Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut pystyvät asumaan koko elämän kerrostalossa?
19.11.2017 |
Ymmärrän että esim. opiskeluaikana tai muuna elämän väliaikaisena jaksona kerrostaloasuminen onnistuu, mutta että sinne jäisi koko elämäksi? Jos meteli ei muodostukaan ongelmaksi, niin miten saa elämänlaatua kun ei ole muuta omaa kuin se oman asunnon alue, ”flat”? Pihalla voi olla vaikka hevonen makaamassa kyljellään etkä voi tehdä sille mitään, jos se on jonkun asukkaan. Omakotitalossa on oma alue, piha jonne kukaan muu ei saa tulla (ainakin näin pitäisi olla, mutta tuleehan ne imurikauppiaat). Kuitenkin seinän takana ei ole ketään meikkikeisaria laulamassa, tietää että seinän takana oleva huonekin on oma. Saa hengittää oman pihan ilmaa eikä tarvitse jakaa ulko-ovea muiden (kuin mahd. perheen) kanssa.
Kommentit (54)
Asun kerrostalossa ja pidän asumisen helppoudesta. Huoltoyhtiö hoitaa työt, naapurit ovat ihan mukavia, pihatalkoisiin ei ole pakko mennä ja autohalliin pääsee hissillä. Palvelut ovat lähellä.
Haaveena on kesäpaikka maalla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, kunnes lähdin isompaan kaupunkiin opiskelemaan. Siitä lähtien olen asunut kerrostalossa. En vaihtaisi takaisin.
Pienen kylän omakotiasujalla oli toinen toistaan kummallisempia ja erittäin uteliaita naapureita, irtokoiria, monenlaisia päriseviä pihatyökaluja, rajariitoja, kyttäämistä... Kerrostalossa tervehditään kohteliaasti, kun nähdään rappukäytävässä tai pihalla, mut ei puututa sen kummemmin toisten elämään. Jos on häiriöitä, niihin puututaan, ja vaikka tulevista remonteista on erimielisyyttäkin, enemmistö on järkevän ylläpidon ja korjaamisen kannalla.
Toki vakituista kerrostaloasuntoa hankkiessani varmistin, että taloa on hoidettu fiksusti, alue on rauhallinen ja äänieristys on hyvä.
Kerrostalossa on kivaa ja helppoa. En kaipaa yhtään mihinkään.
Hyvin on onnistunut tähän asti.
47v.
Vierailija kirjoitti:
Lähden nyt siitä oletuksesta, että ap ei ole trolli vaan tavattoman kapeakatseinen, ja yritän vastata tosissani. Asun kerrostalossa ylimmän kerroksen kulmahuoneistossa. Alue on arvostettu, ja taloyhtiössäni pelkkiä omistusasuntoja. Mitään häiritsevää meteliä ei kuulu, ja yhteisistä piha-alueista pidetään huolta. Tonttimme rajoittuu puistoon, jonka yhteydessä on uimaranta. Pystyn aivan hyvin rentoutumaan julkisella paikalla. Voin ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa puistossa surkuttelematta sitä, että siellä voi olla muitakin. Jos puistossa sattuisi olemaan kuollut hevonen, tulisi kaupungin työntekijä varmasti hoitamaan asian kuntoon. Ap:n vertaus oli sikäli omituinen, että jos omakotitalon pihalle päätyisi kuollut hevonen, jäisi asian selvittäminen asukkaan vastuulle kyllä todennäköisemmin kuin kerrostalossa.
Arvostan "oman ilman hengittämisen" sijaan arjen helppoutta. On ihana herätä aamulla tietäen, että sanomalehti odottaa eteisessä eikä sadan metrin kävelymatkan päässä postilaatikossa, että joku muu käy talvella kolaamassa lumet oven edestä ja kesällä leikkaa ruohon puolestani. Ei tarvitse siivota räystäitä, haravoida lehtiä, maalata, pelätä talon paljastuvan homeloukuksi. Eri ihmiset arvostavat eri asioita. On hyvä, että ap on löytänyt itselleen mieluisan asumismuodon. Ap:lle tekisi hyvää opetella ajattelemaan samoin muiden valinnoista.
Täytyy kyllä olla hieman jälkeenjäänyt jos vielä 2017 tilaa kotiinsa jotain sanomalehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Turvallisuus: omakotitaloon on helpompi murtautua/siellä voi hiipparoida ketä vaan
- Lähellä kaikkea: joo omakotitalokin voi olla lähellä kaikkea ja vastaavasti kerrostalo voi olla keskellä ei mitään, mutta mulla on kiva kerrostalo lähellä kaikkea
- Olo ei tunnu niin yksinäiseltä kun näin sinkkuna elelee muiden ihmisten keskellä
- Helppous: ei tarvitse tehdä lumitöitä/pihatöitä koska taloyhtiö ne hoitaa eikä tarvitse myöskään huolehtia jos jotain menee asunnosta rikki koska taloyhtiö/vuokranantaja korjaa nekin
- Helppous nr.2: asunnosta voi muuttaa milloin tahansa pois jos haluaa. Taloudellinen vapaus!
- Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa kerrostaloasumisesta monen vuoden jälkeenkään. Ehkä mulla on vain käynyt tuuri :)
Kieltämättä vituttaa asua kerrostalossa, mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa, niin pakkohan se on jossain olla.
Itseäni ärsyttää meteli ihan sairaasti (näin vanhemmiten koko ajan enemmän ja enemmän) ja kun tämän talon äänieristykset ovat tasoa paperi, niin kaikki mitä muut tekevät, kuuluvat minulle. Harmi, kun tätä en tiennyt silloin, kun asuntoa kävin katsomassa ja sitäpaitsi minulle vakuuteltiin, että hiljaista on.... joo-o.
Haaveilen joka päivä omasta mökistä missä saisin asua kuten haluan ja että saisin olla hiljaisuudessa, mutta mahdollista se on vain, jos tulen joskus saamaan lottovoiton.
Joten nykyään elelen lähes 24/7 jonkinlaiset kuuloeristykset korvissa, vaikka eihän tällainen mitään elämää ole edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tykkää asua kerrostalossa. Tuntuu kuin olisi muurahaiskeossa. Mitä vähemmän naapureita, sitä parempi. Mielestäni jokainen saa asua semmoisessa asunnossa minkä kokee mieleisekseen.
Omakotitalossa asuvalla pitää olla vähintään 10k vararahasto äkillisiin remontteihin.Eihän se toki olisi pahitteeksi yksiön omistajallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joten nykyään elelen lähes 24/7 jonkinlaiset kuuloeristykset korvissa, vaikka eihän tällainen mitään elämää ole edes.
En ymmärrä, miten jotkut voi elää niin että tulpat on korvissa joka yö. Itselläni ainakin alkoi korvia kivistämään ja aristamaan siitä jatkuvasta tulppien käyttämisestä. Jälkeenpäin ajatellen ihan hullua, kun nyt voi elää normaalisti ja öisinkin voi nukkua ilman korvantukkeita.
Hyvä kysymys, varsinkin niille, jotka ovat gang stalkingin uhreja, koska kerrostalossa häirintä ja vainoaminen on helppo tehdä. Yläkerran naapuri voi tömistellä lattiaa tai laskea voimalla vettä vaikka keskellä yötä, seinänaapurit voivat koputella ja naputella seinää ym.
Kerrostalossa on myös helppo luoda sellainen tilanne, että joku menee aina samanaikaisesti sisään/ulos (tyypillinen gang stalking -kikka) rappukäytävään/sisäpihaan, koska naapureita on paljon. Ja koska sitä tehdään vuoroittain, niin se ei ole niin ilmiselvää vainoamista kuin jos sitä tekisi vain yksi naapuri. Ts. siitä ei jää niin helposti kiinni, koska voi vedota sattumaan, kun tekijä vaihtuu koko ajan.
Suurella joukolla vainotessa tuo tekijöiden kierrättäminen on juuri yksi syy, miksi gang stalkingia on vaikea todistaa aukottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, varsinkin niille, jotka ovat gang stalkingin uhreja, koska kerrostalossa häirintä ja vainoaminen on helppo tehdä. Yläkerran naapuri voi tömistellä lattiaa tai laskea voimalla vettä vaikka keskellä yötä, seinänaapurit voivat koputella ja naputella seinää ym.
Kerrostalossa on myös helppo luoda sellainen tilanne, että joku menee aina samanaikaisesti sisään/ulos (tyypillinen gang stalking -kikka) rappukäytävään/sisäpihaan, koska naapureita on paljon. Ja koska sitä tehdään vuoroittain, niin se ei ole niin ilmiselvää vainoamista kuin jos sitä tekisi vain yksi naapuri. Ts. siitä ei jää niin helposti kiinni, koska voi vedota sattumaan, kun tekijä vaihtuu koko ajan.
Suurella joukolla vainotessa tuo tekijöiden kierrättäminen on juuri yksi syy, miksi gang stalkingia on vaikea todistaa aukottomasti.
Lääkkeet!
Olen asunut omakotitalossa viimeksi lähes neljäkymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen vain kerrostaloasunnoissa.
Yksikään kyseisistä asunnoista ei ole ollut oma. Olen siis jäänyt vuokraloukkuun, eikä minulla todennäköisesti tule ikinä olemaan mahdollisuutta ostaa omin varoin omaa asuntoa.
Toisaalta, jos yhtäkkiä varaa olisikin, en hyvin suurella todennäköisyydellä ostaisi omakotitaloa, vaan uuden kerrostaloasunnon.
Tämä siksi, että asumisen helppous kerrostalossa on ylivertaista omakotiasumiseen verrattuna.
No jaa, riippuu kai kerrostalosta. Asun vanhassa arvokerrostalossa Helsingissä, ylin kerros ja merinäköala. Keskustaan vajaa kilometri. En ikinä vaihtaisi tätä ihanuutta johonkin torppaan keskellä metsää.