Minulla menee aina työpaikassa hyvin, kunnes joku pikkupomo alkaa pätemään

Vierailija kirjoitti:

Asia ei liity suoraan, mutta kerron kuitenkin.

Menin vähän isommaksi pomoksi muutosorganisaatioon, missä eläkkeelle jääneiden pikkupomojen tilalle ei palkattu enää uusia. Monille vanhemmille työntekijöille oli hirveä paikka, kun joku ei ollutkaan enää selän takana sanomassa, kummalla kädellä paperia tulostimeen lisätään. Siitä tuli itselle henkilöstökyselyssä vähän turskaa (ja johtoryhmässä hyvät naurut). Seuraavissa YT:issä sitten päädyimme valmistelemaan työntekijäpuolelle tehokkuus-/nuorennusleikkausta ja vaikka se tietyn ajan kovasti teettikin lisätyötä, niin nykyään rullaa ihan eri malliin. Firma olisi varmaan jo kuollut vanhoilla toimintatavoilla.

Minut irtisanottiin vastaavan prosessin päätteeksi. Lopputuloksena firma maksoi minulle vähän yli 90 000 e ja menin töihin kilpailevaan yritykseen. Minut irtisanonut firma on nyt kadonnut maailmankartalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.

Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?

Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.

Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.

Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.

Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.

Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.

Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.

Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.

Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.

Olen töissä julkisella sektorilla. Kun minä tai tiimini onnistumme, vie yksikön päällikkö tai tiimiesimies kunnian ja paistattelee mediassa kertoen, miten on aina osannut ajatella näin hienosti ja tulosta syntyy. Mutta kun tulee takapakkia, joku asiakas valittaa iltapäivälehtiin tms., niin pomot katoavat ja sähköpostilla tulee viesti, että ota yhteyttä toimittajaan, sinä kun asian tunnet. Eli haukut tulevat suoraa sille, joka ei ole asiasta edes päättänyt, on vain organisaatiossa sen verran alempana, että joutuu tottelemaan.

Luuseri haukkuu toista luuseria.

Et sinä eikä pomosi ole asemassa jossa voi itseään kehua tippaakaan. Kumpikin olette suojatyöpaikassa ja elätte rehellisten työtätekevien selkänahasta revityillä rahoilla.

Ai sinustakin lääkärit ovat tarpeettomia?

Julkiset lääkärit kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.

Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?

Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.

Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.

Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.

Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.

Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.

Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.

Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.

Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.

Olen töissä julkisella sektorilla. Kun minä tai tiimini onnistumme, vie yksikön päällikkö tai tiimiesimies kunnian ja paistattelee mediassa kertoen, miten on aina osannut ajatella näin hienosti ja tulosta syntyy. Mutta kun tulee takapakkia, joku asiakas valittaa iltapäivälehtiin tms., niin pomot katoavat ja sähköpostilla tulee viesti, että ota yhteyttä toimittajaan, sinä kun asian tunnet. Eli haukut tulevat suoraa sille, joka ei ole asiasta edes päättänyt, on vain organisaatiossa sen verran alempana, että joutuu tottelemaan.

Ollaan varmaan samassa paikassa töissä :D. Kun on positiivisia asioita niin ai että ollaan niiiiin kaiken takana, mut kun tulee kuraa niin vastuu onkin jollain muulla ja itse pysytellään hiljaa.