Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että teinipariskunta viettää kaiken ajan yhdessä kaikkialla?
19.11.2017 |
Siis tuttavan lapsi ja hänen tyttöystävänsä ovat koko ajan yhdessä, ei hetkeäkään erossa.
Siis yötä päivää. Myös koulu on sama, tietenkin.
Tuttavani lapsella on kaksi kotia eli isän ja äidin luona ja sitten myös ovat tyttöystävän kotona .
Mutta vanhempi ei siis käytännössä näe lastaan ollenkaan ikinä yksin tai niin että vain vanhempi ja oma lapsi olisivat kahden.
Mun mielestä tämä ei ole hyvä juttu mutta en tietenkään ota kantaa toisten asioihin.
Miten teillä muilla tai siis teidän teineillä on seurustelukuviot?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Tämän takia kannattaa pysyä tunnekylmänä ja kaukana muista, koska muuten voi tuntea kielteisiä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tiukkistäti todellakaan.
Kuten tuolla aiemmin mainitsin niin tämä tuttavan lapsi voi vaan henkisesti huomattavasti heikommin juuri nyt kuin esim suhteen alkaessa.
Mietin että mistä se johtuu.
Johtuuko kenties siitä että ne rakkaat harrastukset ovat jääneet jne? Vai mistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Sitä suuremmalla syyllä kannattaa nauttia silloin kun siihen on tilaisuus. Vaikka varsinkin ensimmäinen ero on suunnilleen maailmanloppu, ensirakkaus on silti ainutlaatuinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
En ole tiukkistäti todellakaan.
Kuten tuolla aiemmin mainitsin niin tämä tuttavan lapsi voi vaan henkisesti huomattavasti heikommin juuri nyt kuin esim suhteen alkaessa.
Mietin että mistä se johtuu.
Johtuuko kenties siitä että ne rakkaat harrastukset ovat jääneet jne? Vai mistä.
Ap
Mistä tiedät tai päättelet, että nuori voi henkisesti heikommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Tämän takia kannattaa pysyä tunnekylmänä ja kaukana muista, koska muuten voi tuntea kielteisiä tunteita.
Lähinnä tulee mieleen jonkinlainen riippuvuus toisesta ihmisestä, jos on 24/7 yhdessä, kenen perhe tuollaista sietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Sitä suuremmalla syyllä kannattaa nauttia silloin kun siihen on tilaisuus. Vaikka varsinkin ensimmäinen ero on suunnilleen maailmanloppu, ensirakkaus on silti ainutlaatuinen kokemus.
Tuohan on lähinnä avoliitto ei ensirakkaus. Oma ensirakkauteni oli huomattavasti kevyempi, enkä siinä joutunut 24/7 suhteeseen. Teineillä on yleensä omat kaverinsa ja menonsa eikä 24/7 jumitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Sitä suuremmalla syyllä kannattaa nauttia silloin kun siihen on tilaisuus. Vaikka varsinkin ensimmäinen ero on suunnilleen maailmanloppu, ensirakkaus on silti ainutlaatuinen kokemus.
Tuohan on lähinnä avoliitto ei ensirakkaus. Oma ensirakkauteni oli huomattavasti kevyempi, enkä siinä joutunut 24/7 suhteeseen. Teineillä on yleensä omat kaverinsa ja menonsa eikä 24/7 jumitusta.
Millä logiikalla ensirakkaus ei voisi olla mahdollisimman tiivistä yhdessäoloa?
Siis korostan vielä
Teinirakkaus saa olla tiivistä.
Ja saa olla olematta.
Mun pointti tässä oli, se että onko enää hyväksi jos se kaikki muu ( harrastukset yms ) jää kokonaan pois ja elämässä on vain ja ainoastaan se suhde.
Eli jos vaikka ennen vietti aikaa kavereiden parissa ja oli rakas harrastus jossa halusi kehittyä vielä paremmaksi..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia. Heille se on normaalia. Parisuhde menee kaiken edelle. Kyllähän sen jo nuorena huomaa, ketkä ovat niitä, jotka jopa hyppäävät suhteesta toiseen eivätkä osaa olla yksin. Ystävät jäävät unholaan, kun löytyy seurustelukumppani. Sellaista se on. Joidenkin kohdalla normaalia käytöstä, ja jotkut toiset eivät taas tykkäisi lainkaan moisesta äärimmäisyyksiin menevästä pariutumisesta. Mutta mikäs siinä, jos itse tykkää.
Ei se parisuhde kaiken edelle mene tai ole äärimmäinen, vaikka yhdessä olisi paljon. Ei ystävienkään tarvitse joutua unholaan.
No kyllä se joillain menee.
Aika harvinaista se on. Kyllä kumppaninikin kanssa voi nähdä ystäviä.
Myös ILMAN kumppania pitäisi osata välillä nähdä ystäviä ja perhettä.
Osaaminen voi olla ilman, että tapaa perhettä ja ystäviä ilman kumppania.
Jos et koskaan näe perhettä ja ystäviä ilman kumppania niin se tarkoittaa ettet osaa nähdä niitä ilman kumppania. "Osaamista" ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
Jos ei motiivia ole niin en näe, vaikka osaisin. En koe tarvetta todistella osaavani kateellisille tutuille.
Kyllä nuoret yleensä haluavat viettää aikaa omien ystäviensäkin kanssa. Ap:n nuorelta ovat jääneet harrastukset, perhetapaamiset ja omat ystävätkin. Miksi tuossa olisi kyse kateellisuudesta eikä huolesta? Mielestäni on ymmärrettävää, että lähipiiri on huolestunut, jos nuoren koko sosiaalinen verkosto on yhtäkkiä kadonnut ja hän on vain tämän yhden henkilön varassa. Omat ystävät ovat tärkeä juttu. Mitäs sitten jos/kun seurustelu loppuukin ja nuorella ei ole enää ystäviä jäljellä? Myös harrastuspiirit ovat jääneet. Aika yksinäinen olo tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.
Tämän takia kannattaa pysyä tunnekylmänä ja kaukana muista, koska muuten voi tuntea kielteisiä tunteita.
Lähinnä tulee mieleen jonkinlainen riippuvuus toisesta ihmisestä, jos on 24/7 yhdessä, kenen perhe tuollaista sietää?
Riippuvuus on sairaus, jota ei Suomessa kovin usein diagnosoida parisuhteen tiiviyden takia. Aika monen perhe "sietää" tuollaista jos toinen vaihtoehto on välien pilaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis korostan vielä
Teinirakkaus saa olla tiivistä.
Ja saa olla olematta.
Mun pointti tässä oli, se että onko enää hyväksi jos se kaikki muu ( harrastukset yms ) jää kokonaan pois ja elämässä on vain ja ainoastaan se suhde.
Eli jos vaikka ennen vietti aikaa kavereiden parissa ja oli rakas harrastus jossa halusi kehittyä vielä paremmaksi..
Ap
Mistäs olet päätellyt, että nuo asiat suhteesta johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia. Heille se on normaalia. Parisuhde menee kaiken edelle. Kyllähän sen jo nuorena huomaa, ketkä ovat niitä, jotka jopa hyppäävät suhteesta toiseen eivätkä osaa olla yksin. Ystävät jäävät unholaan, kun löytyy seurustelukumppani. Sellaista se on. Joidenkin kohdalla normaalia käytöstä, ja jotkut toiset eivät taas tykkäisi lainkaan moisesta äärimmäisyyksiin menevästä pariutumisesta. Mutta mikäs siinä, jos itse tykkää.
Ei se parisuhde kaiken edelle mene tai ole äärimmäinen, vaikka yhdessä olisi paljon. Ei ystävienkään tarvitse joutua unholaan.
No kyllä se joillain menee.
Aika harvinaista se on. Kyllä kumppaninikin kanssa voi nähdä ystäviä.
Myös ILMAN kumppania pitäisi osata välillä nähdä ystäviä ja perhettä.
Osaaminen voi olla ilman, että tapaa perhettä ja ystäviä ilman kumppania.
Jos et koskaan näe perhettä ja ystäviä ilman kumppania niin se tarkoittaa ettet osaa nähdä niitä ilman kumppania. "Osaamista" ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
Jos ei motiivia ole niin en näe, vaikka osaisin. En koe tarvetta todistella osaavani kateellisille tutuille.
Ihmiset jotka seurustelun aloituksen jälkeen eivät enää näe kavereita kahdestaan ovat vtuttavia. Jos mä kutsun kaverin mun kanssa kahville niin se ei tarkoita että kutsun kaverin + miehensä. Tietysti jos sulla ei ole kavereita tai muutenkaan ole ollut tapana nähdä niitä kahdestaan niin eihän siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Jeesus mitä jankkaamista.
Kukaan ole sanonut että ne johtuisi suhteesta. Mutta johan Ap tuolla kertoi että lapsi on muutenkin muuttunut.
Ei tässä ole mitään epäselvää sen suhteen. Eikä kukaan väitä mitään - päinvastoin Ap kysyi että miten muiden vanhempien mielestä asiat on esim heillä omien teinien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siis korostan vielä
Teinirakkaus saa olla tiivistä.
Ja saa olla olematta.
Mun pointti tässä oli, se että onko enää hyväksi jos se kaikki muu ( harrastukset yms ) jää kokonaan pois ja elämässä on vain ja ainoastaan se suhde.
Eli jos vaikka ennen vietti aikaa kavereiden parissa ja oli rakas harrastus jossa halusi kehittyä vielä paremmaksi..
Ap
Jos suhde on tuore ja alkanut kertarysäyksessä, ensihuumassa menee jonkin aikaa. Niin se tuppaa aikuisillakin olemaan, että vetäydytään joksikin aikaa omaan kuplaan. Kyllä ne kaverit alkaa taas kiinnostaa kunhan hieman kuluu aikaa.
Harrastus on mutkikkaampi juttu. Se voi olla niin, että harrastus on jäänyt seurustelun takia, mutta voi olla että se on loppunut muista syistä ja on vain ajoittunut tähän samaan hetkeen. Itse lopetin aikanaan rakkaan harrastuksen samoihin aikoihin kuin aloin seurustella, koska ymmärsin etten ikinä tule pääsemään sille tasolle mihin olisin halunnut, eikä se jämäsijoista taistelu tai oman urheiluseuran ykköstähden asema kiinnostanut kun ikäluokan parhaimmisto karkasi yhä kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia. Heille se on normaalia. Parisuhde menee kaiken edelle. Kyllähän sen jo nuorena huomaa, ketkä ovat niitä, jotka jopa hyppäävät suhteesta toiseen eivätkä osaa olla yksin. Ystävät jäävät unholaan, kun löytyy seurustelukumppani. Sellaista se on. Joidenkin kohdalla normaalia käytöstä, ja jotkut toiset eivät taas tykkäisi lainkaan moisesta äärimmäisyyksiin menevästä pariutumisesta. Mutta mikäs siinä, jos itse tykkää.
Ei se parisuhde kaiken edelle mene tai ole äärimmäinen, vaikka yhdessä olisi paljon. Ei ystävienkään tarvitse joutua unholaan.
No kyllä se joillain menee.
Aika harvinaista se on. Kyllä kumppaninikin kanssa voi nähdä ystäviä.
Myös ILMAN kumppania pitäisi osata välillä nähdä ystäviä ja perhettä.
Osaaminen voi olla ilman, että tapaa perhettä ja ystäviä ilman kumppania.
Jos et koskaan näe perhettä ja ystäviä ilman kumppania niin se tarkoittaa ettet osaa nähdä niitä ilman kumppania. "Osaamista" ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
Jos ei motiivia ole niin en näe, vaikka osaisin. En koe tarvetta todistella osaavani kateellisille tutuille.
Kyllä nuoret yleensä haluavat viettää aikaa omien ystäviensäkin kanssa. Ap:n nuorelta ovat jääneet harrastukset, perhetapaamiset ja omat ystävätkin. Miksi tuossa olisi kyse kateellisuudesta eikä huolesta? Mielestäni on ymmärrettävää, että lähipiiri on huolestunut, jos nuoren koko sosiaalinen verkosto on yhtäkkiä kadonnut ja hän on vain tämän yhden henkilön varassa. Omat ystävät ovat tärkeä juttu. Mitäs sitten jos/kun seurustelu loppuukin ja nuorella ei ole enää ystäviä jäljellä? Myös harrastuspiirit ovat jääneet. Aika yksinäinen olo tulee.
Avainsana on "yleensä" Ei kavereiden kanssa vietetyn ajan vähentyminen tarkoita sosiaalisen verkon katoamista. Huoli on niin näennäistä, että kateudesta on kyse.
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisesta 24/7 suhteesta eroaminen on rankkaa, teinisuhteet harvoin kestävät aikuisuuteen, kun ihmiset muuttuvat aikuistuessaan.