. Elämä on raadollista.

Kuusivuotiaana alkoi ahdistaa.

Eutanasiapillereitä jaetaan silloin ilmaiseksi ja sitä suorastaan suositellaan tehtäväksi. Otan pillerin käyttöön kun aika on.

Nyt jo tiedän, mutta en pelkää. Tapan vain itseni ennen kuin joudun siihen jamaan.

T. 16v

Otan mallia omasta ja appivanhemmista, miten EI pidä elää ja toimia. Hoidan asiani mahdollisimman fiksusti ja ajoissa, sisältäen mentaalipuolen terveydenhoidon ja asumisen. Minimoin riskit.

Olen enemmän huolissani siitä, mitä teemme yllämainittujen ihmisten kanssa lähivuosina.Omaan senioriaikaan on vielä 20 vuotta, eikä siitä kannata stressaantua vaan toimia.

No ainakin kymmenisen vuotta (teinistä) sitä olen kauhistellut kun on tullut jossain taas esiin. 

En ole koskaan halunnut elää vanhaksi joten toivon kuolevani ennen kuin päädyn vanhainkotiin, mutta äidin tulevaisuuden puolesta huolettaa. 

Pyydätte tyttäriänne auttamaan elämänne ehtoossa samalla tavalla kun te autatte äitejänne nyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin heitteillä lapsena, nytkään en saa riittävää hoitoa sairauksiini joten ei kiinnosta mitä vanhana tapahtuu.

Minua juurikin kiinnostaa oma hyvinvointini, koska olen siitä itse vastuussa eikä siitä muut huolehdi. Huokaisin helpotuksesta kun täysi-ikäisyys koitti ja pääsin pois muiden armoilta.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten. Toinen vanhemmistani sairastui ja joutui hoitokotiin. Säilytyspaikkoja ne on. :(

N38

Kotonako on parempi? Kotihoito käy max 3 krt/ vrk, lyhyet käynnit joiden aikana lämmitetään mikroateria ja lyödään lääkkeet eteen, sitten juostaankin jo seuraavaan paikkaan. Lopun aikaa vanhus harhailee yksin asunnossaan eikä ristinsielua missään.

Ei ahdista koska tiedän etten  joudu hoidon puutteesta kärsimään.Katsos kun siihen vanhuuteen voi  varautua.

En tule elämään niin vanhaksi. Olen nähnyt mitä muistisairaus tekee ihmisille, siinä vaiheessa ei ole enää mitään väliä miten hyvää tai huonoa hoitoa saat. Päätin jo lapsena että lähden oman käden kautta siinä vaiheessa, kun en pärjää enää yksin.

En usko edes eläväni niin vanhaksi, että koskaan vanhain kotiin pääsisin!